Raskaana ja mies vaatii aborttia

Anteeksi kärkevä aloitukseni, mutta miehelläsi ei ole mitään oikeutta vaatia sinua tekemään aborttia, jos sinä et sitä itse halua! Ja se, että hän ei suostu asiasta edes keskustelemaan kertoo miehesi kypsyys asteesta jotain. Tuli todella surullinen mieli sinun ja lapsenne puolesta.:(



Muista, että lapsi on myös sinun lapsesi ja sinulla on oikeus tehdä juuri niin, kun itse haluat. Kukaan ei edes lapsen isä pysty sinua pakottamaan millään syyllä aborttiin.



Lapsi on aina lahja ja uskomaton ihme. Miehiä tulee ja menee, mutta oma lapsi on jotain niin suurta ja ainut laatuista, että sitä kannattaa pysähtyä oikeasti miettimään.



Päätit sitten tehdä, mitä vaan niin toivon sinulle kaikkea hyvää ja paljon rohkeutta ja voimia tulevaan.



Tuulia

Voihan olla että tuo oli ensijärkytys...? Tosi kurjaa sulle kyllä!! Pistä ukko pihalle jos ei mieli muutu.. Mä ainakin tekisin niin.. Älä ainakaan miehesi pakottamana aborttiin päädy, se voi olla päätös jota kadut loppuelämäsi. Ja tuo vielä kaiken lisäksi on sellainen asia että mieti hyvin tarkkaan, pystyisitkö ees olemaan miehesi kanssa jos hän tosiaan tuollaista vaatii ja seä sen toteuttaisit.. Voisin kuvitella että kippaisit äijän pihalle sit jossain vaiheessa kumminkin..



Mä ainakin uskon positiiviseen ajatteluun ja toivon että kun sun mies on saanut nukkua yön yli on mieli muuttunut. Kyllä mä silti hälle sinuna murjottaisin jonkun aikaa..

Halusin vain tuoda tämänkin asian mietittäväksesi. Missään nimessä en halua ottaa kantaa siihen pidätkö lapsen, vai teetkö abortin. Päätös on sinun itsesi tehtävä.



Mies ei selvästikään ole kykenevä tekemään ko.päätöstä. Ymmärtäisin asenteen, jos olisitte nimenomaan päättäneet että lapsia ei teidän perheeseen tule nyt eikä tulevaisuudessa... silloinhan se olisi melko lailla selvää... mutta näinhän ei teidän kohdallanne ilmeisesti ollut?

Soita ehkäisyneuvolaan ja kerro tilanteestasi. Kysy, voisitko jutella jonkun kanssa asiasta yksin tai niin että miehesi on mukana. Älä jää hautomaan asiaa yksin, sinulla on oikeus saada tukea ja joku joka kuuntelee. Mitä tahansa päätätkin loppujen lopuksi, se on sinun päätöksesi. Miehesi ei voi sanella, mitä sinun pitää tehdä tai miten sinun pitää asiaan suhtautua. Voimia ja halauksia sinulle!

Miehesi on kyllä jo sen ikäinen,että jos lapsia vielä haluaa,kyllä olisi jo niiden aika.Mutta niin kamalalta kun se kuulostaakin miehelläsi myös oikeus olla haluamatta lapsia,ikinä=(Sinäkin olet jo sen ikäinen,että jos teet abortin,ja mies ei lapsia ikinä halua,ja uutta kumppania ei löydy,voi olla ettet saa lasta enää ikinä.Kannattaa ainakin yrittää jutella miehen kanssa asioista,ja pohtia tilannetta kaikkien näkökulmasta.Ja onko olemassa joku syy miksi mies ei niitä halua nytten?

Jos päätät pitää lapsen,ja mies ei sitä halua,kannattaa miettiä selviätkö lapsen kasvatuksesta yksin yms.Miestä ei voi pakottaa isäksi.Ite en aborttia tekisi,mutta jokaisen mietittävä omalle kohdalle paras ratkaisu.

Luulen kuitenkin,että jos teet abortin,se vaikuttaa negatiivisesti teidän suhteeseen,ja voit katkeroitua miehelle.Voimia sinulle kauheasti,ja mieti ihan rauhassa.Ei kannata tehdä hätiköityä päätöstä.

Onpas sulla tilanne ja onpas kyllä töksö mieskin! Pitäisi nyt aikuisen ihmisen pystyä edes keskustelemaan asiasta järkevästi, kun kerran vakiintuneessa parisuhteessa elätte. Koskahan sitten olisi sopiva aika lapselle? 32-vuotias (ensi?)synnyttäjä ei ole kovin nuori, jos ei nyt vielä kovin vanhakaan, mutta miten tilanne muuttuisi, jos odottaisitte vaikka pari vuotta? Tuskin juuri mitenkään.. Toivonpa puolestasi, että tuo oli vain miehen ensireaktio ja järkytystä, eikä mikään harkittu kannanotto. Siis saahan sitä olla abortin kannalla, mutta ei sitä nyt tuolla tavalla ilmaista raskaana olevalle naiselle.



Sen kummemmin tilannettasi tuntematta sanoisin, että jos miehesi on nyt kantansa ilmaissut (eli jos ei mieli muutu), asia on sun päätettävissäsi. Kysymys on kuitenkin sun sisälläsi kasvavasta ihmisenalusta, joka voi sun kohdallasi olla yksi monista tai sitten mahdollisesti ainoa, joka sulle suodaan. Aina paasataan siitä, että miehellä pitäisi olla oikeus olla tasapuolisesti mukana päätöksenteossa tällaisissa tilanteissa, mutta mun mielestäni päätös on silti jokaisen oma ja jokaisen on kannettava henkilökohtainen vastuu. Eli jos päätät tehdä abortin, älä tee sitä siksi, että mies tahtoo vaan tee se itsesi takia. Jos taas päätät pitää lapsen, niin sitten pidät, sanoi mies mitä tahansa. Olen sitä mieltä, että jos haluat lapsen pitää, mikään parisuhde ei ole niin kallisarvoinen, että se olisi tärkeämpi kuin oma lapsi. Kumppanit, poikakaverit ja aviopuolisotkin ovat vieraita, joihin on elämän varrella tutustuttu, oma lapsi on juuri minun oma lapseni, jota ei voi valita eikä vaihtaa. Tottahan se on, että vielä on kyseessä alkio eikä " oikea" lapsi, mutta niinhän me kaikki ollaan oltu jossain vaiheessa.



Ymmärrän kyllä järkytyksesi miehesi reaktiosta. Minä saattaisin pistää suhteen saman tien poikki vastaavassa tilanteessa. Mun mielestä tuollainen komentaminen ja pakottaminen ei kuulu parisuhteeseen. Jos ei ihminen osaa aikuismaisesti käyttäytyä, hänen ei pidä myöskään aikuisten päätöksiin sekaantua, joten sinuna kävisin omalta osaltasi eri vaihtoehdot läpi ja jättäisin miehen kommentit omaan arvoonsa.



Tsemppiä, jaksamista ja uskoa siihen, että elämä kantaa tilanteessa kuin tilanteessa!



A.A.

Kuulostaa siltä, että miehesi ei halua lainkaan lapsia. Vaikka kuinka ois ns. tarkoitus joskus hankkia lapsia, se joskus ei tule kyllä koskaan jollei 39-vuotiaana ole vieläkään oikea aika. Jos itse haluat lapsia, et voi sinäkään odotella vuosikausia. Miehesi kuulostaa ääliöltä! Toivottavasti löydät ratkaisun, joka perustuu sinun päätökseesi -sinulla on arvostelukykyä mutta miehelläsi ei näköjään ole. Haluaa sitä juuri nyt lapsia tai ei, yksi on nyt teille tulossa ja jos se ei sovi miehelle, sopiiko miehesi sinulle?! Voimia!

Tuli tippa linssiin, kun kirjoituksesi luin.



Kuten sanottu, miestä ei voi isäksi pakottaa, mutta hän ei myöskään sinua voi aborttia pistää tekemään.



Toivon, että saat mietittyä (ilman miehesi painostusta), haluatko pitää tämän lapsen. Jos päädyt siihen, että haluat, ei kai jää muuta vaihtoehtoa kuin se, että mies hyväksyy päätöksesi ja alatte suunnitella perhe-elämää tai sitten ukko joutaa pellolle.



Kuten muutkin jo tässä ketjussa kirjoittivat, on teillä ikää jo sen verran, että jos joskus aiotte lapsia hankkia, olisi nyt ihan passeli aika. Jos lapsen tulolle ei ole mitään järkevää estettä, en ymmärrä, miksei se voisi nyt tulla. Kyllä miehesi aikuisena ihmisenä varmasti tajuaa senkin, että jos seksiä harrastaa, siitä saattaa vauvoja joskus syntyäkin.



Mutta jokatapauksessa, toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista. Olet vaikeassa tilanteessa, mutta uskon, että kaikki kuitenkin selviää.

Itse olin esikoisen kanssa samassa tilanteessa, tosin exäni halusi lapsen ja minä suostuin. Sitten kun testi olikin positiivinen, miehen ensi reaktio oli että abortti! Ei rahaa eikä hän olekkaan valmis.

Asiasta keskusteltiin ja tein hyvin selväksi pitäväni lapsen,koska sen olin tahtonut ja katuisin lopun elämäni aborttia, enkä edes oisi siihen pystynyt!

Mies oli minut jättämässä mutta päätti kuitenkin yrittää.

Vaikea oli miehen asettua isänrooliin ja alkaa elää lapsiperheen tavoin. Minä kasvoin lapsen myötä, mies ei.

Nyt odotan toista samalle miehelle mutta yksin, suhde ei yrityksistä huolimatta toiminut.



Puhu miehelle kun tilanne rauhoittunut ja mieti mitä itse haluat! Kerää ympärillesi tukijoukko, se auttaa eikä yksin jäämisen pelossa tee hätäisiä päätöksiä. Itse en ole päivääkään katunut vaikka rankkaa onkin.. Voimia sinulle!

lapsen tekoon tarvitaan kaksi?! Olet kuitenkin jo 32v, joten sinuna miettisin aborttia huonona vaihtoehtona. Onko miehelläsi jokin erityinen syy, että lapsi ei ole vielä tervetullut?

Jos teillä on keskustelu käyty, että kuitenkin jossain vaiheessa niitä lapsiakin tulisi niin mielestäni miehesi toimii nyt väärin sinua kohtaan, jos siis ette yhä tänäänkään pääse asiasta keskuteluyhteyteen..



Miksi ei just nyt? Eikö olisi jo aika jos kuitenkin " joskus" ? Vai onko miehesi tehnyt taktiikan ja sanonut vain että joskus sitten ja todellisuudessa onkin ajatellut vain painostavan sinut sitten " hoitamaan asian pois" .



Minä en tekisi aborttia jos minua itseä se yhtään epäilyttäisi tai harmittaisi. En tekisi vaikka mikä olisi jos kuitenkin ajatus ollut että lapsia tulee joku päivä. Jos nyt teet vastentahtoasi miehellesi mieliksi niin tämä tulee kaihertamaan aivan varmasti suhteessanne.



Toivottavasti saatte järkevästi keskusteltua asiasta ja miehesi ymmärtää sen että ehkä teidän hetkenne on nyt tämän asian suhteen tässä. Teillä kovin jo ikää alkaa olla hyvinkin, riskit kasvaa kun naisen ikä on yli kolmekymmentä..

Ihan sama muuttuuko mieli vai ei. Anteeksi vaan, mutta tollaisen miehen kanssa en eläisi päivääkään. Vaikuttaa aivan tunnevammaiselta tyypiltä.



:( Rouvaii

jollei nyt?



Fakta: Lapsen tulemiselle ei ole koskaan täysin 100 % hyvää aikaa, miksi siis lykätä lapsensaantia, jos nyt kerran tärppäsi...



Oletko ajatellut (onko miehesi ajatellut), että hän on 60-vuotias, kun esikoisenne täyttäisi 20 vuotta....Eli jos nyt vielä haluaa lykätä lastentekoa, niin eipä niitä sitten mun mielestä kannata enää tehdäkään!



Toivon sulle jaksamista ja voimaa tehdä päätös, jonka sinä tunnet oikeaksi. Koitahan saada mies keskustelemaan asiasta ja selitä hänelle, ettet myöskään sinä naisena enää nuorene ja hedelmällisyytesi laskee valitettavasti koko ajan, mikä on täysin tosi juttu!!!!!!



Itse sain esikoisemme 23-vuotiaana, nyt olen 28-vuotias ja toinen syntymässä. En ajatellut enää viettää vauvaöitä imetyksen yms. valvomisen uuvuttamana lopun elämääni.



Tsemppiä!

Kyllä tulin surulliseksi luettuani sinun kirjoituksesi.. Ajattelematon älykääpiö miehesi todella on (anteeksi suorasukainen ilmaisuni)!! Todellakin olet edes ansainnut perusteellisen perustelun miksi hän niin jyrkästi aborttia puoltaa vaikka olette tulevaisuuteen lapsia kaavailleetkin! Miksi ei nyt? Olette molemmat kypsässä iässä kuitenkin.



Jos itse haluat lapsen pitää niin se on täysin sinun päätöksesi. Hän on jumalan lahja sinulle! Mies ei voi pakottaa sinua aborttiin! Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen, pysy vahvana ja tee niin kuin sydämmessäsi tunnet oikeaksi. Voimia!

Heippa!



Tilanteesi on täsmälleen sama, kuin minulla! Olen 25v. ja mieheni 27. Raskaus tuli täytenä yllätyksena pari viikoa sitten. Olemme seurustelleet 1,5 vuotta vähän vaihtelevalla menestyksellä... Meidänkin ongelmana on keskusteleminen, muuten kaikki on ok.



No, uutisen kuultuaan mieheni ilmoitti, ettei ole valmis isäksi, eikä suhteemme toimi niin kuin pitäisi. Yritimme jutella, mutta jyrkkien erimielisyyksien vuoksi tilanteet kärjistyivät itkuun. Lopulta mies ei enää vastannut soittoihini tai viesteihin. Kävin neuvolassa juttelemassa ja hyvä etten purskahtanut itkuun, kun neuvolan täti sanoi topakasti; " Sinä itse päätät mitä lapsellesi teet, eikä kukaan saa vaikuttaa päätökseesi! Se on sinun kroppasi, eikä kellään ole asiaa kajota siihen."



Viimeistään silloin päätin pitää lapsen!!! Vaikka yksinkin. (ja totuushan on, että elämä kantaa. Tuskin sitä hirveän pitkään kuitenkaan yksin on... ;) )



Nyt on kulunut 2 viikoa uutisesta. Olen täyttänyt asuntohakupaperit yksinhuoltajana, miettinyt talouttani ja työkuvioita. Eilinen kuitenkin mullisti kaiken, sillä lapsen isä ilmoitti, että kai tässä täytyy alkaa taloa etsimään, kun tilanne on mikä on. Minun miehelläni meni siis 2 viikkoa hyväksyä tilanne. Eli ANNA HÄNELLE AIKAA!!!! Et taatusti ole tilanteessa yksin, muista se! Juttele ihmisten kanssa, sillä se helpottaa :)



Tämän pitäisi olla ihaninta aikaa elämässä!!! Yritä nauttia siitä äläkä harkitse aborttia! (tietysti päätös on täysin sinun). Paljon voimia ja muista rukoilla. Kyllä kaikki hyväksi käätyy!

että jos miehesi sinua oikeasti rakastaa, saatte asian sovittua kunhan uutinen on kunnolla pureskeltu.



Voimia kovasti.

Uskon kuitenkin, että useimmat miehet, joskus jopa tulevat äidit kokevat alkujärkytyksen kun saavat tietää odottavansa vauvaa.



Mainitsitkin, että miehesi ei osaa keskustella asioista.. Teidän pitää opetella puhumaan toistenne kanssa, se on oikeasti toimivan parisuhteen ehto!!

Ja päätös lapsen pitämisestä on todellakin äidillä, Miehellä ei ole siihen mitään sanottavaa. Ukkoa ei kuitenkaan voi pakottaa olemaan lapselle isä. Anna itsellesi ja ukollesi aikaa, kuten joku tuossa kirjoittikin omakohtaisesta kokemuksesta, pari viikkoa riitti. Voihan olla, että sinun miehesi tarvitsee aikaa enemmän, kuukauden tai pidempään, ehkä hän ei ole koskaan valmis isäksi..



Kun kerroin esikoisen ilmoittaneen itsestään, oman ukon reaktio oli mitä me nyt tehdään!!?? Minä sanoin suoraan, että MINÄ aion pitää lapsen, jos hän ei halua niin se on sitten voi voi.. Hänellä kesti ajaukseen tottuminen pari päivää.

Tottakai se on suuri asia kuulla saavansa lapsen, oli ikää 20 tai 50 vuotta, elämä muuttuu ja jotkut eivät halua muuttaa omaa elämäänsä.



Lapsi on lahja, kuten jotkut jo mainitsivatkin. Itse siis harkitsisin todella pitkään abortin tekoa, teilläkin alkaa ikää jo olla. Tämä voi olla viimeinen mahdollisuus sinulle saada lapsi.



Koita jaksaa, jos mahdollista lähde muutamaksi päiväksi ystävän tai sukulaisen luo. Näin ollen saatte molemmat aikaa miettiä asioita yksin.



Suuren suuri rutistus *halaa*



Onnipapunen

Mulla on yksi kysymys sulle. Mitä olette yhdessä sopineet ehkäisystä?



Tulitko raskaaksi vahingossa, kaikki pillerit syötynä ajallaan, tai yksikään kondomi ei ole mennyt rikki? Tilanteessa, jossa raskaus on vahinko, miehellä on ehkä pieni oikeus tuntea itsensä hieman petetyksi. Ehkäisy on ollut hoidossa, mutta kuuluisit sitten niihin pariin prosenttiin, jotka onnistuvat silti saamaan lapsen.



Jos taas vaikka kondomi on mennyt rikki, niin olette olleet yhdessä hiukan tietoisia raskauden mahdollisuudesta, ja olette yhdessä päättäneet joko tietoisesti tai alitajuisesti olla hankkimatta jälkiehkäisyä. Tässä tilanteessa " päätös" raskaudesta on yhteinen.



Jos taas unohdit pillerin kertomatta miehelle (tai jonkun muun naisen muistettavan ehkäisyn), ja näin olen otit itse riskin raskaudesta, mies voi olla pettynyt, mutta päätös lapsen pitämisestä/abortista on silti sinun.



Vai oletteko yhdessä päättäneet olla käyttämättä ehkäisyä?



Ehkäisyn hoitaminenhan on yhteinen asia, ja jos nyt tilanne on se, että ehkäisystä huolimatta onnistuit tulemana vahingossa raskaaksi, kyseessä on tilastollinen ihme. Muista että tilanteessa, jossa olette uskoneet hoitaneenne ehkäisyn, miehellä on oikeus negatiivisiin tunteisiinsa, tosin hänen kommentointinsa oli aika jyrkkää.



Ja ehkäisyä tai ei, unohduksia tai ei, miehellä on oikeus mielipiteeseen, muttä SINÄ teet päätöksen ja kannat sen päätöksen seuraukset.



Toivottavasti osaat tehdä perustellun ja hyvän ratkaisun, kukaan muu sitä ei voi tehdä.

Mitään erikoista lisättävää minulle ei ole edellä kirjoitettuihin, hyviin kommentteihin. Korostaisin vain, että lapsi todellakin on lahja, korvaamaton ja ainutkertainen. Sisälläsi on nyt kasvamassa ja kehittymässä sinun ikioma lapsesi. Olet jo nyt tavallaan äiti.



Tee ratkaisu tulevaisuudesta oman ja lapsesi kannalta, ei miehen. Miehesi on reaktiollaan jo osoittanut arvonsa. Anna hänelle kuitenkin mahdollisuus korjata tilanne jos hän niin haluaa.



Henkilökohtaisesti toivon, ettet lopeta lapsesi elämää mutta valintahan on täysin sinun. Muista kuitenkin, että et välttämättä tule enää toista kertaa raskaaksi ja lapsettomuus saattaa olla erittäin tuskallista, samoin abortin aiheuttamat itsesyytökset. Sen sijaan synnytettyä lastaan tuskin kukaan on katunut.





Tsemppiä ja uskoa tulevaan!!!



K rv 25 ja poika -05

miehesi käytöksen perusteella että hän on 39v=aikuinen..



uskomatonta, miten törkeää kohtelua!!!



se äijä ei kuule voi vaatia sulta yhtään mitään, jollei edes ole kykenevä keskustelemaan asiasta, saatika pohtimaan mitä se abortti tai vaihtoehtoisesti vauvan tuleminen vaikuttaisi elämäänne/elämääsi.



helppohan hänen on sanoa, että mene tekemään abortti, kun ei ite tarvi sen eteen panna tikkua ristiin, eikä varsinkaan tuntea niitä tunteita, ja kokea sitä.. eikä ilmeisesti sitä syyllisyyttä/katumausta mikä sitten ehkä saattaa joskus nostaa päätään..



sullakin alkaa tota ikää kohta olla, etenkin, jos olit haaveillut useammasta kuin yhdestä muksusta.. milloinhan olitte ajatelleet että on se oikea ajankohta, se myöhemmin?



eihän siinä mitään, abortti on ihan ok ratkaisu, jos MOLEMMAT on varmasti sitä mieltä että lapsi ei ole tervetullut elämäänne.

jos teet sen miehesi kiristämänä ja pakottmana (" mä-jätän-sut-jos-et-suostu" ..), niin veikkaanpa, että myöhemmin kadut asiaa..

sinä olet aikuinen nainen, ja pärjäät kyllä lapsen kanssa ilman tuollaista moukkaakin jos tahdot vauvan pitää.



ite potkaisisin lenkkarin kuvan moisen herra itsekeskeisyyden persuuksiin, ja jatkaisin elämääni kahden massuvauvan kanssa..



voi olla että kommentti on kärkevä, takana rankkoja lapsettomuushoitoja, 4 keskenmenoa, yksi poika, ja tämä 6. raskauteni loppusuoralla..

lapsi on lahja.. niitä ei tehdä, niitä saadaan jos onni suo.

äitiys on parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut.



voimia jaksaa noin vaikeassa tilanteessa. tee päätöksesi harkiten. perua ei voi.



-ennis- ja sintti rv35+3