Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki tekeminen on niin vaivalloista? Jo hampaiden pesukin vaatii tsenppausta ym.
22.04.2024 |
Tiedän, että pitäisi vain tehdä heti kun ajatus valtaa mielen, että tee asia x mutta yleensä jään vain viivyttelemään. En saa tehtyä vaan jotenkin lukkiudun tilaan ja ahdistun siitä, että se pitäisi oikeasti nyt tehdä. Hampaiden pesu nyt on vain yksi esimerkki sadasta ja sieltä pienimmästä päästä.
Onneksi kuitenkin lopulta teen kun on pakko. Tällainen liittyy myös kaupassa käyntiin. En vain pääse kauppaan, etenkin jos ei ole ihan selvää mitä ostan ja siksi se saattaa venyä tunteja tai jopa päiviä. Nytkin mietin miten huijaan itseäni ettei sinne tarvitse mennä.
Joku lomakkeiden lähetys tai muu virallinen asiakin saattaa venyä. Esimerkiksi täytin erään lomakkeen paperisesti ja minun piti toimittaa se seuraavana päivänä postiin. Kuukausi meni, että sain sen lähetetyksi.
Sitten suuremmat jutut ei onnistu ollenkaan vaikka jotkut hankinnat tai pitkäaikaiset projektit.
Joskus olin paljon reippaampi ja aloitekykyisempi mielestäni mutta pitkään on tuntunut, että kaikki takkuaa. Jään paikoilleen. Vaikka minulla ei kertakaikkiaan olisi mitään tekemistä niin melkein mielummin vain istun ja töllötän seinää kun teen sen.
Ärsyttävä tilanne. Onneksi nyt teen sitten kun on ainakin ihan pakko ja kiire mutta muuten helposti jään vain haaveilemaan.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon laiska, joten oon tehnyt listoja. Löhinnä kodin siivouksessa, mutta myös ruokalista jne
Vierailija kirjoitti:
Masennus?
Todettu on. Oli yhdessä vaiheessa hyvin vaikea ja olin sängyssä vain suurin piirtein.
Nyt sentään nousen joka päivä sieltä ylös ja menen vasta illalla nukkumaan mennessä.
Tilanne on tavallaan parempaan menossa ja käyn jo töissäkin välillä. -ap
Tämä näkyy vain kotona. Töissä sitten olen ihan eri maata. Teen ja ensimmäisenä otan kopin jos täytyy hoitaa joku "ylimääräinen" juttu. Kovin reipasta ja tekevää esitän. Tai no eihän se esittämistä sinällään ole koska oikeasti toimin mutta aivot menee solmuun helposti ja olen sitten ihan puhki päivän jälkeen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motivaation puutetta. Pitäisi olla jotain kivaa tiedossa, niin sitten jaksaisi ahkeroida. Mutta ainakin mun kompastuskiveni on kysymys miksi? Jos siihen ei löydy motivoivaa vastausta niin mikään ei innosta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä näkyy vain kotona. Töissä sitten olen ihan eri maata. Teen ja ensimmäisenä otan kopin jos täytyy hoitaa joku "ylimääräinen" juttu. Kovin reipasta ja tekevää esitän. Tai no eihän se esittämistä sinällään ole koska oikeasti toimin mutta aivot menee solmuun helposti ja olen sitten ihan puhki päivän jälkeen. -ap
Mä taas en tee töissäkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni olen ainakin huomannut että laiskottelu tekee minusta laiskan.
Eli jos vain istun heti aamusta esim televisiota katsoen tai vauva.fi , en oikein jaksaisikaan tehdä mitään enää sinä päivänä. Kokemuksesta siis sanoisin, että kannattaa olla vähän reippaana ja tehdä jotain heti aamusta ja sitten vasta antaa itselleen luvan rentoutua.
Raikkaassa ulkoilmassa käyminen piristää aina.Kannattaa harrastaa edes pieniä kävelylenkkejä päivittäin.Sillä on yllättävän suuri vaikutus mielentilaan ja jaksamiseen.
Sitten kun hommat kasaantuu, niin ei saa sitäkään vähää aikaan. Itse yritän esim. siivota vaikka yhden huoneen kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Ihan kaikki tullut hoidettua viime tipassa yöt valvoen energiajuoman avulla, koulu, yliopisto, projektiluonteiset työt. Vaikka miten tietää, että se viime tipan paniikkihoppu ei ole kivaa ja olisi vältettävissä, mutta ei. Tuntuu, että hoidettavia asioita on liikaa ja sitten vaan lamaantuu eikä yhtäkään saa hoidettua.
Huomaan myös joka ikinen viikko aloittavani jonkun uuden asian. Siis esimerkiksi kiinnostun jostain aiheesta ja lataan siihen liittyvän kirjan, päätän lukea. Päivässä kahdessa unohdan ja palaan asiaan ehkä taas kuukauden päästä ja edistyn vain vähän, lopulta homma jää seisomaan ikuisuuksiin.
Tällaisia voivat olla myös kauppojen tarjoukset, katselen innolla, päätän miten hyödynnän, suunnittelen listan ja matkat, ruoat ja sitten jälleen kerran olen jo unohtanut asian. Joskus harvoin nämä toteutuvat mutta joka ikinen kerta olen aina yhtä tosissani ja varma aikeistani.
Tämä on ollut koko ajan tällaista, että joko olen todella intensiivisesti suunnittelemassa, yritän toteuttaa ja menee pari askelta vinoon ja homma on sitten siinä keskeneräisenä.
Ei tällaisen pään kanssa voi suunnitella yhtään mitään. Kaikki hyvätkin aikeet jää ja itseluottamus on koetuksella. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri tässä hei. Epäilen ADD:ta itselläni. Tarvitsen sen adrenaliiniryöpyn, että saan tehtyä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus?
Todettu on. Oli yhdessä vaiheessa hyvin vaikea ja olin sängyssä vain suurin piirtein.
Nyt sentään nousen joka päivä sieltä ylös ja menen vasta illalla nukkumaan mennessä.
Tilanne on tavallaan parempaan menossa ja käyn jo töissäkin välillä. -ap
Hienoa että jaksat töihin. Ja puhuminen auttaa, tai tänne kirjoittaminen. Masennus on pirullinen, mutta luota siihen että huomenna on pikkusen paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri tässä hei. Epäilen ADD:ta itselläni. Tarvitsen sen adrenaliiniryöpyn, että saan tehtyä jotain.
Juu sama. Töissä on helppoa saada se siinä mielessä, että kun jännitän jo muutenkin enkä kestä olla paikoillani ihmisten keskellä niin on helppo se jännitys purkaa tekemiseen. Tulee sellainen ryöppy päälle.
Kotona ei ole mitään ärsykkeitä sen suhteen vaan ennemminkin joku osa aivoista lamaantuu ja mietin, pohdin, kiertelen, kaartelen. Nytkin olen koko ajan menossa kauppaan, jo muutaman tunnin ajan. Olen jo saanut vaatteet päälle ja hiukset harjattua, pessyt ne hampaat ja siivonnut keittiön. Seuraavaksi vain olisi kengät jalkaan ja takki päälle ja menoksi. Ääärg... Ihan just ihan just.
Jos taas tiedossa on jotain hauskaa tekemistä. Vaikka että olen aikeissa kuunnella musiikkia ja juoda olutta, mennä saunaan niin ei minua yhtään mikään hidasta meno esimerkiksi kaupassa käyntiin siinä vaiheessa. :D
-ap
ADHD ja toiminnanohjauksen ongelmat. Vaihtarit muuten pahentaa oireilua, eli vaikka aiemmin olisi oireiden kanssa pärjännyt niin tilanne voi iän lisääntyessä muuttua.
T. ADHD-diagnoosi viiskymppisenä
Vierailija kirjoitti:
Adhd
Helvetti sentään nyt, kaikki ei johdu jostain ADHD:sta tai muusta nepsy-ominaisuudesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus?
Todettu on. Oli yhdessä vaiheessa hyvin vaikea ja olin sängyssä vain suurin piirtein.
Nyt sentään nousen joka päivä sieltä ylös ja menen vasta illalla nukkumaan mennessä.
Tilanne on tavallaan parempaan menossa ja käyn jo töissäkin välillä. -ap
Hienoa että jaksat töihin. Ja puhuminen auttaa, tai tänne kirjoittaminen. Masennus on pirullinen, mutta luota siihen että huomenna on pikkusen paremmin
Niinhän se on. Töihin en olisi mennyt jos olisi pitänyt aloittaa 100%, siihen en kertakaikkiaan pysty. Pelottaa miten käy kun pitäisi aloittaa pian 80%, sekin jo kalvaa sisälmyksiä mutta ainakin sentään olen jostain aloittanut, eli 50%. Se on minun mielestäni hyvä määrä ja pysyn jotenkin elämässä kiinni tällä tavoin.
Masennus oli pahimmillaan jotain sellaista mikä kyllä veti ihan kaiken pohjan elämältä. Erittäin synkkää aikaa. Nytkin on vielä tietenkin joskus huonoja päiviä mutta onneksi ei nyt ole ollut sellaista, että se vie toimintakykyni täysin vaan jaksan taistella jonkin verran itseni kanssa ja muistaa olla myös iloinen jo kaikesta mitä saan aikaan. -ap
Oletko yksinäinen? Yksinäisyys monesti lamaannuttaa ja tekee apaattiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd
Helvetti sentään nyt, kaikki ei johdu jostain ADHD:sta tai muusta nepsy-ominaisuudesta!
Ei varmaan, mutta ap on kertonut jo aika monesta tyypillisestä ADHD-oireesta.
Tsemppausta* -ap