Olen hoikka nainen, mutta silti en kelpaa miehille

Itse olen aina saanut helposti kavereita. Nuorena, nättinä ja hoikkana sain helposti parisuhteen. Ihan yhtä helposti sain uuden parisuhteen päällä nelikymppisenä eronneena vähän ylipainoisena. En ollut epätoivoinen enkä hakenut välttämättä parisuhdetta. Silti tarjokkaita olisi ollut useampia. En meikkaa kuin juhliin. En siis usko, että miehen saanti on kiinni meikistä tai edes ulkonäöstä, jos siisteys ja ulkonäkö on normaalin rajoissa.  

Olen 173cm ja painan 56kg. Sinkkuna edelleen ja olen jo 35😥

Palstalla tosiaan väitetään, että hoikkuus on ylivoimainen etu, muiden käsketään laihduttaa, mutta asia ei kyllä ihan niinkään ole. Todennäköisesti ongelma piilee jossain sellaisessa asiassa, jota et itse tiedosta. Koeta kysyä joltain ystävältä neuvoa.

Minulla on ystävä, joka oli hiukan ylipainoinen ja kuvitteli laihduttamalla tilanteen paranevan. Se ei auttanut, koska ongelma piili siinä, että hän alkoi ihan kenen tahansa miehen kiinnitettyä huomiota häneen "pommittaa" häntä yhteydenotoilla niin että mies säikähtää ja vetäytyy. Tuolla menetelmällä saa korkeintaan seksisuhteen, mutta ei seurustelusuhdetta.

Olen yrittänyt varovasti sanoa tästä, mutta kun neuvoa ei kysytä, niin ei oikein voi suoraankaan sanoa missä ongelma piilee. Useinkaan ei ulkonäössä vaan jossain muussa. Miesten kohdalla usein sama juttu.

Terapiassakin voi koettaa pohtia näitä asioita, mutta terapeuttikaan tuskin ystäväni kohdalla näkisi ongelmaa, koska kuulee vain ystävän kertomuksen. Hän kuvittelee ja tulkitsee miehen parhain päin, vaikka muuten on ihan fiksu ihminen. Jostain on syntynyt vääristymä, jonka mukaan miestä pitää pakottamalla ja jallittamalla yrittää saada suhteeseen. Omasta mielestään hän vastaa miehen aloitteisiin, mutta näin ei ole. Itsellenikin selvisi tämä vasta ihan viime vuosina miten hän käyttäytyy. Se lienee pakonomaista, ei vain pysty olemaan ottamatta yhteyttä.

Kokeilkaa meikata enemmän ja jos hiukset on lyhyet ja erikoisen väriset niin kasvattakaa pidemmät ja neutraalin väriseksi. Vaatteissa ei mitään ylilyöntejä. Ei nahkaa, leobardikuvioita, blingblingiä. Katsokaa tyylimalla joltain kuninkaalliseslta esim. Victoria, Madeleine. Sitten puhutte vähän ja asiaa hillityllä äänellä. Ei rivouksia tai vitsejä. Vähän hihitätte jos mies kertoo hauskan jutun. Näillä neuvoilla pääsee pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Aika luuseri olet jos et kelpaa miehille.

Niin olen. Elämäni on ohi. Olen pelkkä nolla.

Pystytkö lisää satuttamaan minua?

Ap ootko minkä näkönen muuten? Millanen naama sulla? Miten pukeudut? Onko millanen pylly ja tissit? Onko mt ongelmia? 

Nuo asiat olisi myös hyvä tietää.

M30

Oliko näistä vastauksista sulla ap jotain apua? Oletko esimerkiksi hyvin ujo, mikä haittaa tutustumista?

Aika usein kyse näissä ei ole ulkonäöstä ollenkaan, vaan luonteesta ja persoonallisuudesta. Mikä on tietysti ikävää, koska sen muuttaminen onkin vaikeampaa kuin vaikka laihduttaminen. Itse tajusin tämän omalla kohdallani jossain kolmekymppisenä, että ei se ole kiinni ulkonäöstä eikä ole koskaan ollutkaan vaikka nuorempana luulin niin, vaan siitä että olen introvertti ja sulkeutunut tosikko. Ymmärsin tämän, kun tutustuin kaveriin, joka oli monella tapaa minua huonomman näköinen (esim. selvästi lihava), mutta miehet tykkäsivät. Hän oli avoin, iloinen ja nauravainen, hauskaa seuraa, siinä missä minä jäykkä ja totinen enkä osannut jutella miesten kanssa jos joku tuli juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin kelpaamaan kun tuli painoa lisää. 

Niin se Jasmiinakin sanoi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole painosta kiinni, kun löydät samanhenkisen ihmisen niin siitä se lähtee. Luulisin jotta jokaiselle vakalle on kantensa ja toisinpäin.. 🥰

Mulle "samanhenkinen ihminen" on sellainen, joka ei halua minkäänlaista suhdetta, ei edes satunnaista tuttavuutta. Eli mun kansi saa ihan rauhassa elellä omassa rauhassaan ja minä elelen omassa rauhassani.

Eli aina samanhenkiset ihmiset eivät onneksi löydä toisiaan, vaan voivat olla ihan löytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kyse näissä ei ole ulkonäöstä ollenkaan, vaan luonteesta ja persoonallisuudesta. Mikä on tietysti ikävää, koska sen muuttaminen onkin vaikeampaa kuin vaikka laihduttaminen. Itse tajusin tämän omalla kohdallani jossain kolmekymppisenä, että ei se ole kiinni ulkonäöstä eikä ole koskaan ollutkaan vaikka nuorempana luulin niin, vaan siitä että olen introvertti ja sulkeutunut tosikko. Ymmärsin tämän, kun tutustuin kaveriin, joka oli monella tapaa minua huonomman näköinen (esim. selvästi lihava), mutta miehet tykkäsivät. Hän oli avoin, iloinen ja nauravainen, hauskaa seuraa, siinä missä minä jäykkä ja totinen enkä osannut jutella miesten kanssa jos joku tuli juttelemaan.

Mä taas tuollaisena "tosikkona" olen kokenut, että aika monelle miehelle kelpaa tällainenkin, ulkonäkö kompensoi paljon. Ei ole pakko olla itse aurinko kelvatakseen. Jaksan siis uskoa ettei mun tarvitse lähteä persoonaani muuttamaan löytääkseni kumppanin, vaan pitää vaan odottaa että kohdalle sattuu tosikoista pitävä mies, josta satun itsekin pitämään. Nythän ongelmana on ollut se, että kiinnostukset eivät ole kohdanneet. Ja hauskintahan tässä on etten edes oikeasti ole tosikko - jokainen minut paremmin tunteva ihminen tietää, että huumorintajua todellakin löytyy ja läppä lentää, mutta tuntemattomien ihmisten kanssa en osaa olla samalla tavalla rennosti.

Uskon, että osana ongelmaa aloittajan pituus 177 cm. Miehet eivät halua itseään pitempää naista ja yleensä pitkät naiset ovat sellaisia hirviä, että kaikki naisellisuus katoaa. Siihen ei hoikkuus tai meikit auta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin kelpaamaan kun tuli painoa lisää. 

Paino pitää tulla tisseihin ja peppuun muttei liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa meikata enemmän ja jos hiukset on lyhyet ja erikoisen väriset niin kasvattakaa pidemmät ja neutraalin väriseksi. Vaatteissa ei mitään ylilyöntejä. Ei nahkaa, leobardikuvioita, blingblingiä. Katsokaa tyylimalla joltain kuninkaalliseslta esim. Victoria, Madeleine. Sitten puhutte vähän ja asiaa hillityllä äänellä. Ei rivouksia tai vitsejä. Vähän hihitätte jos mies kertoo hauskan jutun. Näillä neuvoilla pääsee pitkälle.

Ei pääse, olen ollut sellainen koko ikäni, miehet aina katsoneet ohitseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kyse näissä ei ole ulkonäöstä ollenkaan, vaan luonteesta ja persoonallisuudesta. Mikä on tietysti ikävää, koska sen muuttaminen onkin vaikeampaa kuin vaikka laihduttaminen. Itse tajusin tämän omalla kohdallani jossain kolmekymppisenä, että ei se ole kiinni ulkonäöstä eikä ole koskaan ollutkaan vaikka nuorempana luulin niin, vaan siitä että olen introvertti ja sulkeutunut tosikko. Ymmärsin tämän, kun tutustuin kaveriin, joka oli monella tapaa minua huonomman näköinen (esim. selvästi lihava), mutta miehet tykkäsivät. Hän oli avoin, iloinen ja nauravainen, hauskaa seuraa, siinä missä minä jäykkä ja totinen enkä osannut jutella miesten kanssa jos joku tuli juttelemaan.

Mä taas tuollaisena "tosikkona" olen kokenut, että aika monelle miehelle kelpaa tällainenkin, ulkonäkö kompensoi paljon. Ei ole pakko olla itse aurinko kelvatakseen. Jaksan siis uskoa ettei mun ta

Ulkonäkö kompensoi varmaan, jos se on söpö, nätti tai kaunis, keskivertoa parempi. Mä taas olen lähinnä tavis, en mitenkään nätti tai kaunis, mutta en suohirviökään, ja tällaisella ulkonäkö ei riitä kompensoimaan vaivaannuttavan tylsän persoonallisuuden aiheuttamaa vieroksuntaa. Mutta voin kuvitella että jos olisin oikein hyvännäköinen, miehet jaksaisi tehdä tuttavuutta huolimatta siitä että olen tylsä ja vaikea tutustua.

En meikkaa ja olen sopivasti pullea. Kelvannu aviomiehelle 20 vuotta.

odota, kyllä se kohalle sattuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nirso nainen etkä kelpuuta tavis miehiä vaikka olet tavis. Haluat niitä komeimpia miehiä kuten jääkiekkoilijoita ja muita urheilijoita. Jos hoikka nainen ei saa miestä niin vika on siinä naisessa eikä miehissä.

Sivusta: vain täysin metsässä oleva mies luulee, että nainen havittelee jääkiekkoilijoita.

Naisten miesmaku yleisesti ottaen on niin kapea, että suurin osa haluaa sen yhden ja saman miehen.

"Ulkonäkö kompensoi varmaan, jos se on söpö, nätti tai kaunis, keskivertoa parempi. Mä taas olen lähinnä tavis, en mitenkään nätti tai kaunis, mutta en suohirviökään, ja tällaisella ulkonäkö ei riitä kompensoimaan vaivaannuttavan tylsän persoonallisuuden aiheuttamaa vieroksuntaa. Mutta voin kuvitella että jos olisin oikein hyvännäköinen, miehet jaksaisi tehdä tuttavuutta huolimatta siitä että olen tylsä ja vaikea tutustua."

Mulla on jonkin verran keskivertoa parempi, mutta en kuitenkaan ole mikään jokaisen miehen unelmanainen, kauniimpiakin on olemassa vaikka kuinka. Tiedän että esim jossain tinderissä en ole parhaimmistoa. Ulkonäköni ei riitä kaikille miehille, mutta niille joille se riittää, he katsovat persoonaanikin sitten läpi sormien. Sen kerran kun olen tullut torjutuksi, en usko että se on johtunut persoonastani, vaan kyllä ulkonäkö on ollut se pääsyy. Oikeastaan uskon että mies kun tarpeeksi ihastuu ulkonäköön, persoona voi olla lähes mitä vain. - Se kenelle vastasit

Missä on ne miehet joille riittää vain ja ainoastaan se, että nainen on hoikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet nirso nainen etkä kelpuuta tavis miehiä vaikka olet tavis. Haluat niitä komeimpia miehiä kuten jääkiekkoilijoita ja muita urheilijoita. Jos hoikka nainen ei saa miestä niin vika on siinä naisessa eikä miehissä.

Sivusta: vain täysin metsässä oleva mies luulee, että nainen havittelee jääkiekkoilijoita.

Naisten miesmaku yleisesti ottaen on niin kapea, että suurin osa haluaa sen yhden ja saman miehen.

Tämä on kyllä valitettavan totta.

Naisten kriteerit on kaikilla täysin samat.

Mitä pitempi mies niin sitä parempi. Jopa lyhyet naiset haluaa pitkän miehen koska vertaavat miehen pituutta toisiin miehiin eikä itseensä.

Mitä komeampi mies niin sitä parempi. Lähes kaikki Suomessa haluavat tummat sänkinaamapiirteet kookkaalla leualla ja metsästäjän silmillä jne.

Mitä korkeampi status niin sitä parempi. Lähes kaikki Suomessa haluavat jonkun maisterimiehen tyyliin lääkärin tai juristin.

Mitä sosiaalisempi ekstroverttialfaluonne niin sitä parempi.

Mitä matalampi bassoääni niin sitä parempi.

Jos jokin näistä puuttuu niin nainen ajattelee miehestä että hän on hyvä mies jollekin toiselle mutta ei just mun tyyppiä.