En pidä mieheni suvusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä mieheni suvusta. Tapaan heitä harvoin, ja kohta kaikki alkavat olla jo kupsahtaneet vanhuuteen, ei tartte sitäkään vähää nähdä. Nykyään kokoontumiset onkin hautajaisten merkeissä, ja sen siedän ihan helposti.

 

 

Ja miehesi olet pakottanut rakastamaan omaa sukuasi?

Poika meni aikoinaan naimisiin, kaikki viikonloput ja lomat  vaimon vanhempien luona.

Avioliitto vanheni, lapset toiselle kymmenelle, hän on lasten kanssa kotosalla ja vaimo on viikonloput ja lomat vanhemmillaan.   Käyhän se niinkin.

Mikään tuosta ei kuulu sinulle.

 

 

 

Kolahti?   Näinhän se usein on, miehet sopeutuvat siihen vaimon suk

Tai sitten miehet hallitsevat paremmin käytöstavat ja yrittävät antaa mallia ja esimerkkiä lapsille, miten tulla toimeen kaikkien kanssa, toisin kuin naiset.

Todella surullista luettavaa, kuinka monessa kodissa äiti antaa omalla käytöksellään ja asenteellaa mallia ja esimerkkiä lapselle. Ja jo päiväkodissa 3v kertovat avoimesti inhoavansa jota kuta ja kiusaavat toinen toisiaan, kun malli on opittu äidiltä.

Siinä päiväkodin ja koulun työ valuu kuin vesi hanhen selästä, kun tuijotetaan omaa napaansa. Sama naapureiden ja työyhteisen, eikä olla valmiita joustamaan mistään ja tulemaan toimeen keskenään. 

Olisi kiva kuulla, mitä mieltä ap. on, jos hänen lasta muut kohtelevat samalla tavalla, kuin hän kohtelee miehen sukulaisia?