Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eivätkö he, jotka tieten tahtoen haluavat lapset pienellä ikäerolla ymmärrä sitä jo etukäteen, että lapsiperhearki on rankkaa ja väsyttävää?

Vierailija
23.04.2024 |

Vaikka lapset olisi kuinka helppoja, niin silti se lapsiperhearki on väsyttävää ja intensiivistä yhdenkin lapsen kanssa. Entäs sitten kun on useampi napero samaan aikaan housun lahkeessa roikkumassa. 

 

Monesti kuulee juurikin näiden suusta sitä, että "väsyttää, ärsyttää, haluais vaan nukkua, ei jaksa viihdyttää...taas pitää tehdä sitä ja tätä", joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla. 

 

Liian herkästi kuunnellaan muiden neuvoja siitä, että kannattaa tehdä lapset yhteen syssyyn. "Alku on aina raskasta, mutta kyllä se siitä helpottaa kun lapset vähän kasvaa ja alkaa leikkimään keskenään." Plaa plaa plaa... Mutta kun siihenkin menee vähintään se 2-3 vuotta, että näin käy. Se on pitkä aika. 

 

 

Itse päädyin tekemään lapset isommalla ikäerolla. Lapsilla on 6 vuotta välissä. Halusin että isompi on jo niin omatoiminen ettei ihan jokaisessa asiassa häntä enää tarvitse auttaa, kun sylissä on toinen autettava. 

Kommentit (64)

Vierailija
61/64 |
23.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommassa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että molemmat saa olla rauhassa pieniä. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota. Kyllä sellainen 2v joutuu kasvamaan nopeammin isoksi kun perheeseen tulee vauva. Hän kokee mustasukkaisuutta ja hylkäämistä, kun väsyneen äidin keskittyminen menee vauvaan. Hänet saatetaan jopa laittaa päiväkotiin "saamaan virikkeitä" eli pois jaloista, jotta äiti ja vauva voivat viettää rauhallista aikaa kaksin.

 

Mun yksi tuttu oli kuulemma  sanonut juuri näin, kun oli saanut vauvan. Että "tekis kyllä mieli laittaa isompi lapsi päiväkotiin, kun nyt on tää vauvakin tässä, mikä vaatii niin paljon huomiota". 🙈

Eikö näin toimi nykyään melkein kaikki?

Ei, mutta siihen kyllä painostavat kaikki, mm. neuvolassa jatkuvasti.

Vierailija
62/64 |
23.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ainakin valitsen tietoisesti muitakin asioita elämässä, jotka ovat rankkoja mutta palkitsevia. Oli se sitten työssä tai harrastuksessa. Itsellä on 1,5v nuorempi sisarus ja ollaan aina oltu hyvät ystävät. Ja luontevaa tehdä itse samoin omien lasten kanssa. Eikä yli kolmekymppisenä ole varaa odotella useita vuosia seuraavan lapsen hankintaa, vaan olla kiitollinen siitä että lapsia edes voi saada. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/64 |
23.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää muistaa että ratkaisevaa on se mitkä on vanhempien omat voimavarat, kuinka haastavia lapset ovat ja onko perheellä tukiverkostoja. Se että joku ei uuvu neljän lapsen kanssa ei tarkoita että joku ei voisi uupua yhden kanssa.

Ne joilla on hyvät tukiverkostot eivät välttämättä ymmärrä mitä se on kun niitä ei ole. Nyt joku ehkä ajattelee että ne tukiverkostot voi luoda ystäväperheiden kanssa. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että isovanhemmat ovat ruuhkavuosina apuna.

Niitä ystäväperheiden lapsia pitää jaksaa myös vastavuoroisesti hoitaa. Isovanhempien kohdalla se vastavuoroisuus näkyy sitten kun he vanhenevat ja tarvitsevat apua. Lastenhoitoapua voi toki myös ostaa mutta kaikilla ei ole siihen varaa.

Vierailija
64/64 |
23.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä pienet ikäerot on tosiaan paljon järkevämpää kuin isot, jolloin joutuu olemaan vuosikymmenen tai enemmänkin siinä raskaassa vaihessa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän seitsemän