"Suuri osa alakoululuokan oppilaista ei pystynyt lainkaan seuraamaan opetusta"

En ymmärrä tätä itseohjautuvuuden periaatetta johon harva 7 vuotias vielä pystyy. Minun lapseni koulussa esimerkiksi oppilaat saavat lukutunneilla itse valita paikan, missä lukevat. Nämä ekaluokkalaiset sitten hajaantuvat pitkin koulua riekkumaan käytäville ja sohville ja aika harva heistä näyttää lukevan, eikä opettaja sieltä luokasta käsin todellakaan pysty vahtia oppilaita jotka pyörivät ympäri rakennusta kahdessa kerroksessa. Tiedän hyvin, että esimerkiksi oma lapseni lukeutuu näihin, jotka kirjaimellisesti riekkuvat pitkin poikin, vaikka ohjeena on lukea. Parhaassa tapauksessa tällaiseen lukutuntiin on yhdistetty leluja, että lapset saavat tuoda kotoa vaikka pehmon kaveriksi lukemaan.

Siihen on todella vaikea kotoa käsin puuttua, vaikka olen monesti lapsen kanssa keskustellut. Ekaluokkalaisen käsityskyky kun ei vain ainakaan kaikilla riitä siihen,  että jos opettaja käskee lukea, niin silloin luetaan,  vaikka kukaan ei olisi valvomassa. Olen kotona istunut lukemattomia tunteja lapseni vieressä ja pakottanut hänet lukemaan ääneen minulle,  koska lukemaan oppimisessa on ollut viivästymistä ja lapsi itse ei pidä lukemisesta. Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi lapsi leikkii mieluummin pehmolelulla koulussa kuin lukee vaikka pitäisi. Olen myös sitä mieltä että koko konsepti on järjetön ja on aika harva niin tunnollinen lapsi että tällaisiin ohjeisiin pystyisi.

Toisaalta olen samassa koulussa myös todistanut sivusta tilannetta, että lapsi istuu jalat pulpetilla, opettaja pyytää istumaan kunnolla, lapsi ei tottele ja opettaja jättää asian sikseen. Oletan, että tuosta lähti wilmaviesti sitten lapsen kotiin ja asia oli sillä käsitelty. 

Omalla lapsella on koulussa haasteita ohjeiden kuuntelun kanssa, vaikka kotona menee viesti kerrasta perille. Ero tuntuu olevan siinä, että kotona vaaditaan että lapsi tekee loppuun sen mitä käsketään, eikä sitä tarvitse lapselle perustella ja lapsen kanssa ei neuvotella. 

Meidän eskarilainen ei pysy paikallaan.

On ollut vilkas jo mahassa ja se asia ei muuksi muutu, vaikka mitä tekisin.

Meillä on säännöt ja seuraukset. Säännölliset ruoka - ja nukkumisajat. Ei peliaikaa ollenkaan. Ohjataan, keskustellaan ja rauhoitellaan taukoamatta. Tarjotaan virikkeitä (esim. Liikuntaa) mutta myös levätään. Nyt on vielä iskenyt joku eskariuhma päälle, joten haastaa vielä enemmän kuin tavallisesti. Mitä voin vielä tehdä? Tutkimuksiin olemme menossa. 

Toinen lapsemme on vastakohta. Rauhallinen ja mutkaton, jolla on kaikki aina hyvin. Saattaisinpa olla jopa ylpeän ylimielinen vanhemmuudentaidoistani, jos hän olisi ainoa lapsemme. 

Vierailija kirjoitti:

Taidot opitaan esikoulussa. Jollei opi, kertaa esikoulun. 

 

Taitojen opettelu alkaa jo kotona. Vai oletko niitä vanhempia jotka ulkoistavat kaiken kasvatuksen ja opetuksen päiväkodille, eskarille ja koululle?

Paljonko lapsilla on ruutuaikaa? Se on aika oleellinen asia näihin nykyajan ongelmiin ja kun isät on vellipyllyjä