Millainen mies on tasokas?

"Kulttuurikoti on perinteisesti käsitetty lukevaksi kodiksi eli kirjahyllyssä on kirjoja, eikä valokuvia ja matkamuistoja. Maailman tieto on edelleen tekstinä ja vain lukemalla voi kasvattaa ja syventää ymmärtämystään maailmasta ja sen ilmiöistä. Ajatus harrastusten tavoitteellisuudesta on kulttuurikodin merkki.

Klassinen musiikki tulee kuvioon siinä vaiheessa, kun musiikkiharrastus syventyy haluun ymmärtää säveltaidetta, sen historiaa ja itse tekoprosessia luonnollisena jatkumona tavoitteellisessa harrastuksessa. Maku jalostuu.

Nykyään kulttuurikodin käsitettä halutaan tarkoituksellisesti liudentaa, että mahdollisimman moni halukas mahtuisi mukaan, eikä kenellekään tulisi paha mieli. Lisänä tulos- ja yleisötavoitteet instituutioilla, jengiä kuluttamaan tarvitaan lisää."

Aika vahvaa ihmisten lokerointia yksittäisten näkökulmien kautta, jotta pystyy nostamaan itseään jalustalle. Jokainen tavallaan. Tämä on selkeästi kirjoittajalle tärkeä asia, mutta minulle aiva vahva turn-off. Sivistyksessä, kulttuurissa yms. ei ole mitään vikaa, mutta tuollainen ihmisten yksiulotteinen kategorisointi on mielestäni sivistymätöntä.

Tärkeintä on hyvä empatiakyky ja keskustelukyky. Vaikka olisikin köyhä ja oltaisiin yhdessä köyhiä, empaattinen mies saisi silti minun tuntemaan oloni turvallliseksi ja hyväksi.

Olen naimisissa rikkaan empatiakyvyttömän uratykkimiehen kanssa. Mitä väliä hänen rikkauksillaan on, kun hän vaan ostelee itselleen satojen tuhansien edestä harrastusvälineitä ja minulle pelkästään nippa nappa parin kympin syntymäpäivälahjan?

Mitä väliä hänen hienoilla autoillaan ja tyylikkäillä vaatteillaan on, kun silloin kun minulla on murhe, hän ei lohduta minua?

Mitä väliä hänen hyvällä tietotaidollaan on, jos hän pilkkaa minun tietämättömyyttäni tai vähäistä urakehitystäni?

Mitä väliä hänen kauniilla kasvoillaan on, jos ne ovat aina väärällään joka päivä kaikista maailman asioista, joihin hän on epätyytyväinen?

Niin. Voisin varmaan paljon paremmin ilman häntä, samoin lapset, jotka ovat hänelle vaan este tai hidaste elämiselle. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei ollut mahdollisuutta muodostaa "kuplaa"."

Tuohon on vaikea uskoa. Et ole vain huomannut kuplautumistasi. Nykyaikana ihmisen pitää nähdä merkittävästi vaivaa, jotta näkee asioita eri osapuolten näkökulmasta, eikä mene yksinkertaiseen ihmisten lokerointiin.

Minulle on aivan sama, mitä uskot.

Vierailija kirjoitti:

Siisti lyhyt hiusten leikkaus, ei partaa. Käy suihkussa aamuisin ja pukeutuu hyvin istuviin tyylikkäisiin vaatteisiin.

Yrittäjä tai muuten hyvässä työpaikassa. Ei sellaisessa  jossa likaantuu ja pitää olla "remppavaatteet". 

Oma talo joka aina tiptop siivottu ja kaunis sisustus. Uudehko auto. Tilillä säästöjä.

Pinnallista. Ihan sama mitä mies ajattelee kunhan täyttää nämä ulkoiset kriteerit?

Tasokas mies on tuntematon käsite. Jok'ikinen mies pelaa selän takana, vastenmielistä.

"Kulttuurikoti on perinteisesti käsitetty lukevaksi kodiksi eli kirjahyllyssä on kirjoja, eikä valokuvia ja matkamuistoja. Maailman tieto on edelleen tekstinä ja vain lukemalla voi kasvattaa ja syventää ymmärtämystään maailmasta ja sen ilmiöistä. Ajatus harrastusten tavoitteellisuudesta on kulttuurikodin merkki.

Klassinen musiikki tulee kuvioon siinä vaiheessa, kun musiikkiharrastus syventyy haluun ymmärtää säveltaidetta, sen historiaa ja itse tekoprosessia luonnollisena jatkumona tavoitteellisessa harrastuksessa. Maku jalostuu.

Nykyään kulttuurikodin käsitettä halutaan tarkoituksellisesti liudentaa, että mahdollisimman moni halukas mahtuisi mukaan, eikä kenellekään tulisi paha mieli. Lisänä tulos- ja yleisötavoitteet instituutioilla, jengiä kuluttamaan tarvitaan lisää."

Tämä viesti oli kommentti minun viestiini, mutta koska lainaukset eivät toimi, niin en tiedä oliko tarkoitettu minun viestini kommentiksi, mutta kommentoin mieleen tulevaa.

Kulttuurikoti ei ole käsite, jota käyttäisin tai joka olisi tuttu. Lukeminen, soittaminen ja muukin kulttuuri olivat vain osa elämää ihan pienestä taaperosta asti. Naapurissa asui kuvanveistäjä, jonka mallinakin istuin, omat vanhemmat ja isovanhemmat eivät kuitenkaan olleet taiteilijoita paitsi isoisä harrastuksekseen.

Siihen aikaan lapsuudessani (70-luvulla ja kasarin alussa) kulttuuri oli tupakansavun kyllästämää ja rentoa, nykyisin kulttuuri on ilmeisesti jotenkin "liian hienoa" monen mielestä. Edelleen lapsuudessani kulttuuri oli joidenkin ihmisten mielestä boheemia ja hiukan epäilyttävää eli sillä ei suinkaan ollut välttämättä positiivista kaikua. Se johtui luultavasti siitä, että kulttuuri oli tuolloin vasemmistolaista ja elinympäristöni oli erittäin porvarillinen.

Arvostuksetkin muuttuvat, mutta sen voi nähdä vasta vähän vanhempana niin kuin nyt itse olen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sinun tekstisi on sen verran abstaktia, ettei siitä oikein saa tolkkua, vaikka haluaisinkin tietää mihin oikein viittaat. Mikä ihmeen ideaali se oikein on, että pitäisi nähdä kaikkien kulissien taakse tai että olisi jokin uhka, jota paettaisiin kuplaan? Mitä ihmettä sinä oikein tarkoitat noin käytännössä? Ajatteletko itse olevasi ylivertainen ihmistuntija, joka muka näkee pinnan alle ja kulissien taakse? Minusta sellainen ajatus ei ihan terveeltäkään kuulosta.

Ei ole mahdollista eikä edes hyväksi kiinnostua kaikista maailman ihmisistä ja asioista tai ymmärtää kaikkea. Se on tullut kyllä täällä päivänselväksi, että kuplat ovat todellisuutta, mutta mitä sitten. Kuplia on aina ollut ja tulee olemaan. En koe niitä uhkaaviksi, mutta ehkä itse koet, kun olet jo kahdesti sitä verbiä käyttänyt? 

Kuplat ovat kulttuurieroja, voidaan puhua myös yhteiskuntaluokista, heimojen eroista tai vain erilaisista ihmistyypeistä. Jos palataan aiheeseen, niin pariutumisesta ja tasokkuudesta puhuttaessa törmätään näihin kulttuurieroihin heti. Kun kaksi nuorta kohtaa ja menee naimisiin, kaksi kulttuuria törmää, vaikka pariskunta edustaisikin suurin piirtein samaa yhteiskuntaluokkaa. Esimerkiksi mieheni sukutausta on aika erilainen kuin omani, 1700-luvun alkupuolelta samalla paikalla asunut suku. Paikallaan pysyminen on ollut normi, kun taas omassa suvussani normi on ollut liike.

Kulttuurisia eroja tuovat esille pienetkin asiat kuten huumorintaju. Kun ensimmäisinä vuosina olin mieheni kotipaikkakunnalla, en ikinä tiennyt ihmisiä tavatessa mikä on huumoria eli missä kohtaa vitsiä piti nauraa. V: Ei missään kohtaa, vaan olisi pitänyt keksiä jokin vitsiin sopiva lause vastaamaan vitsiin. Kokemuksena nuo ovat ihan samanlaisia kuin kahden vieraan kulttuurin ja kielialueen ihmisten kohtaamiset eli samasta asiasta on kyse. Myös täällä, kun kuplien todellisuus törmää toisiinsa. Ehkä jotkut sitten kokevat sen uhkana.

En odottanutkaan, että ymmärtäisit. Se olisi tainnut olla liikaa vaadittu. Sen sijaan teit oikeastaan sen, mikä oli odotettavissa, eli yrität kääntää asian toisin päin. Ehkä et koe tarvetta tarkastella omia tekojasi sen enempää. Monet eivät ikinä tarkastele omia tekemisiään millään tasolla. Ja sitten ihmettelevät, miksi joku reagoi niin kun reagoi, vaikka omalla tekemisellään sen aiheuttanut.

Mutta en ehdi tämän enempää nyt tässä höpöttämään.

Luotettava, rehellinen, aito, toiset huomioon ottava, ystävällinen, empaattinen, välittävä, mukava kaikille, asiansa hoitava, ei kuumakalle, ei mt-tapaus, ei ulosotossa. 

Vierailija kirjoitti:

Luotettava, rehellinen, aito, toiset huomioon ottava, ystävällinen, empaattinen, välittävä, mukava kaikille, asiansa hoitava, ei kuumakalle, ei mt-tapaus, ei ulosotossa. 

Ja lisään vielä: komeus ja hyvä kroppa on plussaa. 

Ei ainakaan suomalainen.

"En odottanutkaan, että ymmärtäisit. Se olisi tainnut olla liikaa vaadittu. Sen sijaan teit oikeastaan sen, mikä oli odotettavissa, eli yrität kääntää asian toisin päin. Ehkä et koe tarvetta tarkastella omia tekojasi sen enempää. Monet eivät ikinä tarkastele omia tekemisiään millään tasolla. Ja sitten ihmettelevät, miksi joku reagoi niin kun reagoi, vaikka omalla tekemisellään sen aiheuttanut.

Mutta en ehdi tämän enempää nyt tässä höpöttämään."

Joo, joskus on vain nostettava kädet pystyyn, kun ei ymmärrä. Ehkä sekoitat minut johonkin toiseen keskustelijaan, jonka tekoja ruodit. (En ole koko ketjua edes lukenut, hyppäsin kesken kaiken mukaan.) Olisi ollut ihan kiva tietää millaisia tilanteita ihan konkreettisesti noilla sanomisillasi oikein tarkoitat, kun en päässyt jyvälle, ajattelutapamme poikkeaa niin paljon toisistaan. Mutta se kuuluu kyllä täällä myös asiaan, joskus tuollaisista keskusteluista saa oivalluksia.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on hyvä empatiakyky ja keskustelukyky. Vaikka olisikin köyhä ja oltaisiin yhdessä köyhiä, empaattinen mies saisi silti minun tuntemaan oloni turvallliseksi ja hyväksi.

Olen naimisissa rikkaan empatiakyvyttömän uratykkimiehen kanssa. Mitä väliä hänen rikkauksillaan on, kun hän vaan ostelee itselleen satojen tuhansien edestä harrastusvälineitä ja minulle pelkästään nippa nappa parin kympin syntymäpäivälahjan?

Mitä väliä hänen hienoilla autoillaan ja tyylikkäillä vaatteillaan on, kun silloin kun minulla on murhe, hän ei lohduta minua?

Mitä väliä hänen hyvällä tietotaidollaan on, jos hän pilkkaa minun tietämättömyyttäni tai vähäistä urakehitystäni?

Mitä väliä hänen kauniilla kasvoillaan on, jos ne ovat aina väärällään joka päivä kaikista maailman asioista, joihin hän on epätyytyväinen?

Niin. Voisin varmaan paljon paremmin ilman häntä, samoin lapset, jotka ovat häne

Ulkoiset puitteet voivat näyttää vieraille hienoille, mutta loppujen lopuksi kahden henkilön toimiva yhteistyö ja läheisyys on muita asioita tärkeämpi. Ainakin kun perusasiat on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla tasokas mies tarkoittaisi korkeakoulutettua, töissä käyvää, hygieniastaan ja kunnostaan ylläpitävää, siististi pukeutuvaa, omillaan toimeentulevaa (ei ongelmia rahapelaamisen, lainojen ynms. kanssa), ei ole hoitamattomia mielenterveysongelmia tai addiktioita.

Sellainen joka ymmärtää että elämää on myös sen oman kuplan ulkopuolella, eli ei ole liian jyrkkä mielipiteissään, ellei osaa niitä perustella ottamalla huomioon myös toisen puolen.

Omalla kohdallani muuten sama lista, mutta koulutustasolla ei niin väliä. Tasokas mies on mielestäni myös muut huomioonottava ja kompromisseihin kykenevä, ei petä, ei valehtele, eikä halveksi muita, jotka elävät eri tavalla, kuin hän.

Mutta tasokas mieskään ei riitä, jos meidän luonteet, elämäntavat ja arvot ja näkemykset eroaa liikaa toisistaan. On uuvuttavaa tehdä jatkuvasti kompromisseja, siksi ihmiset yleensä haluaa puolison, joka on edes jossain määrin samanlainen, kuin itse on.

Vierailija kirjoitti:

"Kulttuurikoti on perinteisesti käsitetty lukevaksi kodiksi eli kirjahyllyssä on kirjoja, eikä valokuvia ja matkamuistoja. Maailman tieto on edelleen tekstinä ja vain lukemalla voi kasvattaa ja syventää ymmärtämystään maailmasta ja sen ilmiöistä. Ajatus harrastusten tavoitteellisuudesta on kulttuurikodin merkki.

Klassinen musiikki tulee kuvioon siinä vaiheessa, kun musiikkiharrastus syventyy haluun ymmärtää säveltaidetta, sen historiaa ja itse tekoprosessia luonnollisena jatkumona tavoitteellisessa harrastuksessa. Maku jalostuu.

Nykyään kulttuurikodin käsitettä halutaan tarkoituksellisesti liudentaa, että mahdollisimman moni halukas mahtuisi mukaan, eikä kenellekään tulisi paha mieli. Lisänä tulos- ja yleisötavoitteet instituutioilla, jengiä kuluttamaan tarvitaan lisää."

Aika vahvaa ihmisten lokerointia yksittäisten näkökulmien kautta, jotta pystyy nostamaan itseään jalustalle. Jokainen tava

Niin, kaikki haluavat olla kulttuuri-ihmisiä, se koetaan titteliksi, jonka eteen ei tarvitse tehdä mitään. Sitä joko on, tai ei ole, kulttuuri-ihminen. Todellisuudessa kulttuurin harrastaminen on hyvin marginaalisen porukan hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan suomalainen.

Miksei? Mikä missään kansalaisuudessa tekee kenestäkään paremman tai huonomman kuin toisesta?

"Niin, kaikki haluavat olla kulttuuri-ihmisiä, se koetaan titteliksi, jonka eteen ei tarvitse tehdä mitään. Sitä joko on, tai ei ole, kulttuuri-ihminen. Todellisuudessa kulttuurin harrastaminen on hyvin marginaalisen porukan hommaa."

Moni antaa itselleen kultturi-ihminen tittelin käyttämällä muiden tuottamaa kulttuuria. Tämän jälkeen kokee olevansa jotenkin hienompi.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on hyvä empatiakyky ja keskustelukyky. Vaikka olisikin köyhä ja oltaisiin yhdessä köyhiä, empaattinen mies saisi silti minun tuntemaan oloni turvallliseksi ja hyväksi.

Olen naimisissa rikkaan empatiakyvyttömän uratykkimiehen kanssa. Mitä väliä hänen rikkauksillaan on, kun hän vaan ostelee itselleen satojen tuhansien edestä harrastusvälineitä ja minulle pelkästään nippa nappa parin kympin syntymäpäivälahjan?

Mitä väliä hänen hienoilla autoillaan ja tyylikkäillä vaatteillaan on, kun silloin kun minulla on murhe, hän ei lohduta minua?

Mitä väliä hänen hyvällä tietotaidollaan on, jos hän pilkkaa minun tietämättömyyttäni tai vähäistä urakehitystäni?

Mitä väliä hänen kauniilla kasvoillaan on, jos ne ovat aina väärällään joka päivä kaikista maailman asioista, joihin hän on epätyytyväinen?

Niin. Voisin varmaan paljon paremmin ilman häntä, samoin lapset, jotka ovat häne

Parisuhteissa riidellään eniten rahasta. Jos rahaa on, poistuu yleisin riidanaihe. Ei raha ole lähtökohtaisesti paha, mutta toimii jonkinlaisena katalyyttina ja paljastaa ihmisen todellisen luonteen.

"Voisinhan minäkin sanoa, että deittimarkkinoihin liittyvä tasoteoria on täysin neutraali käsite. Eli olisi ihan neutraalia arvottaa ihmisiä ylempitasoisiin ja alempitasoisiin tässä yhteydessä. Mutta silti monet kokevat tällaisen turhan kategorisoivana ja jopa loukkaavana. Oikeasti minäkin ajattelen siis näin."

Eihän tuo ole ollenkaan sama asia. Ei ole mitenkään neutraalia arvottaa ihmisiä ylempi- ja alempiarvoisiin. Se, että ihmisiä jaetaan luokkiin tai ryhmiin yhteiskunnallisessa keskustelussa ei automaattisesti tarkoita sitä, että heitä arvotetaan sen perusteella. Tämä olisi syytä ihmisten ymmärtää. Mutta jos itse arvottaa ihmisiä sen perusteella, siitä voi olla vaikea päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Tasokas mies on tuntematon käsite. Jok'ikinen mies pelaa selän takana, vastenmielistä.

Pyörit ilmeisesti niin huonoissa piireissä, että törmäät tuollaisiin idiootteihin.

 

"Parisuhteissa riidellään eniten rahasta. Jos rahaa on, poistuu yleisin riidanaihe. Ei raha ole lähtökohtaisesti paha, mutta toimii jonkinlaisena katalyyttina ja paljastaa ihmisen todellisen luonteen."

Usein tulot eivät vaikuta rahojen riittävyyteen, koska kulut nousevat sitä mukaa kun tulotkin kasvavat.