Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä äidille, joka antaa ohjeita 40-vuotiaalle?
25.04.2024 |
Jatkuva painostus, miten pitää elää ja toimia. Minulla on 3 lasta. Eivät ole enää pikkulapsia. Saan ohjeita heidän kasvattamiseensa, eikä niissä ohjeissa ole välillä järjen hiventä. Esimerkki: Sen x:n pitää hakea kesätöitä naapurikaupungista, kun ei saanut kesätöitä täältä. Puhu sinä sille. Kun laitoin viestiä, että eihän tuossa ole järkeä, miten se jostain naapurikaupungista saa töitä, kun omia kuntalaisia yleensä palkataan ja toiseksi ostaa bussilippu ja kausikortti maksaa 130€/30 pv. Kertalippu noin kympin. Kesätyöntekijän palkka saattaa olla vähän päälle 400€ kahdesta viikosta. Ei siinä minusta ole järkeä. Äitini mielestä on järkeä.
Saan myös jatkuvasti ohjetta, mitä pitää hankkia. Meidän kahvinkeitin on kuulemma huono, osta uusi. Tulee kymmenen viestiä, millainen on hänestä hyvä. Hän voi puuttua vaatteisiin. Minulla on ihan vääränlaiset vaatteet, pitäisi ostaa sellaista ja tällaista. Viimeksi ohjeisti ostamaan kevätkeleille kevättoppiksen. Laitoin viestin, että en tarvitse ja älä huolehdi, kaapissa on vaatteita. Hänen mielestään ei ole keleihin sopivaa, kun on vain ohutta takkia ja paksua toppatakkia. Laitoin viestin, että minun takit on juuri oikeanlaisia.
Mitä tuolle ihmiselle pitää tehdä? Kun hän jäi eläkkeelle, elämänpiiri kapeni ja nyt on ollut aikaa miettiä koko ajan meidän asioita. Tiedän että varmaan kävisi useammin kylässä, mutta minä en jaksa, kun se haluaa kontrolloida kaikkea. Pääsiäisenä oli yön yli ja huomasin, että se oli minulle liikaa. Tietysti on lasten synttäreitä ja vastaavia, kun pitää päästää meille kylään, mutta minä en oikeasti jaksa tuota käytöstä. Kun puhuin hänelle noin vuosi sitten, että anna olla, ei koko ajan tarvitse ohjeistaa, hän sanoi tarkoittavansa vain hyvää. Täysin sokea omalle kontrolloinnilleen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et osaa vieläkään sanoa äidillesi vastaan? huhhuh
En ole ap, mutta tuon ikäluokan ihmisille on hankala sanoa vastaan, tottakai voi mutta...
He ovat eläneet erilaisen elämän. Joissakin asioissa päässeet vähällä.
Kuten työpaikan löysi kun vain käveli firmaan kysymään. Eivät ymmärrä nyky aikaa.
Lapsuudessani ei harrastettu, koska harrastukset eivät saaneet maksaa. Eikä lapsia viety harrastuksiin. Lapset meni itse kävellen tai pyörällä. (Muutamat harvat lapset harrasti).
Lapset on kasvatettu kurilla, joko näkymättömällä tai joillekin lapsille huudettiin. Vanhempieni ikäpolvelle ei lapset sanonu vastaan. Toki jotkut lapset yritti.
Tarkoitan nyt noin 80v tai yli tällähetkellä olevia.
Kaikki tuo ikäiset eivät tietenkään ole tuollaisia näköalattomia.
Tuo ikäluokan ihmiset ovat opetettu kontro
Samaa mieltä. Nykyiset 75-85-vuotiaat ovat sellaista sukupolvea, joille on kotona toitotettu pärjäämistä ja yritteliäisyyttä. Naiset meni sankoin joukoin töihin, maatalousvaltausesra yhteiskunnasta kohti teollistumista. Heillä on suhteessa ollut enemmän ostovoimaa. Monilla on työllä hankittu omistusasunto ja lisäksi kesämökki. Harvalla on kokemusta pätkätöistä, paitsi jos sattui 90-luvun lama osumaan omaan nilkkaan. Suomi oli noususuhdanteessa 90-luvun lamaan asti.
Tuon ikäpolven ihmiset ei ole tottuneet siihen, että sanotaan ei, ja suurin osa ei ole kokenut edes työttömyyttä tai jääneet ilman perusterveydenhuoltoa. Heidän vanhempiensa ikäpolvi koki sodan ja hemmottelivat jälkeläisensä pilalle. Mikä tahansa on mahdollista, kun yrittää tarpeeksi.
Minulla on ollut työttömyyttä. Valmistuin maisteriksi suoraan työttömäksi. Elätin itseäni monenlaisilla pätkätöillä. Olin esimerkiksi kirjastossa hyllyttämässä kirjoja 6 kk palkkatuella. Olin osa-aikatyössä porrassiivoojana, mutta se loppui siihen, kun ei ollut varaa ostaa autoa ja kohteet oli yhä kauempana kotoa. Vanhempani koko ajan painostivat hakemaan oman alan töitä. Mene tutkijaksi sinne yliopistolle, sanoi äitini. Perusta oma yritys ja myy sitä kautta osaamistasi, kyllä pankki antaa yrityslainan, sanoi isäni. Olen käynyt amk:n sairaanhoitajaksi tehden koko ajan pientä palkkatyötä ohessa. Yliopistotutkinto ei tarjonnut mitään työtä, joten vaihdoin alaa sellaiseen, missä työtä riittää. Äitini sanoi, että älä hyvä lapsi sairaanhoitajaksi lähde, raskasta työtä ja pää märkänä saat juosta. Kun eivät vaan ymmärrä, että työelämä on muuttunut. Joko on sopeuduttava realiteetteihin tai maattava kotona suurin osa työiästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käskin poikani avata pojanpojalle toisen pankkitilin, ettei kortillisella tilillä ole niin paljon rahaa. Myöhemmin mietin, että pojallani on lähes 150 alaista ja laatii miljoonien budjetteja yms, eiköhän osaa ilman minuakin. Mutta sellaisia me äidit olemme.
Tuollaisille äideille pitää suuttua oikein kunnolla ja rajusti, niin että he musertuvat ja rupeavat itkemään! Sääliä on turha tuntea! Jos tuollainen nainen ei kunnioita sinun rajojasi eikä pyynnöistä huolimatta lopeta neuvomistaan, on sinun osoitettava rajasi hänelle, vaikka rajumman kaavan kautta! Jos tämäkään ei auta, voit katkaista välit häneen pariksi vuodeksi totaalisesti ja kokonaan. Voit hakea myös poliisilta tai käräjäoikeudelta lähestymiskieltoa. Eiköhän sen jälkeen jo ala kovimmallakin neuvojaäidillä neuvontahalut hiipua.
T. Mies, kärsinyt tällaisesta äidistä itsekin
En ole ap, mutta tuon ikäluokan ihmisille on hankala sanoa vastaan, tottakai voi mutta...
He ovat eläneet erilaisen elämän. Joissakin asioissa päässeet vähällä.
Kuten työpaikan löysi kun vain käveli firmaan kysymään. Eivät ymmärrä nyky aikaa.
Lapsuudessani ei harrastettu, koska harrastukset eivät saaneet maksaa. Eikä lapsia viety harrastuksiin. Lapset meni itse kävellen tai pyörällä. (Muutamat harvat lapset harrasti).
Lapset on kasvatettu kurilla, joko näkymättömällä tai joillekin lapsille huudettiin. Vanhempieni ikäpolvelle ei lapset sanonu vastaan. Toki jotkut lapset yritti.
Tarkoitan nyt noin 80v tai yli tällähetkellä olevia.
Kaikki tuo ikäiset eivät tietenkään ole tuollaisia näköalattomia.
Tuo ikäluokan ihmiset ovat opetettu kontrolloimaan lapsiaan. Yrittävät määräillä mitä huonekaluja heidän aikuisilla lapsilla saa olla. Minun on esim otettava vastaan kaikki äitini vanhat vaatelumput, lakanat, äitini tädin ikivanhat pyyhkeet "etkö sinä Elina tädin pyyhkeitä huoli"- taidan olla huono ihminen.
Parempi olla vain hiljaa ja sanoa joo. Vien lumput kierrätykseen tai roskiin.
Ajattelen asioista täysin eritavalla, mutta iäkkään henkilön opittua tapaa käsitellä asioita ei voi enää muuttaa. Jos olet elänyt tuon ikäluokan vanhempien lapsena, ymmärrät mitä tarkoitan, että ei oikein voi laittaa vastaan heille.