Lue keskustelun säännöt.
Eivätkö he, jotka tieten tahtoen haluavat lapset pienellä ikäerolla ymmärrä sitä jo etukäteen, että lapsiperhearki on rankkaa ja väsyttävää?
23.04.2024 |
Vaikka lapset olisi kuinka helppoja, niin silti se lapsiperhearki on väsyttävää ja intensiivistä yhdenkin lapsen kanssa. Entäs sitten kun on useampi napero samaan aikaan housun lahkeessa roikkumassa.
Monesti kuulee juurikin näiden suusta sitä, että "väsyttää, ärsyttää, haluais vaan nukkua, ei jaksa viihdyttää...taas pitää tehdä sitä ja tätä", joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla.
Liian herkästi kuunnellaan muiden neuvoja siitä, että kannattaa tehdä lapset yhteen syssyyn. "Alku on aina raskasta, mutta kyllä se siitä helpottaa kun lapset vähän kasvaa ja alkaa leikkimään keskenään." Plaa plaa plaa... Mutta kun siihenkin menee vähintään se 2-3 vuotta, että näin käy. Se on pitkä aika.
Itse päädyin tekemään lapset isommalla ikäerolla. Lapsilla on 6 vuotta välissä. Halusin että isompi on jo niin omatoiminen ettei ihan jokaisessa asiassa häntä enää tarvitse auttaa, kun sylissä on toinen autettava.
Kommentit (64)
Minulla on ikäerot sisaruksiin ja elin käytännössä ihan eri lapsuuden kuin he. Kadehdin jo lapsena valtavasti kahden lapsen perheitä, joissa kahden vuoden ikäero. Se on ehdottomasti parempi malli kuin se jossa esikoisesta tehdään pikkupiikanen ja kuvitellaan että viisi-kuusi-vuotias ei enää tarvitse vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vuoden ikäerolla ja en kokenut liian rankaksi. Kumpikaan ei toki ollut liian vaativa. Mutta ei tarvinnut olla töistä pois niin kauaa ja lapsista oli seuraa toisilleen jo heti. Ja se pikkulapsiarki kesti vähemmän aikaa ja nyt ovat kohta jo teinejä. Edelleen ovat läheisiä ja onhan se nyt itsellekin kivempi kun myös nuorempi on jo iso. Ei tarvitse enää lapsenvahtia. Itselläni oli isompi ikäero nuorempiin sisaruksiin ja lähinnä vtutti kun minua sitten käytettiin ilmaisena lapsenvahtina niin, että ei välillä päässyt edes omiin juttuihin. Ja olin kuitenkin alle 15v.
Vierailija kirjoitti:
Ja entäs jos ensimmäinen tai toinen lapsi paljastuukin erityislapseksi? Käytöksestä aletaan huolestumaan vasta aikaisintaan lapsen ollessa 4-5-vuotias. Sen ikäisestä alkaa jo näkymään onko lapsi nepsy vai normaali.
Kiva siinä sitten olla, erityislapsen kanssa kun yksi tai kaksi muuta lasta itkee kokoajan äidinperään eikä keneenkään pysty keskittymään niin paljon kuin haluaisi.
Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja eikä mitään erityislapsia. Enkä muutenkaan elä elämää "entä jos"-asenteella peläten, silloinhan ei uskaltaisi mitään tehdä tai yrittää jos alkaa kaikkia mahdollisia skenaarioita miettiä.
Kun ikäerot on pienet, niin jokainen lapsi saa elää tasavertaisesti lapsena samassa ikävaiheessa. Jos on iso ikäero, niin yleensä se esikoinen (varsinkin jos on tyttö) joutuu ns. pikkuäidiksi tai pikkuaikuiseksi, ja kuopuksesta tulee äidin lellikki. Luo epäreilun asetelman ja turhia jännitteitä sisarusten välille.
Vierailija kirjoitti:
Ja entäs jos ensimmäinen tai toinen lapsi paljastuukin erityislapseksi? Käytöksestä aletaan huolestumaan vasta aikaisintaan lapsen ollessa 4-5-vuotias. Sen ikäisestä alkaa jo näkymään onko lapsi nepsy vai normaali.
Kiva siinä sitten olla, erityislapsen kanssa kun yksi tai kaksi muuta lasta itkee kokoajan äidinperään eikä keneenkään pysty keskittymään niin paljon kuin haluaisi.
Paljon paljon paljon kaameampaa se sille pienemmälle kun se erityislapsi on jo eskari-ikäinen/ekaluokkalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isommassa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että molemmat saa olla rauhassa pieniä. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota. Kyllä sellainen 2v joutuu kasvamaan nopeammin isoksi kun perheeseen tulee vauva. Hän kokee mustasukkaisuutta ja hylkäämistä, kun väsyneen äidin keskittyminen menee vauvaan. Hänet saatetaan jopa laittaa päiväkotiin "saamaan virikkeitä" eli pois jaloista, jotta äiti ja vauva voivat viettää rauhallista aikaa kaksin.
Mun yksi tuttu oli kuulemma sanonut juuri näin, kun oli saanut vauvan. Että "tekis kyllä mieli laittaa isompi lapsi päiväkotiin, kun nyt on tää vauvakin tässä, mikä vaatii niin paljon huomiota". 🙈
Mulla on 4 ja 5-vuotiaat lapset ja ihan parasta pieni ikäero. He ovat toistensa parhaat kaverit. Vauvavuosissa rankinta oli ihan jatkuva läsnäolopakko. No siinä meni ns kaks yhden hinnalla sitten. Ei heitä vieläkään toki voi kokonaan yksin jättää, mutta voi hyvin jo esim käydä yksin suihkussa. Jos mun nyt pitäisi aloittaa vauvavuodet alusta kokisin sen todella raskaaksi. Toki kaikki kokee eri asiat raskaaksi ja tekee niinkuin itsestään tuntuu parhaalta. Musta on ihanaa kun molemmat oli ensin ihan pieniä, nyt "hoplop iässä" ja parin vuoden päästä pikkukoululaisia. Helpottaahan tuo arjen järjestelyjä huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että ihan hirveesti olis kerennyt valittamaan. ;)
Viisi lasta 8 vuoteen. Hyvä tahti. Vika raskaus sitten olikin tuplaraskaus, niin silloin sitä pääs miettimään, että mitä hittoa sitä on menty tekemään!?
Mulla on osallistuva mies. En olisi yhtä enempää muutoin tehnyt. Toisekseen hyvä tukiverkko molemmin puolin.
Kaksospaniikkiin tukiverkko vaan hurras ja näyttivät peukkua. Hyvin se sitten toimikin.
Lasten kanssa vietetäänkin paljon aikaa, niin ei aikuiset kuitenkaan mikään huvittelukeskus ole. Ääntä ja vaatimuksia maailmaan mahtuu. Silti lastenkin on hyvä toisinaan vaan olla ja tylsääkin saa olla.
Tuo ikuinen väsymys. Onhan sitä ollut, mutta ollaan saatu nukkuakin. Meidän vanhemmat piti huolen, että ottavat vetovastuuta muksuista. Mä sain pesiäkin vauvojen kanssa rauhassa, kun muut kävi välillä tutustumassa tulokkaisiin.
Turvaverkko on ollut tärkeä ja rakas. Ollaan myös annettu omaa aikaamme ja tukea heille.
Kaikki ei koe pikkulapsiaikaa samalla tavalla. Meillä on tilanne vielä päällä, kun kaksoset ovat jo (!!) kolme ja jostain kumpuaa vauvakuume.. sen kun päästää valloilleen, niin ei mikään järki kulje normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että ihan hirveesti olis kerennyt valittamaan. ;)
Viisi lasta 8 vuoteen. Hyvä tahti. Vika raskaus sitten olikin tuplaraskaus, niin silloin sitä pääs miettimään, että mitä hittoa sitä on menty tekemään!?
Mulla on osallistuva mies. En olisi yhtä enempää muutoin tehnyt. Toisekseen hyvä tukiverkko molemmin puolin.
Kaksospaniikkiin tukiverkko vaan hurras ja näyttivät peukkua. Hyvin se sitten toimikin.
Lasten kanssa vietetäänkin paljon aikaa, niin ei aikuiset kuitenkaan mikään huvittelukeskus ole. Ääntä ja vaatimuksia maailmaan mahtuu. Silti lastenkin on hyvä toisinaan vaan olla ja tylsääkin saa olla.
Tuo ikuinen väsymys. Onhan sitä ollut, mutta ollaan saatu nukkuakin. Meidän vanhemmat piti huolen, että ottavat vetovastuuta muksuista. Mä sain pesiäkin vauvojen kanssa rauhassa, kun muut kävi välillä tutustumassa tulokkaisiin.
Turvaverkko on ollut tärkeä ja rakas. Ollaan myös annet
No ei tunnu tosiaan järki kulkevan... Sieltä kun paukahtaa toiset kaksoset, niin teillä onkin siinä seitsemän lasta. Kaksosten todennäköisyys lisääntyy mitä vanhempi äiti on, koska mutaatioita ja muita poikkeuksia tulee hedelmöittymisessä iäkkäille naisille enemmän. Kaksoshedelmöitys kun on aina poikkeus normaalista, joka vaatii munasolun poikkeavan käytöksen, kuten halkeamisen kahdeksi tai kahden munasolun kypsymisen kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni ikäero on lapsille paras, kasvattaa myös sosiaalisuuteen ja jakamiseen kun on muitakin pieniä eikä ole kukaan yksin huomion keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isommassa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että molemmat saa olla rauhassa pieniä. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota. Kyllä sellainen 2v joutuu kasvamaan nopeammin isoksi kun perheeseen tulee vauva. Hän kokee mustasukkaisuutta ja hylkäämistä, kun väsyneen äidin keskittyminen menee vauvaan. Hänet saatetaan jopa laittaa päiväkotiin "saamaan virikkeitä" eli pois jaloista, jotta äiti ja vauva voivat viettää rauhallista aikaa kaksin.
Mun yksi tuttu oli kuulemma sanonut juuri näin, kun oli saanut vauvan. Että "tekis kyllä mieli laittaa isompi lapsi päiväkotiin, kun nyt on tää vauvakin tässä, mikä vaatii niin paljon huomiota". 🙈
Ai että ei saa edes sanoa noin kun on jo pahis? Jessus tätä nykymaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva ja luonnollinen ikäero on 2-3 vuotta. Jos hedelmöittymiseen ei ehkäisyllä puututtaisi, niin tämähän se "luonnontilassa" olisikin, koska imetys on erittäin tehokas ehkäisykeino ja usein esim. kehitysmaissa edelleen se ainoa ehkäisy lasten välissä. Yleensä uusi raskaus ei siis ala silloin, kun äiti vielä imettää edellistä lasta, ja tästä on seurauksena että luonnostaan seuraava raskaus alkaa, kun edellinen lapsi on vieroitettu äidinmaidosta. Tähän menee siis se noin 1-2 vuotta yleensä, ja kun raskaus kestää 9 kk, niin yleensä se vähintään parin vuoden ikäero sitä tulee. Siinä ajassa äiti ehtii sopivasti toipua edellisestä synnytyksestäkin, eikä toistaalta lasten ikäero ole liian suuri että olisivat ihan eri ikävaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään kukaan arvaa millaista elämä on ennen, kun siitä on kokemusta. Luuletko, että kukaan ihmiskunnassa lisääntyisi, jos ihmislaji suhtautuisi lisääntymiseen järjellä? Meitä vie lisääntymisvietti, hormoonit, intohimo
Mulla on kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla ja kyllä välillä väsytti. Onneksi oli tukiverkostoja. Isompina lapsilla oli aina paras ystävä omassa perheessä. Edelleenkin nyt aikuisina ovat aina toistensa tukena ja ymmärtävät toisiaan paremmin, kun kukaan muu, vaikka asuvat eri kaupungeissa omia elämiään. Siskokset nyt 19 ja 21 ja muuttaneet omilleen.
Elämä on joskus raskasta ja SEN SAA SANOA ÄÄNEEN. Empatia kuuluu ihmisyyteen, ei toisten arvostelu ja itsekehu sattumanvaraisista ratkaisuistaan.
Ihana teksti! Vaikutat fiksulta ja empaattiselta ihmiseltä. Uskon, että lapsesi ovat saaneet kotoa hyvät eväät elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isommassa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että molemmat saa olla rauhassa pieniä. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota. Kyllä sellainen 2v joutuu kasvamaan nopeammin isoksi kun perheeseen tulee vauva. Hän kokee mustasukkaisuutta ja hylkäämistä, kun väsyneen äidin keskittyminen menee vauvaan. Hänet saatetaan jopa laittaa päiväkotiin "saamaan virikkeitä" eli pois jaloista, jotta äiti ja vauva voivat viettää rauhallista aikaa kaksin.
Yleensä viimeistään 2v menee joka tapauksessa päiväkotiin. Jos ei pikkusisaruksen "tieltä", niin todennäköisesti äidin tulee palata töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut perheessä jossa olin keskimmäinen ja isosisko viisi vuotta vanhempi ja pikkusisko viisi vuotta nuorempi.
Täyttä helvettiä meille lapsille ja äiti lopen uupunut, kun se lapsiperhevaihe kesti ja kesti ja kesti ja kesti.
Meillä tuo taas oli oikein loistava ratkaisu. 5 v ikäeroilla mekin, ja itse olen keskimmäinen. Nyt ollaan 48, 43 ja 38-vuotiaita, ja ihan ylimpiä ystävyksiä toistemme kanssa. Kiusaamista ei lapsena ollut, eikä kateuttakaan koskaan kun edellinen on aina ollut riittävän vanha ymmärtämään että sisarus on paljon pienempi, ja toinen paljon vanhempi.
Meillä sama, ja niin myös omilla lapsilla. Ihan mielettömän hyvä ratkaisu ja todellakin en ole ollut väsynyt äiti hetkeäkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja entäs jos ensimmäinen tai toinen lapsi paljastuukin erityislapseksi? Käytöksestä aletaan huolestumaan vasta aikaisintaan lapsen ollessa 4-5-vuotias. Sen ikäisestä alkaa jo näkymään onko lapsi nepsy vai normaali.
Kiva siinä sitten olla, erityislapsen kanssa kun yksi tai kaksi muuta lasta itkee kokoajan äidinperään eikä keneenkään pysty keskittymään niin paljon kuin haluaisi.
Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja eikä mitään erityislapsia. Enkä muutenkaan elä elämää "entä jos"-asenteella peläten, silloinhan ei uskaltaisi mitään tehdä tai yrittää jos alkaa kaikkia mahdollisia skenaarioita miettiä.
Ja sitten elämä onkin sitten monen nepsy-lapsen kanssa tämän kaltaista. Ai, miten ihanaa. 🤗
Katso Yle Areenassa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja entäs jos ensimmäinen tai toinen lapsi paljastuukin erityislapseksi? Käytöksestä aletaan huolestumaan vasta aikaisintaan lapsen ollessa 4-5-vuotias. Sen ikäisestä alkaa jo näkymään onko lapsi nepsy vai normaali.
Kiva siinä sitten olla, erityislapsen kanssa kun yksi tai kaksi muuta lasta itkee kokoajan äidinperään eikä keneenkään pysty keskittymään niin paljon kuin haluaisi.
Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan normaaleja eikä mitään erityislapsia. Enkä muutenkaan elä elämää "entä jos"-asenteella peläten, silloinhan ei uskaltaisi mitään tehdä tai yrittää jos alkaa kaikkia mahdollisia skenaarioita miettiä.
Ja sitten elämä onkin sitten monen nepsy-lapsen kanssa tämän kaltaista. Ai, miten ihan
Tuo äiti oli heti huomanntu ekan lapsen erityisyyden ja silti tehtaillut lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että ihan hirveesti olis kerennyt valittamaan. ;)
Viisi lasta 8 vuoteen. Hyvä tahti. Vika raskaus sitten olikin tuplaraskaus, niin silloin sitä pääs miettimään, että mitä hittoa sitä on menty tekemään!?
Mulla on osallistuva mies. En olisi yhtä enempää muutoin tehnyt. Toisekseen hyvä tukiverkko molemmin puolin.
Kaksospaniikkiin tukiverkko vaan hurras ja näyttivät peukkua. Hyvin se sitten toimikin.
Lasten kanssa vietetäänkin paljon aikaa, niin ei aikuiset kuitenkaan mikään huvittelukeskus ole. Ääntä ja vaatimuksia maailmaan mahtuu. Silti lastenkin on hyvä toisinaan vaan olla ja tylsääkin saa olla.
Tuo ikuinen väsymys. Onhan sitä ollut, mutta ollaan saatu nukkuakin. Meidän vanhemmat piti huolen, että ottavat vetovastuuta muksuista. Mä sain pesiäkin vauvojen kanssa rauhassa, kun muut kävi välillä tutustumassa tulokkaisiin.
Turvav
Tuommosta en ollut kuullutkaan, että vanhemmiten kaksosraskaudet lisääntyy.
Meillä menee suvussa. Äiti on toinen kaksonen, myös appi ja miehen siskot.
Olihan meilläkin esikoinen tuplaraskaus, mutta toisen kehitys jäi kesken.
Onhan tuo vaara ollut koko ajan olemassa ja jotenkin sen sivuutti, kunnes osu.
Ei meitä isoperhe kauhistuta, mutta ne riskit raskaudessa ja lapsivuodeaikana.
Kolmeakymmentähän tässä vasta käydään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isommassa ikäerossa on myös se hyvä puoli, että molemmat saa olla rauhassa pieniä. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota. Kyllä sellainen 2v joutuu kasvamaan nopeammin isoksi kun perheeseen tulee vauva. Hän kokee mustasukkaisuutta ja hylkäämistä, kun väsyneen äidin keskittyminen menee vauvaan. Hänet saatetaan jopa laittaa päiväkotiin "saamaan virikkeitä" eli pois jaloista, jotta äiti ja vauva voivat viettää rauhallista aikaa kaksin.
Mun yksi tuttu oli kuulemma sanonut juuri näin, kun oli saanut vauvan. Että "tekis kyllä mieli laittaa isompi lapsi päiväkotiin, kun nyt on tää vauvakin tässä, mikä vaatii niin paljon huomiota". 🙈
Eikö näin toimi nykyään melkein kaikki?
Meillä on kolme lasta kuuden vuoden sisään enkä tunnista aloittajan tuskaa. Onnellinen suht pienestä ikäerosta lasten välillä, lapset läheisiä keskenään.