Voisitko muuttaa rintamamiestaloon?
Kommentit (71)
Periaatteessa jo ja olen sellaisessa asunutkin mutta en kyllä keksi miksi mun pitäisi nyt muuttaa sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi koskaan rintamamiestaloon. Tykkään asua omakotitalossa, joka on yksikerroksinen. Kun kaikki on samassa tasossa, tässä voi asua vielä 90-vuotiaanakin, eikä tarvitse pelätä, että kaatuu portaissa. Tässä on helppo liikkua tulevaisuudessa vaikka rollaatorilla tai pyörätuolilla.
Pitää muistaa, että jo nyt ja aivan varmasti tulevaisuudessa vanhukset hoidetaan kodissaan. Hoitopaikkoja ei ole hoitokodeissa.
En ole koskaan ajatellut, että mikään senhetkinen asuntoni olisi loppuelämän kotini.
Kotini on aina siellä, missä kulloinkin elän ja asun. Paikat vaihtuvat, välillä vaihtuu maakin.
N66
Minulla on ollut mahdollisuus asua koko elämäni samassa talossa, samalla tontilla ja samalla paikkakunnalla koko elämäni eli noin reilut 64 vuotta. Aina
Niin olemme erilaisia. Minulle tuollainen olisi kauhistus; paikalleenjähmettynyt elämä.
En voisi, koska olin esikunnassa emkä rintamalla.
^ Itse jouduin muuttamaan lapsena 3-4 vuoden välein isän työstä johtuen, kaverit jäivät ja aina piti etsiä uusia, aina ei löytynyt Yhtä kivoja kuin entiset kaverit, mikä,sitten harmitti. Nyt aikuisena olen tykännyt asua tässä samassa talossa, nyt 26 vuotta. Matkusteltiin jonkin verran, mutta eipä se ruoho kovin paljon eri väristä ole muuallakaan.
Olen liikuntarajotteinen, joten sen takia pitäisi olla yksitasoinen talo. Mutta jos liikkumisen kanssa ei olisi ongelmia, voisin kyllä asua rintamiestalossa, jos olisi ensin tehty kuntotutkimukset ja selvitys ulkovaipan rakenteista ihan jo remonttitarvetta ajatellen. Mutta kauniita ja kotoisia ovat mielestäni, paljon kivempia kuin valesokkeleilla varustetut 80-luvun tasakattohirvitykset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi koskaan rintamamiestaloon. Tykkään asua omakotitalossa, joka on yksikerroksinen. Kun kaikki on samassa tasossa, tässä voi asua vielä 90-vuotiaanakin, eikä tarvitse pelätä, että kaatuu portaissa. Tässä on helppo liikkua tulevaisuudessa vaikka rollaatorilla tai pyörätuolilla.
Pitää muistaa, että jo nyt ja aivan varmasti tulevaisuudessa vanhukset hoidetaan kodissaan. Hoitopaikkoja ei ole hoitokodeissa.
En ole koskaan ajatellut, että mikään senhetkinen asuntoni olisi loppuelämän kotini.
Kotini on aina siellä, missä kulloinkin elän ja asun. Paikat vaihtuvat, välillä vaihtuu maakin.
N66
Minulla on ollut mahdollisuus asua koko elämäni samassa talossa, samalla tontilla ja samalla paikkakunn
Ei. Jo teini-ikäisestä lähtien olen halunnut elää mahdollisimman muuttumatonta elämää. Pääasi, että on talo missä asua, sähköt ja ruokaa. Sitten vielä senverran ylimääräistä rahhaa, jotta voi ostaa jottain kivvaa!
Filosofinen kysymys: muutatko sinä rintamamiestaloon, vai muuttaako rintamamiestalo sinuun?
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni rintamamiestalossa, tai sen näköisessä talossa. Isä nimittäin oli kolme vuotta rintamalla, mutta talon vanhempani rakensivat vasta vuosien 1952-55 aikana. Olivat keränneet rahaa sitä ennen ja saivat lainaa vasta vuonna 1952. Rakastin sitä taloa ja kävin siellä usein aina nelikymppiseksi asti, kun vanhempani sen joutuivat myymään isän sairastumisen takia vuonna 2005. Rakastin myös sen tonttia, isän istuttamia koivuja ja kaikkia muita puita ja syreeneitä, koko neljänneshehtaaria. Suuri ikävä minulla on niin taloa, tonttia kuin vanhempianikin.
En voisi, ostimme 2008 rintamamiestalon jossa asuimme noin 4 vuotta. Talo oli kunnostettu oikein nätisti, pikkuinen ulkosauna, vessat ja kodinhoito tilat sisällä. Ensimmäisenä talvena meinasimme jäätyä mm ikkunoiden alla aamuisin suoranaista huurretta. Uusista tapeteista alkoi puskea mustaa pilkkua nurkista ja lapseni alkoivat sairastamaan jatkuvaa flunssaa. Tutkimuksissa minulla ja lapsilla todettiin home altistuma, joka oireilee hyvin nopeasti ihan siisteissäkin asunnoissa mm rintamamiestaloissa. Nyt asumme rakennuttamassamme paketti talossa ja oireet on lähes hävinneet paitsi nuorimmaisen astma. Mitään korvausta emme saaneet koska tuon talon oli ostanut ja korjannut "perinne rakentamiseen" erikoistunut tyttö joka on varaton.
Jos talo on rakennettu rintamamiestontille, niin rakentaja on ollut köyhä kuten useimmat perheet sodan jälkeen, silti useimmilla asutusalueilla lähes kaikki ovat joutuneet ostamaan uutta tavaraa. Naulojen oikominen ei muuten pilaa niitä.