Te jotka olette pystyneet opiskelemaan akateemisen tutkinnon

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä, että tällä palstalla yliopiston vaativuutta voidaan liioitella, koska monilla ihmisillä ei ole mitään muita saavutuksia.

Koko itsetunto pyörii yliopiston ympärillä ja sen suojeleminen voi vaatia liioittelua. On esimerkiki kerrottu, miten paljon vaativampia pakkoruotsin kurssit sun muut tilpehöörit ovat yliopistossa. Itselleni hyväksiluettiin kasvatusalan kielikurssit yliopistossa terveysalan AMK-kursseilla. Aloitin maisterikurssien käymisen jo ensimmäisenä lukukautena saatuani tutkinto-oikeuden ja arvosanat ovat samaa tasoa kuin kandipuolellakin.

Yliopistossa tieto ei välttämättä rakennu vanhan tiedon päälle muuten kuin juhlapuheissa tai tarkemmin sanottuna on nähtävissä ilmiö, missä tarvittavan kypsyyden voi saavuttaa elämänkokemuksella ja lukemisella. Tämän takia siis itse menestyn maisteriopinnoissa, vaikka kandiakaan ei vielä ole. 

Sen sijaan jos haluaisin opiskella kansalaisopistossa

Kasvatustieteethän ovat yliopistojen surkuhupaisimpia alueita, jolla pärjää mielikuvituksella ja kirjoitustaidolla.

Minulla oli aikoinani kaksi opeopiskelijaa kämppäkavereinani ja olen itse suorittanut opettajan pedagogiset opinnot ja toiminut erilaisissa opetustehtävissä neljännesvuosisadan, joten mielipiteeni ei perustu pelkkään mutuun. Mitä enemmän kasvatustieteistä ja niiden opiskelemisesta tiedän, sitä vähemmän niitä kunnioitan tuota oppilaitosten leikkipuistoa.

Mä ja mies työllistytään hyvin omilla aloillamme, maksellaan opintovelkijamme pois ja harkitaan asuntovelan ottoa kunnes suurin osa muista veloista maksettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Mistäs sinä sait oman vessapaperisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

Minkälaiset eväät sinun mielestäsi ei riitä? Anna tulla vaan perustelujen kera, kiitos. Ihminen hyväksytään opiskelemaan ja opinnot sujuu hyvin, mutta sitten ei kykene Laura Huhtasaari tasoiseen gradusuoritukseen? Kyllä se syy löytyy yleensä perfektionismista pikemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä, että tällä palstalla yliopiston vaativuutta voidaan liioitella, koska monilla ihmisillä ei ole mitään muita saavutuksia.

Koko itsetunto pyörii yliopiston ympärillä ja sen suojeleminen voi vaatia liioittelua. On esimerkiki kerrottu, miten paljon vaativampia pakkoruotsin kurssit sun muut tilpehöörit ovat yliopistossa. Itselleni hyväksiluettiin kasvatusalan kielikurssit yliopistossa terveysalan AMK-kursseilla. Aloitin maisterikurssien käymisen jo ensimmäisenä lukukautena saatuani tutkinto-oikeuden ja arvosanat ovat samaa tasoa kuin kandipuolellakin.

Yliopistossa tieto ei välttämättä rakennu vanhan tiedon päälle muuten kuin juhlapuheissa tai tarkemmin sanottuna on nähtävissä ilmiö, missä tarvittavan kypsyyden voi saavuttaa elämänkokemuksella ja lukemisella. Tämän takia siis itse menestyn maisteriopinnoissa, vaikka kandiakaan ei vielä ole. 

Se

Kasvatustieteethän ovat yliopistojen surkuhupaisimpia alueita, jolla pärjää mielikuvituksella ja kirjoitustaidolla.

Minulla oli aikoinani kaksi opeopiskelijaa kämppäkavereinani ja olen itse suorittanut opettajan pedagogiset opinnot ja toiminut erilaisissa opetustehtävissä neljännesvuosisadan, joten mielipiteeni ei perustu pelkkään mutuun. Mitä enemmän kasvatustieteistä ja niiden opiskelemisesta tiedän, sitä vähemmän niitä kunnioitan tuota oppilaitosten leikkipuistoa.

Nykyisen koulutusyhteiskunnan kummallisimpiin piirteisiin kuuluvat ammatit, joihin ei juurikaan ole varsinaista koulusta, mutta joihin on vaikea päästä ilman jotakin akateemista koulutusta. Tällainen on nykyään esim. toimittajan työ. Perinteiset pelkkien kykyjensä perusteella lehtiin töihin otetut toimittajat ovat nopeasti harveneva joukko. Valtiotieteen opiskelu ei anna mitään valmiuksia lehtityöhön, mutta tutkinto valtiotieteellisestä on silti yleisin nykytoimittajan koulutuspohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33: No olipa todella älyllinen kommentti. En minä heidän kanssa vietä aika enempää kuin on pakko. 

Vilkaise huviksesi sisäänpääsyrajoja ja tutkintojen peruskurssien tenttejä. Eivät todellakaan ole samalla viivalla eri yliopistojen kesken poislukien lääkis tai oikis. Teknisellä alalla erot ovat valtavia.

Meillä on töissä samalta alalta mutta eri yliopistoista valmistuneita, en ainakaan itse huomaa mitään systemaattisia eroja. Mutta sulla on tää yksi fyysikkokokemus

 

Mihin luokkaan muuten kuuluvat vaikka Turusta tai Tampereelta eri aloilta valmistuneet?

Näin maakuntafyysikkona ei ole ollut suurempia hankaluuksia kuin muualta tulleilla. Opiskelukaveritkin ovat pärjäilleet vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Mitä sä nyt sössötät? Suomessa ei todellakaan ole mitään väliä sillä, mistä oppilaitoksesta olet paperisi saanut. Tai no, saattaa tällä jossain wannabe-"yläluokkaisessa"-juristipuljussa merkitä jotain, onko se juristin paperi Stadista vai Keppananvaarasta, mutta nämä edustaa 0,01% paikoista.

Työllistymisen esteeksi muodostuu paljon enemmän se henkilön oma persoona. Täysi mu*kero on täysi mu*kero, riippumatta siitä millainen tutkinto on saatu, ja mistä.

Meidän firmaan ei palkattu Oulusta valmistunutta. Syy? Ei työkokemusta eikä osaaminen ollut vaikuttavaa haastatellessa. En usko, että tilanne olisi ollut toinen, jos olisi valmistunut mistä tahansa yliopistosta tuolla osaamisella ja kokemuksella. 

Jopa ilman valmista tutkintoa on helpompi saada töitä, kunhan on oman alan työkokemusta vaikka kesätöiden muodossa tai muuta näyttöä osaamisesta. Tutkinto ei tästä valitettavasti kerro mitään. Oulussa on varmasti vaikeaa kartuttaa työkokemusta, kun kesätöitä omalta alalta on huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

 

Näköalattomuus voi olla tulppa. Kaikki eivät halua ryhtyä järjestöaktiiveiksi tai kykene brändäämään osaamistaan, tietämystään jostain. 

Tuskin koulutus hukkaan menee mutta suora yhteys työelämään ainakin vakaisiin tuloihin voi olla heikko.

"Ohjauksesta ja sinnittelystä huolimatta graduja jää tekemättä. Gradu on opinnäytetyö, jolla osoitetaan riittävät taidot ja viimeistellään tutkinto. Jollei gradua saa kasaan, ei vain ole riittävän hyvä.

Eivät kaikki maratonille lähtijätkään pääse maaliin asti, vaikka miten olisi kaksi jalkaa alla ja sopivat tankkauspisteet."

Olet tuossa aivan oikeassa, että aina jää graduja tekemättä, tuskinpa ikinä päästään 100% gradujen valmistumisasteessa. Kyse onkin siitä, että valmistuneita graduja saataisiin enemmän runsaammalla ohjauksella ja tuella. Tiukillakin olevien yliopistojen kannattaisi panostaa tähän, koska jokainen valmistunut gradu eli maisteri tuo lisää rahaa ko. koulutusohjelmalle. 

Ei kannata jumittua tuohon aika jäykkään ja luokittelevaan "ei ole riittävän hyvä, ei ole riittävän hyvä"-ajatteluun. Tuo maraton-vertaus - anteeksi vaan, vähän ontuu :). Maratonissa on kyse muutaman tunnin fyysisestä suorituksesta, jolle riittämättömästi valmistautuneen fysiikka voi pistää rajat. Gradunteossa menee aikaa huomattavasti enemmän ja siihen tarvitaan erilaisia valmiuksia kuin pitkänmatkan juoksussa.

Mutta jokainen tietysti ajattelee niinkuin haluaa. On vaan surullista, että lyödään lyötyä eli mahdollisen kesken jääneen graduntekonsa kanssa tuskailevia ihmisiä, kun ratkaisuja olisi oikeasti löydettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

Minkälaiset eväät sinun mielestäsi ei riitä? Anna tulla vaan perustelujen kera, kiitos. Ihminen hyväksytään opiskelemaan ja opinnot sujuu hyvin, mutta sitten ei kykene Laura Huhtasaari tasoiseen gradusuoritukseen? Kyllä se syy löytyy yleensä perfektionismista pikemminkin. 

 

Syy ei ole perfektionismissa vaan siinä, että se isoin urakka on liian iso. Karsintakilpailuissa on menestytty, mutta finaaliin ei päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

 

Älä lannista ihmisiä. Jos on päässyt sisään yliopistoon ja saanut kaikki edeltävät opinnot tehtyä, niin pystyy kyllä gradunkin tekemään. Se on tosin isompi kokonaisuus aiempiin opintoihin verrattuna, joten siihen saattaa tarvita enemmän ohjausta, mitä ei aina ole tarjolla riittävästi.

Opiskelijalla voi myös nousta

Ohjauksesta ja sinnittelystä huolimatta graduja jää tekemättä. Gradu on opinnäytetyö, jolla osoitetaan riittävät taidot ja viimeistellään tutkinto. Jollei gradua saa kasaan, ei vain ole riittävän hyvä.

 

Eivät kaikki maratonille lähtijätkään pääse maaliin asti, vaikka miten olisi kaksi jalkaa alla ja sopivat tankkauspisteet.

Älä viitsi olla typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteethän ovat yliopistojen surkuhupaisimpia alueita, jolla pärjää mielikuvituksella ja kirjoitustaidolla.

Minulla oli aikoinani kaksi opeopiskelijaa kämppäkavereinani ja olen itse suorittanut opettajan pedagogiset opinnot ja toiminut erilaisissa opetustehtävissä neljännesvuosisadan, joten mielipiteeni ei perustu pelkkään mutuun. Mitä enemmän kasvatustieteistä ja niiden opiskelemisesta tiedän, sitä vähemmän niitä kunnioitan tuota oppilaitosten leikkipuistoa.

Kirjoittaja 61; olen lukenut juttusi muiden kirjoittamana monta kertaa vuosien varrella. Minulla ei ole tarvetta kiistää tuota, mutta ihan uteliaisuudesta kysyisin koetko saman koskevan myös yhteiskuntatieteellisiä aineita? Miksi tai miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33: No olipa todella älyllinen kommentti. En minä heidän kanssa vietä aika enempää kuin on pakko. 

Vilkaise huviksesi sisäänpääsyrajoja ja tutkintojen peruskurssien tenttejä. Eivät todellakaan ole samalla viivalla eri yliopistojen kesken poislukien lääkis tai oikis. Teknisellä alalla erot ovat valtavia.

Meillä on töissä samalta alalta mutta eri yliopistoista valmistuneita, en ainakaan itse huomaa mitään systemaattisia eroja. Mutta sulla on tää yksi fyysikkokokemus

 

Mihin luokkaan muuten kuuluvat vaikka Turusta tai Tampereelta eri aloilta valmistuneet?

Näin maakuntafyysikkona ei ole ollut suurempia hankaluuksia kuin muualta tulleilla. Opiskelukaveritkin ovat pärjäilleet vallan mainiosti.

Minuakin kummastuttaa. Olen tehnyt vallan esimerkillisen uran sekä valtiolla että yksityisellä sektorilla; töitä ei koskaan tarvinnut hakea, koska minua tultiin pyytämään töihin. Samat tentit olen suorittanut kuin opiskelukaverinikin, jotka myös ovat pärjäilleet kivasti. Ja Joensuun yliopiston maistereita ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuus ei ole  toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua. Aikuisuus on vastuuta. Omien yläkoulutraumojen, yms jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.

Taloudellisesti olen, jos en nyt ihan rikastunut, niin ainakin vaurastunut, mitään ei siinä mielessä puutu. Täytän tosiaan työlläni teollisuuden tarpeita, työllä jota teen etänä kotoani tietokoneen välityksellä. Siinä mielessä olen ihan tuottava osa yhteiskuntaa kyllä, ja koska olen hyvätuloinen, verojakin maksan ihan kivasti joilla autetaan sitten muita. Jotenkin tällainen melko persoonaton osallistuminen ei vaan enää keski-iässä tunnu riittävän. Johonkin 45-vuotiaaksi se riitti, en minä ajatellut että mitään ihmeempiä merkityksiä tarvisi elämällä olla, kunhan nyt leipänsä tienaa eikä ketään vahingoita. Mutta sitten iski yksinäisyys ja merkityksettömyys päin näköä ihan kunnolla, ja suru siitä ettei sitä enää voi oikein muuttakaan - olen jo niin omituinen erakko, että ihmiset vieroksuvat minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

Minkälaiset eväät sinun mielestäsi ei riitä? Anna tulla vaan perustelujen kera, kiitos. Ihminen hyväksytään opiskelemaan ja opinnot sujuu hyvin, mutta sitten ei kykene Laura Huhtasaari tasoiseen gradusuoritukseen? Kyllä se syy löytyy yleensä perfektionismista pikemminkin. 

 

Syy ei ole perfektionismissaSyy ei ole perfektionismissa vaan siinä, että se isoin urakka on liian iso. Karsintakilpailuissa on menestytty, mutta finaaliin ei päästä.

Höpö höpö. Monet tekevät tuon sitten myöhemmin tai menestykkään uran siitä huolimatta, kuten vaikka Pekka Haavisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää mielessä, että tällä palstalla yliopiston vaativuutta voidaan liioitella, koska monilla ihmisillä ei ole mitään muita saavutuksia.

Koko itsetunto pyörii yliopiston ympärillä ja sen suojeleminen voi vaatia liioittelua. On esimerkiki kerrottu, miten paljon vaativampia pakkoruotsin kurssit sun muut tilpehöörit ovat yliopistossa. Itselleni hyväksiluettiin kasvatusalan kielikurssit yliopistossa terveysalan AMK-kursseilla. Aloitin maisterikurssien käymisen jo ensimmäisenä lukukautena saatuani tutkinto-oikeuden ja arvosanat ovat samaa tasoa kuin kandipuolellakin.

Yliopistossa tieto ei välttämättä rakennu vanhan tiedon päälle muuten kuin juhlapuheissa tai tarkemmin sanottuna on nähtävissä ilmiö, missä tarvittavan kypsyyden voi saavuttaa elämänkokemuksella ja lukemisella. Tämän takia siis itse menestyn maisteriopinnoissa,

Nykyisen koulutusyhteiskunnan kummallisimpiin piirteisiin kuuluvat ammatit, joihin ei juurikaan ole varsinaista koulusta, mutta joihin on vaikea päästä ilman jotakin akateemista koulutusta. Tällainen on nykyään esim. toimittajan työ. Perinteiset pelkkien kykyjensä perusteella lehtiin töihin otetut toimittajat ovat nopeasti harveneva joukko. Valtiotieteen opiskelu ei anna mitään valmiuksia lehtityöhön, mutta tutkinto valtiotieteellisestä on silti yleisin nykytoimittajan koulutuspohja.

Tampereella on toimittajan koulutusohjelma. Hyvin konkreettistakin opetusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteethän ovat yliopistojen surkuhupaisimpia alueita, jolla pärjää mielikuvituksella ja kirjoitustaidolla.

Minulla oli aikoinani kaksi opeopiskelijaa kämppäkavereinani ja olen itse suorittanut opettajan pedagogiset opinnot ja toiminut erilaisissa opetustehtävissä neljännesvuosisadan, joten mielipiteeni ei perustu pelkkään mutuun. Mitä enemmän kasvatustieteistä ja niiden opiskelemisesta tiedän, sitä vähemmän niitä kunnioitan tuota oppilaitosten leikkipuistoa.

Kirjoittaja 61; olen lukenut juttusi muiden kirjoittamana monta kertaa vuosien varrella. Minulla ei ole tarvetta kiistää tuota, mutta ihan uteliaisuudesta kysyisin koetko saman koskevan myös yhteiskuntatieteellisiä aineita? Miksi tai miksi ei?

Yhteiskuntatieteissä on valtavasti erilaisia mahdollisuuksia, joten niitä ei voi tarkastella samanlaisena kokonaisuutena kuin kasvatustieteitä ja "tuomita" samalla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jokainen tietysti ajattelee niinkuin haluaa. On vaan surullista, että lyödään lyötyä eli mahdollisen kesken jääneen graduntekonsa kanssa tuskailevia ihmisiä, kun ratkaisuja olisi oikeasti löydettävissä. 

Niinpä. Hyvin sanottu. Esteisiin törmänneiden ihmisten vaikeuksien essentialisoiminen heidän sisäsyntyiseksi riittämättömyydeksi ei taida ainakaan auttaa yhtään osapuolta. Ehkä se voi korkeintaan antaa tekosyyn veltolle ja puutteelliselle ohjaukselle. 

Minun on vaikea nähdä, mihin tuota gradua loppujen lopuksi tarvitaan, kun vain harva haluaa tutkijaksi. Tämä on vähän sama juttu kuin tohtorin tutkinnon arvon korostaminen vetoamalla abstrakteihin ja mahdollisesti mittaamiskelvottomiin asioihin puhuen ajattelun kehittymisestä ja milloin mistäkin. Noita opinnäytteitä tehdessä opetellaan kirjoittamaan ja tutkimaan ohjaavan tahon rajaamalla tavalla. Jollekin toiselle voi sopia paremmin ihmiskunnan edistäminen vaikka kirjailijana tuoden esiin uusia ajatuksia ja tietoa ilman noita kahleita. 

Ehkä kaikista ongelmallisin juttu opinnäytteissä on se, että ne lopulta vievät valmistuvia eri suuntiin eikä kukaan näytä olettavan, että opinnäytetöiden tietotaitoja oikeasti käytettäisiin työelämässä koskaan. Sama koskee myös sivuaineita. Jos eläinlääkäriopiskelija tekee lisensiaatin työn papukaijan nokan hoitamisesta, ei hän saa tästä varsinaista lisäpätevyyttä suhteessa opiskelijaan, joka teki työn tassuterapiasta. Molemmat hakevat töihin tutkinnolla, jossa osaaminen on osoitettu käymällä kaikille pakolliset yhteiset opinnot. Sama kuin jos teologian opiskelija käy sivuaineena kirjallisuustiedettä. Saarnoissa pappina hän puhuu ihmisille kristinuskon tarinoista eikä Väinö Linnasta kuten muutkin papit.

Eli jäljelle jää puhe logiikasta ja ajattelusta, joka taas ironisesti ei näytä olevan tieteellistä, vaan karsinoivaa auktoriteettipuhetta: "kuuleppas nyt kun se tohtori on ihmeellinen!" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Luuletko oikeasti, että tutkintojen vaativuudessa on tuollaisia eroja? Tai että työnantajaa kiinnostaa mikään muu kuin hakijan osaaminen? Meinaat että kun Helsingistä valmistunut saa professoriuden Joensuusta tai Jyväskylästä, hän tyhmistyy ja taantuu?

Ei ole luulo. Tiedän useita maakuntayliopistosta valmistuneita ihmisiä, jotka eivät pärjää työelämässä eivätkä jatko-opinnoissa mm. Helsingin ylipiole luulo. Tiedän useita maakuntayliopistosta valmistuneita ihmisiä, jotka eivät pärjää työelämässä eivätkä jatko-opinnoissa mm. Helsingin ylipistossa tai Aallossa. Eräskin ns. fyysikko ei pärjännyt lainkaan Aallon perusopinnoissa, kun halusi DI:n tutkinnon. Lopetti kesken, koska ei päässyt läpi edes kanditason kursseja. Mistä tämä kertoo?

No, ehkä heillä oli esim. jotain henkilökohtsisia ongelmia. Muutamaan yksittäistapaukseenko perustat päättelysi? Yliopiston käynyt ihminen? 

79: Pointtina tässä on ollut se, miten on alunperin voinut edes valmistua eli läpäistä oman yliopiston kurssit.