Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuloerot parisuhteessa
28.04.2024 |
Hei! Toivottavasti joku jaksaa lukea.
Asutaan miehen omistamassa talossa, jonka omisti siis jo ennen seurustelun alkua. Ollaan sovittu, että hän maksaa asunnon kulut ja minä maksan ruoka-ostokset yms ja lemmikit. Olen monesti kysynyt, voisiko järjestelmää muuttaa, koska hän kerää katkeruutta siitä etten maksa laskuja, ja minä kerään katkeruutta siitä, että hän syö noin 3x enemmän kuin minä, mutta hän aina sanoo, että tämä on ok näin.
Mies tienaa n. 30 tuhatta euroa enemmän vuodessa kuin minä, olen kuukausipalkkalainen ja mahdollisuutta esim. ylityölisiin ei ole. Lisäksi hän on klassinen suomenruotsalainen, joka on saanut esim. ison perinnön, ja äidiltään käsirahan asuntoon, kun taas minä olen köyhästä perheestä ja elänyt aina palkasta palkkaan eikä mitään perintöjä ole tulossa. Mies on myös minua vanhempi, eli hänellä on ollut paljon enemmän aikaa kasvattaa omaisuuttaan.
Eilen tilanne vähän eskaloitui. Koirallani (hankittu ennen seurustelun alkua eli minun vastuulla kulut) oli iso leikkaus tässä kuussa, mihin jouduin käyttämään kaikki pienet säästöni. Mies oli nyt työmatkalla viikon verran, enkä kertonut hänelle, että minulta on rahat loppu, vaan vein pulloja ja kaivelin säästöpossua, että sain syötyä. Kun mies tuli eilen kotiin, kysyin, voisiko hän laittaa minulle rahaa kauppakäyntiin, koska hän syö niin paljon eikä hänelle kelpaa köyhäilyruoka, jota voisin tässä nyt pari päivää tarjota ennen palkan tuloa. Mies raivostui tästä pyynnöstä ihan silmittömästi, että pidän häntä jonain sugardaddynä, ja että on valtava red flag että minulta on rahat loppu, eikä hän tiedä haluaako hän jatkaa parisuhdetta jossa on niin epävarmaa minun rahojen riittävyys, ja että minä en ymmärrä että rahaa ei tule seinästä.
Nyt on jotenkin tosi paska olo, koska minulla menee kaikki omat rahat yhteisen talouden kuluihin, en osta ikinä itselleni mitään, eikä mieskään ikinä osta minulle mitään mistä tuon sugardaddy-kommentin voisi edes keksiä. Todellisuudessa varmasti on fakta, että en pysty ylläpitämään sitä elintasoa, minkä meistä huomattavasti varakkaampi osapuoli asettaa. Lisäksi 50/50 ei meillä toteudu esim. kotitöissä, vaan minä teen kaiken, ja mielestäni tätäkin pitäisi hänen kompensoida rahallisesti. Jos maksetaan 50/50 ja minä teen 100% talon töistä, niin silloinhan osuus on 25/75 hänen hyväksi.
Voiko tästä enää jatkaa? Onko vaan yksinkertaisesti mahdoton yhtälö elää kahdella eri tulotasolla? Onko ero ainoa vaihtoehto?
Kommentit (237)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on taloudellista väkivaltaa ja miehesi on kamala. Juokse ja lujaa.
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei tuossa taida auttaa kuin ero. Sinut on hankittu kotitalouskoneeksi ja kyökkipiiaksi huolehtimaan miehen tarpeista, kun mies tekee mitä huvittaa. Taloudellista väkivaltaa miehen puolelta. Sinulle ei tule tuon suhteen jälkeen jäämään mitään. Suosittelen, että lähdet omaan suuntaasi.
Mikä teidät ylipäänsä pitää tuossa suhteessa? Ei kuulosta kivalta tai onnelliselta parisuhteelta millään tavalla eikä ongelma taida olla pelkästään raha? Onko suhde alunperinkin ollut teille tuollaista nollasummapeliä? Miksi teistä tuli pari ja miksi muutitte yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sulla on ennen ollut varaa pitää koiraa? Paljonko sulla menee rahaa kuussa ruokaan yms joka liittyy yhteisiin kuluihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Velattoman asunnon kuluihin ei me paljon kuukaudessa eli asut todella halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Niin, tuossahan itse kerroit juuri sen miksi miehesi suuttui. Harvempi haluaa elää parisuhteessa, jossa koira on häntä arvokkaampi. Mt -naiset eivät ole miellyttäviä parisuhdekumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Kyllä minäkin tuossa tilanteessa alkaisin ajatella että mun kanssa ollaan vain rahan vuoksi. Onko teidän suhteessa rakkautta lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No haluatko olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi keskustella, vaan joka raivostuu sinulle silmittömästi ja kokee tuollaisen käytöksen mielestään oikeutettuna?
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla on ennen ollut varaa pitää koiraa? Paljonko sulla menee rahaa kuussa ruokaan yms joka liittyy yhteisiin kuluihin?
On ollut ihan hyvin varaa pitää koiraa, se on ollut minulla 10v ja on ollut tietysti aina etusijalla kuluissa. Enkä muutenkaan mitään köyhää elämää ole elänyt, saan siis ihan siedettävää palkkaa millä pärjää ja voi syödä hyvin, nyt vaan tuo leikkaus oli sen verran kallis, että piti viikon verran köyhäillä, ja se oli nyt sitten näköjään viimeinen pisara.
Mulla menee kauppaan suunnilleen saman verran mitä miehellä menee asuntoon, olen ollut siinä uskossa että ollaan jo suunnilleen 50/50 kuluissa, mutta ei me näköjään hänen mielestä olla. Ainoa mitä keksin mistä tuon olisi voinut nyt keksiä on, että hän on ostanut minulle kalliimpia synttärilahjoja, mitä minä hänelle. Muuten hän ei minulle anna rahaa tai mitään, nyt vaan erehdyin pyytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Velattoman asunnon kuluihin ei me paljon kuukaudessa eli asut todella halvalla.
Mies asuu myös! Tienaa paljon enemmän ja silti pihtailee.
Miehesi on itsekäs sika.
Ero on ainoa vaihtoehto. Mieluummin yksin kuin omahyväisen paska miehen kanssa.
Sairasta käytöstä mieheltä. Lähtisin. Ja olen lähtenytkin vastaavassa tilanteessa (oli toki muutakin ongelmaa). Jopa ydinperheenä monen lapsen taloudessa meillä oli kaksi eri elintasoa ja siltikin jatkuvaa valitusta miehen puolelta. Hänellä oli oikeus vaikka mihin, minulla ei mihinkään. Nyt, kun katson vanhoja valokuvia esim. juhlista,.niin ahdistaa, miten hirveissä rytkyissä olin aina, kun en voinut ostaa mitään kaunista/uutta. Pulloja myös keräsin, kun lapset oli pieniä. Jokainen euro oli minulle tärkeä raha sillä aikaa, kun toinen keksi turhia remppoja ja osti veneitä.
Mies asuu myös! Tienaa paljon enemmän ja silti pihtailee.
Miksi sen miehen pitäisi kylvää enemmän rahaa naiseen, jolle hän on vähemmän arvokas kuin koira? Eihän tuo nainen mitenkään edes rakasta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä jaksaisi elää ihmisen kanssa, jonka ainoa vastuu on käydä ruokakaupassa, mutta sitäkään ei tee, kun haaskaa rahansa koiran tarpeettomiin kuluihin ja vielä vaatii puolia kotitöistäkin. Ap on ihan lapsen asemassa siellä eikä siinäkään toimi vastuullisesti.
Ei minun ainoa vastuuni ole käydä ruokakaupassa. Teen myös kotityöt, kokkaan joka päivä ja käyn täysipäiväisesti töissä. Ja mulla menee ostoksiin suunnilleen saman verran, mitä miehellä menee asunnon kuluissa, tiedän tämän faktaksi. Koirista voi olla montaa mieltä, mutta koirani menee puolisoni edelle aina, se oli osa perhettäni ensin ja se on hylätty kolmesti ennen kuin tuli minulle, olen luvannut että minä hoidan sen hautaan asti.
Velattoman asunnon kuluihin ei me paljon kuukau
Haloo, se on miehen asunto. Ei miehellä ole velvollisuutta tarjota toiselle edullista elämää. Luultavasti nainen säästää huomattavasti verrattuna aikaan jolloin hän maksoi vuokraa.
Mulle perhe on taloudellinen yksikkö. En haluaisi perustaa perhettä ihmisen kanssa, joka ei näe meitä yksikkönä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta, emmekä ole riidelleet rahasta koskaan. Molemmille on selvää, että rahat käytetään yhteiseen elämään.
Alue: Aihe vapaa
Lompakkoloinen olet