Lue keskustelun säännöt.
Miten voikin lyhyen tapailun päättyminen sattua näin paljon
29.04.2024 |
Vain 3kk tapailua ja sattuu sydämeen. Ihastun tosi harvoin joten tekee kipeää siitäkin syystä. Tulevaisuuden tavoitteet ei vain kohdanneet. Tuntuu kuin olisi pidempikin suhde kyseessä, yhtälailla tekee kipeää kuin viimeisin parisuhde-ero.
En tiedä mitä tällä haen, ehkä halusin vain purkaa ajatukseni. Muita joilla lyhyt tapailu jättänyt sydänsuruja?
Kommentit (43)
Jaaha?
Ja kun joku mies oli kaipaillut jättänyttä naista viiden vuoden suhteen päätyttyä pari vuotta, niin se oli ihan karmea luuseri.
Tällä palstalla tulee todella kyyniseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ihan ammattiapua. Aika surkeaa, että on opetettu tähän eikä kohtaamaan tunteitaan. Niin ennen tehtiin ja otettiin opiksi kokemuksista.
Tai hommattiin päihdehäiriö, tehtiin itsari tai syyllistyttiin rikokseen.
Etkä edes tiedä mikä kiintymyssuhdetrauma tuossa on taustalla. Tulenko nauranaan sinun lonkkavaivoille? Nuoret sentään yrittää pysyä kunnossa.
Mä tein kaikkia noita kolmea ja romutin exän elämän, helpotti.
Kyllä se oli murskaavaa muutaman kuukauden jälkeen huomata ettei homma toimikaan sen hyvännäköisen seksikoneen kanssa
Olen niin sanotusti sarjaihastuja. Eli ihastun helposti, koska kuvittelen päässäni kaikenlaisia tulevaisuuden fantasioita tästä kumppanista. No jossain kohtaa alkaa ne ruusunpunaiset lasit haalenemaan ja arki koittaa, harvemmin ne ihastukset on sellaisia kuin itse oli kuvitellut.
Sitten kun tätä tapahtuu tarpeeksi usein niin alkaa tajuamaan, että ei ole niin vakavaa vaikka totta kai se ero tuntuu pahalta. Siinä joutuu käsittelemään ihan muitakin tunteita kuin vain sitä fyysistä eroa toisesta ihmisestä, enemmän ne on siellä oman pään sisällä olevia asioita joita ero tuo pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon tunteen. Oltiin samalla luokalla AMK:ssa ja ihastuin ensisilmäyksellä. Aloitin talvella suhteen miehen kanssa, josta olin jo syksystä asti haaveillut. Vajaan parin kuukauden päästä tuo mies kertoi, että hänen mielestään olemme liian erilaisia eikä täten halua kanssani parisuhdetta. Minä olisin halunnut ja olin niin rakastunut. Otti yli puoli vuotta päästä yli, vaikka emme varsinaisesti edes seurustelleet. Vaihdoin koulua ihan muusta syystä, mutta olisi kyllä tehnyt kipeää jatkaa samalla luokalla. Ehdottomasti kovempi paikka kuin ero "huonosta" pidemmästä parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen sattuu ihan hirveästi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo sama tilanne. 2kk tapailua, lähinnä seksiä. Minä olisin halunnut enemmän, mies ei. Ei kyllä sanonut suoraan mutta ei ainakaan ollut syntynyt syvempiä tunteia. Mä olen ihan rikki. Tää mies vaan oli ihana. Mä en varmaan löydä enää ketään yhtä ihanaa ja en uskalla avata taas jälleen sydäntäni
Joopa-joo. Taas sitä naisen (vajaaälyisen) kokemaa "ihanuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen tilanne minullakin. Tapailin kahden kuukauden ajan miestä, teimme kaikkea hauskaa yhdessä, viestittelimme paljon ja läheisyyttäkin oli. Mies tuntui todella nauttivan seurastani ja suunnitteli yhteistä tekemistä.
Kyse ei ollut mistään salamarakastumisesta, mutta molemmat olimme halukkaita jatkamaan tutustumista ja näyttämään hiljalleen enemmän läheisyyttä. Kaiken sijoiltaan nyrjäyttävää äkkirakastumista en enää ikinä halua kokeakaan. Kerran sellainen johti usean vuoden parisuhdehelvettiin väkivaltaisen miehen kanssa. Parasta olisi juuri sitoutuminen ihmiseen, jonka kanssa on viettänyt kunnolla aikaa ja tutustunut.
Nyt sain äskettäin kuulla, että mies ei pystykään jatkamaan tapailua, sillä hän on tajunnut, ettei ole käsitellyt kunnolla taannoista eroaan eikä kykene hetkeen olemaan kenenkään kanssa, vaikka sanookin olevansa kiinnostunut ja pitävänsä minusta. Minustakin hän aloitti deittailun vähän turhan äkkiä eronsa jälkeen, ja hukuttautui aika paljon työntekoon ja alkoholiin, mutta annoin hänen tehdä omat ratkaisunsa, koska hän kuitenkin käyttäytyi aina asiallisesti ja ystävällisesti minulle ja muille. Vastasin, että minusta olisi ollut mukava jatkaa tapailua, mutta parempi sitten tehdä näin.
Nyt emme ole olleet yhteyksissä, mutta minulla on edelleen valtavan paha mieli ja ikävöin miestä. En voi mitään sille, että menin jo kiintymään häneen ja olisin halunnut uskaltaa antaa enemmänkin itsestäni, kun olin jo alkanut saada rohkeutta hänen kanssaan. Lienee tuskin realistista toivoa uutta yhteydenottoa, kun hän on saanut asiansa käsitellyksi. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin lähes ainoalta asialta, jonka avulla jaksan eteenpäin, sillä syy tapailun päättymiseen ei hänen mukaansa ollut minussa vaan hänen omassa tilanteessaan.
Harmittaa niin paljon.
On minullekin käynyt usein samalla tavalla . Aina on kuitenkin löytynyt joku uusi, tosin ei tietenkään heti perään mutta esim . Puolen vuoden kuluttua.
Mä olin Tinderissä reilu 2v ja tässä mun treffisaldo:
Ensitreffejä 32
Annetut pakit 10
Saadut pakit 21, joista joku 8-9 kanssa tunne molemminpuolinen eli kumpikaan ei halunnut tavata uudelleen.
Kolme lyhyttä tapailusuhdetta joista yksi jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Nyt on kulunut yli 2,5 kk ja KAIKKI ON AIKA HYVIN! ANNA KAIKEN KIVUN NYT MENNÄ! Kaiken piti mennä niin kuin meni ja nyt ollaan tässä uudessa tilanteessa eikä muistella menneitä. Nyt rakennetaan uutta ja tähän aikaamme sopivaa.
Tapaa veli joka edes tietää sun ihastuksen kohteen. Kerro sille ja näytä kuvia ja lähetä terveisiä.
Mitäs jos lähdettäisiin Tukholma-risteilylle ja ostettaisiin sieltä sormukset vanhan ystävyyden merkiksi vaikka ei niiden tartte olla jotain kihla- tai vihkisormuksia... mentäs ainakin katsomaan...
Mitäs jos mun broidit tulisivat VAHINGOSSA samaan botskiin... joku haluaa varmaan laulaa karaokea... saavat multa ilmaiset liput!!!
Mitä sulle kuuluu nykyään, AP? Onko olo helpottanut?
T. Tuo aiempi vierailija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin sanotusti sarjaihastuja. Eli ihastun helposti, koska kuvittelen päässäni kaikenlaisia tulevaisuuden fantasioita tästä kumppanista. No jossain kohtaa alkaa ne ruusunpunaiset lasit haalenemaan ja arki koittaa, harvemmin ne ihastukset on sellaisia kuin itse oli kuvitellut.
Sitten kun tätä tapahtuu tarpeeksi usein niin alkaa tajuamaan, että ei ole niin vakavaa vaikka totta kai se ero tuntuu pahalta. Siinä joutuu käsittelemään ihan muitakin tunteita kuin vain sitä fyysistä eroa toisesta ihmisestä, enemmän ne on siellä oman pään sisällä olevia asioita joita ero tuo pintaan.
Fantasiointi voi, kun sitä tekee tarpeeksi paljon, aiheuttaa saman ihan fyysisen hormonimyrskyn kuin aito molemminpuolinen rakastuminen/ihastuminen. Omilla fantasioillaan voi siis saattaa itsensä ihan kemiallisesti tilaan, jossa sitten mahdollinen suhteen katkeaminen tuntuu paljon pahemmalta, kuin lyhyen suhteen jälkeen pitäisi.
Kaikkein ikävintä on, jos rupeaa fantasioimaan jostakusta, johon ei ole edes vielä suhteessa. Tällöin jos jotain kiinnostusta sieltä toiselta puolelta alkaa ilmenemään, on fantasioilla itsensä hormonimyrskyyn heittänyt sitten niin sanotusti "edellä" sitä toista siinä, miten suhteen pitäisi kehittyä. Sitten tulee toimittua turhan kiihkeästi heti alkuun, mikä saattaa karkoittaa sen fantasioiden kohteen. Mikä on ymmärrettävää: Se on iso punainen lippu, jos toisella tapaamisella tms. ryhdytään puhumaan rakkaudesta tai jopa avioliitosta tai lapsista.
Tajuttuani tämän otin itse kovan linjan: Ei ikinä fantasioita oikeista olemassaolevista ihmisistä. Fantasioilla kyllä viihdytän itseäni, mutta vain mielikuvitusihmisiä koskevilla fantasioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin sanotusti sarjaihastuja. Eli ihastun helposti, koska kuvittelen päässäni kaikenlaisia tulevaisuuden fantasioita tästä kumppanista. No jossain kohtaa alkaa ne ruusunpunaiset lasit haalenemaan ja arki koittaa, harvemmin ne ihastukset on sellaisia kuin itse oli kuvitellut.
Sitten kun tätä tapahtuu tarpeeksi usein niin alkaa tajuamaan, että ei ole niin vakavaa vaikka totta kai se ero tuntuu pahalta. Siinä joutuu käsittelemään ihan muitakin tunteita kuin vain sitä fyysistä eroa toisesta ihmisestä, enemmän ne on siellä oman pään sisällä olevia asioita joita ero tuo pintaan.
Fantasiointi voi, kun sitä tekee tarpeeksi paljon, aiheuttaa saman ihan fyysisen hormonimyrskyn kuin aito molemminpuolinen rakastuminen/ihastuminen. Omilla fantasioillaan voi siis saattaa itsensä ihan kemiallisesti tilaan, jossa sitten mahdollinen suhteen katkeaminen tuntuu paljon pah
Heh, jouduin itsekin tekemään tommosen rajanvedon että tuntemistani ihmisistä en haaveile enää ikinä. Erittäin vilkkaan mielikuvituksen omaavana ihmisenä tuli ehkä hieman ongelmia.
En mielestäni ole kyseisen tapailun aikana fantasioinut omiani vaan reagoinut miehen positiivisiin viesteihin. On ihan luonnollista, että tällöin kiintymys kasvaa.
Vaikka kumpikaan ei puhunut seurustelun aloittamisesta enkä todellakaan ajatellut mitään ennenaikaista, miehen päätös lopettaa tapailu tuntui todella pahalta. Eli huomasin siis kuitenkin kehittäneeni tunteita, vaikka kuinka ajattelin, että tässä vain nautimme toistemme seurasta ja annamme asioiden mennä omalla painollaan.
Viestin 31 kirjoittaja
Olen kuullut sanottavan, että kun nainen saa orgasmin, hän rakastuu. Mies nostaa housunsa ja kävelee ulos.
Raakaa, mutta näinhän se usein menee.
Tapailkaa vapaita niin ei tule niin paljon ongelmia
upupu