Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö he, jotka tieten tahtoen haluavat lapset pienellä ikäerolla ymmärrä sitä jo etukäteen, että lapsiperhearki on rankkaa ja väsyttävää?
23.04.2024 |
Vaikka lapset olisi kuinka helppoja, niin silti se lapsiperhearki on väsyttävää ja intensiivistä yhdenkin lapsen kanssa. Entäs sitten kun on useampi napero samaan aikaan housun lahkeessa roikkumassa.
Monesti kuulee juurikin näiden suusta sitä, että "väsyttää, ärsyttää, haluais vaan nukkua, ei jaksa viihdyttää...taas pitää tehdä sitä ja tätä", joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla.
Liian herkästi kuunnellaan muiden neuvoja siitä, että kannattaa tehdä lapset yhteen syssyyn. "Alku on aina raskasta, mutta kyllä se siitä helpottaa kun lapset vähän kasvaa ja alkaa leikkimään keskenään." Plaa plaa plaa... Mutta kun siihenkin menee vähintään se 2-3 vuotta, että näin käy. Se on pitkä aika.
Itse päädyin tekemään lapset isommalla ikäerolla. Lapsilla on 6 vuotta välissä. Halusin että isompi on jo niin omatoiminen ettei ihan jokaisessa asiassa häntä enää tarvitse auttaa, kun sylissä on toinen autettava.
Kommentit (64)
Meillä on 8 vuotta lasten välillä ikäeroa. Just hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä neljä lasta vuoden välein. Ei ollut missään vaiheessa rankkaa vaan mukavaa.
Jos ei ole mitään tottunut tekemään niin voi olla rankkaakin mutta pääasiassa ihan mukavaa.
No ei tietenkään kukaan arvaa millaista elämä on ennen, kun siitä on kokemusta. Luuletko, että kukaan ihmiskunnassa lisääntyisi, jos ihmislaji suhtautuisi lisääntymiseen järjellä? Meitä vie lisääntymisvietti, hormoonit, intohimo
Mulla on kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla ja kyllä välillä väsytti. Onneksi oli tukiverkostoja. Isompina lapsilla oli aina paras ystävä omassa perheessä. Edelleenkin nyt aikuisina ovat aina toistensa tukena ja ymmärtävät toisiaan paremmin, kun kukaan muu, vaikka asuvat eri kaupungeissa omia elämiään. Siskokset nyt 19 ja 21 ja muuttaneet omilleen.
Elämä on joskus raskasta ja SEN SAA SANOA ÄÄNEEN. Empatia kuuluu ihmisyyteen, ei toisten arvostelu ja itsekehu sattumanvaraisista ratkaisuistaan.
Jos haluaisin lapsia, tekisin kaksi mahdollisimman pienellä ikäerolla. Pikkulapsi-aika ois nopeammin ohi, molemmille tulisi järkeä suht samaan aikaan ja pitäisivät toisilleen seuraa. Kamalaa olisi jos ois just saanu edellisen viisvuotiaaksi ja sitten pitäis alottaa koko rumba alusta, ei varmaan jaksais.
tottakai perhearki on rankkaa ja väsyttävää. Mutta jos lapset on pienellä ikäerolla, se on väsyttävää paljon lyhyemmän aikaa, kuin mitä jos sitä tahallaan venyttää lasten ikäerolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, jollekin tuli jopa yllätyksenä kuinka paljon lapsista on kuluja.
Kuka on sanonut, että pikkulapsiaika pitäisi olla helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä v i d d u a! ukilla oli 17 lasta ja kaikki män ihan hyvin, toinen vaimo kuolla kupsahti niin otti kodinhoitajan toiseksi joka synnytti loput eli kai 9 lasta entisten 8 lisäksi
hyvin meni kaikki! elivät maaseuvvulla ja ukki oli kirvesmies ja kaikista lapsista tuli rehellisiä työntekijöitä kukaan ei joutunut sossuun
usko piti yllä harmoniaa eli oli siis 1950-lukua.....
Pieni ikäero on just hyvä, kestää vähemmän aikaa rankka elämänvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lapset 8v ikäerolla. Enpä ole rankaksi kokenut.
Lastenkasvatushan ulkoistetaan nykyään vieraille ihmisille. Vanhemmat haluavat jatkaa kuten sinkkuina, muut hoitakoot lapset, ne ovat vain tiellä kotona ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapset 8v ikäerolla. Enpä ole rankaksi kokenut.
Ehti hyvin hoitaa ensimmäisen kouluikään, ja sitten jäi jo aikaa toiselle lapselle. Heidän kasvattamisensa on ollut suuri ilo.
Lapsiperhe-elämän rankkuus ei ole ikäeroista kiinni, vaan siitä että on menty hankkimaan niitä lapsia.
Terv.
Perheenäiti 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki ei voi odotella monta vuotta välissä, jos haluaa useamman kuin yhden lapsen. Nykyään lastenteko aloitetaan usein kolmekymppisenä, jolloin on pakkokin tehdä sisarukset pienellä ikäerolla jos meinaa ehtiä ennen kuin hedelmällisyys loppuu.
Itsekin löysin hyvän ja lapsia haluavan miehen vasta 30v. Nyt 32v ja ollaan aloittamassa esikoisen yritys kesällä. Jos onnistuu, niin seuraava saa sitten tulla ihan niin nopeasti kuin luonnostaan tulee, koska toivotaan vähintään kahta tai mieluiten kolmea lasta.
Ja toisaalta, jos ikäero on pieni niin myös se raskas pikkulapsivaihe on nopeammin ohi. Jos välissä on vaikka viisi vuotta, niin saa olla alle kouluikäisen pikkulapsen kanssa ainakin kymmenen vuotta putkeen.
Kyllä ihmiset tietävät, että kaksi pikkuista on todennäköisesti rankkaa. Saa sen silti sanoa ääneen, että väsyttää. Turha siihen on tulla sanomaan mitään "mitäs rupesit" viisauksia. Parempi olisi vaikka tehdä ruokaa, siivota tai ottaa lapset yöksi hoitoon. Siitä olisi huomattavasti enemmän hyötyä.
Vierestä seuranneena totean että pikkulapsivaihe on aivan h*lvetin rankan näköistä vaikka on kaksi vanhempaa ja yksi normaali lapsi. Käytännössä ensimmäiseen kolmeen vuoteen vähintään ei ole enää mitään omaa elämää. Lapsi roikkuu lahkeessa kokoajan kerjäten huomiota tai vaatien leikkimään. Edellisen ruokailun sotkut odottaa keräämistä kun uusi pitäisi jo alottaa. Mitään ei ehdi tehdä alusta loppuun kerralla. Avaat toisen laittaman viestin ja jo pitää mennä pelastamaan lapsi vaarasta ja sitten unohtuu koko viesti päiviksi. Miten teistä ihmiset on tähän??
Meillä on lapsilla ikäeroa 1 v 9 kk. Mutta en mä kokenut koskaan pikkulapsivaihetta rankaksi, päinvastoin, koin olleeni elämäni onnellisin silloin kun lapset oli pieniä. Erityisesti vauvan hoitaminen oli jotain mihin minusta tuntui että olen ikään kuin syntynyt tähän, tämä on se minun tehtäväni.
Jos minä mietin taaksepäin elämäni rankkoja vaiheita, niin mitkään niistä ei liity lapsiin tai perheeseen, vaan esim. työelämään ja esim. talokaupoilla huijatuksi tuloon. Lasten kanssa kotona olo oli ihanaa lepotaukoa työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
mitä v i d d u a! ukilla oli 17 lasta ja kaikki män ihan hyvin, toinen vaimo kuolla kupsahti niin otti kodinhoitajan toiseksi joka synnytti loput eli kai 9 lasta entisten 8 lisäksi
hyvin meni kaikki! elivät maaseuvvulla ja ukki oli kirvesmies ja kaikista lapsista tuli rehellisiä työntekijöitä kukaan ei joutunut sossuun
usko piti yllä harmoniaa eli oli siis 1950-lukua.....
No ehkä se ukille olikin helppoa, kun sai päivät pitkät olla kaatelemassa puita metsässä. Kasvatusvastuu lankesi vaimolle.
Samaahan itkee somessa muun muassa Tuija Pehkonen. Aina väsyttää, lapset ei nuku, kauhea kiire...ei paljon käy sääliksi kun tuohan on täysin itseaiheutettu tilanne.
Olen kasvanut perheessä jossa olin keskimmäinen ja isosisko viisi vuotta vanhempi ja pikkusisko viisi vuotta nuorempi.
Täyttä helvettiä meille lapsille ja äiti lopen uupunut, kun se lapsiperhevaihe kesti ja kesti ja kesti ja kesti.