Lue keskustelun säännöt.
Aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD?
26.04.2024 |
Hei,
aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD? Olen tavannut ihanan ihmisen, joka on valloittava. Hän kertoi heti, että hänellä on ADHD. Ja kyllä sen itsekin huomasin. Hän puhuu paljon ja välillä päälle. Innostuu herkästi, on hyvin ulospäin suuntautunut. Hän on vakitöissä, lapset on kasvatettu ja ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa. On kyllä melko levoton ja itse olen tosi rauhallinen. Toisaalta hän tuo paljon iloa ja naurua suhteeseen. Toisaalta pelkään, etten jaksa hänen kanssaan. Tämä on itselle ihan uutta. Olen ymmärtänyt, että tällaiset henkilöt voi olla helposti manipuloitavissa ja esim hyvin oikeudentajuisia, pitääkö tämä paikkansa?
Kertokaa te, kenellä on kokemusta, että mitä haasteita ja hyviä puolia ADHDssa on parisuhteessa?
Kommentit (76)
En missään nimessä.
Olen ollut 1v.suhteessa adhd miehen kanssa. Elämä on pelkkää kestämistä, eli mikäli et halua jatkuvaa valehtelua, gaslightaamista, empatiakyvyttömyyttä ymym.
Oma äijäni valehteli ja kaunisteli asioita kun tavattiin, ei ollut havaintoa millainen tyyppi kuoriutuu kaiken alta.
Muutti luokseni toiselta puolelta suomea töiden takia, piti hankkia oma asunto...
Sai potkut, menetti kämppänsä, monen kymmenen tuhannen velat, vuosien vankila kierre, ja piri ongelma. Voi helvetti.
Aika kusessa olen. Nyt hänellä ei mitään motivaatiota edes etsiä töitä. Eikä omaa asuntoa. Istuu sohvalla 247 puhelin kädessä pelaamassa. Mikään ei kiinnosta ja minun seurani vaan vituttaa häntä.Kysymykset koetaan hyökkäyksinä ja Kaikki on aina muiden vika. Ei koskaan Hänen-asenne. Hän asuu luonani ilmaiseksi ja yritän auttaa minkä keksin. Itellä Bpd,ja syömishäiriö niin oma jaksaminen heikoilla.Miestä ei kiinnosta minun ongelmat, vaikka sairaalareissu itellä edessä.
Sanoo että koska Adhd, niin ei pysty keskittyy kuuntelemaan mun ongelmia. Tämänkin sanoo toljottaen jotain nettipeliä luurista samalla.
Ei mitään kontaktia minuun.
En erota mikä on adhd enää, kun tuntuu että kaikki on vaan oiretta.
Välinpitämättömyys kumppanin(minun) tunteista tai tarpeista, totaalinen aloitekyvyttömyys huolehtia mistään. Mm. Omasta syömisestään!
Tuntuu kuin olisi suhteessa 37 vuotiaan uhmaikäisen/teinin kanssa. Käytös on niin sattumanvaraista ja täysin muista piittaamatonta!
Mihinkään ei voi luottaa. Hän saattaa tehdä aivan kamalia asioita, haukkua ja loukata, ja keksiä omia tarinoita pettämisestä ym. Seuraavana päivänä unohtaa kaiken ja käyttäytyy kuin ei mitään.
Aikataulut venyy päivistä kuukausiin, ei mitään kykyä suunnitella tulevaa, ei edes niin pitkälle että osaa tankata tarpeeksi mikäli hänellä on rahaa. (jäänyt tienvarteen useasti)
Ja surullinen ei sitten adhd.n seurassa saa olla! Muistakaa se. Ja kaikki vakava ja ahdistava(eli normaali keskustelu) ahdistaa heitä. Huoh..
Jatkuva ärtyneisyys ja ignorointi on se mitä saat hellyyden ja mukavien sanojen sijasta.
Itsellä ainakin keinot ja mielenterveys täysin loppu.silti en vaan haluaisi luovuttaa, koska itekkin yksin. 38v. nainen.
Sori avautuminen.
En uhraisi mielenterveyttäni jos saisin nyt päättää.
En alkais tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hurmaava innokas aktiivinen
Eli vastuuton itsekäs moraaliton.
Ei vaan tuo on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä.
Olen ollut 1v.suhteessa adhd miehen kanssa. Elämä on pelkkää kestämistä, eli mikäli et halua jatkuvaa valehtelua, gaslightaamista, empatiakyvyttömyyttä ymym.
Oma äijäni valehteli ja kaunisteli asioita kun tavattiin, ei ollut havaintoa millainen tyyppi kuoriutuu kaiken alta.
Muutti luokseni toiselta puolelta suomea töiden takia, piti hankkia oma asunto...
Sai potkut, menetti kämppänsä, monen kymmenen tuhannen velat, vuosien vankila kierre, ja piri ongelma. Voi helvetti.
Aika kusessa olen. Nyt hänellä ei mitään motivaatiota edes etsiä töitä. Eikä omaa asuntoa. Istuu sohvalla 247 puhelin kädessä pelaamassa. Mikään ei kiinnosta ja minun seurani vaan vituttaa häntä.Kysymykset koetaan hyökkäyksinä ja Kaikki on aina muiden vika. Ei koskaan Hänen-asenne. Hän asuu luonani ilmaiseksi ja yritän auttaa minkä keksin. Itellä Bpd,ja syömishäiriö niin oma jaksamin
Tuo kuulostaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Voi tietysti olla myös molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin vähän aikaa ADHD-miehen kanssa, ja voisin seurustella uudestaankin. Suhde ei kuitenkaan päättynyt ADHD:n takia, vaan hänen pahojen talousvaikeuksiensa ja manipuloivan käytöksensä vuoksi. Yritti siis painostaa minua lainaamaan rahaa, manipuloi tekemään asioita mitä en olisi halunnut tehdä jne.
Itse olen vahvasti introvertti, ja koen että tämä ADHD-mies sai minuun energiaa, ulospäinsuuntautuneisuutta ja rohkeutta olla oma itseni. Todella hyviä ominaisuuksia siis. Hänen oli kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että en avaudu asioista samalla tavoin kuin hän, tai toimi sosiaalisissa tilanteissa yhtä sulavasti ja avoimesti. Ja että en jaksa heti työpäivän jälkeen lähteä kyläilemään.
Minua taas häiritsi välillä hänen tapansa mennä koko ajan johonkin suuna päänä ja tehdä impulsiivisia päätöksiä, mutta näidenkin asioiden kanssa olisi kyllä pärjännyt. Tosiaan aivan muihin ongelmiin päättyi meidän suhteemme. Ystäviä olemme kuitenkin edelleen.
Aloittaisin. En pidä tylsistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levottomuus, häslinki, jatkuva sekasotku lähes kaikissa asioissa on äärimmäisen kuluttavaa, mitä vanhemmaksi tullaan, sehän on selvää.
Itse en missään tapauksessa aloittaisi mitään, koska en jaksaisi tällaisen ihmisen kanssa, tietynlainen oma rauha, siisti koti, edes jonkunlainen ennakoitava päiväjärjestys ja varsinkin arjen normaali sujuminen ovat ne tärkeimmät asiat. Tässähän joutuisi kuitenkin hiukan sellaisen hoitajan ja ikuisen ymmärtäjän ja jälkien korjaajan rooliin.
Adhd-naiset on usein kiihkeitä sängyssä, mikä voi jossain määrin kompensoida epävakaata käytöstä parisuhteessa. Mutta rajansa on tietysti kaikella, enkä kokemusteni mukaan enää alkaisi parisuhteeseen adhd- tai muun nepsy-naisen kanssa. Pidän tasaisesta elämästä, enkä jaksa enää mitään "vuoristoratoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, jos ei hoida sitä ja käyttää sitä syynä milloin mihinkin.
Totta kai.
Ei hän sitä itselleen tilannut ole.
Toki se vaatii, että kertoo heti reilusti siitä, jotta voidaan paremmin ymmärtää toisiaan ja sietää ja tulla vastaan ja sopia ja sietää ja sopia ja sietää ja sopia. Jos rakastaa eikä luovuteta. Opetellaan. Joustetaan
Särmät hioutuu. Kasvetaan yhteen ja yhdessä. Rinnakkain ja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin aloittaa. Itsellänikin on. En tosin ole yliaktiivinen joten se ei näy päälle.
Jokaisella se ilmenee erilaisena.
Eikö tämä ole silloin ADD? H tulee hyperaktiivisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Adhd-naiset on usein kiihkeitä sängyssä, mikä voi jossain määrin kompensoida epävakaata käytöstä parisuhteessa. Mutta rajansa on tietysti kaikella, enkä kokemusteni mukaan enää alkaisi parisuhteeseen adhd- tai muun nepsy-naisen kanssa. Pidän tasaisesta elämästä, enkä jaksa enää mitään "vuoristoratoja".
Sulle kävis varmaan mies. Ootko jo kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itelläni adhd. Mä olen silti meidän perheessä se, joka hoitaa kaikki asiat ja huolehtii, että laskut maksetaan, lapsilla on sopivia vaatteita ja kehittäviä harrastuksia, koska puolisollakin on adhd. Jos olisin nuorena tajunnut, että tästä tulee tämmöstä, niin oisin ehkä mieluummin ottanut neurotyypillisen puolison, joka ois aloitekyvykkäämpi ja reippaampi. Tosin yleisestikin tuntuu, että naiset joutuu perheen käytännön elämää pyörittämään, vaikka miehellä ei olisikaan adhd.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itelläni adhd. Mä olen silti meidän perheessä se, joka hoitaa kaikki asiat ja huolehtii, että laskut maksetaan, lapsilla on sopivia vaatteita ja kehittäviä harrastuksia, koska puolisollakin on adhd. Jos olisin nuorena tajunnut, että tästä tulee tämmöstä, niin oisin ehkä mieluummin ottanut neurotyypillisen puolison, joka ois aloitekyvykkäämpi ja reippaampi. Tosin yleisestikin tuntuu, että naiset joutuu perheen käytännön elämää pyörittämään, vaikka miehellä ei olisikaan adhd.
Ei sulla mitään perhettä ole, saatika edes miestä.
Itse en usko, että omalla kohdallani suhde pitemmän päälle onnistuisi ADHD-henkilön kanssa, oltaisiin niin eritahtisia. Itse olen rauhallinen ja olen huomannutkin, että usein koen jo kaveritasolla ADHD:n aiheuttavan liikaa tempoilua. Ja yhtään en jaksa mitään sähläilyä, hulluja ideoita tai sitä, että asiat eivät suju toisen ADHD:n takia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse ADHD, keski-ikäinen nainen. En usko että me välttämättä ollaan mitenkään erityisen helposti manipuloitavissa, ja epäilen onko oikeudentajuisuudessakaan eroja neurotyypilliseen. Ehkä enemmän autistien juttuja nuo?
Mutta se mikä sun täytyy tosiaan miettiä on, että jaksatko sitä levottomuutta ja energisyyttä, koska se ei tule muuttumaan, se on juurikin sen neuroepätyypillisyyden aiheuttamaa. Jos joku ajattelee, että onhan siihen lääkkeitä, niin joo, on, mutta en minä ainakaan haluaisi jatkuvasti syödä lääkkeitä vain siksi, että niillä minusta saisi toiselle ihmiselle sopivan persoonallisuuden - itse kun pärjään esim. töissä ja muutenkin elämässä oikein hyvin ilmankin, ja energisyys lähinnä on nautintoa eikä kärsimystä tuottava asia.
Meillä mun mies on ihan päinvastainen kuin minä, hän on sellainen vähän jähmeä ja hidas ja vähäpuheinen. Me on koettu, että täydennämme toisiamme hienosti.
Minäkö kirjoitin tämän? :) Minulla myös jähmeä mies, joka oletettavasti ihastui juurikin tähän iloisuuteen, ikuiseen optimismiin ja loputtomiin ideoihin (näihin on tosin joskus kyllästynytkin). En minäkään syö enää lääkkeitä, en jaksanut sivuvaikutuksia ja aion nyt olla tällainen oma itseni loppuun saakka. Ollaan oltu miehen kanssa jo kauan yhdessä ja hän hyväksyy minut tällaisena. Itselle adhd aiheuttaa välillä suruakin, mutta tämän energian ja optimismin takia menen aina yhtä innokkaana kohti uusia pettymyksiä :)
Vierailija kirjoitti:
En aloittaisi.
Hyvin oikrudentajuisia?! Mitä ihmettä tuo oikein tarkoittaa? Ja mistä nettipalstalta sä sellaista olet lukenut, av:lta vai? Ennemminkin päinvastoin! Nehän on suuna päänä tekemässä ja impulssiensa vallassa, eikä aivot ja järki pysy perässä.
Itse adhd ja minulla on erittäin voimakas tunne siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. On ollut lapsesta saakka. Koen, että tämä on yksi usein esiintyvä piirre adhd-ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus, häslinki, jatkuva sekasotku lähes kaikissa asioissa on äärimmäisen kuluttavaa, mitä vanhemmaksi tullaan, sehän on selvää.
Itse en missään tapauksessa aloittaisi mitään, koska en jaksaisi tällaisen ihmisen kanssa, tietynlainen oma rauha, siisti koti, edes jonkunlainen ennakoitava päiväjärjestys ja varsinkin arjen normaali sujuminen ovat ne tärkeimmät asiat. Tässähän joutuisi kuitenkin hiukan sellaisen hoitajan ja ikuisen ymmärtäjän ja jälkien korjaajan rooliin.
Ei millään pahalla, mutta kuulostaa siltä, että sinullakin on omat vaikeutesi arjessa. Olet ehkä liian joustamaton ja kaavoihisi kangistunut. Eikä siinä mitään, kaikki taaplaa tyylillään. Mutta kyllä adhd-aikuiset ihan hyvin pärjäävät suurimmaksi osaksi elämässä, kasvattavat lapsia ja käyvät töissä. Aika monet ovat yrittäjiä ja voitko kuvitella, hoitavat raha-asioitaankin.
Olen jo suhteessa ADHD-ihmisen kanssa. Hänellä jo lapsena diagnosoitu ADHD ja on löytänyt elämänsä aikana keinoja selviytyä erehdyksien kautta. Kyllähän se ADHD tuo kaikenlaisia erikoisia piirteitä; esimerkiksi tavaransa ovat välillä hujanhajan, myöhästelee ja on impulsiivinen. Onneksi impulsiivisuus näkyy lähinnä innokkuutena ja sellaisena, että haluaa toteuttaa ideansa välittömästi, ei niinkään hermostumisena. Päälle puhuminen on rasittavaa, mutta onneksi useimmiten hän ymmärtää puhuneensa päälle ja pahoittelee.
Olen itsekin rauhallinen ja koen, että tasapainotetaan ihan hyvin toisiamme. Ehkä tärkeimpänä se, että kumpikin antaa toisen olla sellainen kuin on eikä vaadita käyttäytymään joidenkin tiettyjen raamien tavalla. Sellaista en hyväksy, että piiloudutaan diagnoosin taakse "no kun mulla on tää ADHD, niin en pysty siivota". Kompromissejä joutuu tekemään ja itse olen joutunut oppimaan sietämään mm. sitä, että välillä ollaan myöhässä. Olen itse myös introvertti ja mulle sopii hyvin se, että kumppanini ei oikein pysy paikallaan. Saan siis olla usein itsekseni kotona, kun hän menee menoissaan. ADHD:sta kärsiväthän ovat usein muita alttiimpia riippuvuuksille. Oman kumppanini ratkaisu on ollut lopettaa alkoholin käyttö täysin, nuorempana lipui usein ihan riippuvuuden puolelle.
Sanoisin siis, että hyvä siitä tulee, kunhan tällä sinunkin henkilöllä on keinoja selviytyä ADHD:sta. Ne voivat olla terapeutin kanssa yhdessä pohdittuja tai itsekseen opittuja.