Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö muita, että autismin kirjosta ja ADHD:sta puhutaan yhteisen nepsy -käsitteen alla?
25.04.2024 |
Musta tuntuu autistina ja autistin vanhempana jotenkin oudolta, kun nepsy-keskustelussa tunnutaan puhuvan lähinnä ADHD:lta kuulostavista oireiluista. Nää kun on usein ihan päinvastaisia, kun autismin kirjon oireet. Mulle esim. nimenomaan hiljaa paikallaan istuminen ja lukeminen/kuunteleminen on sitä kaikkein helpointa. Kaikki touhuaminen ja tekeminen on mulle vaikeeta, ajatteleminen, lukeminen ja tiedon omaksuminen sen sijaan helppoa. Olen arka ja hiljainen ja ylivarovainen, ihan täysin impulsiivisen vastakohta.
Miksi puhutaan nepsyistä yhtenä ryhmänä?
Kommentit (156)
Ihan sama. Kuulitte laitokseen keskenänne kiistelemään paskastanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä olisi syytä saada erillisten yläotsikoiden alle selkeyden ja niiden erilaisuuden vuoksi.
Nepsy-ajattelu trendaa. Sen sateenvarjon alle pääsee moni sellainenkin, jonka ei pitäisi päästä.
Minua ärsyttää, kun epämääräinen ja tulkinnanvarainen, ja mittalaitteiston ulottumattomissa oleva ADHD on "uusi normaali", vaikka haastatteluun perustuvan oirekirjon voi kuka tahansa opetella ulkoa ja vaikka feikata saadakseen matalemman riman itselleen. Tämän asian ärsyttävyys korostuu siinä, että ADHD diagnooseja jaellaan ADT-tapauksille. Ja jälkimmäisille riittäisi vain konsultaatio ja elämäntaparemontti.
Edellämainitusta syystä "ADHD"-tapaukset kasvaa tilastollisesti huimaa vauhtia. Ei mitään järkeä siinä, että suurinta osaa kansalaisista aletaan tulevaisuudessa lääkitsemään ADHD-lääkkeillä, jotka on synteettisiä amfetamiinijohdannaisia.
Huomion keskittäminen pitäisi suunnata syyhyn, jotta seuraukset
Sulje se pöytäkone välillä.
Käytän teistä samaa dingdong samalla pyöritellen sormea pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä olisi syytä saada erillisten yläotsikoiden alle selkeyden ja niiden erilaisuuden vuoksi.
Nepsy-ajattelu trendaa. Sen sateenvarjon alle pääsee moni sellainenkin, jonka ei pitäisi päästä.
Minua ärsyttää, kun epämääräinen ja tulkinnanvarainen, ja mittalaitteiston ulottumattomissa oleva ADHD on "uusi normaali", vaikka haastatteluun perustuvan oirekirjon voi kuka tahansa opetella ulkoa ja vaikka feikata saadakseen matalemman riman itselleen. Tämän asian ärsyttävyys korostuu siinä, että ADHD diagnooseja jaellaan ADT-tapauksille. Ja jälkimmäisille riittäisi vain konsultaatio ja elämäntaparemontti.
Edellämainitusta syystä "ADHD"-tapaukset kasvaa tilastollisesti huimaa vauhtia. Ei mitään järkeä siinä, että suurinta osaa kansalaisista aletaan tulevaisuudessa lääkitsemään ADHD-lääkkeillä, jotka on synteettisiä amfetamiinijohdannaisia.
Huomion keskittäminen pitäisi suunnata syyhyn, jotta seuraukset
Hyvä pointti. Jos adhd ilmaantuvuudeksi on arvioitu väestöstä korkeintaan 5% jossain on vikaa kun yhtäkkiä 20 prosentilla on diagnoosi.
Ei missään ole sanottu, että kaikki nepsyt ovat samanlaisia, vaan nimenomaan on korostettu, että oireita ja piirteitä on hyvin erilaisia. Eivätkä kaikki samankaan diagnoosin omaavatkaan ole keskenään samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytän teistä samaa dingdong samalla pyöritellen sormea pään päällä.
Sut voi määritellä ihan vaan koulukiusaajaksi.
Liian paljon teitä autistisairaita on työelämässä. Tuhoatte kivan ilmapiirin hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän teistä samaa dingdong samalla pyöritellen sormea pään päällä.
Sut voi määritellä ihan vaan koulukiusaajaksi.
Yyyhyyy isot tytöt kiuuusaaa😩😫
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykiatrinen (nepsy) häiriö = aivojen toiminnan häiriö. Ehkä maallikko voi luulla, että nepsy tarkoittaa aina samaa asiaa ja samanlaista oirelua, mutta se on vain kattokäsite.
Mitä tarkoittaa aivojen toiminnan häiriö? Miten se diagnosoidaan, millainen häiriö spesifisti potilailla on? Esimerkiksi ADHD:n Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että ADHD:n patofysiologia on tuntematon ja erot aivotasolla ovat ryhmätason tilastollisia eroja. Ryhmätason tilastolliset erot tarkoittavat sitä, että eroja voidaan löytää ryhmien keskiarvoissa ja jakaumissa, mutta ei yksilötasolla. Samanlaisia ryhmätason eroja voidaan löytää esimerkiksi, jos loisit vaikkapa keinotekoisesti sellaisen neuropsykiatrisen luokan kuin "sosiaalisesti syrjäytyneet", ja valikoit muutaman rapajuopon ojanpohjalta aivokuvantamistutkimuksiin, vertaat näiden rapajuoppojen aivojen rakennetta ja toimintaa vaikkapa sosioekonomiselta taustaltaan keskivertoa korkeampiin terveisiin psykologian opiskelijoiden aivoihin ja teet yleistyksiä näiden kahden verrokkiryhmä väliltä siitä, millaisia ryhmätason eroja on "nepsyjen" ja "normaalien" ihmisten aivojen välillä. Erityisesti etuotsalohkon volyymissa voisi löytyä sosiaalisen syrjäytymisen biologista pohjaa vahvistavia eroja, jotka voisivat myös selittää miten sosiaalinen syrjäytyminen kehittyy impulsiivisen ja irrationaalisen käyttäytymisen seurauksena. Koko neuropsykiatria on toisin sanoen naurettavaa pseudotiedettä, vähän jopa samaa kuin ennen vanhaan frenologiassa oletettiin, että ihmisen persoonallisuus voidaan lukea kallojen muodoista. Valtava massa ihmisiä kuvittelee auktoriteettiuskossaan ja tieteellisessä lukutaidottomuudessaan, että heillä tosiaan on jotain kyselykaavakkeilla ja haastatteluilla diagnosoitavissa oleva aivotason poikkeama, kun he saavat diagnoosin vaikkapa ADHD:sta tai autismin kirjon häiriöstä. Kun mitään spesifiä poikkeamaa ei ole löydettävissä vuosikymmenien massiivisesta tutkimuspanostuksesta huolimatta, ja tuskin tuleekaan löytymään. Nämä häiriöt ovat häiriöitä psykososiaalisessa kehityksessä, ja psykososiaalinen kehitys ei palaudu puhtaasti aivotasolle vaan sillä on sekä biologinen pohja että kulttuurinen/normatiivinen ulottuvuus. Suinkaan kaikissa kulttuureissa ei havaita keskittymishäiriöitä, koska ne eivät ole mielenkiintoisia yhteisöjen normien näkökulmasta, koska kulttuurit ovat kollektiivisia eivätkä salli yksilöllistä eriytymistä käyttäytymisessä ja koska ihmiset monissa yhteiskunnissa saavat enemmän liikuntaa yms. tapa käyttää aivoja on erilainen, eikä akateemista suoriutumista edellytetä niin voimakkaasti kaikilta ihmisiltä. Samalla tavalla etenkin lievemmät autismin kirjon häiriöön liitetyt poikkeamat eivät nouse esille, ei siksi ettei niitä tunnisteta, vaan koska ekstroversiota ja itseohjautuvuutta sosiaalisissa suhteissa ei edellytetä samalla tavalla kaikissa maissa vaan kaavoihin kangistunut nöyrä ja ujo käytös on monissa perhekeskeisissä kulttuureissa jopa normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin!
Autistisen poikani hoito kärsi, kun hänet niputettiin ADHD-lasten kuntoutusryhmiin.
Ns. high-functioning-autistina hän on opiskellut jo alakouluikäisenä yliopiston kursseja ja on taaperoikäisestä asti hakeutunut rauhalisten aikuisten seuraan keskustelemaan historiasta ja filosofiasta. Kolmevuotiaana mielummin keskusteli hiekkalaatikolla lasten vanhempien kanssa kuin olisi tehnyt "tarkoituksettomia kasoja hiekasta". Ei halunut olla tekemisissä lasten kanssa, joita piti "järjettöminä".
Hänen nepsyhaasteensa on vaikeus poiketa valmiista toimintamalleista sekä tunnistaa ja reagoida muiden tai omiin tunnetiloihin ja ruumiintuntemuksiin (nälkä, lämpötila), Jos häntä ei muistuta, hän saattaa lukea tietokirjaa 10 tuntia putkeen syömättä ja juomatta.
En koe, että perheellämme on yhtään mitään yhteistä ADHD-perheiden kanssa. Tarpeet ovat kuin yö ja päivä.
Se, että hän oli ADHD-lapsia sisältävässä kuntoutusryhmässä, jossa lapset elämöivät eivätkä osanneet istua tuolilla, oli hänen omien sanojensa mukaan kuin hänet olisi laitettu eläintarhan apinahäkkiin, minkä seurauksena tilanne paheni, kun hän halusi vieläkin vähemmän olla tekemisissä ikätovereidensa kanssa.
Henkilökohtaisen psykoterapian ansiosta hän on saanut työkaluja/valmiuksia olla paremmin yhteydessä ihmisiin, ja nyt yläkouluikäisenä hän sanoo, että hän on saanut ensimmäiset ystävät.
Ei todellakaan mitä tahansa autisteja ja mitä tahansa ADHD-lapsia samaan syssyy.
Tilastollisesti tietysti kaikki nepsyt kasvavat, koska periytyvyys on aika varmaa. Ihmiset monistuvat ja kaikki oireyhtymät lisääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän häiritsee jo se, että nykyään pitää olla diagnoosi, joka mielellään julkistetaan ja jolla perustellaan kaikki tekemiset.
Nykyisin ollaan avoimempia näistä nepsydiagnooseista ja myös mielenterveyden ongelmista, mikä minusta on vain hyvä. Kun ihminen kertoo oman nepsydiagnoosinsa, se tapahtuu usein luontevassa yhteydessä eikä mitenkään irrallisena. Jos vaikka opiskelijat juttelevat keskenään opiskelemisesta, niin joku voi harmitella, miten lukihäiriö vaikeuttaa sitä ja joku toinen voi harmitella, mitä hankaluutta ADHD tai autismi tuottaa.
Ei nepsydiagnoosi ole mikään 'vapaudu kaikesta vastuusta ja tekojesi seurauksista' -kortti. Mutta se voi tuoda ymmärrystä siihen, miksi tuolla yhdellä on niin vaikeaa saada hommat tehtyä. Ja jos on vaikka joku ryhmätyöjuttu, on aika luontevaa kertoa uusille tuttavuuksille, mitkä asiat tuottaa itselle hankaluuksia ja minkälaiset toimintatavat edesauttaisivat sitä, että saa tehtyä sen oman osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ennen pitkää, mieluummin mahdollisimman pian, lääketiede keksii keinon havaita kaikki neurologiset poikkeavuudet jo varhaisessa vaiheessa, ja yhä raadollisempaan suuntaan menevä maailma pakottaa abortin kaikille tapauksille. Ei tietenkään tule onnistumaan, mutta aina voi toivoa.
Kamalaa kirjoittaa näin, eikö vain? Kyllä, mutta en olisi itsekään halunnut syntyä tähän maailmaan, jos olisin tiennyt, että suuntaus kulkee eteenpäin menemisen sijasta takaisin sadan vuoden takaisiin synkimpien asioiden syntyyn.
Parempi, että maailmaan pääsisi elävinä vain aggressiiviset, kilpailuhenkiset, pinnalliset, ja muut siihen soveltuvat "ihmiset". Saisivat sitten etsiä aina uusia syyllisiä ja kohteita vääristyneille aggressioilleen. Se alkuperäinen ihmisyys on auttamattomasti hävinnyt, kun ihminen lajina on neroudessaan onnistunut taivuttamaan evoluutionkin oman ahneutensa edessä.
Mitä merkitystä? Molemmat ovat neurologisesti poikkeavia.
Samoja 🤪vituvvammasia rasittavia ääliöitä te olette kaikki! Teillä diagnoosi on vapaakortti tehdä mitä vaan haluatte eli käyttäytyä kuin idiootit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä olisi syytä saada erillisten yläotsikoiden alle selkeyden ja niiden erilaisuuden vuoksi.
Nepsy-ajattelu trendaa. Sen sateenvarjon alle pääsee moni sellainenkin, jonka ei pitäisi päästä.
Minua ärsyttää, kun epämääräinen ja tulkinnanvarainen, ja mittalaitteiston ulottumattomissa oleva ADHD on "uusi normaali", vaikka haastatteluun perustuvan oirekirjon voi kuka tahansa opetella ulkoa ja vaikka feikata saadakseen matalemman riman itselleen. Tämän asian ärsyttävyys korostuu siinä, että ADHD diagnooseja jaellaan ADT-tapauksille. Ja jälkimmäisille riittäisi vain konsultaatio ja elämäntaparemontti.
Edellämainitusta syystä "ADHD"-tapaukset kasvaa tilastollisesti huimaa vauhtia. Ei mitään järkeä siinä, että suurinta osaa kansalaisista aletaan tulevaisuudessa lääkitsemään ADHD-lääkkeillä, jotka on synteettisiä amfetamiinijohdannaisia.
Huomion keskit
Siinä irrationaalinen päätelmä yhdeltä ADT-tyyppiesimerkiltä :)
Eikö näitä pitäis kutsua ennemmin neurokognitiivisiksi häiriöksi kuin -psykiatrisiksi?
Nämä olisi syytä saada erillisten yläotsikoiden alle selkeyden ja niiden erilaisuuden vuoksi.
Nepsy-ajattelu trendaa. Sen sateenvarjon alle pääsee moni sellainenkin, jonka ei pitäisi päästä.
Minua ärsyttää, kun epämääräinen ja tulkinnanvarainen, ja mittalaitteiston ulottumattomissa oleva ADHD on "uusi normaali", vaikka haastatteluun perustuvan oirekirjon voi kuka tahansa opetella ulkoa ja vaikka feikata saadakseen matalemman riman itselleen. Tämän asian ärsyttävyys korostuu siinä, että ADHD diagnooseja jaellaan ADT-tapauksille. Ja jälkimmäisille riittäisi vain konsultaatio ja elämäntaparemontti.
Edellämainitusta syystä "ADHD"-tapaukset kasvaa tilastollisesti huimaa vauhtia. Ei mitään järkeä siinä, että suurinta osaa kansalaisista aletaan tulevaisuudessa lääkitsemään ADHD-lääkkeillä, jotka on synteettisiä amfetamiinijohdannaisia.
Huomion keskittäminen pitäisi suunnata syyhyn, jotta seuraukset voidaan välttää. ADT:n ehkäisyyn. Alkaen kouluissa toimintaympäristön ja metodien aktiivisesta muuttamisesta aivoystävällisemmäksi, ja tuoden samankaltaiset ennaltaehkäisevät opit myös työelämään.