Teinien uupunut äiti
Teini-ikäisillä lapsillani on joka päivä jos jonkinlaista ongelmaa, kaipaisin ystävien ja siskoni tukea näihin tilanteisiin, mutta en halua kertoa kenellekään ongelmia, joita lapsilla on. Lapset ovat sen ikäisiä, että heidän henkilökohtaisia asioita ei voi noin vain kertoilla vanhoille äitikavereille, kuten vauvavaiheessa tehtiin. Tämä on tosi yksinäistä ja vaikeaa, kukaan ei tiedä mitä perheemme käy läpi, koska lapseni eivät halua että heidän asioita juoruillaan. Joka päivä minulle huudetaan solvauksia ja haistatteluja, minua ei totella eikä mikään suju. Apua olen saanut kyllä hoitavilta tahoilta virallisesti, mutta muuten olen täysin yksin. Hoitavien tahojen tarjoama apu ei oikein tavoita tai auta sellaista arkista elämäämme. Tämä on kamalinta mitä elämässäni on tapahtunut. Miten muut teinien vanhemmat jaksatte tätä elämää?
Kommentit (81)
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
Kun lapsi avaa suunsa, hän puhuu kotinsa kieltä.
Missä Suomalaien Sisu?
mitään vastoikäymisiä/ haasteita elämässä ei saisi olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskos isä osallistua vai etkö tiedä kuka isä on?
Oletpa taas törkeä. Hyvin usein ne lapset ja nuoret kiukkuaa nimenomaan äideilleen.
Niin, äidit typistävät itsensä lapsen asemaan ja käyttäytyvät kuin teinit.
No höpöhöpö. Äidit ovat lapsilleen läheisiä, rakkaita ja yleensä myös niin turvallisia että teini luottaa äidin rakkauteen niin paljon että voi päästellä tunteitaan ulos ilman filttereitä. Äidit saavat todellakin suuttua epäasiallisesta käytöksestä ja osoittaa nuorelle että nyt ylitti rajan. Tärkeää on purkaa tilanne keskustellen ja pyytää anteeksi puolin ja toisin. Samalla tulee opetettua konfliktien kanssa pärjäämistä ihan kädestä pitäen.
Onko ap:lla niitä vanhoja äitikavereita tai muita kavereita? Siis jotakuta luotettavaa, jolle voisi lapsestaan ja tuntemuksistaan puhua luottamuksella?
Omassa työporukassani kävi vahingossa ilmi, että kaikkien lapsilla oli jotain ongelmia, suuriakin. Kyllä siinä vertaistukea sai, kun tajusi, ettei muidenkaan elämä ole ihan ruusuilla tanssimista. Ei me niistä lastemme asioista niin tarkasti puhuta, vaan omista tunteista ja peloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskos isä osallistua vai etkö tiedä kuka isä on?
Oletpa taas törkeä. Hyvin usein ne lapset ja nuoret kiukkuaa nimenomaan äideilleen.
Niin, äidit typistävät itsensä lapsen asemaan ja käyttäytyvät kuin teinit.
Ei vaan lapsi kiukkuaa sille, jonka kokee niin turvalliseksi, että tämä ei hylkää, vaikka mikä olisi. Useimmille lapsille se on juurikni äiti.
Jos lapsi vaarantaa terveyttään päihteillä (ei enää pelkkää kokeilua) ja pyörimällä porukoissa, joissa voi tulla käytetyksi hyväksi yms ymmärrän huostaanoton. Muuten nuoret tarvitsevat vielä vanhempien huolenpitoa ja hyväksyntää, laitoksissa huostaanotetuilla on juurikin tiukat rutiinit ja vaaditaan asioita mutta tärkeintä on, että nuori kokee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi ja hyväksytään sellaisena kun on, eikö siihen pidä pyrkiä kotonakin. Joku sanoi, että puheyhteys pitäisi säilyä, pienikin ja se vaatii kompromisseja ja joustoa vanhemmilta. Teini-iässä nuori irtaantuu vanhemmista omaksi yksilöksi etsien omaa maailmankatsomusta ja niin sen kuuluukin mennä.
Kyllä sä voit ystäville keroa mitä lapset tekee, ei tietenkään missään somessa voi jakaa julkisesti tuollaista tietoa. Sun teineille ei kuulu mitä sä teet tai mistä puhut sun ystäville. Kannattaa nyt laittaa rajaa teinien touhuille ja elää myös omaa elämää.
Sano teinille yhtä pahasti takaisin, kyllä tuon ikäinen ymmärtää miltä se tuntuu jo muutenkin. Sano että nyt riittää etkä edes yritä olla mukava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskos isä osallistua vai etkö tiedä kuka isä on?
Oletpa taas törkeä. Hyvin usein ne lapset ja nuoret kiukkuaa nimenomaan äideilleen.
Niin, äidit typistävät itsensä lapsen asemaan ja käyttäytyvät kuin teinit.
No höpöhöpö. Äidit ovat lapsilleen läheisiä, rakkaita ja yleensä myös niin turvallisia että teini luottaa äidin rakkauteen niin paljon että voi päästellä tunteitaan ulos ilman filttereitä. Äidit saavat todellakin suuttua epäasiallisesta käytöksestä ja osoittaa nuorelle että nyt ylitti rajan. Tärkeää on purkaa tilanne keskustellen ja pyytää anteeksi puolin ja toisin. Samalla tulee opetettua konfliktien kanssa pärjäämistä ihan kädestä pitäen.
Lässyn lässyn
YYYHYYY OLEN NIIN UUPUNUT YYYHYYY😫😩
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä voit ystäville keroa mitä lapset tekee, ei tietenkään missään somessa voi jakaa julkisesti tuollaista tietoa. Sun teineille ei kuulu mitä sä teet tai mistä puhut sun ystäville. Kannattaa nyt laittaa rajaa teinien touhuille ja elää myös omaa elämää.
EN MITÄÄN NIIN INHONNUT KUIN SITÄ, ETTÄ ÄITINI KANSSA EI KOSKAAN VOINUT PUHUA MISTÄÄN, KUN HÄN JO LÄHTI HELMAT PAUKKUEN NAAPURIIN JUORUAMAAN JA VALITTAMAAN MEISTÄ LAPSISTA.
Sitten hän seuraavaksi itki, kun emme enää kertoneet hänelle mitään ja alkoi lukea postimme ja päiväkirjamme.
Itse en ikinä juorua lasteni asioista kenellekään!
Nyt pullo viiniä ja soita ystäville ja hauku ne lapset, ei tietenkään lasten kuullen, tekee hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskos isä osallistua vai etkö tiedä kuka isä on?
Oletpa taas törkeä. Hyvin usein ne lapset ja nuoret kiukkuaa nimenomaan äideilleen.
Taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä voit ystäville keroa mitä lapset tekee, ei tietenkään missään somessa voi jakaa julkisesti tuollaista tietoa. Sun teineille ei kuulu mitä sä teet tai mistä puhut sun ystäville. Kannattaa nyt laittaa rajaa teinien touhuille ja elää myös omaa elämää.
EN MITÄÄN NIIN INHONNUT KUIN SITÄ, ETTÄ ÄITINI KANSSA EI KOSKAAN VOINUT PUHUA MISTÄÄN, KUN HÄN JO LÄHTI HELMAT PAUKKUEN NAAPURIIN JUORUAMAAN JA VALITTAMAAN MEISTÄ LAPSISTA.
Sitten hän seuraavaksi itki, kun emme enää kertoneet hänelle mitään ja alkoi lukea postimme ja päiväkirjamme.
Itse en ikinä juorua lasteni asioista kenellekään!
Sun äiti on ylittänyt aika paljon rajoja, ei kenenkään postia tai päiväkirjaa kuulu lukea, eikä ole normaalia olla noin yli traumaattinen ja poistua paikalta ovet paukkuen kuin teini...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskos isä osallistua vai etkö tiedä kuka isä on?
Oletpa taas törkeä. Hyvin usein ne lapset ja nuoret kiukkuaa nimenomaan äideilleen.
Taas?
Niin. Taas. Kai sinä käsität että me tunnistamme sinut heti.
Ällö äitimyytti elää ja voi hyvin. Raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja hänen ei tarvitse hakea sitä huomioita raivoamalla sille niin rakkaalle äidilleen, kuten nyt moni väittää. No, toki puolustukseksi voidaan sanoa, että näin joskus väitti jopa psykologit.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla niitä vanhoja äitikavereita tai muita kavereita? Siis jotakuta luotettavaa, jolle voisi lapsestaan ja tuntemuksistaan puhua luottamuksella?
Omassa työporukassani kävi vahingossa ilmi, että kaikkien lapsilla oli jotain ongelmia, suuriakin. Kyllä siinä vertaistukea sai, kun tajusi, ettei muidenkaan elämä ole ihan ruusuilla tanssimista. Ei me niistä lastemme asioista niin tarkasti puhuta, vaan omista tunteista ja peloista.
Huomenta! Minulla on vanhoja äitikavereita, mutta heidän kanssa maailmankuvat eivät ehkä enää kohtaa. Jutellaan niitä näitä, emme ole enää läheisiä ja tuntuisi kummalliselta yhtäkkiä avautua heille siitä millaista on elämä masentuneen ja aggressiivisen teinin kanssa. Heidän lapset eivät ole ongelmissa. Muutenkaan en ole oikein samanlaisessa tilanteessa eläviä tavannut, edes jonkinlainen vertaistuki kyllä kelpaisi. Kuten aiemmin sanoin, ammattiapua meillä on ja mistään huostaanotoista ei kuitenkaan ole kyse, kyllä tässä pärjätään, vaikka hirveää onkin.
Niin, äidit typistävät itsensä lapsen asemaan ja käyttäytyvät kuin teinit.