Onko muita, joilla parisuhteessa iso ikäero?
Olen tapaillut ihanaa miestä, joka on kohta jo eläkeiässä. Itse olen 45-vuotias nainen. Ihastuminen on molemminpuolista, mutta minua mietityttää, millä tavoin suuri ikäero vaikuttaisi suhteeseen tulevaisuudessa.
Mies on älykäs, liikunnallinen ja yleisesti ottaen aktiivinen. Meillä on kummallakin terveet elämäntavat ja paljon yhdistäviä tekijöitä, myös harrastuksia. Olisi hyvinkin mahdollista, että hän eläisi vielä vaikka 30 vuotta, ja eihän meistä kukaan tiedä kauanko itselläänkään on aikaa.
Asia kuitenkin mietityttää näin suhteen alkuvaiheessa, joten kyselen muilta kokemuksia. Millaista reilusti vanhemman puolison kanssa eläminen on käytännössä?
Kommentit (30)
Nuorempana ikäeroa ei niin huomaa, mutta sitten kun toinen alkaa olla ihan vanhus, ikä alkaa ollakin muita kuin numero.
No se aktiivinen eläkeläinen alkaa reissata ja liikkua ja sinä istut töissä, siinä nyt eka asia missä se näkyy, että olette eri elämäntilantessa. Ja se elämäntilanne on minusta määräävää sen suhteen onnistumiselle, ei niinkään se ikä.
Vierailija kirjoitti:
No se aktiivinen eläkeläinen alkaa reissata ja liikkua ja sinä istut töissä, siinä nyt eka asia missä se näkyy, että olette eri elämäntilantessa. Ja se elämäntilanne on minusta määräävää sen suhteen onnistumiselle, ei niinkään se ikä.
Olen itsekin työni puolesta melko vapaa liikkumaan, mutta varsinaista vapaa-aikaa ei tietenkään ole niin paljon. Tuo oli kyllä hyvä pointti, olisihan sitä aika pian erilaisessa elämäntilanteessa.
Ap
Täällä 30v ja 50v, normaalia parisuhde arkea eletään. Mies liikunnallisempi ja paremmassa kunnossa kuin itse nuorempana osapuolena. Miettinyt myös miten näkyy myöhemmin ikäeron merkitys. Mutta kuten täällä jo joku kommentoikin, huomisesta ei tiedä.
Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin.
Oon 58 v nainen ja mulla on 29 v poikaystävä
Mies on jo eläkkeellä eikä haittaa yhtään että itse olen työelämässä. Seurustelin aikoinaan työttömän miehen kanssa vuosia. Eipä se silloinkaan haitannut eri elämäntilanne. Tärkein on se yhteinen aika. Eikä minua haittaa viettää eläkevuosia yksinään. Voinhan minäkin kuolla milloin tahansa ja mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon 58 v nainen ja mulla on 29 v poikaystävä
Onko oleskelulupa kunnossa?
Meillä on sovittu etten ala miehen omaishoitajaksi. Eli siltä osin ei tarvitse huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin.
Jos onnellisen parisuhteen hylkää sen vuoksi, että voi jäädä yksin, voi hyvin jäädä yksin joka tapauksessa. On totta, että ikäero tuo noita käytännön realiteetteja, mutta elämästä ei tosiaan tiedä muutenkaan, joten aina kannattaa kuunnella sydäntään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin.
Jos onnellisen parisuhteen hylkää sen vuoksi, että voi jäädä yksin, voi hyvin jäädä yksin joka tapauksessa. On totta, että ikäero tuo noita käytännön realiteetteja, mutta elämästä ei tosiaan tiedä muutenkaan, joten aina kannattaa kuunnella sydäntään.
Vanhemmillani ei ollut ikäeroa kuin vuosi ja vähän ennen eläkkeelle jäämistä isäni kuoli. Jäipähän äitini silti yksin vaikka olivat samanikäisiä.
Meillä mies on 12 vuotta vanhempi ja ajattelin, että itsekin downshiftaisin jotenkin sitten kun hänellä eläkepäivät koittaa. Toivotaan että onnistuu. On hauskaa ja avartavaa, kun meillä on erilaiset sukupolvikokemukset. Joskus mies vaikuttaa laiskemmalta ja väsyneeltä kuin minä, mutta ymmärtääkseni olen kyllä ikäisiinikin verrattuna aika energinen. Ja joskus roolit kääntyy toisin päin, kun mies oikein innostuu jostain. Mutta niinkuin muutkin ovat vähän sanoneet niin harvoin sitä ikää tulee ajateltua ja muut asiat parisuhteessa on tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Oon 58 v nainen ja mulla on 29 v poikaystävä
Hyi hel***ti, siinä puuma on kii***sa!
Vierailija kirjoitti:
Täällä 30v ja 50v, normaalia parisuhde arkea eletään. Mies liikunnallisempi ja paremmassa kunnossa kuin itse nuorempana osapuolena. Miettinyt myös miten näkyy myöhemmin ikäeron merkitys. Mutta kuten täällä jo joku kommentoikin, huomisesta ei tiedä.
Itseä ainakin hävettäisi olla huonommassa kunnossa 30vuotiaana, kuin 50v puoliso.
Olen parikymppinen ja mies +40. Eipä tuo vielä vaikuta mitenkään. Ja käydään kummatkin tulossa eli eletään aika samanlaista elämää. En ole koskaan ollut mikään bilehile ja toiveena olisi saada lapsia ihan lähivuosina. Miehellä itsellään ei ole ennestään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen parikymppinen ja mies +40. Eipä tuo vielä vaikuta mitenkään. Ja käydään kummatkin tulossa eli eletään aika samanlaista elämää. En ole koskaan ollut mikään bilehile ja toiveena olisi saada lapsia ihan lähivuosina. Miehellä itsellään ei ole ennestään lapsia.
Siis töissä käydään ei tulossa:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on vanhempi, pitää varautua viettämään eläkevuotensa yksin. Naiset elävät muutenkin miehiä pidempään, eli siinä mielessä olisi järkevää että ikäero olisi toisin päin.
Jos onnellisen parisuhteen hylkää sen vuoksi, että voi jäädä yksin, voi hyvin jäädä yksin joka tapauksessa. On totta, että ikäero tuo noita käytännön realiteetteja, mutta elämästä ei tosiaan tiedä muutenkaan, joten aina kannattaa kuunnella sydäntään.
Vanhemmillani ei ollut ikäeroa kuin vuosi ja vähän ennen eläkkeelle jäämistä isäni kuoli. Jäipähän äitini silti yksin vaikka olivat samanikäisiä.
Isäni asuu 10 huoneiston rivitaloyhtiössä. Talossa asuu nyt neljä leskimiestä, loput nuorempia ja vanhempia pariskuntia. Kalma ei korjaa aina ikäjärjestyksessä. Vaikka täällä kaikkitietävät tietävätkin.
Minä olen 45v ja mies 30v. Hän on ilmeisesti "vanhoihin varsiin tehty" sillä meitä luullaan samanikäisiksi 😁 Olemme kumpikin voimanostajia eli salilla tavattiin. Ikäero ei ole ongelma kun mieleltä ollaan samalla tasolla 🙂
Kysyin häneltä että minkälaista minun kanssa eläminen on käytännössä. Kuulemma ihan parasta ja tämä vastauksena nyt ap:n kysymykseen 😊
Minusta hyvä ikäero on -5+ vuoden välillä. Ollaan niinkuin samoilla aalloilla.
Kaikella muulla on väliä paitsi iällä. Olen itse 45v ja olen ollut suhteessa miesystäväni kanssa jo vuosia. Hän on ollut vuosia jo työeläkkeelläkin. Hän on aktiivinen harrastaja eikä mikään vanhus. Esim omat vanhempani olivat miesystäväni ikäisinä jo monisairaita ja raihnaisia. Ikä ei kerro kaikkea. Rakkautta riittää. Huomisesta ei tiedä kukaan.