Lue keskustelun säännöt.
Oletko itse varmasti hyvä ja mukava ihminen?
01.05.2024 |
Minulle herää tuo kysymys mieleen kun luen näitä aloituksia, en pidä mieheni sukulaista, en anopistani, en työtovereista, naapureista, äidistäni.
Minä en ole mukava ihminen mutta yritän olla asiallinen ihmisille. Esim uusiominiästäni en pidä, hänellä kahdelle isälle lapset ennestään. Tyhjäpäinen ihminen, mielestäni, ulkonäkö ja seksistiset vihjailut ovat puheet. Mutta jos poika tykkää ihmisestä joka ihmettelee kuka jaksaa lukea kirjoja ( minulla on paljon ja poikakin luki ainakin nuorempana paljon), ei seuraa politiikkaa tms , yritän ajatella että jokainen olemme laisemme. Pidetään puheet kevyinä lärpätyksenä. Ollaan kohteliaita toisillemme .
Poikahan hänet on valinnut, jaksan ne kerrat kun nähdään. Hänhän on varmaan ihan mukava jos poika kerran tykkää.
Kommentit (85)
En ole hyvä enkä mukava, vai voiko sairaalloisen pelokas ja miellyttämishaluinen olla aidosti mukava..?
Asiallinen olen aina, vaikka minulle ei oltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa miniässä siis ärsyttää? Se, että hänellä on jo lapsia, hänen ulkonäkönsä vai puheensa siitä? Ja miten sekstininen asenne ilmenee?
Tuli mieleen että ehkä puhuu paljon kaksmielisiä, katsoo asiat vain seksuaalisuuden kautta. Onko tukka hyvin, onko rintavako hyvin ja täytehuulet. Olen eri mutta kyllä olisi raskasta ajatella jos pojan perheessä olisi jollain tavalla läsnä 2 entistä miestä lapsiensa kautta.
Lienen ihan ok. Kaikkien kanssa tulen toimeen, mutta osan, sellaisten energiasyöppöjen kanssa, olen mahdollisimman vähän tekemisissä.
Jokainen on omanlaisensa ja hyvä niin.
Ja mitä hyveellistä on sun tekstissä? Jos saa kysyä.
T. Huvittunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä hyveellistä on sun tekstissä? Jos saa kysyä.
T. Huvittunut
Aloittaja kirjoitti: minä en ole mukava ihminen.
Kaipa se hyveellistä on silti omata käytöstavat kuten hän kuvailee.
No en ole. Yritän kyllä peittää sitä käyttäytymällä asiallisesti ja olemalla mukava. Välillä saan impulsseja olla antelias ja oikein kiltti, mutta tiedän, etten taida jaksaa olla sellainen lopun ikääni ainakaan kaikille siksi parhaani mukaan erakoidun jos en jaksa muita.
En esimerkiksi osallistu keräyksiin. En jää juttelemaan turhia en viitsi käydä juhlissa, jos voin jäädä kotiinkin.
Varsinkin kaikki ristiäiset, hautajaiset, häät saavat puolestani pitää
Taidan olla aika ikävä tyyppi. Niin on vaimokin. Hänestä tykkään. Olen sen hänelle maininnutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntinen ihminen mutta yleisesti ottaen hyväntahtoinen. Uskon sydämestäni että jokainen ihminen on arvokas.
Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa omalla ujolla passiivisella tavallani. Useimmiten toimeen tuleminen muiden kanssa on luontevaa ja helppoa, mutta silloinkin kun se on hankalaa, pyrin siihen sisäisestä velvollisuudentunteesta.
Peruskohteliaisuuden lisäksi en juuri tarjoa apua muille, mutta autan jos joku pyytää apua. Näin siis kasvokkaisessa todellisuudessa. Netissä tarjoan neuvojani joskus silloinkin kun niitä ei ole erikseen pyydetty.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
kyllä ne muut pitävät minua pahana ihmisenä, yksikin juoppo huutelee mua rotaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koska maailma on kova ja isken aina vastapalloon.
Olen niille jotka ovat reiluja ja mukavia minulle, muille ei niin väliä, enkä ole kiinnostunut mitä ihmiset minusta ajattelevat tai luulevat tietävänsä. Ei ole mikään saavutus saada kaikki pitämään itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan ole mikään "hyvä" ihminen. Enkä edes tunne sellaisia.
Ja ihmettelen sitäkin, että miksi täällä moderoidaan vastaukset pois? Kumman herkkähipiäistä sakkia.
Todennäköisesti en, koska ihminen arvioi yleensä itsensä paremmaksi kuin on. Suurin osa pitää esim itseään parempana kuskina kuin suurin osa ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut menneinä vuosina varsin hiljainen, kiltti ja auttamishaluinen. Nykyään olen lähinnä kiukkuinen ja töykeäkin voin halutessani olla. Vaikka jättää jonkun kokonaan noteeraamatta, kuten monet muutkin ihmiset tekevät.
Olen huomannut, ettei ystävällisyydestä ole ollut mitään hyötyä elämässä; itse saa kaikesta omasta kohteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan ja avuliaisuudestaan huolimatta huonoa kohtelua osakseen. Se on tehnyt lopulta kovaksi ja piittaamattomaksi. Olen ajatellut, että kannattaako yrittää, kun ei vastineeksi saa mitään. Olen ihan suoraan sanottuna kyllästynyt ja väsähtänyt ihmisiin. Auttamishaluni olen menettänyt tyystin. Velvollisuudentunteesta vielä joskus autan jotakuta. Vain lähimmät ehkä saavat vielä pyyteetöntä apuani.
Samanlainen kokemus, jos olet ystävällinen ja avulias, ympärille kerääntyy hyväksikäyttäjiä. En tiedä miksi ihmiset eivät voi olla ystävällisiä toisilleen. Osa ihmisistä mahtailee kuinka töykeästi he ovat sanoneet toisille. En arvosta näitä ihmisiä ollenkaan. Olen itse jumissa projektissa, jossa olen mukana tällaisen ihmisen kanssa. Kaksi kertaa on raivonnut minulle kun itse ei onnistu. Ei ole minun syy. Mun pitää myös opetella olemaan töykeä ja sanomaan vastaan pahasti. Itse kärsin siitä, että minun pitää sanoa pahasti voin sen jälkeen pari päivää pahoin. Vaikka sanon, että en tee, en osallistu, en halua nyt, niillä ei ole mitään merkitystä, kun sanon sen normaalilla äänellä, pitäisi lisätä aina jokin kirosana mukaan vahvistaakseni mielipidettä. En vaan oikein koskaan ole kiroillut.
Threadissa olen törmännyt ihmisiin, jossa nainen itse sanoo, että on tulinen ja v*ttumainen, eikä halua muuttua. Miehenä en kaipaa mitään v*ttumaisia ihmisiä ympärilleni. En ole mikään sohvaperuna tai tylsä. elämässäni on paljon mielenkiinnonkohteita ja tekemistä, en halua käyttää aikaani riitelyyn. Normaalikeskustelu pitäisi onnistua ihmiseltä kuin ihmiseltä.
Elän sillain että yritän tehdä enemmän hyvää kuin pahaa täällä maanpäällisessä elämässä. Loppu on sitten muitten ihmisten tulkintaa.
En sen mukavampi ja hyveellisemmin kuin muutkaan. Toisaalta en myöskään pahempi. Mitäpä kenenkään ajatuksista tietää. On osa ihmisyyttä, ettei jokaisesta pidä yhtä paljon, osa ärsyttää ja joidenkin kanssa tulee helposti toimeen. Joitakin rakastaa, joillakin ei ole merkitystä ja joidenkin kanssa ei edes halua olla tekemisissä.
Olen ihan oikeastikin mutta ymmärrän aloittajaakin.
Olen itse pahapylly ja tatuoitu. Jänniksenä riittää naisia aina. Mitä tylympi olen sitä kuumepana käyvät.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut menneinä vuosina varsin hiljainen, kiltti ja auttamishaluinen. Nykyään olen lähinnä kiukkuinen ja töykeäkin voin halutessani olla. Vaikka jättää jonkun kokonaan noteeraamatta, kuten monet muutkin ihmiset tekevät.
Olen huomannut, ettei ystävällisyydestä ole ollut mitään hyötyä elämässä; itse saa kaikesta omasta kohteliaisuudestaan, ystävällisyydestään, anteliaisuudestaan ja avuliaisuudestaan huolimatta huonoa kohtelua osakseen. Se on tehnyt lopulta kovaksi ja piittaamattomaksi. Olen ajatellut, että kannattaako yrittää, kun ei vastineeksi saa mitään. Olen ihan suoraan sanottuna kyllästynyt ja väsähtänyt ihmisiin. Auttamishaluni olen menettänyt tyystin. Velvollisuudentunteesta vielä joskus autan jotakuta. Vain lähimmät ehkä saavat vielä pyyteetöntä apuani.
Noin se menee kun vuosikausia kaiken hyvän tekee alitajuisesti vain hyötyäkseen muista, itsehän sen sanoitkin. Olet siis ollut ylikiltti miellyttäjä, ja kun se rajaton miellyttäminen ei olekaan strategiana toiminut olet katkeroituneena vaihtanut toiseen äärilaitaan.
Hoitaja bongattu!