Lue keskustelun säännöt.
Nokkahuilua peruskoulussa soittaneet - minkälaisia eväitä se antoi myöhempään elämään?
21.04.2024 |
Luulin jo asian unohtaneeni, mutta ullakkoa penkoessani vastaan tuli ala-asteaikainen nokkahuilu.
Muistelen opettajan sanoneen, että sen soittaminen valmentaa tulevaan. Muusikkoa minusta ei tullut.
M 49
Kommentit (92)
Jos oma nokkahuilu oli unohtunut kotiin niin sai kierto nokkahuilun. Yhteisessä käytössä olleen kuolaisen huilun. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma nokkahuilu oli unohtunut kotiin niin sai kierto nokkahuilun. Yhteisessä käytössä olleen kuolaisen huilun. :(
Hyvä! Sillä sitä vastustuskykyä kasvatettiin, kun imeskeli kaverin limoja huilusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣
Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua.
Eikä se muovi tee siitä huilusta ihan huonoa.
Koulusoittimen saksalaissormitus on klassista sormitusta hieman helpompi, mutta jättää hienoisen epävireen.
Mutta kuten mainittu, puhallus- , hengitys- ja sormitustekniikan puutteet ovat suurin syy koulujen nokkahuilujen huonoon sointiin, ei niinkään itse soitin.
Miksi ei pop- tai rock- musiikissa voisi nokkista käyttää, kuullaanhan sitä mm. Stairway to heaven- kappaleessakin.
Tinapilliä käytetään paljonkin, eikä se paljon sopraanonokkiksen soinnista eroa.
Vanhan musiikin esittäjillehän nokkahuilu on perussoitin.
Opin esittämään soittavani, vaikken soittanutkaan. Vaihdoin koulua muuton vuoksi ja entisessä ei oltu opeteltu soittamaan nokkahuilua, meillä oli kellopelit. Muutaman päivän kuluttua uuden koulun aloittamisesta jouduin esiintymään luokan kanssa tilaisuuteen, missä esitettiin pitkään harjoiteltu kappale. Minähän en sitä kappaletta ollut harjoitellut, enkä ollut oppinut soittamaan nokkahuiluakaan pahemmin noiden parin päivän aikana.
Myöhemmin opin kyllä vielä soittamaankin, mutta siinä meni vähän kauemman kuin tuo pari päivää. Nuotteja siinä oppi lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣
Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua.
Eikä se muovi tee siitä huilusta ihan huonoa.
Koulusoittimen saksalaissormitus on klassista sormitusta hieman helpompi, mutta jättää hienoisen epävireen.
Mutta kuten mainittu, puhallus- , hengitys- ja sormitustekniikan puutteet ovat suurin syy koulujen nokkahuilujen huonoon sointiin, ei niinkään itse soitin.
Miksi ei pop- tai rock- musiikiss
Nimenomaan se muovi tekee soittimesta huonon. Siksi kukaan ammattilainen ei soita muovihuilulla. Ääni on ihan erikuuloinen huononkin soittajan käsissä, jos soitin on kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulullemme hankittiin 80-luvun lopussa hienot puiset nokkahuilut (basso, altto, sopraano ja sopranino). Me muutamat nokkahuiluläksymme opetelleet päädyimme soittamaan noilla uusilla soittimilla moniäänisesti ja pianon säestyksellä koulun päättäjäisissä ja ylioppilasjuhlissa. Oli hieno kokemus.
Sain vähävaraisen perheen lapsena mahdollisuuden soittaa edes jotain, kun sitä haaveilemaani pianoa (enkä mitään muutakaan soitinta) en ikinä saanut 😬
Nuottienlukutaidosta, siitä vähästä mitä koulussa oppi, on kyllä myöhemmissä musiikkiharrasteluissa ollut hyötyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣
Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua.
Eikä se muovi tee siitä huilusta ihan huonoa.
Koulusoittimen saksalaissormitus on klassista sormitusta hieman helpompi, mutta jättää hienoisen epävireen.
Mutta kuten mainittu, puhallus- , hengitys- ja sormitustekniikan puutteet ovat suurin syy koulujen nokkahuilujen huonoon sointiin, ei niinkään itse soitin.
Miksi ei pop- tai rock- musiikiss
Mutta KUKAAN ei soita esim. barokkimusiikkia muutaman euron maksavalla muovihuilulla. Kyllä ammattilaisilla on kunnon soittimet. Koulussa soitetaan halvalla lelusoittimella, koska ei voida olettaa, että vanhemmat hommaavat lapselle satoja euroja maksavan ammattilaissoittimen.
Sain kosmetiikkaa ja päihteitä, myöhemmin pääsin hyviin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne perusotteet on samat kuin saksofonissa jota aloin soittaa myöhemmin.
Nokkahuilulla oli hyvä harjoitella suihinottoa ja dildottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikki antaa valtavasti taitoja ja eväitä elämään, vaikka susta ei huilistia orkesteriin tulisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Koulullemme hankittiin 80-luvun lopussa hienot puiset nokkahuilut (basso, altto, sopraano ja sopranino). Me muutamat nokkahuiluläksymme opetelleet päädyimme soittamaan noilla uusilla soittimilla moniäänisesti ja pianon säestyksellä koulun päättäjäisissä ja ylioppilasjuhlissa. Oli hieno kokemus.
Ei tenoria? Siinä on mielestäni nokkahuiluista kaunein ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikki antaa valtavasti taitoja ja eväitä elämään, vaikka susta ei huilistia orkesteriin tulisikaan.
Musiikki on aikana kaukana siitä, mitä nokkahuiluilla kouluissa tuotettiin.
Nahkafagottia siinä oppii käsittelemään.
Soitin musiikkikerhossa viulua. Kamalaa ääntä siitäkin aluksi lähti (tuu-tuu-tröö-tröö-krääh-krääh), mutta eipä mitään sulosointuja irronnut nokkahuilustakaan. Lapsellekin piti hommata nokkahuilu joskus alakouluikäisenä. Hirveää kuultavaa ja poika on silti nykyään basisti tai rumpali vähän muusta kokoonpanosta riippuen.
Jos ei muuta ole antanut niin ainakin kerrostalossa riemua naapureille kun kerran humalassa vanhan nokkahuilun löysin ja päräytin pariksi tunniksi viihdettä hieman nuotin vierestä. En muista opinko koulussa sitä koskaan soittamaan, hyvä arvosana musiikista silti oli.
Vierailija kirjoitti:
Soitin musiikkikerhossa viulua. Kamalaa ääntä siitäkin aluksi lähti (tuu-tuu-tröö-tröö-krääh-krääh), mutta eipä mitään sulosointuja irronnut nokkahuilustakaan. Lapsellekin piti hommata nokkahuilu joskus alakouluikäisenä. Hirveää kuultavaa ja poika on silti nykyään basisti tai rumpali vähän muusta kokoonpanosta riippuen.
Viulu on kyllä yksi hirveimmistä soittimista alkumetreillä. Vieläkin menee kylmät väreet (ei hyvässä mielessä) kun muistelen sukulaistytön vanhempien intoa tuputtaa lapsensa esittelemaan viulunrääkkäystaitojaan sukujuhlissa.
Soitin triangelia kouluorkesterissa. Vanhempana siitä oli apua, kun tuli triangelidraama kohdalle.