Nokkahuilua peruskoulussa soittaneet - minkälaisia eväitä se antoi myöhempään elämään?

Se valmensi vanhempia sietämään huilun ääntä?

Nokkahuilu on tosi hieno soitin. Sointi on upea, kun on hyvä soittaja. Onhan esim. viulukin upea soitin paitsi silloin, kun joku epämusikaalinen rääkkää sitä.

Haha, päivän paras aloitus! Tee työtä jolla on tarkoitus. Opeta yläkoululaisille nokkahuilun soittoa. 😂 Mitäköhän opin? Ilmaisemaan vitutusta ehkä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣

Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua. 

Eikä se muovi tee siitä huilusta ihan huonoa.

Koulusoittimen saksalaissormitus on klassista sormitusta hieman helpompi, mutta jättää hienoisen epävireen.

Mutta kuten mainittu, puhallus- , hengitys- ja sormitustekniikan puutteet ovat suurin syy koulujen nokkahuilujen huonoon sointiin, ei niinkään itse

Toki puinen on parempi, mutta...

Jos koululuokkiin jaettaisiin 500€ puuhuilut, ei lopputulos olisi sen parempi. Siksi sanon, ettei muovi siitä huilusta huonoa tee. Muovihuilulla voi esittää ihan mukiinmenevää musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Opin esittämään soittavani, vaikken soittanutkaan. Vaihdoin koulua muuton vuoksi ja entisessä ei oltu opeteltu soittamaan nokkahuilua, meillä oli kellopelit. Muutaman päivän kuluttua uuden koulun aloittamisesta jouduin esiintymään luokan kanssa tilaisuuteen, missä esitettiin pitkään harjoiteltu kappale. Minähän en sitä kappaletta ollut harjoitellut, enkä ollut oppinut soittamaan nokkahuiluakaan pahemmin noiden parin päivän aikana.

Myöhemmin opin kyllä vielä soittamaankin, mutta siinä meni vähän kauemman kuin tuo pari päivää. Nuotteja siinä oppi lukemaan.

Vähän sama kokemus, ilman esiintymistä onneksi. Minäkin vaihdoin koulua ja ekalla ala-asteella ei mitään soitinta oltu erityisesti harjoiteltu, soitettu vain yleisesti musiikin tunnilla eri juttuja kuten triangelia, marakasseja, tms.

Sitten menin viidennelle luokalle uuteen kouluun ja ilmotettiin et täällä soitetaan nokkahuilua. Onneksi isosiskolta löytyi ennestään vanha puinen nokkahuilu, jolla sitten soittelin - muill aoli ne muoviset. Mutta just tuo et suoraan vaan heitettiin ne jotkut Ostakaa makkaraa-laulun nuotit taululle ja mukaan vaan soittamaan. Olin ihan pihalla kun en minä nokkahuilulla ollut soittanut, kauheaa tapailua mihin millonkin laittaa sormet ja yritin pysyä perässä... Ei mitenkään ope erityisemmin minua perehdyttänyt aiheeseen vaan huilu käteen ja vedä mukana vaan.

Nuotteja osasin sentään lukea jo valmiiksi kun olin pianotunneilla käynyt eskarilaisesta asti. Mutta sujuvaa nokkahuilistia musta ei tullut tuon kahden vikan ala-asteluoka aikana :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulullemme hankittiin 80-luvun lopussa hienot puiset nokkahuilut (basso, altto, sopraano ja sopranino). Me muutamat nokkahuiluläksymme opetelleet päädyimme soittamaan noilla uusilla soittimilla moniäänisesti ja pianon säestyksellä koulun päättäjäisissä ja ylioppilasjuhlissa. Oli hieno kokemus. 

Ei tenoria? Siinä on mielestäni nokkahuiluista kaunein ääni. 

Bassonokkis maksaa monta tonnia. Olisiko ollut tenori sittenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nokkahuilu on aivan väärä ja liian vaikea soitin koulun ryhmäopetukseen. Ikävä, pitkään toistuu virhe, josta on vain ajanhukkaa lapsille ja mainehaittaa hienolle soittimelle.

Mikä siinä on mielestäsi vaikeaa?

Olen eri mutta vastaan. Nokkahuilua pidetään lasten leluna. Todellisuudessa sen soiton taitajia on Suomessna hyvin vähän. Sibelius-Akatemiaan ei oteta edes vuosittain uusia/uutta opiskelijaa. Erittäin vaativa hieno soitin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣

Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua. 

Eikä se muovi tee siitä huilusta ihan huonoa.

Koulusoittimen saksalaissormitus on klassista sormitusta hieman helpompi, mutta jättää hienoisen epävireen.

Mutta kuten mainittu, puhallus- , hengitys- ja sormitustekniikan puutteet ovat suurin syy koulujen nokkahuilujen huonoon sointiin, ei niinkään itse

Ei tietenkään orkesterimuusikko soita aloittelijan soittimella.

Mutta pointtini oli se, ettei koulujen musiikkituntien kakofonia ole huilun muovimareriaalin syytä vaan sen, että nokkahuilun tekniikka on keskivertolapselle vaikea hallita 

Muovi on oikea valinta nokkahuilun materiaaliksi koulusoittimeen. 

Ja miksi ei vaikka katumuusikollekin. Olen kuullut varsin kivan kuuloista katumusiikkia esitetyn muovi-Auloksella.

 

Hyvä soittaja osaa soittaa huonollakin, huono ei hyvälläkään.

Nokkahuilun hyviä puolia on kestävyys, sitä soittaessa ei jutella niin paljoa kuin esim. kitaraa, ei tarvi virittää, on sopivan pieni, edullinen.

Meillä kävi musaopiston opettajat kuuntelemassa ja osa pääsi kokeilemaan muita soittimia, ilmeisesti puhallustekniikan sopivuutta katsottiin. 

Itse pääsin soittamaan poikkihuilua ja sitä olen soittanut aikuisenakin, orkestereissa yms. 

Edelleen on sama muovinen nokkahuilu ja saan siitä kauniin äänen, kerran soittelin ja mies luuli että on joku erikoisempi soitin, mutta kyllä se muovinenkin soi nätimmin kun siihen puhaltaa hallitusti, eikä täysillä.

Lisäksi tuo puhaltaminen ja hengittäminen rauhoittaa, lapsille tosi hyvä. 

Saisi tulla taas takaisin, mutta korvatulpilla, muusikotkin käyttävät, itsellä on valetut musakorvatulpat orkesteriin kuulon suojaamiseksi.

Eväitä auttaa omia muksuja näiden nokkisläksyissä. Muistoja musiikin tunneilta. Sorminäppäryyttä ja nuotinlukua edisti hieman. Ehkä jonkinlaista väärää itsevarmuutta, kun kehtasi koulun juhlissa soittaa nokkahuiluesityksen siinä, missä joku taitavempi soitti pianoa. Sinnikkyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulullemme hankittiin 80-luvun lopussa hienot puiset nokkahuilut (basso, altto, sopraano ja sopranino). Me muutamat nokkahuiluläksymme opetelleet päädyimme soittamaan noilla uusilla soittimilla moniäänisesti ja pianon säestyksellä koulun päättäjäisissä ja ylioppilasjuhlissa. Oli hieno kokemus. 

Ei tenoria? Siinä on mielestäni nokkahuiluista kaunein ääni. 

Nyt en olekaan ihan varma. Voi olla, että basson sijaan olikin tenori. Googletin äsken ja jotenkin tenori näyttää tutulta. Soitin itse sitä isointa ja aluksi eivät sormet meinanneet millään yltää rei'ille. Mutta pikku hiljaa sain venytettyä. 

Ruotsinkielen opinnot sujui sen takia tosi mikkomallikkaasti. Tosin en ole tarvinnut ruotsia ikinä, mutta antaahan se hyvät eväät jos haluan vaikka opiskella kieliä kuten navajoa, ubykiä tai tartseeniagalaa