70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia

Vierailija kirjoitti:

Boomerit eivät erityisemmin välittäneet lapsistaan 

No ei. En muista että esim. isäni olisi koskaan viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Eihän hän edes käyttänyt sanaa "lapset", me oltiin mukuloita tai kakaroita. 

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset olivat aika omillaan kun vanhemmat juopotteluvat.. Märät ikäluokat. Itsekkäitä suurilta ikäluokilta jäi eläkekusetus ja traumatisoituneita lapsia.

Ja suuret ikäluokat oli itse toisen polven sotainvalideja. Olen tutkinut oman sukuni historian ja osaan asettua paremmin -52 syntyneen äitini asemaan.

- vahinko vuodelta -73 

Ai että nykypäivänä lapset hoidetaan paremmin? Suuri osa lapsista ja nuorista  käy erilaisissa terapioissa, kun on kaikenlaista ongelmaa, jotka ovat tulleet ties mistä Ehkä osittain siitä, että hyvin yleinen näky nykyään on, että vanhempien huomio on kokonaan puhelimessa, nähty on niin monta kertaa, että on harvinaista nähdä aikuinen lapsensa kanssa ihan juttelemassa. Lapset ja nuoret ovat nykyisin sekaisin kuin seinäkellot.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

Niihin aikoihin Helsingissä oli valtava asuntopula. Yksinäinen ihminen eli sinkku saattoi asua alivuokralaisena. Toisin sanoen hän asui vuokralla toisten kotona. Hän asui omassa huoneessa, mutta vessa, kylpyhuone ja keittiö olivat yhteisiä isäntäväen kanssa. Keittiöön oli vain rajallinen käyttöoikeus, koska sähkö oli kallista.  Lapsiperheiden häädöstä oli tehty jopa nuortenkirja, jossa kuvitellun perheen huonekalut oli kannettu talon rappukäytävään. Valitettavasti kertomus oli hyvin realistinen. Päiväkoteja oli liian vähän. Uutisissa kerrottiin miten pieniä lapsia ilmestyi aamulla kirjastoon mukanaan eväspaketti ja vaipat vaihtoa varten.  Kiltti henkilökunta ehkä vaihtoi lasten vaipat kerran päivässä. Lapset viettivät siellä koko sen ajan, kun vanhemmat olivat työssä tai kunnes isompi sisarus pääsi koulusta iltapäivällä. Vanhemmat ei todellakaan käyneet työssä, koska olivat ahneita ja ilkeitä, kuten joku palstalla vihjaisi. Ihmisten oli pakko elättää itsensä. Sosiaalitukia oli siihen aikaan todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukalla uimaan niin että hypittiin kalliolta. Porukan uimataidottomin meinasi hukkua . Iho paloi ja tuli nestehukka.  

Kaaduin pyörällä,uudet  farkut hajosi polvista ja ihon alla oli varmaan kilo hiekkaa. Sain selkäsaunan kun hajotin uudet housut. Kivet ovat varmaan vieläkin ihoni alla.

Kaksi täysin tavallista päivää 1974 syntyneen lapsuudesta.  Vapautta ja vaaroja. Tapaturmat olivat yleisiä, ihme että niinkin moni selvisi aikuiseksi asti.

Teillä näin, ei meillä. Perheen kanssa yhdessä menimme uimarannalle. Selkään ei annettu ja lohdutettiin jos sattui jotain kaatumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

 

Erikoista. Minun 60-luvun alkupuolella syntyneet ja jo

Siksi, että he eivät syntyneet kuolleena ja heidät oli ehditty jo kastaa?

Vierailija kirjoitti:

Ai että nykypäivänä lapset hoidetaan paremmin? Suuri osa lapsista ja nuorista  käy erilaisissa terapioissa, kun on kaikenlaista ongelmaa, jotka ovat tulleet ties mistä Ehkä osittain siitä, että hyvin yleinen näky nykyään on, että vanhempien huomio on kokonaan puhelimessa, nähty on niin monta kertaa, että on harvinaista nähdä aikuinen lapsensa kanssa ihan juttelemassa. Lapset ja nuoret ovat nykyisin sekaisin kuin seinäkellot.

Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongeilmaisia lapsia. Yhdeksi syyksi on esitetty äitien ylipainoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voi olla noin yksinkertainen? Lapsista välitettiin aivan yhtä paljon kuin tänään. 

Ei välitetty. Lue tilastoja jos et muuten usko. Lapsia kuoli moninkertaisesti mm. vanhempien väkivallan seurauksena. 

Tämä ei kylläkään välttämättä johdu siitä että lapsista vältettäisiin enemmän. Elämä yleisesti on helpompaa kun viime kädessä yhteiskunta elättää täysin. Lastensuojelu on myös eri mittakaavassa tuolloin ainakin useimmiten ehkäisee pahimmat pommit. Muutenkin puuttuminen tilanteisiin on kasvanut, ennen ajateltiin perheiden asioiden olevan yksityisiä. 

Vierailija kirjoitti:

AP, olet arviolta noin viiskymppinen. Yritä edes ottaa edes jonkin lainen vastuu itsellesi omasta elämästäsi. Sen sijaan että vellot itsesäälissä haukut toistuvissa ketjuissa koko ikäluokan vanhempia kelvottomiksi. Yritä edes, olet aikuinen. 

Toistuvasti 😀

Enpä ole vastaavaa aloitusta tehnyt aiemmin mutta olen kyllä kommentoinut joskus esim. tähän ketjuun (ei ole minun aloittama!) 

https://www.vauva.fi/keskustelu/888034/70-luvulla-syntyneiden-aidit-onk…

Siinä ajassa oli jotain todellakin pielessä.

Mutta jos sulla on huono omatunto, voit vieläkin pyytää anteeksi lapsiltasi. 

Ap

Netissä kiertää meemejä että tehtiin sitä ja tätä ja hengissä selvittiin. Niin, kun ne jotka eivät selvinneet, eivät ole siitä kertomassa. Kun vielä suhteuttaa siihen, että mopoja ei ollut niin paljon kuin nykyään, autokanta oli vähäisempi yms. niin silti näitä kuolemia oli enemmän. 

Tuohon numeron 20 hautausjuttuun minulla on tiedossa tapaus, että vanhemmat taistelivat että saivat synnytyksessä kuolleen lapsen haudata itse, mutta he onnistuivat siinä, muistaakseni 1977 syntyi - vanhempien tuttavaperhe kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.

 

:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan.   Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin. 

Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään  70-luvun elämää:D 

 

Kyllä suurimmalla osalla oli jo sisävessat tai niitä rakennettiin ja suihkukin oli monilla. Kuvailet lähinnä jossain maalla asumista ja 70-luvun lasten vanhempien lapsuudenkotia. Mummolassani oli ulkohuussi ja pihasauna, minne kannettiin vedet tai edistyksen myötä saatiin vedet letkulla kaivolta. Puhelin siellä kylläkin oli, autoa mummolla ei ollut eikä tainnut olla ajokorttiakaan. Mopolla hän ajeli. Meille tuli puhelin vasta 70-luvun puolivälin jälkeen, isän työnantaja sen hankki, kun työn takia piti olla tavoitettavissa välillä kotoakin. Isotätini kotiin rakennettiin 70-luvulla vesivessa sisään maataloon.

Lastentarhojakin oli jo tuolloin, itse kävelin aina sellaisen ohi kouluun mennessäni, koulun aloitin vuonna -70. Serkkujani oli tuolla hoidossa. Nykyisenlaista päivähoito-oikeutta ei silloin ollut. En kyllä muista koskaan joutuneeni jännittämään pääseekö mäen päälle. Kolille kiivetessä vauhti kyllä hiipui. Meillä ei mitään kovin kummoisia autoja ollut.

Yksi syy niihin onnettomuustilaistoihin on se, ettei tuolloin ollut mitään turvaistuimia autoissa, usein ei edes turvavöitäkään. Aikuisen sylissä matkustaminen oli ihan yleistä.

Tosiaan. Mikä siinä oli että boomerit oli niin usein kännissä lasten nähden?

Omilleni en ole viitsinyt tuollaista tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.

Okei, tämän sinun pienen pieni piiri on nyt se pyhä totuus jota pitää levittää kuin jotain evankeliumia? 

 

Siis oikeasti nyt :D Kyllä elämä 70-luvulla oli suurimmalle osalle suomalaisia turvallista ja ihanaa aikaa. Ei ole vain tuon ihmisen "pieni piiri". Jos et itse ole elänyt 70-luvulla niin miten kuvittelet, että tiedät paremmin, miten silloin elettiin, kuin mitä sen ajan elänyt ihminen on kokenut?

Itsekin 70-luvun eläneenä voin sanoa, että elämä oli tosi mukavaa, lapsista välitettiin ja heitä rakastettiin ihan kuten nytkin. Ei ihminen juurikaan muutu, vaikka elämän ulkoiset puitteet

Taloudellisia syitä oli usein taustalla. Tai perheväkivaltaa. Tai se, että oli stigma, jos sai lapsen, kun ei ollut naimisissa. Sain lapsen yksin 70-luvulla ja olen kuullut siitä useamman kerran eri sukulaisilta vuosien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli juttua lehdessä miten synnytyksessä kuolleet lapset haudattiin sairaalan joukkohautaan vielä 70-luvun lopulla eikä annettu vanhemmille. Kieltämättä tämä järkytti. Jonkun pariskunnan vuonna 1979 syntynyt tyttö oli kuollut synnytyksessä ja hänet haudattiin muutaman muun lapsen kanssa joukkohautaan sairaalan toimesta. Vanhemmat olisi halunneet lapsen jäänteet itselleen. Korkein oikeus epäsi sen. Tuntui erikoiselle, että vielä tuohon aikaan oli tuollainen käytäntö. Olen itse 1979 syntynyt.

Tuon ajan lakien mukaan kuollut vauva kuului sairaalan vastuulle ja vanhemmilla ei ollut valtaa mitä sille tehdään. Sairaala siunasi nämä kaikessa hiljaisuudessa ja tosiaan samassa ryhmähaudassa oli muitakin vauvoja. Todella kovalle kuulostaa.

Kumma juttu. Hautausmailla on lasten hautakiviä 1800-luvulta asti. Iha

1800-luvulla lapset kyllä syntyivät kotona. Paikalle haettiin kätilö, jos mahdollista. Hätätapauksissa lääkäri, mutta miten hänet olisi saanut paikalle nopeasti?  Jos ei ollut kätilöä saatavilla, niin joku kokenut naapurin vaimo tuli auttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai että nykypäivänä lapset hoidetaan paremmin? Suuri osa lapsista ja nuorista  käy erilaisissa terapioissa, kun on kaikenlaista ongelmaa, jotka ovat tulleet ties mistä Ehkä osittain siitä, että hyvin yleinen näky nykyään on, että vanhempien huomio on kokonaan puhelimessa, nähty on niin monta kertaa, että on harvinaista nähdä aikuinen lapsensa kanssa ihan juttelemassa. Lapset ja nuoret ovat nykyisin sekaisin kuin seinäkellot.

Hyvähän se on että on terapiaa. Tiesitkö että lapsuuden/nuoruuden itsemurhat ovat olleet suurimmillaan 70-luvulla syntyneillä? 90-luvulta lähtien nuorten itsemurhat ovat vähentyneet huomattavasti. 

70-luvun äitinä. (Todella ikävää hänen kohdallaan ja 10 vuotta piti pystyssä sitä äitiketjua yleistämällä )

Äitiysloma oli 3 kk kun esikoinen syntyi.   Päivähoitopaikkoja oli vähän ja se määräytyi nettotulojen mukaan kun menot oli vähennetty.   Ennemmin sai tarhapaikan hyvätuloinen asuntolainoja maksava kuin kaksi  työssäyvää vuokra-asunnossa.  Esikoulu oli maksullinen.       Kotonaan lapsia hoitavat pitivät hoitolapsia.

En tiedä mitkä muistot lapsillamme on, parhaamme yritimme niillä eväillä mitä meillä itsellä oli.  Muistan ainakin lukeneeni tri Spockia.  

Voisin kirjoittaa mielipiteitäni miksi lastemme ikäluokalla on niin paljon häiriintyneitä lapsia lastensuojelun kirjoilla mutta kaitpa se on boomereiden syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena" 

(vrt. 2000-luvulla vain muutama per vuosi) 

Lapsia on nykyään vähemmän.

60-luvun lopulla syntyi suunnilleen yhtä paljon lapsia per vuosi kuin 90-luvulla. 70-luvulla syntyi jopa vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Boomerit tekivät tosi vähän lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

No joo ja ei. Kyllä vanhemmat välitti lapsistaan, mutta yhteiskunta ei. 

Omilta vanhemmiltani kuoli kaksi vastasyntynyttä rh-vasta-aineiden takia, kun ainoat paikat vauvan verenvaihtoon olisi olleet Helsinki tai Kuopio, ja eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta. Minä jäin sitten henkiin ihan tuurilla, olin kyllä kuulemma keltainen ja aivan lötkö. 

Miten niin vanhemmat välittivät, jos he ajattelivat "eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta"?

Vielä vuosina 2009 ja 2010 lapsia syntyi vuosittain reilusti yli 60 000.

Vuonna 1973 lapsia syntyi alle 57 000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo ja ei. Kyllä vanhemmat välitti lapsistaan, mutta yhteiskunta ei. 

Omilta vanhemmiltani kuoli kaksi vastasyntynyttä rh-vasta-aineiden takia, kun ainoat paikat vauvan verenvaihtoon olisi olleet Helsinki tai Kuopio, ja eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta. Minä jäin sitten henkiin ihan tuurilla, olin kyllä kuulemma keltainen ja aivan lötkö. 

Miten niin vanhemmat välittivät, jos he ajattelivat "eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta"?

Nykyisin siirrettäisiin kiireesti ambulanssilla tarvittavaan sairaalaan.

Miksi äitisi ei saanut Rh-piikkiä jos aika oli jo 70- lukua?   Itse sain joka lapsen jälkeen kun se esikoisen kohdalla todettiin. Hän oli vain lievästi keltainen ja viikko kaapissa auttoi.