Te jotka olette pystyneet opiskelemaan akateemisen tutkinnon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Se, että ei jaksa, tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei normaalijärjestään huolimatta pysty.

Moni jättää gradun tekemättä eli keskeyttää opintonsa loppusuoralla. Tekosyitä on paljon, mutta perimmiltään kyse on siitä, että eväät eivät riitä.

Minkälaiset eväät sinun mielestäsi ei riitä? Anna tulla vaan perustelujen kera, kiitos. Ihminen hyväksytään opiskelemaan ja opinnot sujuu hyvin, mutta sitten ei kykene Laura Huhtasaari tasoiseen gradusuoritukseen? Kyllä se syy löytyy yleensä perfektionismista pikemminkin. 

"Höpö höpö. Monet tekevät tuon sitten myöhemmin tai menestykkään uran siitä huolimatta, kuten vaikka Pekka Haavisto."

Puhut nyt asian vierestä.

Haavisto muuten teki ensimmäisenä eli viimeisenä opiskeluvuotenaan hömppä- ja irtokursseja ja hankki osan vähäisistäkin opintoviikoistaan työharjoittelusta, joten hänen akateemisia kykyjään on näytön puutteessa turha arvailla. Ura hänellä kyllä on hieno ja poikkeuksellinen. 

 

Te, jotka ette ole opiskelleet akateemista tutkintoa, voitte sellaisen hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jokainen tietysti ajattelee niinkuin haluaa. On vaan surullista, että lyödään lyötyä eli mahdollisen kesken jääneen graduntekonsa kanssa tuskailevia ihmisiä, kun ratkaisuja olisi oikeasti löydettävissä. 

Niinpä. Hyvin sanottu. Esteisiin törmänneiden ihmisten vaikeuksien essentialisoiminen heidän sisäsyntyiseksi riittämättömyydeksi ei taida ainakaan auttaa yhtään osapuolta. Ehkä se voi korkeintaan antaa tekosyyn veltolle ja puutteelliselle ohjaukselle. 

Minun on vaikea nähdä, mihin tuota gradua loppujen lopuksi tarvitaan, kun vain harva haluaa tutkijaksi. Tämä on vähän sama juttu kuin tohtorin tutkinnon arvon korostaminen vetoamalla abstrakteihin ja mahdollisesti mittaamiskelvottomiin asioihin puhuen ajattelun kehittymisestä ja milloin mistäkin. Noita opinnäytteitä tehdessä opetellaan kirjoittamaan ja tutkimaan ohjaavan tahon rajaamalla tavalla. Jol

"Minun on vaikea nähdä, mihin tuota gradua loppujen lopuksi tarvitaan, kun vain harva haluaa tutkijaksi."

Miksei sitä gradua tekisi, jos kerran pystyisi siihen ja varmistaisi sen, ettei "viittä vaille maisterina" sulkisi itseltään ovia tulevaisuudessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Luuletko oikeasti, että tutkintojen vaativuudessa on tuollaisia eroja? Tai että työnantajaa kiinnostaa mikään muu kuin hakijan osaaminen? Meinaat että kun Helsingistä valmistunut saa professoriuden Joensuusta tai Jyväskylästä, hän tyhmistyy ja taantuu?

Ei ole luulo. Tiedän useita maakuntayliopistosta valmistuneita ihmisiä, jotka eivät pärjää työelämässä eivätkä jatko-opinnoissa mm. Helsingin ylipi

Tuo kertonee huonosta tuesta ja opetuksesta Aallossa ja Helsingin yliopistossa?

Olen valmistunut maakuntayliioistosta ja suorittanut ihan helposti maailman huippuyliopistojen kursseja, jotka olivat helpompia kuin suomalaisessa maakuntayliopistossa johtuen erinomaisesta opetuksesta.

Tutkinto 2001. Siitä muutama vuosi mielenkiintoisia töitä ympäri maailmaa, elämä hymyili. Sitten jo korkealla tasolla ollut alkoholinkäyttöni riistäytyi käsistä, alkoholisoiduin täysin. 12 vuotta jokapäiväistä juomista, maksakirroosi ja haimatulehdus. Nyt viitisen vuotta raittiina, opiskelin hoitoalan ammatin, kun minusta ei enää ollut vaativampiin tehtäviin, ja jonkinlainen aivovauriokin tässä tuli hankittua lukuisten kaatumisten ja juomisen seurauksena.

Ettei ihan hyvin mennyt, mutta olen nyt 50-vuotiaana onnellinen kuitenkin. On työ ja parisuhde. En omista mitään, mutta onpa edes katto pään päällä. Pahimpina vuosina ei ollut. 

Akateeminen tutkinto ei kyllä tuo mitään hopealautasella eteen. Itse olen vuosien raatamisen jälkeen tuhonnut terveyteni stressisairauksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin siitä, mitä on opiskellut. Eivät humanistit työllisty.

Mutta on mahdollista opiskella joku muu tutkinto tai muuttaa ulkomaille. 

Eikös perskokkarehallitus ole kieltämässä useamman tutkinnon suorittamista? Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa siis olla ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkinto 2001. Siitä muutama vuosi mielenkiintoisia töitä ympäri maailmaa, elämä hymyili. Sitten jo korkealla tasolla ollut alkoholinkäyttöni riistäytyi käsistä, alkoholisoiduin täysin. 12 vuotta jokapäiväistä juomista, maksakirroosi ja haimatulehdus. Nyt viitisen vuotta raittiina, opiskelin hoitoalan ammatin, kun minusta ei enää ollut vaativampiin tehtäviin, ja jonkinlainen aivovauriokin tässä tuli hankittua lukuisten kaatumisten ja juomisen seurauksena.

Ettei ihan hyvin mennyt, mutta olen nyt 50-vuotiaana onnellinen kuitenkin. On työ ja parisuhde. En omista mitään, mutta onpa edes katto pään päällä. Pahimpina vuosina ei ollut. 

Alkoholi on vaarallisimpia huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin siitä, mitä on opiskellut. Eivät humanistit työllisty.

Mutta on mahdollista opiskella joku muu tutkinto tai muuttaa ulkomaille. 

Eikös perskokkarehallitus ole kieltämässä useamman tutkinnon suorittamista? Jälkimmäinen vaihtoehto taitaa siis olla ainoa.

Yhtä aikaa. Peräkkäin niitä kait edelleen saa opiskella.

On muutama tutkinto ja myös kesken jääneet korkeakouluopinnot, silti kokemuksella ja varmaan tuurillakin on työpaikat aina irronneet, harvoin on tutkintojen perään kyselty. Riippuu toki alasta mitä missäkin vaaditaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinto 2001. Siitä muutama vuosi mielenkiintoisia töitä ympäri maailmaa, elämä hymyili. Sitten jo korkealla tasolla ollut alkoholinkäyttöni riistäytyi käsistä, alkoholisoiduin täysin. 12 vuotta jokapäiväistä juomista, maksakirroosi ja haimatulehdus. Nyt viitisen vuotta raittiina, opiskelin hoitoalan ammatin, kun minusta ei enää ollut vaativampiin tehtäviin, ja jonkinlainen aivovauriokin tässä tuli hankittua lukuisten kaatumisten ja juomisen seurauksena.

Ettei ihan hyvin mennyt, mutta olen nyt 50-vuotiaana onnellinen kuitenkin. On työ ja parisuhde. En omista mitään, mutta onpa edes katto pään päällä. Pahimpina vuosina ei ollut. 

Alkoholi on vaarallisimpia huumeita.

Näinhän se on. Hyvä perhetausta, eikä hyvä koulutuskaan suojannut tuolta sairaudelta.

3 vuoden opinnot takana, mutta vanhentuneet, ne vanhenee kymmenessä vuodessa. 

Tiedä häntä mitä ne mahdollisuudet on. Pelkkä tutkinto ei takaa yhtään mitään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa (yo+amk) enkä ole sen onnellisempi tai onnekkaampi. Tutkinto ei takaa hyviä tuloja ja todellakin tiedän näin ikäni pienipalkkaisella alalla työskennelleenä. Nyt viiskymppisenä tulin siivotuksi pois palkkalistoilta, mikä mahdollisuus kasvaa ja kehittyä! Sanoi työnantaja. Uutta työtä ei ole löytynyt, en pääse edes haastatteluun. Kai se on odoteltava 15 vuotta eläkeikää työmarkkinatuella. Kuulemma tässä maassa on aivan hirmuinen työvoimapula. Näin sanovat????  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jokainen tietysti ajattelee niinkuin haluaa. On vaan surullista, että lyödään lyötyä eli mahdollisen kesken jääneen graduntekonsa kanssa tuskailevia ihmisiä, kun ratkaisuja olisi oikeasti löydettävissä. 

Niinpä. Hyvin sanottu. Esteisiin törmänneiden ihmisten vaikeuksien essentialisoiminen heidän sisäsyntyiseksi riittämättömyydeksi ei taida ainakaan auttaa yhtään osapuolta. Ehkä se voi korkeintaan antaa tekosyyn veltolle ja puutteelliselle ohjaukselle. 

Minun on vaikea nähdä, mihin tuota gradua loppujen lopuksi tarvitaan, kun vain harva haluaa tutkijaksi. Tämä on vähän sama juttu kuin tohtorin tutkinnon arvon korostaminen vetoamalla abstrakteihin ja mahdollisesti mittaamiskelvottomiin asioihin puhuen ajattelun kehittymisestä ja milloin mistäkin. Noita opinnäytteitä tehdessä opetellaan kirjoittamaan

"Miksei sitä gradua tekisi, jos kerran pystyisi siihen ja varmistaisi sen, ettei "viittä vaille maisterina" sulkisi itseltään ovia tulevaisuudessaan?"

Te kaksi puhutte vähän eri asioista, toinen keskustelija miettii, onko gradu yleensäkään ottaen tarpeellinen, jos ei aio tutkijaksi, mikä on viisas ajatus. Nykyisiin tutkintovaatimuksiin se sisältyy.  Osa tai joku on sitä mieltä, että sisäiset kyvyt eivät riitä, osa taas kannattaa enemmän tukea ja ohjausta graduntekijöille ulkopuolelta. Tämä haaste on tiedostettu yliopistoilla mutta käytännön toimet vaihtelevat. 

Totta kai gradu kannattaa tehdä ja myös siksi, että keskenjääneet asiat usein harmittavat. Mutta kuten tässäkin ketjussa on ilmennyt, niin työelämän kannalta osassa töitä myös keskeneräiset opinnot ovat ihan ok. 

84: Miten loogisena ja todennäköisenä selityksenä pidät tuota?

Miksi muut opiskelijat pärjäävät? Miten paljon yliopistossa pitää opettamalla opettaa oppilaita, jotta he pärjäisivät? Akateeminen tutkinto on pystyttävä suorittamaan ilman jatkuvaa ulkopuolista ohjausta. Opiskelupaikka on täysin väärä, jos rautalanka täytyy ottaa käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

84: Miten loogisena ja todennäköisenä selityksenä pidät tuota?

Miksi muut opiskelijat pärjäävät? Miten paljon yliopistossa pitää opettamalla opettaa oppilaita, jotta he pärjäisivät? Akateeminen tutkinto on pystyttävä suorittamaan ilman jatkuvaa ulkopuolista ohjausta. Opiskelupaikka on täysin väärä, jos rautalanka täytyy ottaa käyttöön. 

Olen eri, mutta samaa mieltä siitä, että ihan jatkuvaa ulkopuolista ohjausta ei tarvita, koska kyse on aikuisista ihmisistä. Gradu on kuitenkin niin erityyppinen opintosuoritus kuin tentit ja seminaarit, joten ohjaus on ihan hyödyllistä, jos sitä kokee tarvitsevansa. On useita esimerkkejä siitä, että graduahdistusta kokevat ja opintojen pysähtymisestä kärsivät ovat hyvän ohjauksen tuella saaneet gradunsa kirjoitettua, osa jopa erittäin hyvin arvosanoin. Eli opiskelijalla on se osaaminen sisällään, kunhan esteitä saadaan purettua. Kaikki eivät sitä tarvitse, onneksi olkoon siitä heille. Täydellisessä maailmassa kukaan ei tarvisisi ohjausta vaan olisi täydellisen itseohjautuva.

Opintoalat ovat myös erilaisia ns. lopputyön osalta, ainakin ennen esim. lääketieteessä ja musiikissa oli toki muutoin vaativien opintojen päätteeksi melko laajuudeltaan suppea lopputyö.  

Huomioithan myös sen, että älykkyyttä lukuunottamatta yliopisto-opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista. Toisilla ei ole perhettä tai ystäväjoukkoa tukiryhmänä tai itsevarmaa ja optimistista persoonaa. Kaikki tällainen voi vaikuttaa, elämäntilanteen lisäksi. Aika kovalta tuo linjasi tuntuu mutta pidä ihan rauhassa tuo oma ajattelutapasi. Eikö tämän hallituksenkin tunnuslause ole "Vahva ja välittävä Suomi". Tämä on sitä välittämistä. 

Lopetan osaltani tämän keskustelun, tämä ei etene vaan on toisteista tuon graduohjauksen hyödyllisyyden osalta. Kiitos keskustelijoille! 

Erikoislääkärin tutkintoni on mahdollistanut työskentelemisen kyseistä pätevyyttä edellyttävissä työtehtävissä. Kaikki muut mahdollisuudet ovat muuta perua tai  vaatineet omat prosessinsa. On myös paljon mahdottomiksi jääneitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

84: Miten loogisena ja todennäköisenä selityksenä pidät tuota?

Miksi muut opiskelijat pärjäävät? Miten paljon yliopistossa pitää opettamalla opettaa oppilaita, jotta he pärjäisivät? Akateeminen tutkinto on pystyttävä suorittamaan ilman jatkuvaa ulkopuolista ohjausta. Opiskelupaikka on täysin väärä, jos rautalanka täytyy ottaa käyttöön. 

 

Olen eri, mutta samaa mieltä siitä, että ihan jatkuvaa ulkopuolista ohjausta ei tarvita, koska kyse on aikuisista ihmisistä. Gradu on kuitenkin niin erityyppinen opintosuoritus kuin tentit ja seminaarit, joten ohjaus on ihan hyödyllistä, jos sitä kokee tarvitsevansa. On useita esimerkkejä siitä, että graduahdistusta kokevat ja opintojen pysähtymisestä kärsivät ovat hyvän ohjauksen tuella saaneet gradunsa kirjoitettua, osa jopa erittäin hyvin arvosanoin. Eli opiskelijalla on se osaaminen sisällään, kun

Hätä keinot keksii.

"Pro gradu -lopputyöltä vaaditaan nyt vähemmän työtä, sillä sen opintopistemäärää on vähennetty neljänneksellä."

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html

"Word-ohjelmasta on tullut mörkö, joka haittaa jopa opiskelijoiden valmistumista." Kun ei edes tekstinkäsittely onnistu...

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jokainen tietysti ajattelee niinkuin haluaa. On vaan surullista, että lyödään lyötyä eli mahdollisen kesken jääneen graduntekonsa kanssa tuskailevia ihmisiä, kun ratkaisuja olisi oikeasti löydettävissä. 

 

Minun on vaikea nähdä, mihin tuota gradua loppujen lopuksi tarvitaan, kun vain harva haluaa tutkijaksi."

Miksei sitä gradua tekisi, jos kerran pystyisi siihen ja varmistaisi sen, ettei "viittä vaille maisterina" sulkisi itseltään ovia tulevaisuudessaan?

Ilmaisin itseäni vähän huolimattomasti tuossa kohdassa. Tietenkin gradu kannattaa tehdä; muuten opinnot menevät ainakin osin hukkaan.

Tarkoitin sitä, että voisiko yliopistokoulutusta muuttaa siten, että jatkossa ei noita graduja enää tarvittaisi tai sisällöt voisivat olla vaihtelevampia. 

Iso osa akateemisista tutkinnoista on täysin turhia, ja akateeminen koulutus on muutenkin kärsinyt täydellisen inflaation. Lähes kuka vaan voi suorittaa jonkin alan akat. tutkinnon mutta työelämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.