Miten parisuhteet edes alkavat nykypäivänä? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Naiset yliarvioivat tasonsa ja se on suuri ongelma. Se ruma ja/tai lihava nainen luulee olevansa kaunis jonka takia se pyrkii saamaan tasokkaan miehen kumppaniksi eli sen koulutetun komistuksen. Minua oikeastaan huvittaa kun se ruma nainen yliarvioi tasonsa ja se luulee olevansa joku missi. 

Ja muuten meille ihan keskivertomiehille naisen ei tarvitse olla se missi vaan rumempikin nainen kelpaa kunhan se ei ole todella ruma.

Sinä kuvittelet olevasi hyvä mies ja miellyttävä tyyppi, joidenka suhteen yliarvioit itsesi. 

Tuo vanhempiin naisiin keskittyminen on hyvä neuvo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarisssa oli ennen naisia. Nykyään taitaa olla ainakin Helsingissä tilanne se, että ma munaiset ovat tiukan is lamistisen kasvatuksen mukaisesti kotona, kun taas ma mumiehet ovat vallanneet kaikki yökerhit ja kuppilat, ja niistä on poistuneet ne naiset jotka eivät pidä ma mumiehistä, ja niihin jääneet ne naiset jotka haluavat lakupötköä.

Eli eipä taida perinteisesti enää baaristakaan seuraa löytyä. 

Ehkä kesäterassilta iltapäiväaikaan?

Itse ainakin tapasin suomalaisen miesystäväni Helsingissä baarissa. Ja tämä tapahtui viime vuoden syksyllä. Enkä kyllä ymmärrä millaisissa kuppiloissa sä käyt jos niissä on pelkästään muunmaalaisia. 

Ei oikein raittiina naisena innosta jotkut kuppilat. Todennäköisyys sille, että löydän sieltä miehen, jolle juoma maittaa, on turhan korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarisssa oli ennen naisia. Nykyään taitaa olla ainakin Helsingissä tilanne se, että ma munaiset ovat tiukan is lamistisen kasvatuksen mukaisesti kotona, kun taas ma mumiehet ovat vallanneet kaikki yökerhit ja kuppilat, ja niistä on poistuneet ne naiset jotka eivät pidä ma mumiehistä, ja niihin jääneet ne naiset jotka haluavat lakupötköä.

Eli eipä taida perinteisesti enää baaristakaan seuraa löytyä. 

Ehkä kesäterassilta iltapäiväaikaan?

Itse ainakin tapasin suomalaisen miesystäväni Helsingissä baarissa. Ja tämä tapahtui viime vuoden syksyllä. Enkä kyllä ymmärrä millaisissa kuppiloissa sä käyt jos niissä on pelkästään muunmaalaisia. 

Ei oikein raittiina naisena innosta jotkut kuppilat. Todennäköisyys sille, että löydän sieltä miehen, jolle juoma maittaa, on t

Ystävät, kaverit, muut tutut ja heidän kavereihin tutustuminen. 

Edellisen löysin perinteisesti baarista. Alettiin jutella ja annoin puhelinnumeron, hän saattoi minua kotiin päin ja antoi hyvän yön suukon. Jo seuraavana päivänä kilahti viesti puhelimeen, että lähtisinkö joskus kahville. Kutsuin hänet kahville kotiini, mutta en nyt muista, oliko viikon vai parin päästä. Siitä se suhde alkoi. Ei mitään treffejä, vaan kyllä me heti alettiin olla yhdessä sen kahvittelun jälkeen.

Nykyisen aviopuolisoni löysin pitkäaikaisen työkaveruuden kautta. Oltiin oltu kollegoja jo vuosia, muttei samassa toimipisteessä. Olin eronnut avoliitosta (tuo edellä kerrottu ihmissuhde) ja hän oli jo paljon aiemmin sinkkuuntunut. Juteltiin joku kerta pitkään puhelimessa, muutakin kuin työasiaa ja siitä se lähti. Taidettiin jutella useampikin kerta, muistelen, että laitoin myös jotain viestiä sähköpostilla, että oliko hyvä loma, paistpiko aurinko (kun hän oli kertonut lähtevänsä lomalle). Kerran vaan sovittiin tapaaminen ja hän sanoi heti ekana, että jännittää niin vietävästi, koska hän taitaa tykätä minusta. Se oli niin herttaisesti sanottu, että olin jo täysin ihastuksissani. Tavattiin myös seuraavana viikonloppuna, menin yökylään hänen luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen löytänyt koulusta, kotibileistä, kaverin häistä, töistä, lomamatkalta, junasta, baarista, kaverin kautta, netistä, laivalta ja ties mistä.

Kummallista, kun toiset tullaan vaikka kotoa hakemaan ja toiset eivät löydä ketään mistään. Mahtavatko tosissaan yrittääkään?

 

Tässä ei ole yhtikäs mitään kummallista. Todella kaunis nainen tullaan hakemaan vaikka Etelänavalta.

Niin tultiin joskus 18-30v-vuotiaana. Sittemmin ollut hiljaisempaa kun useimmat ovat jo varattuja tässä iässä ja olettavat ilmeisesti minunkin olevan. Vähän vaikea lähestyä ketään kun ei tiedä kuka on sinkku. Ja se Tinder on niin nähty. Huijareita yms valehtelijoita täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen ihminen jossain menomestassa vaikuttaa oudolta hyypiöitä, kaveriporukan kanssa niihin tulee mennä jos seuraa haluaa. 

Mulla on paljon kavereita, mutt ei kaveriporukkaa...

Venäjältä tai Aasiasta on ainoa mahdollisuus löytää nainen.

"Ystävät, kaverit, muut tutut ja heidän kavereihin tutustuminen. "

Huvittavaa. Onko teillä muilla ystäviä ja tuttuja? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen löytänyt koulusta, kotibileistä, kaverin häistä, töistä, lomamatkalta, junasta, baarista, kaverin kautta, netistä, laivalta ja ties mistä.

Kummallista, kun toiset tullaan vaikka kotoa hakemaan ja toiset eivät löydä ketään mistään. Mahtavatko tosissaan yrittääkään?

Älähän nyt liioittele. Jopas olet ollut monen kanssa, jos nuo pitäisi paikkansa! Varsinainen "ja..ra..a"

Ex-aviomieheni löysin perinteisesti baarista silloin nuorempana. Kakkoskierros ja nyt tää kolmas ja viimeinen tinderistä. Kai se pariutuminen aika vahvasti sovelluksissa tänä päivänä on. Kyllä mua sinkkuaikoina lähestyttiin sekä työkuvioissa (että harrastuksissa (ei kiinnostanut nämä kyseiset tyypit) mutta kyllä mun mahdollisuudet törmätä niissä omissa pienissä piireissä just sopivaan ihmiseen oli aika rajalliset. Enkä ole mikään bilehile tai sosiaalinen perhonen joka olisi koko ajan jossain menossa enemmän sellainen kotihiiri aina. Tinderissä oli mulle huomattavasti enemmän potentiaalisia ihmisiä. Tiedostan toki olleeni onnekas kun kohdallani osui yksi ihan hyvä (kakkoskierros) ja yksi ainutlaatuinen elämän rakkaus (viimeinen kierros). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen löytänyt koulusta, kotibileistä, kaverin häistä, töistä, lomamatkalta, junasta, baarista, kaverin kautta, netistä, laivalta ja ties mistä.

Kummallista, kun toiset tullaan vaikka kotoa hakemaan ja toiset eivät löydä ketään mistään. Mahtavatko tosissaan yrittääkään?

Älähän nyt liioittele. Jopas olet ollut monen kanssa, jos nuo pitäisi paikkansa! Varsinainen "ja..ra..a"

Niin siis pitikö naisten ryhtyä suhteisiin, lyhyisiin tai pitempiin, miesten kanssa, vai odottaa kotonaan, kunnes sinä tulet hakemaan? Miehet eivät ole toisiaan kohtaan yhtään solidaarisia, kunhan minulle vain on ne seitsemäntuhatta neitsyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen löytänyt koulusta, kotibileistä, kaverin häistä, töistä, lomamatkalta, junasta, baarista, kaverin kautta, netistä, laivalta ja ties mistä.

Kummallista, kun toiset tullaan vaikka kotoa hakemaan ja toiset eivät löydä ketään mistään. Mahtavatko tosissaan yrittääkään?

Älähän nyt liioittele. Jopas olet ollut monen kanssa, jos nuo pitäisi paikkansa! Varsinainen "ja..ra..a"

Niin siis pitikö naisten ryhtyä suhteisiin, lyhyisiin tai pitempiin, miesten kanssa, vai odottaa kotonaan, kunnes sinä tulet hakemaan? Miehet eivät ole toisiaan kohtaan yhtään solidaarisia, kunhan minulle vain on ne seitsemäntuhatta neitsyttä.

Hahhah, en ole lesbo!

Itse naisena vietin deittisovelluksessa aikaa kolmekymppisenä vain muutaman kuukauden, kun totesin ettei ole selkeästi minulle tarkoitettu paikka. Tykkäyksiä juu tuli sadoittain, mutta ei niillä oikein mitään tee, jos takaisintykkäyksellä sinut joko poistetaan tai muutaman laiskahkon viestin jälkeen ghostataan. 

En selkeästikään kuulunut niihin suosittuihin naisiin, joille tulee viestejä niin ettei kerkeä kaikkiin edes vastata. 

Jos joku viestitti, niin se oli todella pitkän viiveen jälkeen, siis viikkokausien. Joka itselleni antoi viitettä siitä, että olen ollut jollakin varasijalla, enkä se oikeasti kiinnostava osuma. 

Kun jopa supertykkäyksestä seurannut osuma ghostasi, totesin että antaa olla.

Ulkonäöltäni olen tosi tavallinen, mutta ilmeisesti en sitten kovin kiinnostava. Onneksi yksin voi elää ihan hyvää elämää, mitä kauemmin on yksin, sitä vähemmän enää parisuhdetta kaipaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset yliarvioivat tasonsa ja se on suuri ongelma. Se ruma ja/tai lihava nainen luulee olevansa kaunis jonka takia se pyrkii saamaan tasokkaan miehen kumppaniksi eli sen koulutetun komistuksen. Minua oikeastaan huvittaa kun se ruma nainen yliarvioi tasonsa ja se luulee olevansa joku missi. 

Ja muuten meille ihan keskivertomiehille naisen ei tarvitse olla se missi vaan rumempikin nainen kelpaa kunhan se ei ole todella ruma.

No jaahas ja luonteellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka on sopiva kumppani ja kuka ei. Mitä väliä jollain ulkonäöllä on kun tarkoituksena on olla 20, 40 tai 60 vuotta yhdessä? Luuletko niiden missien näköisten pysyvän loppuelämäänsä 20 vuotiaan näköisenä? Sehän se on mitä nykyään odotetaan nelikymppiseltäkin, että näyttää 20 vuotiaalta instamalilta. Muuten on ruma ja/tai lihava ja siten epäkelpo tavoittelemaan haluamaansa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yliarvioivat tasonsa ja se on suuri ongelma. Se ruma ja/tai lihava nainen luulee olevansa kaunis jonka takia se pyrkii saamaan tasokkaan miehen kumppaniksi eli sen koulutetun komistuksen. Minua oikeastaan huvittaa kun se ruma nainen yliarvioi tasonsa ja se luulee olevansa joku missi. 

Ja muuten meille ihan keskivertomiehille naisen ei tarvitse olla se missi vaan rumempikin nainen kelpaa kunhan se ei ole todella ruma.

Sinä kuvittelet olevasi hyvä mies ja miellyttävä tyyppi, joidenka suhteen yliarvioit itsesi. 

Samaa mieltä. Hyvin laskelmoivaa ja esineellistävää tekstiä. 

Tykkäsin Tinderissä miehestä, joka oli 10vuotta vanhempi, profiilissa vain etunimi ja kuvassa nuhjuinen työukko. Sovittiin kahvit huoltoasemalle, niitä kahveja juotiinkin 3päivää ja nyt me ollaan oltu me viitisen vuotta.

Elämäni rakkaus! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarisssa oli ennen naisia. Nykyään taitaa olla ainakin Helsingissä tilanne se, että ma munaiset ovat tiukan is lamistisen kasvatuksen mukaisesti kotona, kun taas ma mumiehet ovat vallanneet kaikki yökerhit ja kuppilat, ja niistä on poistuneet ne naiset jotka eivät pidä ma mumiehistä, ja niihin jääneet ne naiset jotka haluavat lakupötköä.

Eli eipä taida perinteisesti enää baaristakaan seuraa löytyä. 

Ehkä kesäterassilta iltapäiväaikaan?

Itse ainakin tapasin suomalaisen miesystäväni Helsingissä baarissa. Ja tämä tapahtui viime vuoden syksyllä. Enkä kyllä ymmärrä millaisissa kuppiloissa sä käyt jos niissä on pelkästään muunmaalaisia. 

Ei oikein raittiina naisena innosta jotkut kuppilat. Todennäköisyys sille, että löydän sieltä miehen, jolle juoma maittaa, on t

Ymmärrän jos itse on absolutisti ja haluaa myös kumppanin, joka ei ikinä juo, niin toki kuppilat ovat siinä kohtaa huono vaihtoehto. Mutta ei se, että ihminen käy joskus baarissa tarkoita, että kyseessä on aina päihdeongelmainen ihminen. Elämä ei ole mustavalkoista ja meillä on kaikilla erilaisia vaiheita. Itselläni ainakin on ollut kausia, jolloin on tullut käytyä ulkona useammin ja siten juotuakin enemmän. Yleensä nämä ajat ovat olleet jonkinlaisia elämän kriisejä. Esimerkiksi pitkä parisuhde on tullut päätökseen tai olen muuten vain ollut onneton/tyytymätön elämääni, ja sitä olen sitten pakoillut juhlimalla viikonloppuisin. En kuitenkaan mielestäni ole mitenkään paha tai kelvoton ihminen. Toisinaan sitten on erilaisia kausia, jolloin elämä on mallillaan ja silloin keskittyy mielummin työhön, parisuhteeseen, hyvinvointiin ja harrastuksiin jne. Ja toisaalta, nekin ihmiset, jotka käyvät baarissa vain kerran vuodessa ovat löydettävissä baarista yhtenä päivänä vuodessa.

Olen huomannut, että myös miehillä on usein etenkin pitkän suhteen päättyessä myös tällainen vaihe, että viihtyvät enemmän ulkona. Siihen on varmaan monta syytä. Muistot nuoruuden hurjista vuosista ja hauskanpidosta saa vallan, kun voi taas mennä. Toki elämän realiteetit selviävät nopeasti, kun tajuavat, että yöelämä on hyvin erilaista 24-vuotiaalle, hoikalle, komealle opiskelijanuorukaiselle kuin 45-vuotiaalle, eronneelle ja vatsakkaalle perheenisälle. Monet varmaankin myös pakenevat yksinäisyyttä, kun lapset ovat äidillään ja kotona on vain hiljaisuus. Tällainen tyyppi voi hyvinkin olla aivan onnessaan, kun löytää hyvän naisen, jonka kanssa voi viettää perjantai-illan kotisohvalla katsellen Netflixiä, että jaksaa heti lauantaiaamuna lähteä patikoimaan.

Mutta joo. On siinä tietenkin riski, että baarista löytynyt kaveri on päihdeongelmainen. Mutta niin saattaa olla tindermieskin (sen lisäksi että on 10cm lyhyempi, 10kg painavampi ja 10v vanhempi kuin profiilissa näyttää). Salilta löytynyt kaveri saattaa käyttää steroideja. Kaupassa juttelemaan tullut kaveri saattaa olla stalkkeri. Kaikessa on aina riski. Mutta jos jonkun haluaa löytää, niin silloin kannattaa hakeutua paikkoihin ja tilanteisiin, joissa on mahdollista tavata muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Baarit ovat tässä suhteessa oman kokemukseni mukaan todella käteviä.

Omani löysin rappukäytävästä. Mies oli menossa kylään naapurini luokse, mutta naapuri ei ollutkaan vielä ehtinyt kotiinsa. Juteltiin käytävässä naapuriani odotellessa. Seuraavana päivänä tämä mies soitti minun ovikelloa ja pyysi kahville. 

"Ja muuten meille ihan keskivertomiehille naisen ei tarvitse olla se missi vaan rumempikin nainen kelpaa kunhan se ei ole todella ruma."

No, itse en halua "kelvata", vaan olla se aidosti ykkösvalinta, jotta suostuisin enää parisuhdetta edes miettimään.

Olen jo kokenut suhteet, joissa selkeästi olen juurikin "kelvannut", ja kyllä se on rivien välistä ja käytöksestä vähän väliä sitten tullut ilmi. Se mihin suhteeseen on panostettu jne.  Samoin nuo deittisovelluskokemukset, joissa minulle tultiin juttelemaan vasta viikkojen päästä osumasta, niin otaksuin olleeni jollain kelpuutus-sijalla.

Ei kiitos. En enää halua sellaiseen.