Aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD?

Voisin aloittaa. Itsellänikin on. En tosin ole yliaktiivinen joten se ei näy päälle.

Jokaisella se ilmenee erilaisena.

Mä olen itse ADHD, keski-ikäinen nainen. En usko että me välttämättä ollaan mitenkään erityisen helposti manipuloitavissa, ja epäilen onko oikeudentajuisuudessakaan eroja neurotyypilliseen. Ehkä enemmän autistien juttuja nuo? 

Mutta se mikä sun täytyy tosiaan miettiä on, että jaksatko sitä levottomuutta ja energisyyttä, koska se ei tule muuttumaan, se on juurikin sen neuroepätyypillisyyden aiheuttamaa. Jos joku ajattelee, että onhan siihen lääkkeitä, niin joo, on, mutta en minä ainakaan haluaisi jatkuvasti syödä lääkkeitä vain siksi, että niillä minusta saisi toiselle ihmiselle sopivan persoonallisuuden - itse kun pärjään esim. töissä ja muutenkin elämässä oikein hyvin ilmankin, ja energisyys lähinnä on nautintoa eikä kärsimystä tuottava asia. 

Meillä mun mies on ihan päinvastainen kuin minä, hän on sellainen vähän jähmeä ja hidas ja vähäpuheinen. Me on koettu, että täydennämme toisiamme hienosti. Miehen hitaus tasapainottaa meikäläisen intoiluja ja hötkyilyjä, ja mies saa taas iloa ja energiaa elämäänsä siitä, miten vilkas olen sekä fyysisesti että henkisesti (jatkuvasti kaikenlaisia ideoita, tarinoita yms pää täynnä). Mutta jotain toista tyyppiä "kohellukseni" voisi ärsyttää, ja jos näin on, se tuskin ajan kanssa paranisi.

Mä suosittelen etsii ihminen jonka energia tasot ovat suurinpiirtein samanlaisia. On todella rasittavaa jos itse kaipaa rauhaa ja toinen on kokoajan tekemässä jotain, eikä siten välttämättä löydy sellaista yhteistä aikaa ja mielenkiintoa samoihin asioihin.

Tai jos aloitat suhteen niin älä ainakaan muuta samaan asuntoon nopeasti hänen kanssaan.

En ainakaan sen takia jättäisi kokeilematta.

Toki se voi olla hetkittäin kuluttavaa, mutta kommunikoinnilla ja avoimuudella selviää parhaiten. Ja kyllä, oikeudentaju on vahva yleensä meillä. 

Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolla on ADHD. Itse olen hiljainen introvertti ja joskus miehen yliaktiivisuus ottaa hermon päälle. Hän on kuitenkin ajan saatossa oppinut huomaamaan, missä vaiheessa minulla alkaa pinna kiristymään ja osaa elää minun kanssani.

Hän on tuonut elämääni paljon uusia asioita ja ihmisiä. Ja todella saa minut avautumaan enemmän, kuin kukaan muu ennen häntä.

Lääkityksen aloittamisen jälkeen hänen vanavedessään ei enää ole kauheaa kaaosta. Alkuun kyllä hirvitti se kaikki keskeneräisyys ja tuhannet meneillään olevat projektit. Mutta meidän molempien täytyi adaptoitua tähän suhteeseen ja olemme nyt aika lailla samalla viivalla.

Mun ADHD mies on kova tekemään töitä.Ei lusmuile.Ahkera .

Onneksi minun ei tarvitse mennä hänen tahdissaan.Itse olen rauhallinen.

Tottakai.

Mutta en sellaisen jolla on H-D.

Vierailija kirjoitti:

Mä suosittelen etsii ihminen jonka energia tasot ovat suurinpiirtein samanlaisia. On todella rasittavaa jos itse kaipaa rauhaa ja toinen on kokoajan tekemässä jotain, eikä siten välttämättä löydy sellaista yhteistä aikaa ja mielenkiintoa samoihin asioihin.

Tai jos aloitat suhteen niin älä ainakaan muuta samaan asuntoon nopeasti hänen kanssaan.

Mulla suhde ADHD-mieheen on taas tuonut omaankin elämääni paljon energisyyttä, jota ennen puuttui. Olin sinkkuna ihan tyytyväinen elämääni, mutta kieltämättä se oli aika pientä ja sulkeutunutta. Olin vaan kotosalla, ulkoilutin koiraa, pelailin tietokoneella, katselin telkkaria, tein käsitöitä. Joskus tuntui lievästi yksinäiseltä, mutta ei tarpeeksi että olisin saanut aikaiseksi aktivoitua etsimään kavereita tai ystäviä, kun olen vielä ujokin. Sitten tuli tuo super energinen mies, jolla jatkuvasti on ideoita minne mennään ja mitä tehdään ja vaikka vaan istuttaisiin kotona sohvalla, niin siinäkin hänen päänsä käy täysillä koko ajan ja tulee ties mitä kirjaideoita, liiketoimintaideoita, elokuvaideoita, ja niitä on tosi hauska kuunnella. Mun elämä on saanut jotain ihan uutta energisyyttä miehen myötä, ja jälkeenpäin se minun entinen elämäni tuntuu lähes masentuneelta, vaikka olinkin siihen tottunut eikä se jatkuvasti mitään tuskaa tuottanut.

En jaksanut,jatkuvaa päälle puhumista,ei kuunnellut, hänen mielipiteet ja ajatukset tärkeämpiä kuin minun,itsekäs myös seksissä eikä ikävistä asioista halunnut keskustella, olen henkisesti aivan loppu.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.

Mutta en sellaisen jolla on H-D.

Mun kokemuksen mukaan ADD on raskaampi. HD:t ovat ihan viihdyttäviä ja hauskoja ainaisessa sinkoilussaan, sen sijaan ADD voi olla omiin maailmoihinsa sulkeutunut, usein henkisesti poissaoleva tyyppi. Vähän kuin ne jotka seurassakin ovat uppoutuneeta kännyköihinsä, paitsi että nämä ei tarvi siihen edes kännykkää, uppoutuvat omiin mielensisältöihinsä ja sitten tuntuu kuin puhuisit seinälle.

Puolisollani on ADHD ja hän on melko rauhaton, vilkas ja impulsiivinen tapaus, itse olen rauhallinen, hiljaisuutta kaipaava ja suunnitelmallinen. Tämä vaatii molemminpuolista ymmärrystä siitä että toinen on erilainen ja toimii eri tavalla, ja yleensä suora kommunikointi on auttanut siinä parhaiten. Itse olen joutunut myöntymään että oma tapani ei ole ainoa oikea, ja että toisin tekemälläkin voi päätyä (ainakin suurin piirtein) onnistuneeseen lopputulokseen. Puolison energisyys ei sinänsä minua haittaa, hän voi tehdä omiaan ja minä makaan rauhassa sohvalla. Välillä katkaisen puhetulvan ja sanon etten enää jaksaisi kuunnella, eikä se häntä haittaa. Suurin ongelma minulle on ollut se, ettei toinen halua ja kykene tekemään päätöksiä etukäteen, vaan haluaisi päättää suunnilleen kaiken ex tempore - itse kuitenkin vaikka matkalle lähtiessä haluaisin että matkat ja majoitus on etukäteen varattu :D Tässä olemme kuitenkin lähentyneet toisiamme ajan myötä, puolisoni on suunnitelmallisempi ja itse siedän paremmin epävarmuutta. Oikeastaan tärkeintä on varsinkin uusissa tilanteissa puhua toisen toiveista ja ajatuksista ja keksiä joku yhteinen sopiva linja, mutta toivon kyllä että jokaisessa suhteessa toimitaan niin diagnooseista ja persoonallisuuksista huolimatta. Ehkä itsestä erilaisen ihmisen kanssa vain korostuu se, että omat oletukset eivät yleensä ole samat kuin toisella.

En kyllä jättäisi suhdetta kokeilematta vain ADHD:n takia, varsinkin kun aloituksen perusteella tyypillä on ns. homma kasassa. Omani on ihanimpia ihmisiä maailmassa enkä häntä vaihtaisi.

En pystyisi olemaan sellaisen henkilön kanssa, joka hyppii koko ajan asiasta ja tehtävästä toiseen ja jättää useimmiten ne vielä kesken. En kestä kuunnella pälätystä, en jaksa häsläämistä.

Toivottavasti nämä ADHD-tapaukset löytävät itselleen sopivat ihmiset.

ADHD voi ilmetä monilla eritavoilla ja olla lievempää tai vaikeampaa muotoa. Sekä toisilla aktiivisempaa kuin toisilla.

Joten kyllä.

Ja yleensä molempien puolisoiden suvussa löytyy sitä. Koska ihmiset tuntee vetoa samankaltaisiin ja tutuilta tuntuviin piirteisiin, joita on lähisukulaisilla.

On hyviä puolia paljon.

Meillä on eri kirjaindiagnooseja vähintään kolmessa polvessa. Useasti myös löytyy pariakin diagnoosia. Mt ongelmia.

Joillakin on ollut helpompaa elämässä toisilla vaikeampaa.

Myös helppo tulla riippuvaiseksi esm alkoholi, huumeet, sokeri j n e.

Tavalliselle pulliaiselle joka ei käytä lääkkeitä niin noi diagnoosit on suuri rasite.

Tulee paljon väärinkäsityksiä, virheistä ei välttämättä opita.

Päävastuu perheessä siirtyy useasti sille jolla järki toimii paremmin. Se saattaa olla lopuksi rasite.

Ehkä olisi parempi olla miettimättä mitään kirjainyhdistelmiä, kohdata hänet ihan vaan mielenkiintoisena ihmisenä, ja edetä jos siltä tuntuu. ADHD-oireet  ja haasteet voivat olla todella erilaisia eri ihmisellä, joten et voi etukäteen tietää millainen ihminen hän oikeasti on.

Itselläni on ADHD, ja olen ollut 30 vuotta onnellisessa parisuhteessa. Varmasti ADHD on tuonut omat haasteensa, mutta myös paljon positiivista. Sitä paitsi, aika monella nentillä on omat ärsyttävät/haastavat piirteensä. 

Riippuisi ihan siittä, miten ilmenee ja kuinka lievä/vaikea on. Aspergeria en enää jaksaisi sekuntiakaan, siitä huono kokemus.

Tykkään suht isolla energisyydellä varustetuista ihmisistä ja olen sellainen itsekin. Mutta impulsiivinen rahankäyttö ja velkaongelmat olisi turn-off.

Kyllä meillä tuo suhde on toiminut. Puolisolla AHDH ja minä taas rauhallinen omissa oloissa viihtyvä. Välillä tulee ristiriitoja, mutta eikö niitä tule joka parisuhteessa?

En

En aloittaisi.

Hyvin oikrudentajuisia?! Mitä ihmettä tuo oikein tarkoittaa? Ja mistä nettipalstalta sä sellaista olet lukenut, av:lta vai? Ennemminkin päinvastoin! Nehän on suuna päänä tekemässä ja impulssiensa vallassa, eikä aivot ja järki pysy perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.

Mutta en sellaisen jolla on H-D.

Mun kokemuksen mukaan ADD on raskaampi. HD:t ovat ihan viihdyttäviä ja hauskoja ainaisessa sinkoilussaan, sen sijaan ADD voi olla omiin maailmoihinsa sulkeutunut, usein henkisesti poissaoleva tyyppi. Vähän kuin ne jotka seurassakin ovat uppoutuneeta kännyköihinsä, paitsi että nämä ei tarvi siihen edes kännykkää, uppoutuvat omiin mielensisältöihinsä ja sitten tuntuu kuin puhuisit seinälle.

Nyt kun näitä on kaikenlaisia naisia nähnyt, niin olisikohan tuo ADD sellainen rauhalliselle miehelle sopiva nainen?