Lue keskustelun säännöt.
Muistan kun miehet vihelsi minulle kadulla ekan kerran
24.04.2024 |
Oli kevät, olin 17 vuotta ja se tuntui hyvältä.
Tämän sanominen on synti nykyään.
Ajat ovat muuttuneet mutta silloin vihellyksen saaminen tuntui minusta aina kivalta. Se ei ollut ikinä uhkavaa, se ei ollut pelottavaa, eikä se ollut halventavaa.
Se oli vähän sama kuin nykyään nuorilla IG kuvasta tykkääminen. Olin nättinä, sain huomiota. End of story.
Ajat ovat muuttuneet ja nykyään ei vihellellä perään. Sekin on ihan ok. Jokainen aika kulkee omia uomiaan, mutta on myös typerää yrittää pakottaa meidät kokemaan oma nuoruutemme jotenkin pahana ja häpeällisenä kun se ei sitä ollut. Se oli oikein kivaa aikaa ja ainakaan minua ei koskaan naisena kohdeltu huonosti. Päinvastoin. Naisia pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Ihmiset muutenkin kohtelivat toisiaan paremmin ja arvostivat.
Kommentit (58)
naurattaa kun rumat läskit tatuoidut valkoihoislapsettomat vihervassarifeministit taas katkerana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko elämäsi huippuhetki??
Joku pervo perheenisä 56-vuotta vislaa perään!?
Oli siinä jotakin kaunista ja viatonta kun yllättäin sai positiivista huomiota jossakin ohimennen. Kun oli vaan jossakin ihan normaalisti eikä yrittänyt saada huomiota, mutta silti joku sattui huomaamaan miten ihana olin ja halusi ilahduttaa kertomalla sen. Tuollaisen oli mielestäni ihan positiivista huomiota.
En ole kuullut minäkään viheltelyä koskaan. En edes 17-vuotiaana. Kuulossa vika?
Vierailija kirjoitti:
Oli siinä jotakin kaunista ja viatonta kun yllättäin sai positiivista huomiota jossakin ohimennen. Kun oli vaan jossakin ihan normaalisti eikä yrittänyt saada huomiota, mutta silti joku sattui huomaamaan miten ihana olin ja halusi ilahduttaa kertomalla sen. Tuollaisen oli mielestäni ihan positiivista huomiota.
Minusta ei olisi ollut positiivista huomioita vaan pikemminkin kiusallista. Siis viheltelyä tarkoitan. Muulla tavalla osoitettu positiivinen huomion ollut ihan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muistan kun miehet vihelsi mun perään eka kerran. Olin 16. Ei tosin ihan kadulla vaan Helsingin Keskuspuiston raitilla.
Petri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla 13-14. Kävelin kaupasta kotiin keskellä päivää ja ohitseni ajoi auto josta aikuinen mies vislaili ja huuteli. Ahdisti ja vähän pelottikin kun hidasti kohdallani enkä tiennyt mitä tekee. Pieni kaupunki Etelä-Savossa.
15-vuotiaana ulkomailla ollessa 30-vuotiaat ukot kähmi vaatekaupoissa. 18-35-vuotiaana useita huuteluita, vislailuita, baareissa ja festareilla tungoksessa todella useita perseenpuristeluita, muutama työkaveri ja eräs pomokin kosketellut ja kommentoinut sopimattomasti. Nyt 40-vuotiaana saa olla rauhassa kun enimmäkseen kotona oleskelen ja työkin on naisvaltaisella alalla.
Muistan kun olin lapsena kirjeenvaihdossa itseäni vähän nuoremman tytön kanssa ja hän oli sitten ehkä 13 ikäisenä käynyt ekaa kertaa lomamatkalla Turkissa. Hän kertoi sitten mulle kirjeessä että siellä oli paljon tullut viheltelyä ja muutakin huomiota miehiltä. Ja ainakin sellainen vaikutelma jäi että se oli hänelle aika järkyttävää ollut. En nyt ois (poikana) ennen sitäkään ite kenellekään vihellellyt, mutta en varsinkaan sen jälkeen kun hänen kokemuksiaan luki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvä olla tietoinen siitä, että oma kokemus ei välttämättä kerro koko totuutta.
Kyllä se kertoo totuuden sen henkilön näkökulmasta ja se riittää hänelle.
Niin minäkin. Vuonna 2015 Etelä-Ranskassa, ohittavasta autosta tummakarvaiset miehet vihelsivät.
Olen siis keski-ikäinen hyväperseinen pitkätukkainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä kuullut viheltelyä kuin joltain raksamiehiltä joskus. Harrastivat ohikulkeville naisille viheltelyä luultavasti aikansa kuluksi. Näin ainakin Hkissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt "ruskettuneet" huorittelevat ja huutelevat muita rivouksia.
Niinkuin tälläkin palstalla ?
Mahtaako ne osata kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni sekottaa entisen viheltelyn siihen millaista se on nykyään ja siksi eivät ymmärrä eroa.
Ennen viheltelyä teki lähes kaikki joskus. Osa naisiatakin. Vihellys tapahtui auton ikkunasta ja se oli hyvän tuulinen tapa kertoa että näytät tänään hyvältä. Tai sulla on kaunis asu.
Nykyään jos joku jossain viheltää niin se on todennäköisesti joku känniääliö tai toisen kulttuurin edustaja. Eikä ole mitenkään imarteleva vaan ällöttävä.
Mutta ennen ahat oli erit
Jossain maaseudulla ehkä. Hkissä kyllä kukaan normaali ei vislaillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä olla tietoinen siitä, että oma kokemus ei välttämättä kerro koko totuutta.
Kyllä mutta näinhän se on toisinkin päin. Jos joku muu kokee että on ollut joku asia väärin tai ahdistavaa se ei silti ole ollut sitä kaikille.
Nämäkin "minä kyllä ahdistuin" tyypit on todennäköisesti nuoria jotka haluaa kåäntää meidän menneisyyden jotenkin pahaksi ja esittävät täällä sitten ysärin lapsia.
Kaikki ysärillä eläneet tietää ettei se viheltely ollut edes mitään seksuaalista vaan se oli ikään kuin "makee outfit" tyyppistä.
Ei meillä puhuttu oufiteista ysärillä. Mutta olenkin pohjosesta
Oliko rohki hyvät heinät kengissä sitten?
Joo, nuorena sitä on tyhmä...
Tätä nykyä nuoret ovat kuitenkin aika hyvin valistuneita, suurimmaksi osaksi ovat sitä mieltä, että tuollaiset vislailut ja kommentoinnin ovat oksettavia.
Mulle tulee tosta mieleen yks kesä noin viistoista vuotta sitten.
Joen ylittävällä sillalla oli jotain korjausmiehiä töissä. Silta on osa ulkoilureittiä, joka jatkuu myös siitä joenvartta eteenkin päin,eli ei tartte edes mennä sillan ylitse.
No, kävelylenkillä lomalla ollessani kuljin sitä reittiä aamuisin... muutaman aamupäivän lenkillä huomasin keski-ikäisen naikkosen nojailevan siinä sillankaiteeseen oikein vähiin ja paljastaviin asuihin pukeutuneena. Ilmeisesti oli siihen tälläytynyt miesten silmien iloksi!
No, tarjolla oli mitä oli... Tyrkky mikä tyrkky. Mutta naurettavaa... Pinotex-mainosta.
Mä en muista koska ei ole vielä tähän päivään mennessä vislattu kertaakaan eikä varmasti tulla vislaamaan jatkossakaan.
Sen sijaan nyt talvella yhden lumipyryn jälkimainingeissa yksi mies kyllä ämmitteli kun kiersin sen umpihangen kautta kun se jäi keskelle aurattua kävelytietä seisomaan. Jälkeenpäin tajusin, että se varmaan haki jotain konfliktia.
Tuokin siis oli eka kerta, että ventovieras mies haukkuu/nimittelee. Ihmisillä alkaa olla pinna tiukalla.
Kyllä on kauniit, aurinkoiset, suloiset muistot tällaisesta huomiosta, jota muutaman kerran sain kokea. Ei siis ollut mitään itsestään selvää, vaan päinvastoin. Koulussa olin ollut tosi vaatimaton ja epäsuosittu poikien keskuudessa. Puhkesin aika myöhään kukkaan ja aloin saada positiivista huomiota. Se oli tärkeä vaihe.