Onko muita, joilla parisuhteessa iso ikäero?

Vierailija kirjoitti:

Olen parikymppinen ja mies +40. Eipä tuo vielä vaikuta mitenkään. Ja käydään kummatkin tulossa eli eletään aika samanlaista elämää. En ole koskaan ollut mikään bilehile ja toiveena olisi saada lapsia ihan lähivuosina. Miehellä itsellään ei ole ennestään lapsia.

Go for it!

Minä 50, mies 40. Olemme olleet pitkään naimisissa, eikä aikaeroa huomaa missään. 

Sille ei aina voi mitään, jos rakastuu elämässään olevaan ihmiseen, mutta ei kannata ehdoin tahdoin pyrkiä ison ikäeron suhteeseen. Ei kannata lähteä treffeille tai asettaa Tinderissä liian isoa ikähaarukkaa. Usein ison ikäeron suhteessa seurauksena on ennen pitkää kipeitä asioita, surua, luopumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin. 

Jos onnellisen parisuhteen hylkää sen vuoksi, että voi jäädä yksin, voi hyvin jäädä yksin joka tapauksessa. On totta, että ikäero tuo noita käytännön realiteetteja, mutta elämästä ei tosiaan tiedä muutenkaan, joten aina kannattaa kuunnella sydäntään. 

Vanhemmillani ei ollut ikäeroa kuin vuosi ja vähän ennen eläkkeelle jäämistä isäni kuoli. Jäipähän äitini silti yksin vaikka olivat samanikäisiä. 

Aika eri asia, jos elämä yllättää negatiivisesti, kuin se, jos koko suhteen ajan valmistaudutaan 99 % varmuudella toisen vääjäämättömään kuolemaan ja toisen yksinäisiin eläkevuosiin. Jälkimmäinen asettaa tietynlaisen varjon koko suhteen ylle, kun taas nuoren puolison menettävä saa pitkälle elää suht huoleti, unelmoida ja toivoa. Ne ovat aika olennainen osa onnellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin. 

Jos onnellisen parisuhteen hylkää sen vuoksi, että voi jäädä yksin, voi hyvin jäädä yksin joka tapauksessa. On totta, että ikäero tuo noita käytännön realiteetteja, mutta elämästä ei tosiaan tiedä muutenkaan, joten aina kannattaa kuunnella sydäntään. 

Vanhemmillani ei ollut ikäeroa kuin vuosi ja vähän ennen eläkkeelle jäämistä isäni kuoli. Jäipähän äitini silti yksin vaikka olivat samanikäisiä. 

Aika eri asia, jos elämä yllättää negatiivisesti, kuin se, jos koko suhteen ajan valmistaudutaan 99 % varmuudella to

Ei eläkevuodet ole välttämättä yksinäisiä puolison kuoleman jälkeen. Tunnen montakin joilla on uusi parisuhde ja osa naimisissakin. Aina voi löytää rakkautta ja kumppanin, jopa vanhainkodissa.

Jos mies kuolee eläkeiässä ja itse on nuorempi niin helpostihan siinä tapaa uuden kumppanin. Mikä ihmeen höpötys yksinäisistä eläkevuosista??

Siis oikeastiko joku ajattelee, että uuden kumppanin löytäminen eläkeiässä on helppoa? Toki sellaistakin tapahtuu, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Ei se ole sitä enää alle viisikymppisenäkään.

Kyllä varmaan useimmilla on toive, että oman kumppanin kanssa saisi vanheta ja elää yhdessä mahdollisimman pitkään.

Mutta eihän rakastumiselle mitään voi, eikä ikäeron tarvitse olla este pariutumiselle, kunhan tietää mitä on odotettavissa. 

Mitenkähän jo valmiiksi sinkut pärjää eläkkeellä kun yksin joutuu olemaan voi voi sentään 🙄

Siis miksi on ongelma että jää yksin eläkkeellä? En minä ajattele nytkään että tuo mies välttämättä pysyy rinnallani vanhuuteen asti, vaikka ollaan samanikäisiä. Ei elämä ole kuin satua. 

Up