Nainen oletko ruma?
Rumuus on naiselle kyllä kova kohtalo.Joudutko sinä kokemaan tämän?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole koskaan rumaksi mainittu enkä itse itseäni rumaksi koe.
Sitä en tiedä jos joku joskus on niin ajatellut, mielipiteensähän on jokaisella. Ei se kuitenkaan minua liikuta, ajatelkoot kukin mitä tahtoo, niin minäkin ajattelen.
Minulla on itsetunto kohdillaan ja se on pääasia. Silloin ei randomien tyyppien mielipiteet heilauta suuntaan eikä toiseen. Tiedän mitä olen, ja olen hiton tyytyväinen ja ylpeäki nsiiitä mitä tässä maailmassa olen saavuttanut. Elmänii on hyvää, minulla on kaikki hyvin ja se on pääasia.
Eihän tässä itsetunnosta ollut kyse edes. On mullakin ihan hyvä itsetunto, mutta ei se muuta ulkonäköäni suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kertaluokkaa rumempia, että miten ne jaksaa sen kanssa.
Molempien vanhempien geeneistä sekä naiset että miehet saavat oman osansa. Mielestäni on joutavanpäiväistä vatvoa asioita, joille ei voi mitään. Kannattaisi itse kunkin keskittyä sivistämään itseään eikä hukata elämänsä parhaita vuosia ulkonäkönsä miettimiseen. Sääliksi käy nykyään ulkonäkökeskeisessä maailmassa pieniä lapsia ja nuoria sekä nuoria aikuisia, jotka ulkonäköpaineiden vuoksi jättävät elämäänsä elämättä.Minä olen jo vanha täti, mutta voin kertoa kaunottarena pidetystä ystävättärestäni. Hänet valittiin paikallisissa missikisoissa paikkakunnan missiksi ja voin vakuuttaa, ettei kenelläkään muulla ollut yhtä suuria ulkonäköpaineita kuin hänellä. Ne kehittyivät lopulta vielä sosiaalisten tilanteiden peloksi, joka aiheutti sen ettei hän jatkanut lukion jälk
Luulen, että yksi avain on vaativuus omaa ja muiden ulkonäköä kohtaan. Näillä vaativilla ei ole kyse niinkään ulkonäöstä vaan superkriittisyydestä?
Joo. Olen ruma, mutta se antaa toisaalta muuta plussaa elämään joita kaunis tai tavis ei ehkä aina edes tajua, tai huomaa
Lisäksi olen omalla lahjakkuusalueellani huippulahjakas, luova sekä utelias, joten elämäni ei koskaan ole tylsää.
Rumilla voi olla plussana myös voimakas kutsumustietoisuus. Ystäviksi valikoituvat lisäksi vain hienoluonteisimmat ihmiset.
Joten elämäni on varsin mukavaa.
Mistä pitäisi valittaa, en keksi yhtään asiaa
Kyllä varmasti rumuus harmittaa kovasti.
Harmaat hiukset, kaksoisleuka, riippurinnat, kuivunut alakerta ja selluiittireidet. Siinäpä se. Eipä tällä kuvauksella ole varmaan kysyntää.
Eli olen ruma.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se rumuus lisääntyy kun ikää tulee enemmän.
Entäs me jotka ollaan oltu rumia aina...? Rumuus vaan lisääntyy silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ruman naisen etu on se, etteivät miehet hermoile hänen kanssaan. On todettu 75% miesten sekoilevan ja puhuvan puuta heinää kauniin naisen edessä. Mieluummin valitsevat ei niin kauniin.
Miehet eivät kyllä yleensä puhu minulle, mutta olen mielestäni ruma.
En oikein usko näiden "rumien" puheisiin. Yleensä ovat tosi kivan näköisiä.
Liioittelu alaspäin?
Oikeastaan outo juttu? Eräällä pariskunnalla, todella rumia..... On komea poika, sivistynyt ja työelämässä menestynyt, omilla ansioillaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko näiden "rumien" puheisiin. Yleensä ovat tosi kivan näköisiä.
Liioittelu alaspäin?
Tuskin. Kyllä ruma yleensä tietää että on ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko näiden "rumien" puheisiin. Yleensä ovat tosi kivan näköisiä.
Liioittelu alaspäin?
Tuskin. Kyllä ruma yleensä tietää että on ruma.
Jos katsoo peiliin niin varmasti tömön huomaa.
Olen ruma ulkoisesti. En ehkä maailman rumimpia, mutta ruma silti.
Nuorena olin kaunis, mutta nyt keski-ikäisenä vain ihan ok.
En. Mutta ei se kova kohtalo olisi. Ihan älyn ja luonteen avulla olen pärjännyt näinkin.
Molempien vanhempien geeneistä sekä naiset että miehet saavat oman osansa. Mielestäni on joutavanpäiväistä vatvoa asioita, joille ei voi mitään. Kannattaisi itse kunkin keskittyä sivistämään itseään eikä hukata elämänsä parhaita vuosia ulkonäkönsä miettimiseen. Sääliksi käy nykyään ulkonäkökeskeisessä maailmassa pieniä lapsia ja nuoria sekä nuoria aikuisia, jotka ulkonäköpaineiden vuoksi jättävät elämäänsä elämättä.
Minä olen jo vanha täti, mutta voin kertoa kaunottarena pidetystä ystävättärestäni. Hänet valittiin paikallisissa missikisoissa paikkakunnan missiksi ja voin vakuuttaa, ettei kenelläkään muulla ollut yhtä suuria ulkonäköpaineita kuin hänellä. Ne kehittyivät lopulta vielä sosiaalisten tilanteiden peloksi, joka aiheutti sen ettei hän jatkanut lukion jälkeen opintoja eikä pärjännyt työelämässäkään kun ajatukset omista ulkonäköongelmista ahdistivat niin paljon, ettei töihin menosta tullut mitään monina päivinä ja työsuhteet purettiin.
Nyt hän on minun laillani vanha täti, muttei ole päässyt irti ongelmistaan ja on miltein erakoitunut. Jos en ottaisi häneen yhteyttä välillä, ei hänestä kuuluisi mitään. Mitään hänen kanssaan ei voi tehdä, koska hän ei pääse ovestaan ulos ulkonäköpaineiden vuoksi. Hän elää pienimmällä mahdollisella eläkkeellä. Voi sanoa, että hänen tapauksessaan kauneus oli kyllä kirous. Jos häntä ei olisi houkuteltu missikisoihin, voisi hänen elämänsä olla toisenlaista. Tavallisen näköinen ihminen ei voi kuvitellakaan, kuinka täydellisyyteen pyrkivä ruoskii itseään etenkin kun vanhenemisen merkit tulevat kauniillekin ajan myötä.