Nokkahuilua peruskoulussa soittaneet - minkälaisia eväitä se antoi myöhempään elämään?

Vierailija kirjoitti:

Oppi siinä nuottien lukua samalla vähän. 

 

Muuta en oppinut kuin sen, että sitä huilua ei saa särkeä.

Vaikka olis kyllä pitänyt, niin kauhea ääni siitä lähti.

Ainakin itsevarmuus ja rohkeus kohentui, kun uskottelin itselleni olevani todella hyvä soittaja.

Opetti inflaatiosta, markalla tai kahdella ei saa paljoa makkaraa.

Valmensi se siinä mielessä tulevaan että niiden pakkomusiikkituntien jälkeen olen osannut pysytellä hyvin kaukana jokaisesta nokkahuilusta.

Hämmästyttävää kyllä, sitäkin voi soittaa hyvin. Koululuokka täysin treenaamattomia tenavia ei sitä kuitenkaan osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on hieman kuten sen yhden palstahullun pakkoruotsi, nokkahuilun soitolla ratkotaan ne ketkä saa parhaat pestit. 

Meidän firman työhaastatteluun siirtyy nokkahuilunsoitto-osio ja jos siinä ei pärjää niin turha yrittää edes siivoojaksi. 

Teeskentelytaidon:D

No, olen voinut demonstroida lapsilleni koulunkäynnin hyödyllisyyttä soittamalla heille Edelweissin, jonka myös omaksi ilokseni muistan vielä ulkoa!

Etuhampaat katkesivat sen huilun kanssa pelatessa.

Ehkä tulin paremmaksi suihinottajaksi?

ap, mullakin on oma nokkahuilu tallella! en tiedä, miksi olen säästänyt. perustetaanko bändi?

Vierailija kirjoitti:

Etuhampaat katkesivat sen huilun kanssa pelatessa.

Ehkä tulin paremmaksi suihinottajaksi?

Jos pidit nokkahuilua kurkussa asti niin ei ihme jos hampaat katkes

Sama kuin laulukokeissa, ei sitä opetettu mutta kokeet oli kyllä siitä huolimatta. Hyötyä pyöreä nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nokkahuilu on aivan väärä ja liian vaikea soitin koulun ryhmäopetukseen. Ikävä, pitkään toistuu virhe, josta on vain ajanhukkaa lapsille ja mainehaittaa hienolle soittimelle.

Mikä siinä on mielestäsi vaikeaa?

Suvusta:

Muistele useimpia lasten nokkahuiluesityksiä.

Ei- musiikkioeientoituneille tavislapsille se on vaikea, sormien on osuttava tarkemmin kohdalleen kuin vaikka kosketinsoittimissa, hengitystekniikan on oltava oikea.

Jos sormitus haparoi ja puhallus/hengitystekniikka ei ole hallussa, tuloksena on epävireistä  ja huonorytmistä musiikkia.

Tämän vuoksi moni luulee, että nokkahuilu on huono ja rumaääninen soitin.

No kyllä siitä sen verran oppi, että koulussa täytyy joskus tehdä asioita joissa ei ole mitään järkeä. Sitten kun yläasteella väänsi väkisin villasukkaa mietti, että pitää hankkia työ mistä tienaa sen verran, että voi ostaa villasukkansa. Töissä taas kun teki jotain täysin hyödytöntä projektia, koska työn maksaja/ pomo nyt niin välttämättä halusi vaikka tiesi, että turhaa työtä tämä on niin mietti, että tähän se nokkahuilun soitto kai valmensi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nokkahuilu on aivan väärä ja liian vaikea soitin koulun ryhmäopetukseen. Ikävä, pitkään toistuu virhe, josta on vain ajanhukkaa lapsille ja mainehaittaa hienolle soittimelle.

Mikä siinä on mielestäsi vaikeaa?

Suvusta:

Muistele useimpia lasten nokkahuiluesityksiä.

Ei- musiikkioeientoituneille tavislapsille se on vaikea, sormien on osuttava tarkemmin kohdalleen kuin vaikka kosketinsoittimissa, hengitystekniikan on oltava oikea.

Jos sormitus haparoi ja puhallus/hengitystekniikka ei ole hallussa, tuloksena on epävireistä  ja huonorytmistä musiikkia.

Tämän vuoksi moni luulee, että nokkahuilu on huono ja rumaääninen soitin.

Sivusta siis

Oli puuhuilut. Kimeä ja ohut ääni niissä. Niitä öljyttiin ja puhdisteltiin. Käsin tehtiin huilupussi ja nauha josta sen sai kiinni, virkkaamalla. Mulla oli keltainen pussi. Huiluissa oli vain reiät keskellä, johon sormet aseteltiin tietyllä tavalla, soiton aikana.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣

Itse asiassa niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen soittanut nokkahuilubändissä. Siinä oli kaikkia lajeja nokkahuiluja sopraninosta bassonokkahuiluun. Oli ihan hauska kokeilu musiikkiopistoaikoina. Nokkahuilunsoittoahan voi opiskella ihan Sibelius-Akatemiassakin. Ei tosin sitä muovista koulunokkahuilua, vaan kunnollista nokkahuilua. 

Vierailija kirjoitti:

Sinnikkyyttä pusertaa yliopistotutkinto

Osin totta. Lähtökohtahan oli se, että ketään nokkahuilu ei kiinnostanut. Osa kuitenkin omasi sen verran itsekuria että yritti opetella vaikka ei huvittanut. Osa taas ei. No jotka yritti, pääsi opinnoissaan myöhemmin pitkälle. Ne jotka ei, jäi sitten suorittavan tason portaille. Kyseessä oli siis enemmän psykologinen kuin musikaalinen juttu. 

Ja tämä ei edes ole vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se muusikonura urkenee. Onko joku joskus kuullut, että joku soittaisi nokkahuilua bändissä?🤣🤣

Ei siitä monta vuotta ole, kun linnan juhlien bändissä soitti mies nokkahuilua, ja upeasti soittikin.

Antoi soittamisen iloa. Edelleen osaa sitä soittaa. Ehkä sitten olen tavallista taitavampi ja musiikillisesti lahjakkaampi. 

Nokkahuilusta lähtee kaunis ääni, kun sen työntää oksasilppuriin.