Lue keskustelun säännöt.
Aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD?
26.04.2024 |
Hei,
aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD? Olen tavannut ihanan ihmisen, joka on valloittava. Hän kertoi heti, että hänellä on ADHD. Ja kyllä sen itsekin huomasin. Hän puhuu paljon ja välillä päälle. Innostuu herkästi, on hyvin ulospäin suuntautunut. Hän on vakitöissä, lapset on kasvatettu ja ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa. On kyllä melko levoton ja itse olen tosi rauhallinen. Toisaalta hän tuo paljon iloa ja naurua suhteeseen. Toisaalta pelkään, etten jaksa hänen kanssaan. Tämä on itselle ihan uutta. Olen ymmärtänyt, että tällaiset henkilöt voi olla helposti manipuloitavissa ja esim hyvin oikeudentajuisia, pitääkö tämä paikkansa?
Kertokaa te, kenellä on kokemusta, että mitä haasteita ja hyviä puolia ADHDssa on parisuhteessa?
Kommentit (76)
mun miehellä adhd kuormittuu herkästi ja hurahtaa kaikkeen tekemiseen siinä unohtuu äkkiä perhe ja tärkeet asiat palaa loppuun ja on aggressiivinen ollu myös uskoton ja sellasta sontaa... en suosittele ellei sitten nauti vuoristorata elämästä ite oon ihan loppu ja ero tulee jossain vaiheessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan sen takia jättäisi kokeilematta.
Toki se voi olla hetkittäin kuluttavaa, mutta kommunikoinnilla ja avoimuudella selviää parhaiten. Ja kyllä, oikeudentaju on vahva yleensä meillä.
Millä perusteella oikeudentaju on teillä vahva? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai.
Mutta en sellaisen jolla on H-D.
Mun kokemuksen mukaan ADD on raskaampi. HD:t ovat ihan viihdyttäviä ja hauskoja ainaisessa sinkoilussaan, sen sijaan ADD voi olla omiin maailmoihinsa sulkeutunut, usein henkisesti poissaoleva tyyppi. Vähän kuin ne jotka seurassakin ovat uppoutuneeta kännyköihinsä, paitsi että nämä ei tarvi siihen edes kännykkää, uppoutuvat omiin mielensisältöihinsä ja sitten tuntuu kuin puhuisit seinälle.
Veikkaisin, että tuossa ei viitattu HD-diagnoosiin, vaan H-D tarkoitti Harley Davidsonia ;)
En luultavasti.
Tämä yksi kerta riittää yhdelle elämälle. Tai ainakaan ei saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikilla on nykyään adhd
Ei ole
Hurmaava innokas aktiivinen
Eli vastuuton itsekäs moraaliton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta kannattaisi tutustua ihmiseen, ja miettiä, että synkkaako vai ei.. Et sä diagnoosin kanssa yhdessä ole kuitenkaan.
Itse olen diagnosoimaton ADHD ja mieheni luonteeltaan rauhallinen, meille sopii tämä hyvin, toki vaatii joustoa molemmilta. ADHD on nykyään niin laajasti diagnosoitu, että mukaan mahtuu todella erilaisia ihmisiä, diagnoosi kertoo jotain yleisluontoista vilkkaudesta ja tarkkaavaisuudesta, mutta ihminen on paljon monimutkaisempi kokonaisuus.
Itse tulin juuri lapseni ADHD-sopeutumisvalmennuksesta ja sen perusteella voin sanoa, että nämä ADHD -piirteet on parhaimmillaan aivan huippuja. Rohkeutta, innokkuutta, luovuutta ja kykyä keskittyä hyvin itseä kiinnostaviin asioihin. Esim. tuosta mainitsemastasi oikeudenmukaisuudesta oli puhetta, että se on aika usein ADHD-piirteisillä lapsilla korostettu. Mutta toisaalta tämä piirre löytyy joiltain ADHD-ihmisiltä ja joiltain ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tapauksesta, monissa tapauksissa plussaa on enemmän kuin miinusta. Se ei ole välttämättä supervoima, mutta voi se olla kuitenkin enemmän positiivinen asia. Intensiivisiä, hauskoja, innokkaita usein seksissä yms. Avarakatseisia, lähtee mukaan eikä arvosta pelkkää pintaa ja rahaa.
Voisin aloittaa, olen tosin itsekin add. Toisen adhd diagnoosi ei minua häiritse yhtään, enemmänkin miettisin, että sopiiko tulevaisuuden suunnitelmat yhteen, onko toisen kanssa helppo olla, ymmärretäänkö toinen toisiamme oikein, osataanko ratkoa ristiriidat toisillemme sopivilla tavoilla, miten riidellään jne. Me adhd:t ollaan kovin yksilöllisiä ,joten ei voi sanoa edes, että "aina kaikki tehdään impusiivisesti eikä yhtään mitään ajatella etukäteen". Ei mene aina niin. Eikä aina olla edes ongelmissa ja monen adhd:n elämä sujuu ihan mallikkaasti. Vireystila-asiat ovat meille monelle tärkeitä. Yksi on tehokoneena aamulla, toinen keskipäivällä jne.
En oikein osaa ajatella, että adhd olisi altiimpi manipuloinnille kuin muut. Tuossakin kun olemme aika yksilöllisiä. Ylipäätään ei kannata tehdä omia parisuhdesuunnitelmia minkään yleistyksen kautta. Ei me kaikki esim. olla impulsiivisesti aina tekemässä mitä tahansa tai muutenkaan ongelmatapauksia. Siinä missä jotkut adhd:t on persoja päihteille, niin on sitten myös meitä, joita ei päihteet voisi vähempää kiinnostaa ja siksi niihin ei tartu. Näin erilaisia olemme.
Minulla yksi parisuhde hajosi siihen, kun kumppani ei voinut millään ymmärtää tarvettani saada olla töiden jälkeen omissa oloissani kotona. Tilanne eskaloitui siihen, että kun olin monta kertaa yrittänyt selittää hänelle, että tarvitsen saada olla yksin, että kun menen makkariin ja laitan oven kiinni, niin en halua, että tulet sinne kysymään mitään. En halua kuulla edes sitä, että olet tekemässä ruokaa ja haluaisit tiedustella minulta, että haluanko aterian lisukkeena kurkun kuutoina tai raasteena (havainnollistava kuvitteellinen esimerkki). Haluan olla silloin rauhassa sen puoli tuntia, kokonaan rauhassa. Hän ei vain ymmrätänyt sitä, hymyili takaisin ja kertoi, että tämä on hänenkin kotinsa ja kyllä hän täällä saa olla missä haluaa milloinkin. Se suhde loppui sitten siihen. Ei tosin ollut impulsiivinen ratkaisu, mutta koin hyvin tukahduttavana sen, että tarvettani saada palautua työpäivästä ei kunnioitettu ja koin etten voi mitenkään olla tällaisen kumppanin kanssa suhteessa.
nykyiselle kumppanille asiassa ei ole mitään ongelmaa. Saan olla yksin töiden jälkeen kotona, jonka jälkeen olenkin sitten orientoitunut parisuhdeaikaan ja vapaa-aikaan ja siinä täysillä mukana.
Vireystila-asiat liittyy adhd:hen aika vahvasti. Itse teen kodin tylsät työtä parhaiten aamulla varhain, iltapäivällä tai iltaisin ei oikien onnistu, koska minulla on aamulla tylsiin töihin juuri sopiva vireystila. Toisella adhd:lla voi olla vaikka toisinpäin, mutta vireystila on juuri se, mikä meille on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan sen takia jättäisi kokeilematta.
Toki se voi olla hetkittäin kuluttavaa, mutta kommunikoinnilla ja avoimuudella selviää parhaiten. Ja kyllä, oikeudentaju on vahva yleensä meillä.
Millä perusteella oikeudentaju on teillä vahva? Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Itsellä ainakin se, että en pysty valehtelemaan. En jotenkin edes osaa, ei luonnistu.
Vierailija kirjoitti:
Voisin aloittaa, olen tosin itsekin add. Toisen adhd diagnoosi ei minua häiritse yhtään, enemmänkin miettisin, että sopiiko tulevaisuuden suunnitelmat yhteen, onko toisen kanssa helppo olla, ymmärretäänkö toinen toisiamme oikein, osataanko ratkoa ristiriidat toisillemme sopivilla tavoilla, miten riidellään jne. Me adhd:t ollaan kovin yksilöllisiä ,joten ei voi sanoa edes, että "aina kaikki tehdään impusiivisesti eikä yhtään mitään ajatella etukäteen". Ei mene aina niin. Eikä aina olla edes ongelmissa ja monen adhd:n elämä sujuu ihan mallikkaasti. Vireystila-asiat ovat meille monelle tärkeitä. Yksi on tehokoneena aamulla, toinen keskipäivällä jne.
En oikein osaa ajatella, että adhd olisi altiimpi manipuloinnille kuin muut. Tuossakin kun olemme aika yksilöllisiä. Ylipäätään ei kannata tehdä omia parisuhdesuunnitelmia minkään yleistyksen kautta. Ei me kaikki esim. olla impulsiivisesti aina tekemässä m
Itse olen myös sellainen, että tarvitsen paljon omaa aikaa palautuakseni. Tätä ei aina muisteta ad(h)d-ihmisiin liittyen: usein on oletus, että he ovat niitä levottomia puheliaita koko ajan kotona puuhailevia tyyppejä, mutta joskus se arki on sitä, että (työ)päivät menevät aktiivisina, mutta iso osa vapaa-ajasta on varattava lepoon. Pystyn nykyään tekemään hyvin keskttyneesti ja pitkäjänteisestikin töitä oppimieni tekniikoiden ja lääkkeiden avulla, mutta se vaatii paljon palautumista vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä myös ADHD-piirteisellä henkilöllä itsetuntemus ja itsensä säätelykyky vahvistuvat. Nelikymppinen adhd-nainen voi olla aika kiva kumppani kun on jo sinut itsensä kanssa. Tuntee itsensä ja on pystynyt kehittään toimivia tapoja toimia elämässä. Lisäksi erilaisten aivojensa vuoksi on luonnonlapsi ja hänessä on voi olla vielä paljon innostusta ja aurinkoisuutta jäljellä. Se jos mikä valaisee elämässä.
adhd:ssa on sekin hyvä puoli, että kun diagnoosi on, niin se merkitsee sitä, että on käyty psykiatrisissa tutkimuksissa ja tiedetään aika hyvällä varmuudella sitten psyyken rakenne ja omat heikkoudet, sekä se miten niitä voi komepnsoida ja omat vahvuudet. On siis itsetuntemusta tuollakin saralla ja se on aika hyvin nykymaailmassa. Itse ainakin kokisin, että parempi, kun tietää ennalta. Loppujen lopuksi adhd ei ole sillä lailla mikään paha juttu eikä se olisi edes sairaus, ellei meidän yhteiskuntaamme olisi rakennettu ns. massan mukaan, vaan oltaisiin enemmän heterogeenisia ja joustavampi esim. yhteiskuntarakenteiden suhteen, sellaisten, joissa ihmisten pitä operoida.
Voisin aloittaa, miksei suhde onnistuisi. Ihmisethän aloittaa suhteita tietämättä tulevasta tai toisen perimästä ym. Ei kait erilaisuutta pelkäämään pidä alkaa. Yhdellä adhd ominaisuus toisella joku toinen. Pahempi se on jos toinen ei kuuntele tai ei ymmärrä kuulemaansa.
Mitä se haittaa jos on "oikeudentajuinen"?
Vierailija kirjoitti:
mun miehellä adhd kuormittuu herkästi ja hurahtaa kaikkeen tekemiseen siinä unohtuu äkkiä perhe ja tärkeet asiat palaa loppuun ja on aggressiivinen ollu myös uskoton ja sellasta sontaa... en suosittele ellei sitten nauti vuoristorata elämästä ite oon ihan loppu ja ero tulee jossain vaiheessa
ADHD ei aiheuta uskottomuutta ja paskamaisuutta. Sun miehellä on vaan surkea luonne.
Voisin aloittaa. Adhd ei enää aikuisena oireile niin pahasti kuin lapsena ja aikuisena on jo kehittynyt toimintastrategioita, joiden kanssa selviää arjen haasteista. Toki pitää olla realistinen eikä voi olettaa, että toisella pysyy kaikki langat käsissä, koska tosiasia on, että sitä rönsyilyä voi tulla. Adhd:hen tosiaankin usein liittyy korkea oikeudentaju eli adhd-henkilö tunnistaa epäoikeudenmukaisen käytöksen eikä siedä sitä mikä on ihan hyvä juttu. Toki se toisen joka paikan höylääminen ja vaihtuvat mielenkiinnon kohteet voi ärsyttää, mutta kukapa meistä olisi täydellinen. Itse pitää asettaa raja sille mitä sietää ja mitä ei.
Dignooseilla leimataan ihmisiä turhan takia. Tuo ap:n ajatuskin siitä, että ADHD=ihminen on manipuloiva, perustuu pelkästään ennakkoluuloihin. ADHD ei välttämättä edes näy ihmisen käytöksessä juuri lainkaan.