Varallisuuserojen ymmärtäminen

Monta stressitekijää katoaa kun ymmärtää, hoksaa, että elintaso ja elämänlaatu eivät korreloi. Köyhällä onkin eniten aikaa mikä on arvokkain asia. Sekuntiakaan et voi ostaa rahalla takaisin ja niin edelleen. Toisaalta on kiva ajella ferrarilla liikeneuvotteluun eurot silmissä ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitajan käytännön työ ei eroa vakaopesta olennaisesti. Tiedän monta vakaope paikkaa jotka täytetty lastenhoitajalla.

Kouluavustajan työ ei eroa open työstä paljoa. Väitän että koulun vahtimestarin työ on kevyempää ja kivempaa kuin open.

 

Tämä on juuri sitä duunareiden ajattelua. Siitä opettajan työstä nähdään vain se osa, mikä on framilla. Sen sijaan vastuu, suunnitelmallisuus, oppilashuolto jne jäävät kokonaan huomaamatta. Niitähän ei avustajilla ole lainkaan. Samoin siellä päiväkodissa. Osaahan se lastenhoitajakin kirjata jonkinlaisen vasun, mutta eihä se ole lainkaan saman tasoinen kuin akateemisesti koulutetun opettjan. Jälleen jäävät kaikki oppilashuollon asiat tekemättä. Ei löydy puheterapiatarpeita tai keskittymisen ongelmia keneltäkään.

Tämä! Koulussa näkyy ky

Puheviivettä ei voi erityisen tehokkaasti korjata. Kehittyy aina omaa tahtia. T. Puheterapeutti

Puheviivettä ei voi erityisen tehokkaasti korjata. Kehittyy aina omaa tahtia. T. Puheterapeutti

Hyvää työtä ovat omien asiakkaitteni kanssa terapeutit tehneet ainakin. t: lasun sijaishuollon sossu

Täällä on sellaisia viestejä joiden mukaan yhteiskuntaluokkia ei ole koska ei ole sellaisia itse todistanut. Oma kokemukseni on erilainen. Olen duunarivanhempien lapsi ja minä ja serkkuni olemme ensimmäinen sukupolvi jolla on ollut mahdollisuus mennä yliopistoon. Oma lapsuuteni oli melko köyhä mutta tavallinen, etenkin verraten muihin keskikokoisessa kaupungissa jossa kasvoin. Muutamalla oli selvästi enemmän resursseja ja se tarkoitti Porschea pihassa ja isoa omakotitaloa uima-altaalla. Nämä perheet olivat menestyneet yrittäjinä ja yrityskaupoin ilman perittyä omaisuutta. Puitteet olivat kaikilla tavoin hienommat, mutta muuten kasvatus, harrastukset ja arvot perheissä oli aika linjassaan ja raha tarkoitti mahdollisuuksia syödä paremmin, harrastaa mitä haluaa, matkustaa ja asua laadukkaammin ja tilavammin. 

 

Muutettuani Helsinkiin opiskelemaan aukesi minulle ihan erilainen maailma kun tapasin ihmisiä joiden vanhemmat ovat menestyviä ja joilla on vanhaa rahaa suvussaan. Toki tuollainen tausta ei automaationa tarkoita että sinusta tulee tietynlainen, mutta puhun nyt sellaisesta stereotypisestä suomenruotsalaistaustaisesta ihmisestä jonka vanhemmat ovat akateemisia ties kuinka monennessa polvessa, perheellä on talo Westendissä, Hangossa ja Rivieralla. Lapsena harrastettu monipuolisesti kaikkea viulunsoitosta purjehdukseen. Suku on tärkeä, pöytätavat opittu lapsena, sivistys on verissä ja jo pienenä on kotona luettu, matkustettu, käyty museoissa ja opittu tietty hiljainen sivistyneisyys jota on hyvin vaikea kuvata sanoiksi. Se ei ole mitään salkun kantamista puku päällä vaan sellaista vanhanrahan tuomaa pääomaa, ympäristön muovaamaa. Se on historiaa, verkostoja, yhteisön ja varallisuuden tuomaa turvaa. Minä olen korkeakoulutettu ja tienaan melko hyvin, mutta vaikka joku löisi 10 miljoonaa käteen, en pystyisi pelkällä rahalla muuttumaan tuollaiseksi sillä olen monella tavalla aika rahvaanomaiselta ja rämäpäinen, taustani ja lapsuuteni muovaama minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä ikuista uhriutumista että kaikki ei saa aloittaa samalta viivalta. Mitä väliä sillä siellä yliopistossa on onko vanhemmilla villa espanjassa vai ei. Ei mitään väliä.

Eihän se villa mitään vaikutakaan. Kuitenkin ihan tilastollisestikin voidaan nähdä, että akateemisten vanhempien lapsista tulee erittäin paljon useammin akateemisia kuin heikommin koulutettujen vanhempien lapsista. Kas kun ei ole sitä kokemusta yliopistoista, niin ei sitä lasta sinne osaa kannustaakaan ja tukea. Käytännössä keskiluokka uusintaa vain itseään, luokkaretket ovat koko ajan harvinaistumassa. 

 

Höpsis. Isä bussikuski ja äiti siivoja (paitsi kotona ensin 16 vuotta). Minulla kaksi maisterintutkintoa ja erikoisasiantuntijan palkka. Ainoa missä luokkaerot näkyvät, on se että joskus vähän hävettää oma hyväosaisuus. Siksi maksan parille hyväntekeväisyyssäätiölle kuukausilahjoituksia. Ja juuri isä ja äiti patistivat 80-luvulla lukioon ja myöhemmin korkeampaan koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille. 

Suomessa tuntuu muutenkin olevan yleistä, et kiistellään tai vähätellään varallisuuseroja ja muutenkin sosioekonomista taustaa. Vaikka onhan sillä enemmän väliä, mitä monet haluaa myöntää. 

Minä en ymmärrä tätä keskustelua sen vuoksi, että äänessä ovat suhteellisen hyvistä lähtökohdista lähteneitä. Vuokra-asunnoissa asuneita, OK, vanhemmat työläistaustaisia - mutta työssäkäyvien vanhempien lapsia. Yhteiskuntaluokkaeroina mietitään kenellä kotona piano, kenellä kirjahylly, kaikilla ollut kotona TV ja jääkaapissa ruokaa. Jotenkin jaksaisin enemmän innostua näistä jos luokkaretkeläiset olisivat oikeasti köyhistä perheistä. Kuten isäni aikoinaan, näki nälkää lapsuudessaan, luki itsensä maisteriksi lainan ja työnteon avulla. Meni naimisiin äitini, akateemisen perheen tytön kanssa. Eikä tuo luokkaero koskaan näkynyt meillä kotona, no isovanhemmat olivat erilaisia mutta itse perheessä elettiin ilman luokka-angsteja.

Toisekseen olen havainnut, että näitä luokkanousuja eniten pohtivat naiset, joiden olen havainnut olevan ura-asioissa aina itsetunnoltaan huterampia kuin miesten. Ja tuo huteruus ei näytä minusta olevan mitenkään kiinni luokkataustasta, lääkärien tytöt kiemurtelevat yhtä paljon oman osaamisen ja uralla etenemisen kanssa kuin työväenluokkalaiset tytöt. Tuo luokka on keksitty sopivaksi syyksi omalle epävarmuudelle ja rohkeuden puutteelle? Näin ajattelen vanhana uranaisena. Enkä tunnista luokkaongelmia myöskään omasta perheestäni, olen FT akateemisesta perheestä ja mieheni ei ole ylioppilas ja on työläisperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sellaisia viestejä joiden mukaan yhteiskuntaluokkia ei ole koska ei ole sellaisia itse todistanut. Oma kokemukseni on erilainen. Olen duunarivanhempien lapsi ja minä ja serkkuni olemme ensimmäinen sukupolvi jolla on ollut mahdollisuus mennä yliopistoon. Oma lapsuuteni oli melko köyhä mutta tavallinen, etenkin verraten muihin keskikokoisessa kaupungissa jossa kasvoin. Muutamalla oli selvästi enemmän resursseja ja se tarkoitti Porschea pihassa ja isoa omakotitaloa uima-altaalla. Nämä perheet olivat menestyneet yrittäjinä ja yrityskaupoin ilman perittyä omaisuutta. Puitteet olivat kaikilla tavoin hienommat, mutta muuten kasvatus, harrastukset ja arvot perheissä oli aika linjassaan ja raha tarkoitti mahdollisuuksia syödä paremmin, harrastaa mitä haluaa, matkustaa ja asua laadukkaammin ja tilavammin. 

 

Muutettuani Helsinkiin opiskelemaan aukesi minulle ihan erilainen maailma kun tapasin ihmisiä joiden vanhemmat ovat menestyviä j

Ilman muuta Suomessa on vanhoja rikkaita sukuja, noistahan laulettiin jo 70-luvulla. Mutta suhteuttakaa nyt hyvät ihmiset, niitä on todella vähän. Verrattuna ihan  mihin muuhun maahan tahansa todella vähän. Tavallaan olisi hyvä jos niitä olisi hieman enemmän, olisi kansallisesti enemmän rahaa jotka parhaimmillaan suunnattaisiin uusiin innovaatioihin, start uppeihin jne.

Näin aikoinaan noita vanhoja sukuja kesätöissä ylioppilastyttönä, uteliaana seurailin ja huvittuneena huomasin ystävällisen alentuvan suhtautumisen joillakin palvelusväkeä kohtaan. Mutta arvostan todella paljon yleistä suomalaista asennetta: töissä arvostetaan osaamista paljon enemmän kuin luokkataustaa, tulos on meillä tärkeää, ei isäpapan rahat tai asemat hirveän paljon lisää osaamista tai tuloksentekokykyä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin tälläkin palstalla moni kiistää yhteiskuntaluokkien olemassaolon. Olen itse myös tehnyt luokkaretken. Asuin pikkukaupungissa nuoruuteni eivätkä ne yhteiskuntaluokkien erot tulleet niin vahvasti esille. Toki sielläkin oli perheitä, joissa oltiin tehtaassa töissä, kuten omassa kotonani ja toisia, jotka omistivat tehtaan. Kuitenkin varsinaisesti Helsinkiin muutettuani ja yliopistoon mentyäni yhteiskuntaluokkien erot löivät kasvoille. 

Suomessa tuntuu muutenkin olevan yleistä, et kiistellään tai vähätellään varallisuuseroja ja muutenkin sosioekonomista taustaa. Vaikka onhan sillä enemmän väliä, mitä monet haluaa myöntää. 

Minä en ymmärrä tätä keskustelua sen vuoksi, että äänessä ovat suhteellisen hyvistä lähtökohdista lähteneitä. Vuokra-asunnoissa asuneita, OK, vanhemmat ty

Omassa perheessä isä on pitkäaikaistyötön (etsii tosin aktiivisesti töitä, tehnyt erilaisia pätkätöitä mutta kans työttömyysjaksoja ollu aika paljon) ja äiti hyvin pienipalkkasella alalla. Vaikka tiiän, ettei köyhyys oo aina valinta, niin omien vanhempien kohalla on ollut osittain kyse ammatinvalinnasta (kummstkin opiskeli huonosti työllistävät tutkinnot, mistä pääsee ehkä just ja just 2000€ kk-palkkaan, jos sitäkään). Köyhyys on ollut itselleni traumaattista, monesta syystä, ja oon myös voinut tosi pahoin ja koin kiusaamista joskus aika pahasti. 

Lisäystä vielä edelliseen että äidin palkka harvemmin ees on se 2000€/kk  

Vierailija kirjoitti:

Köyhästä taustasta korkeakoulutuksen kautta tukevasti keskiluokkaan nousseena onhan sen huomannut miten takamatkalta on lähtenyt koulutuksen ja työuran aikana.

Paljon joutuu opettelemaan asioita, jotka ovat ihan itsestäänselvyyksiä toisesta taustasta lähteneelle. 

Mitä kaikkea nämä opeteltavat asiat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhästä taustasta korkeakoulutuksen kautta tukevasti keskiluokkaan nousseena onhan sen huomannut miten takamatkalta on lähtenyt koulutuksen ja työuran aikana.

Paljon joutuu opettelemaan asioita, jotka ovat ihan itsestäänselvyyksiä toisesta taustasta lähteneelle. 

Mitä kaikkea nämä opeteltavat asiat ovat?

En ole tuon kirjoittaja, mutta voin kuvitella, että kirjoittaja tarkoittaa esim. monia käytötapoihin ja kulttuuriin liittyviä asioita. Näissä kysymys ei yleensä ole edes perheen varallisuudesta ja tulotasosta, vaan enemmän siitä, mitä perheessä arvostetaan ja mihin kiinnitetään huomiota.

Olen itse varsin köyhistä oloista, mutta perheemme suhde koulutukseen, tapoihin ja kulttuuriin oli kuitenkin monessa suhteessa kuin ylemmässä keskiluokassa. Suurimman osan lapsuuttani meitä asui kuusi henkeä vuokrakolmiossa. Tyypillinen arkipäivän päivällinen oli keitetyt perunat ja ruskea kastike. (Nälkä ei silti ollut koskaan, sillä perunoita keitettiin aina niin paljon, että kaikki saivat vatsansa täyteen.) Meillä ei ollut kotona esim. puhelinta eikä TV:tä.

Mutta toisaalta aina vaadittiin hyviä käytöstapoja ja hyvää suomen kieltä. Jos erehtyi sanomaan: "Alkaa satamaan", niin oikaisu tuli välittömästi. Kotona luettiin paljon. Minulle oli aina selvää, että menisin lukioon ja sen jälkeen yliopistoon. Olin myöhemmin aivan ällistynyt, kun aikuisena luin kirjaa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa ja siinä kahdesta kirjoittajasta paremmista lähtökohdista tullut Laura Kolbe kertoi kuulleensa ensimmäistä kertaa Sibeliuksen musiikkia promootiossaan. Vieläkään en ymmärrä, oliko kirjoituksessa jokin lapsus vai tarkoittiko Kolbe sitä todella. Vaikka tulin itse paljon vaatimattomimmista oloista, niin tunnistin kyllä jo 12-vuotiaana useita Sibeliuksen teoksia korvakuulolta. Tämä siitä huolimatta, että kotimme ainoa äänentoistolaite oli matkaradio olohuoneen nurkassa.

Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon. En ole koskaan myöskään tuntenut olevani luokkaretkellä muuten kuin taloudellisessa mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhästä taustasta korkeakoulutuksen kautta tukevasti keskiluokkaan nousseena onhan sen huomannut miten takamatkalta on lähtenyt koulutuksen ja työuran aikana.

Paljon joutuu opettelemaan asioita, jotka ovat ihan itsestäänselvyyksiä toisesta taustasta lähteneelle. 

Mitä kaikkea nämä opeteltavat asiat ovat?

En ole tuon kirjoittaja, mutta voin kuvitella, että kirjoittaja tarkoittaa esim. monia käytötapoihin ja kulttuuriin liittyviä asioita. Näissä kysymys ei yleensä ole edes perheen varallisuudesta ja tulotasosta, vaan enemmän siitä, mitä perheessä arvostetaan ja mihin kiinnitetään huomiota.

Olen itse varsin köyhistä oloista, mutta perheemme suhde koulutukseen, tapoihin ja kulttuuriin oli kuitenkin monessa suhteessa kuin ylemmässä keskiluokassa. Suurimman osan lapsuuttani meitä as

"Mutta toisaalta aina vaadittiin hyviä käytöstapoja ja hyvää suomen kieltä. Jos erehtyi sanomaan: "Alkaa satamaan", "

Häh, onpa nipottamista. Ei toi ees oo virhe.

"Mutta toisaalta aina vaadittiin hyviä käytöstapoja ja hyvää suomen kieltä. Jos erehtyi sanomaan: "Alkaa satamaan", "

'Häh, onpa nipottamista. Ei toi ees oo virhe.'

Tässä tuleekin juuri esiin kulttuuriero luokkien välillä. Yläluokassa ja ylemmässä keskiluokassa lasten kasvatuksessa kiinnitetään huomiota asioihin, joita duunariluokassa pidetään turhana nipottamisena. En tarkoita, että joka perheessä juuri oikeakielisyyteen, mutta kuitenkin suureen määrään erilaisia pieniä asioita. Ja kyllä vielä 10 vuotta sitten "alkaa satamaan" oli virhe.