Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajalla anteeksiantaminen auttaa kiusattua siirtymään eteenpäin elämässä
29.04.2024 |
Tämä on hyvä ymmärtää. Sun on ihmisenä nähtävä sen koko asian taakse. Miksi asioita tapahtuu, ymmärrettävä asiat isommin.
Anteeksiantaminen itselle ja sille toiselle, auttaa ihmistä pääsemään eteenpäin.
Toki ihminen voi uida "kostoaikeissaan" tai katkeroitua ja itkeä esim täällä palstalla tätä asiaa. Mutta ei sekään ole mikään hyvä vaihtoehto.
Sit mä haluun sanoo viel tän:
Anteeksiantaminen ei tarkoita, että sun pitää soittaa kiusaajalles ja pyytää anteeks. Se tehdään sisäisesti.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle, sori otsikkoon tuli virhe
Jos luet aloituksesi ajatuksella, niin se ei muuta olekaan kuin sekavaa virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle, sori otsikkoon tuli virhe
Sulla taisi tulla tekstiisi monia muitakin virheitä. Mm. sisällön suhteen. Olet ymmärtänyt jotakin aivan väärin. Eihän se kiusaaja tule koskaan ymmärtämään, jos sitä ei hänelle sanota, että hän toimii väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siispä väkivaltarikollisille vapaat kädet ja työrauha-mitään oikeutta, poliiseja tai tuomioita ei tarvita -eikä kai turvallisuuden tunnettakaan.
Niin. Jotkut jopa kannustavat siihen turvattomaan malliin. Ehkä siksi etteivät lapsena kokeneet johdonmukaista turvaa.
Mitä tällä tarkoitat? Missä tällaiseen voi kannustaa?
Minulla on vähän samalla tavalla. Kohtasin kymmenen vuotta sitten sarjamurhaajan, ja vieläkin ne kaikki omat kokemukset hänestä ja tapahtumat tuona yönä ( minä en siis silti kuollut), tulevat mieleeni yhä uudestaan. Kaikki kovat äkilliset äänet yms. säpsäyttävät edelleenkin. Kohdallani hidastelevat autot säikäyttävät vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samalla tavalla. Kohtasin kymmenen vuotta sitten sarjamurhaajan, ja vieläkin ne kaikki omat kokemukset hänestä ja tapahtumat tuona yönä ( minä en siis silti kuollut), tulevat mieleeni yhä uudestaan. Kaikki kovat äkilliset äänet yms. säpsäyttävät edelleenkin. Kohdallani hidastelevat autot säikäyttävät vielä enemmän.
Enkä tule antamaan hänelle koskaan anteeksi sitä kaikkea, mitä hän minulle ja monille muillekin naisille on tehnyt.
Lassi ja Leevi-sarjakuva tiivistää asian. Lassi taas kerran makaa maassa kiusaajan pieksemänä ja toteaa vapaasti mukaillen: "Isona kun olen onnellinen ja menestynyt ja kiusaaja on vankilassa, toivon etten ole niin aikuinen että en lällättäisi hänelle!"
Hakekoon kiusaajat anteeksiantonsa jostain muualta, multa ei sellaista heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajan kuoleminen nuorena auttaa myös. Näin kävi minun kohdallani. Se oli ilon ja onnen päivä.
Tekikö se tehdyn tekemättömäksi? Vai sorruitko itse vastaavaan, olit mielessäsi tyytyväinen vasta kun hän kuoli? Myrkyllinen oli sinunkin mielesi. Sanoisinpa vielä että äärimmäisen myrkyllinen!
Meidän luokan kiusaaja on täysluuseri. Meillä oli vuosia sitten luokkajuhlat ja nähtiin. Kukaan ei halunnut jutella hänen kanssaan jne. Meni vuosia ja täytetyiin 50. Hänen tytär soitti mulle, sanoi äidin puhelimessa on mun numero, hakuanko osallistua juhliin.
Niin ikävän ihmisen tytär pitää äidilleen yllätysjuhlat. Sanoin valitettavasti en pääse ja toivitin haukoja juhlia. Pojasta polvi parani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samalla tavalla. Kohtasin kymmenen vuotta sitten sarjamurhaajan, ja vieläkin ne kaikki omat kokemukset hänestä ja tapahtumat tuona yönä ( minä en siis silti kuollut), tulevat mieleeni yhä uudestaan. Kaikki kovat äkilliset äänet yms. säpsäyttävät edelleenkin. Kohdallani hidastelevat autot säikäyttävät vielä enemmän.
Saako kysyä kuka? Suomessa ei paljon sarjamurhaajia ole. Oliko tämä k u r i s t a j a?
Tästä sen näkee, ettei suurimmalla osalla ole hajuakaan vastoinkäymisten selättämisestä, eivätkä ymmärrä pointtia.
Ihan varmasti olisi helpompi elää anteeksi antaen, kuin toisen antamaa/aiheuttamaa painolastia kantaen. Kas kun ei sitä tehtyä voi enää peruuttaa, eikä tehdä tekemättömäksi. Suurin osa kantaa sitä pahaa mukanaan, aivan turhaan. Eihän se sen kiusaajan kuormana ole, hänellä on omansa omasta takaa. Tekin kannatte vain, koska ette osaa päästää irti. "Vain anteeksianto on teidät vapauttava", muutoin se kulkee painolastina elämänne loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö taas!
Koetin antaa anteeksi, viha vaan kasvaa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajan kuoleminen nuorena auttaa myös. Näin kävi minun kohdallani. Se oli ilon ja onnen päivä.
Tekikö se tehdyn tekemättömäksi? Vai sorruitko itse vastaavaan, olit mielessäsi tyytyväinen vasta kun hän kuoli? Myrkyllinen oli sinunkin mielesi. Sanoisinpa vielä että äärimmäisen myrkyllinen!
Vahingonilo on paras ilo!
Mun ex-ukko juoksi vieraissa minkä kerkes, jo vaan uusi eukko jonka kanssa petti, sai kokea saman!
Vahingonilo on paras ilo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle, sori otsikkoon tuli virhe
Sulla taisi tulla tekstiisi monia muitakin virheitä. Mm. sisällön suhteen. Olet ymmärtänyt jotakin aivan väärin. Eihän se kiusaaja tule koskaan ymmärtämään, jos sitä ei hänelle sanota, että hän toimii väärin.
Niin että kun ihmiset yleensä kehittyy ja myöhemmin vaikka tajuaa että joku mennyt asia ei ollut hyvin tehty, niin jos on ollut myös kiusaaja niin se olis poikkeus ja itsereflektiokyvytön loppuelämänsä ajan?
En piehtaroi vihassa, en tunne olevani katkeroitunut MUTTA
jos kiusaajani tulee vastaan niin vedän turpiin (niin että en jää siitä kiinni)
Nääs...en ole enää se hintelä poika jota aikoinaan kiusattiin
Tapaamisiin :D
Aloittajaa ei ole taidettu koskaan kiusata. On jotain asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Sen sijaan jos kiusaaja pyytäisi anteeksi, siinä olisi jotain pointtia. Yleensä ei pyydä.
Itse näen asian niin, että pitää pyytää anteeksi. Jos ei pyydä, ei voi saada.
Siskoni teki katalan tempun menneisyydessä, mutta ei ole pyytänyt anteeksi. Halusi korjata välit, mutta ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi. Ollaan ns. kohteliaissa väleissä, mutta mikään ei ole kuin ennen, jollei nöyrry pahoittelemaan tekostaan.
Vierailija kirjoitti:
Lassi ja Leevi-sarjakuva tiivistää asian. Lassi taas kerran makaa maassa kiusaajan pieksemänä ja toteaa vapaasti mukaillen: "Isona kun olen onnellinen ja menestynyt ja kiusaaja on vankilassa, toivon etten ole niin aikuinen että en lällättäisi hänelle!"
Hakekoon kiusaajat anteeksiantonsa jostain muualta, multa ei sellaista heru.
Minusta aloituksen pointti on se, että anteeksiantamattomuudella on enemmän merkitystä anteeksiantamattomalle henkilölle itselleen kuin kiusaajalle. Mitä se sillä edes tekis? Anteeksiantamaton joutuu kuitenkin olemaan anteeksiantamaton ja sellainen mitä tunteita se nyt sattuukaan mukanaan tuomaan. Toki se on vaikeaa ja epäloogistakin tietyllä tasolla, mutta onko ihmisen parempi vähän hengähtää ja kokea positiivisempia tunteita kuin pitää kiinni negatiivisesta? Ja kiusaajallehan kummallakaan näistä vaihtoehdoista ei ole merkitystä, kuten aloituksessakin sanottiin sitä ei tarvi sanoa sille kiusaajalle.
kiusaajani alkoholisoitui, syrjäytyi, tuli pikkurikolliseksi, lopulta teki itsemurhan
surettiko? No ei
Oli iloinen uutinen minulle
Ja paskat. Kun kiusaajalle antaa anteeksi, se on sama kuin antaisi hänelle luvan jatkaa kiusaamista.