Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä äidille, joka antaa ohjeita 40-vuotiaalle?
25.04.2024 |
Jatkuva painostus, miten pitää elää ja toimia. Minulla on 3 lasta. Eivät ole enää pikkulapsia. Saan ohjeita heidän kasvattamiseensa, eikä niissä ohjeissa ole välillä järjen hiventä. Esimerkki: Sen x:n pitää hakea kesätöitä naapurikaupungista, kun ei saanut kesätöitä täältä. Puhu sinä sille. Kun laitoin viestiä, että eihän tuossa ole järkeä, miten se jostain naapurikaupungista saa töitä, kun omia kuntalaisia yleensä palkataan ja toiseksi ostaa bussilippu ja kausikortti maksaa 130€/30 pv. Kertalippu noin kympin. Kesätyöntekijän palkka saattaa olla vähän päälle 400€ kahdesta viikosta. Ei siinä minusta ole järkeä. Äitini mielestä on järkeä.
Saan myös jatkuvasti ohjetta, mitä pitää hankkia. Meidän kahvinkeitin on kuulemma huono, osta uusi. Tulee kymmenen viestiä, millainen on hänestä hyvä. Hän voi puuttua vaatteisiin. Minulla on ihan vääränlaiset vaatteet, pitäisi ostaa sellaista ja tällaista. Viimeksi ohjeisti ostamaan kevätkeleille kevättoppiksen. Laitoin viestin, että en tarvitse ja älä huolehdi, kaapissa on vaatteita. Hänen mielestään ei ole keleihin sopivaa, kun on vain ohutta takkia ja paksua toppatakkia. Laitoin viestin, että minun takit on juuri oikeanlaisia.
Mitä tuolle ihmiselle pitää tehdä? Kun hän jäi eläkkeelle, elämänpiiri kapeni ja nyt on ollut aikaa miettiä koko ajan meidän asioita. Tiedän että varmaan kävisi useammin kylässä, mutta minä en jaksa, kun se haluaa kontrolloida kaikkea. Pääsiäisenä oli yön yli ja huomasin, että se oli minulle liikaa. Tietysti on lasten synttäreitä ja vastaavia, kun pitää päästää meille kylään, mutta minä en oikeasti jaksa tuota käytöstä. Kun puhuin hänelle noin vuosi sitten, että anna olla, ei koko ajan tarvitse ohjeistaa, hän sanoi tarkoittavansa vain hyvää. Täysin sokea omalle kontrolloinnilleen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinun pitää tehdä itsesi kanssa?
Mä olen tommonen! Kamalaa!
Olen opetellut sen, että EN neuvo, en kysele!
JOS kysytään niin sitten!
Hommaa äidillesi mieluisaa tekemistä, niin lakkaa kyttäämästä sun hommia!
Joka kunnassa on taatusti senioritoimintaa, ota ja vie sinne!
Ekana haraa vastaan, mutta huomaa sitte kuinka kivaa siellä on!
Kaverini yritti puhua vanhustaan seniori taloon, ei millään! Rupesi sitte karkailemaan ja saivat kuin saivatkin! Ja voi että hän tykkäsi että täällä on ihanaa, kun saa laulaa ja soittaa ja pelata korttia jne. No pelaappa yksin muuta kuin pasianssia, ei o sama.
Suosittelen, etsi!
Mä harrastan kotona, ja koitan pitää suuta soukemmalla!
Miksi keski-ikäisen tyttären pitäisi hommata äidilleen mieluisaa tekemistä? Äiti etsiköön itse omat harrastuksensa. Ei häntä tarvitse viedä minnekään senioritoimintaan. Voi mennä itse.
Ap on kolmen lapsensa äiti, ei äitinsä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sinun ei tarvitse totella.
Eli peräkammaripoika on naisen kanssa panolla ja mutsi koutsaa vieressä?
Tykkäisikö äitisi mennä vapaaehtoistoimintaan, vaikka vanhusten kaveritoimintaan? Silloin olisi ihan joki muu ihminen, josta voisi huolehtia ja sinuun keskittyminen voisi vähentyä. Tai joku muu harrastus?
Äiti: "Onko sulla varnmasti villahousut?"
Minä (50 vuotta): Nrgh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkun sanot aina suoraan oman mielipiteesi ja ihan napakasti. Ei ole kyllä ihan normaali ihminen jos vaan jatkaa ja jatkaa höpinöitään.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi voi olla hiukan yksinäinen ja siksi yrittää olla vähän liikaakin läsnä
Pystytkö mitenkään olemaan hänen seuranaan muulla tavoin, menisitte vaikka elokuviin tai jonnekin museoon?
Sinulla ei selvästi ole rasitteena AP:n kuvailemaa äitiä. Ei tuota rasittavaa ongelmaa mikään elokuviin tai museoon meno poista. Mistä ja missä tahansa voi jatkaa samaa neuvomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nuorempana revin itseni irti kontrolloivasta äidistä, monta vuotta meni ihan minimikontaktilla. Sen jälkeen hän vähän rauhottui, kun näki, etten enää ota häneltä vastaan mitä tahansa. Edelleen niitä "neuvoja" kyllä tavallisessa keskustelussa satelee, ei ilmeisesti vain mahda itselleen mitään, mutta ei enää samalla paatoksella kuin ennen (oli ihan raivopää), varmaan koska tietää sen olevan turhaa. Annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja teen, mitä ja miten tykkään. Etukäteen en todellakaan kerro hänelle, millaisia siirtoja elämässä suunnittelen, saa tietää niistä joskus jos saa.
Häntä vaivaa Äitiys. Ymmärrän, että ärsyttää, mutta ajattele niin, että on hyvä että hän on vielä maailmanmenossa aktiivisesti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille kuminauha joka laitetaan ranteeseen. Kun neuvoo, pyydä venyttämään sitä ja päästämään irti. Joka kerta. Kyllä se siitä oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle äiti on sanonut lähiaikoina, että en saa nukkua päiväunia klo 18 aikaan ja ettei kannata ottaa työtä, joka on kaukana kodista.
Olen 43
Kuulepas, äiti nyt neuvoo, että lähiaikoina on tulevaisuudessa ja viimeaikoina on menneisyydessä.
Et voi siis sanoa mennessä aikamuodossa lähiaikoina.
Lapseni osasi jo kotona asuessaan jättää puheeni omaan arvoonsa. Kuunteli ja nyökytteli ja teki just niinko itse tahtoi. Oli siis täysi-ikäinen.
Kumma kun jotkut ei opi sitö ees montakymmentä vuotta vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaa neuvoa, myönnellä ja olla kohtelias, mutta ei tietenkään tarvi tehdä mitä äiti neuvoo. Näin minä teen oman kohta 80 v äitini kanssa. Hänellä on loputtomasti mielipiteitä miten mun pitäisi pukeutua, laihduttaa tai lihoa vähän, laittaa hiukset, millaiset verhot pitää olla mihinkin vuodenaikaan, miten siivota, miten pitäisi löytää mies. Minä vaan joo, hmm, aivan, menee korvasta sisään toisesta ulos. Ei se minua mitään haittaa että hän kertoo omia näkemyksiään. En todellakaan ala vanhan ihmisen kanssa noin mitättömistä riitelemään.
Oletpas alistettu hissukka. Mun äiti kun yritti mua määrillä hommasin sen vanhainkotiin ja itseni edunvalvojakseen, nyt määrään MINÄ myös hänen asioistaan.
Ei sille varmaan mitään voi tehdä. Joillakin on syntymästä asti sellainen kieroutunut käsitys, että voi pomottaa toisia. Kyllä niitä on jo kouluaikaan, jotka neuvoo ja ohjeistaa ja kertoo, jos olet tehnyt jotain väärin. Mihin niiden luonne siitä muuttuisi?
Tee niinkuin se käskee ja marise sitten kuin pikkulapsi, miten huonon neuvon se on antanut. Alkaa miettiä tarkemmin, kannattaako komennella aikuista ihmistä ostamaan kevyttoppista tai kahvinkeitintä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti: "Onko sulla varnmasti villahousut?"
Minä (50 vuotta): Nrgh!
Mitkä on villahousut?
Minulla ja äidilläni on täysin eri maku vaatteiden ja muutenkin ulkonäön suhteen. Äitini edustaa bling bling hörhelöä ja turkiksia, silloin kun niitä vielä joku piti 70-80-luvuilla. 😑
Kun menin äidin luona käymään arvioitiin hiukseni aina, suositeltiin hänen omaa kampaajaansa, haluttiin lähteä yhdessä vaateostoksille, tuiputettiin outoja vaatteita. Tätä jatkui käynnistä toiseen, kehui itse omaa makuaan. Ei auttanut vastaa sanominen.
Lopulta taisin kysyä, että haluaako hän, että minä vuorostani arvostelen hänen ulkonäkönsä ja kuvitteleeko hän, että minä pidän hänen vaatteistaan ja hiuksistaan?
Äidillä yllättäen olikin herneenpalot otsaontelossa saakka 🤣
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja äidilläni on täysin eri maku vaatteiden ja muutenkin ulkonäön suhteen. Äitini edustaa bling bling hörhelöä ja turkiksia, silloin kun niitä vielä joku piti 70-80-luvuilla. 😑
Kun menin äidin luona käymään arvioitiin hiukseni aina, suositeltiin hänen omaa kampaajaansa, haluttiin lähteä yhdessä vaateostoksille, tuiputettiin outoja vaatteita. Tätä jatkui käynnistä toiseen, kehui itse omaa makuaan. Ei auttanut vastaa sanominen.
Lopulta taisin kysyä, että haluaako hän, että minä vuorostani arvostelen hänen ulkonäkönsä ja kuvitteleeko hän, että minä pidän hänen vaatteistaan ja hiuksistaan?
Äidillä yllättäen olikin herneenpalot otsaontelossa saakka 🤣
Minulla myös äiti, joka pukeutuu leopardi-kuoseihin ja tekoturkiksiin. Vähän sellainen bling bling, kuten Riitta Väisänen aikoinaan. Huulipunat huulissa aina kotoa lähtiessä ja komentaa myös minua, että laittaisit vähän väriä huuliin.
Hän kuuluu näihin eläkeläisiin, jotka käy Espanjan aurinkorannikolla muutaman kuukauden vuodessa. Yleensä hän vuokraa huoneiston halvalla, ja hänellä on siellä suomalaistuttuja, jotka myös vuokraavat huoneistoja talvella, usein jopa samassa talossa sattuu asumaan. Äitini ihailee itse omaa elämäntyyliään. Hän houkuttelee talvilomalle meitäkin sinne Espanjaan. Kahtena talvena ollaan käyty, mutta ei ole minun juttu ollenkaan. Siellä ei ollut edes kunnolla lämmintä, kun käytiin helmikuussa 2022, ja minusta aika mateli. En erityisemmin pidä siitä, että huvikseen kävellään pitkin katuja ja myös ostoskeskuksessa kävellään ja katsellaan t-paitoja.
Ruoka oli hmmm, vaihtelevaa. Äitini tyrkyttää aina jotain mistä itse pitää. Hän voi sanoa, että siinä ravintolassa on niin ihanaa paellaa. Käytiin kokeilemassa ja minusta se oli ihan kamalaa. Inhoan sekä simpukoita yli kaiken että chorizo-makkaraa, ja siinä paellassa sattui olemaan molempia runsaasti, järkyttävän iso pannu paellaa pöydässä ja muuta en maistanut kuin ne kauheat simpukat ja chorizon. Äitini loukkaantui, kun en pitänyt siitä ruuasta ja puoliväkisin pakotti 9- ja 11-vuotiaat lapseni syömään myös. Olin sanonut, että tuskin ne pitää, mutta se on äitini tahtotila, että pitää jyrätä ja jättää huomiotta toisten mielipiteet. Jos hän on valinnut jotain ruokaa ja muut ei pidä, mököttää kuin pieni lapsi. Sama viinin suhteen. Olen sanonut, että en pidä punaviinistä. Silti hän painostaa maistamaan edes. Eihän se siitä maistamalla miksikään muutu, punaviini on punaviiniä, ja minä sattumalta en tykkää.
Varma seikka on, ettei ne äidit ikääntyessään muuksi muutu. Itselläni oli tuollainen äiti aikanaan. Vieläkin jostain haudan takaa nousee äidin ääni tietyissä tilanteissa ( minulla on ikää 64). Annoin neuvoa, mutta tein kuten itse halusin.
Nyt yritän välttää lasteni neuvomista.