Lue keskustelun säännöt.
Tällaisina päivinä yksinäisyys todella sattuu
30.04.2024 |
Mikään joulu ei ole minua koskaan liikuttanut, vaikka olen monet sellaiset yksin. Mutta tänään kirpaisee, kun on kaunis ilmakin. Näien mielessäni ihmiset iloisena terasseilla, huvipuistossa, mökeillä... Minä olen täydellisen yksin ja surullinen.
Kommentit (185)
Mä olen samassa tilanteessa, eronnut 40v nainen. Lapset sentään on seurana kuitenkin.
Kyllä sitä voi mennä ihmisten ilmoille itsekin, tämä maa on täynnä yksinäisiä. Mua ilahdutti tänään kun sain pari työsähköpostia. Kyllä muakin joku muistaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kestä juoppoja joten en ole koskaan välittänyt vapusta tai juhannuksesta, edes silloin nuorempana kun oli kavereita. Silloin oli pakko mennä keskustaan koska kaikki muutkin meni, siellä sitten porukka örvelsi menemään. Loppuillasta palelin aina vaikka kuinka olisi ollut lämmin päivä ja useimmiten olinkin sitten flunssassa seuraavan viikon. En muistele mitenkään ilolla.
Miettikääpä yksinäiset sitä, että monet näistä iloisista ihmisistä terasseilla ja mökeillä hakkaavat toisensa tai suhteen toisen osapuolen sitten kun pääsevät ovien taakse piiloon. Myös henkistä ja taloudellista väkivaltaa tapahtuu siellä ovien takana, joten miksi olisit kateellinen kurjille, omahyväisille, itsekkäille paskiaisille...?
Ole ennemminkin onnellinen rauhastasi ja tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän yksinäiset ihmiset saatais yhteen. Joku matalan kynnyksen tapahtuma.
Minua ei kiinnosta yksinäisten seura, vaan samanhenkisten, äkyllisesti samalla tasolla olevien, mukavien ihmisten seura, ihan riippumatta ovatko yksinäisiä vai eivät.
Nousta yksinäiset yhteen jutuista pysyn kaukana koska niistä on huonoja kokemuksia. On parempi olla yksin kuin huonossa seurassa, enkä kaipaa elämääni epätoivoisia avautujia ja stalkkereita. Toki ongelma on sekin, että yksinäisyyteen liittyy stigma, eli vain kaikkein epätoivoisimmat ihmiset etsivät seuraa yksinäisyyteen kiinnittyvien seuranhakutapahtumien ympäriltä. Miksi ihmeessä ei-yksinäiset eivät voisi olla yksinäisten kanssa? Heistä minäkin olen tähän asti ainoaa järkevää seuraa saanut.
Mutta joo. Olen minäkin yksin, ja aluksi surin (töistä palatessa) mutta mietin, että loppuillasta kyllä vain olen iloinen, että en ole siellä tungoksessa humalaisten joukossa. Ja nautin auringosta ja jäätelöstä. Ehkä käyn vielä kävelyllä katsomassa meininkiä.
Ymmärrän siis kyllä surun, mutta toisaalta olen mieluummin yksin kuin missä tahansa seurassa. Nauttikaa omasta seurasta ne. Jos mikä tahansa seura kelpaa, niin voittehan lähteä johonkin räkälään, aina sieltä seuraa löytää.
Mene itsekin sinne terassille, kyllä sieltä seuraa löytyy 🥂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on mun kyttäävä mieheni ja teinini. Teini kavereiden kanssa heittelemässä frisbeetä ja ukko ärsyttää kuten aina. Ei siis kannata olla kateellinen.
On tuo parempi kuin täysi yksinolo.
Teini on ok, mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla nyt 17:sta vappu putkeen yksin. En osaa enää edes surra kun olen jo niin tottunut olemaan yksin. En enää edes osaisi olla sosiaalinen jos nyt yhtäkkiä jostain seuraa löytäisinkin.
Miten olet sopeutunut siihen ettei vapaa-ajalla (jos käyt töissä) ei ole ketään kenen kanssa jutella?
Ajan kanssa. Koko ajan tullut helpommaksi ja nyt jo mulle normaalia ettei ole ketään kenen kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen valtavan kiitollinen, että saan viettää vapunkin yksin. Olen niin kiitollinen, ettei minua kutsuta minnekään, ettei minun tarvitse kieltäytyä. Haluan viettää aikani juuri niin kuin itse haluan enkä kuunnella porukoiden muka-hauskoja juttuja. Join juuri simaa ja söin tippaleivän. Myöhemmin illalla syön salaatteja ja nakkeja. Ja nautin hiljaisuudesta ja yksinolostani. Ihanaa!
Katon yksin telkkaria eikä haittaa yhtään. Ois muutama kaveri tullut kaljoineen kylään mutta ei kiinnosta kun en itse juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia samassa tilanteessa.
Jos se yhtään lohduttaa.
Itseäni ei haittaa niin paljoa,kun kuuntelen vaikka hyvää musaa (korvalapuista,ettei häiritse naapureita).
Illalla ajattelin ehkä? Juoda lonkeron (tai sitten pysyn limsassa) ja katsoa jotain ohjelmaa.
Enemmän sattui,kun katsoin iltalehden livekameraa. Sai juuri sen käsityksen,että kaikki on jossain kesätamineissa ulkona ilmapallojen kanssa. Vaikka enemmistö olikin varmaan opiskelijoita.
Siis Itselläni ihan terveydelliset syyt, etten ihmisten joukkoon mene.
Terveenä tuli käytyä, jos ei ollut töissä tms.
Time waste away.. Juuri kuuntelin. Puhutteli niin paljon toi biisi.
Muistan nuo ajat, juuri vappu, juhannus jne. juhlat missä näkee kaupoissa aikuisia kaveriporukoita tai ostoskärryissä selkeästi ison porukan ostokset. Yksinäisyys korostui kyllä kovasti. Sittemmin löysin parisuhteen, ja on lapsia, ei meillä vieläkään ole aikuista kaveriporukkaa, ystävät asuu ympäri suomen ja maapallon.
Aikuisena "mene jonnekin" ja tapaa joku on kyllä tosi kaukaa haettua, pitäisi olla joku syy olla jossain tekemässä jotain...itse muistan että kokeilin muutaman kerran käydä yksin baarissa (discossa) mutta se oli ihan hirveää, siirryt paikasta paikkaa seisomaan ja tuijottelemaan yksin johonkin suuntaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samassa tilanteessa, eronnut 40v nainen. Lapset sentään on seurana kuitenkin.
Kyllä sitä voi mennä ihmisten ilmoille itsekin, tämä maa on täynnä yksinäisiä. Mua ilahdutti tänään kun sain pari työsähköpostia. Kyllä muakin joku muistaa. :D
En ees kokisi olevani yksinäinen jos olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olisin toivonut lumimyräkkää niin ei harmittaisi olla yksin kotona.
Niinpä. Itse heräsin tänään ihan kahdesta syystä kaksi tuntia tavallista aiemmin eli jotta ehdin käydä ennen töihin lähtöä kunnollisella lenkillä (koska nyt illalla on kaikki paikat täynnä ördääjiä ja piknikin pitäjiä) plus voin nyt illalla mennä ajoissa (siis jo ennen ysiä) nukkumaan eikä unta tarvitse houkutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pitkän aikaa useamman suvun perheen kesken vietetty vappu. Nyt oli tietty haara juhlineet jo viikonloppuna keskenään niin nyt ei sitten kiinnostanut. Tää on nyt ollut tän vuoden teema ettei meitä enää kutsuta. Harmittaa lasten puolesta ja vähän kyllä omastakin kun kaveritkin asuu muualla. Täällä on onneksi kylmä ja ruma sää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla nyt 17:sta vappu putkeen yksin. En osaa enää edes surra kun olen jo niin tottunut olemaan yksin. En enää edes osaisi olla sosiaalinen jos nyt yhtäkkiä jostain seuraa löytäisinkin.
Miten olet sopeutunut siihen ettei vapaa-ajalla (jos käyt töissä) ei ole ketään kenen kanssa jutella?
Ajan kanssa. Koko ajan tullut helpommaksi ja nyt jo mulle normaalia ettei ole ketään kenen kanssa olla.
Sama juttu. Toisaalta olen kyllä kauhukseni huomannut että juttelen aika paljonkin itsekseni ihan ääneen.
/s
Yksin oon ja ei mitään hätää, tapasin tänään ihmisen ja juteltiin parisen tuntia ja se riitti. Kohta uutiset, ruokaa jne. Huomenna vappupvä joten hyvää Vappaua.
Minä vietän vappua 11v lapseni kanssa. Hän haluaa olla tietokoneella. Kaverit on kuulemma omien perheiden kanssa tai keskenään kaveriporukalla. Lapsella on koulussa kavereita, mutta vapaa-ajalla on vaikeaa, hän on jäänyt vähän porukoista ulos ja tunnetusti tyttöporukoihin ei noin vain pääse Yritin, että mentäisiin kaupungille vapputorille ja ihmettelemään tunnelmaa ja vaikka jätskille. No tuli joku raivari ja ei sitten menty. Juteltiin ja ehdotin että mennään edes pihalle, pyöräilemään tai jotain. Ei käy, ei huvita, ei kiinnosta, kaikki on pskaa.
Tuntuisi että jos olisi isompi perhe, olisi näiden juhlien viettäminen helpompaa. Kahdestaan on jotenkin ankeaa, ei tule juhlamieltä. Serpentiiniä laitettiin ja kokkasin spesiaalimpaa ruokaa, mutta tunnelmaa ei synny. Ei ole pihaakaan missä puuhailla, kun asutaan kerrostalossa.
Olisi kiva luoda lapselle muistoja, mutta tämäkin meni taas kerran näin että lapsi kiukuttelee ja minä katson telkkaria. Itselläni ei ole sellaisia kavereita, joiden kanssa voisi juhlia. Tosi ankealta ja surulliselta tuntuu lähinnä lapsen puolesta.
Paljon yksineläviä. Ulos vaan ja juttelemaan. Itsellä kiva kohtaaminen bussipysäkillä. Yksinäistä on helpompi lähestyä. Jos olet ystävällisen oloinen, seuraa löytyy. Kannattaa lähteä kotoa ja olla avoin tapaamisille. Ei tarvitse hävetä, meitä yksinäisiä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Paljon yksineläviä. Ulos vaan ja juttelemaan. Itsellä kiva kohtaaminen bussipysäkillä. Yksinäistä on helpompi lähestyä. Jos olet ystävällisen oloinen, seuraa löytyy. Kannattaa lähteä kotoa ja olla avoin tapaamisille. Ei tarvitse hävetä, meitä yksinäisiä on paljon.
Mä oon aikuiselämäni aikana rampannut vaikka missä, missä on ihmisiä, harrastuksia laidasta laitaan jne mutta jos meen jollekin juttelemaan se vastaa parilla sanalla ja liukenee sitten paikalta.
(Jatkuva) yksinäisyys on pahinta mitä ihminen voi kokea.