Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ja on aina ollut julma maa.
Muuta pois!
..Vaikka somaliaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin . Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana. Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana.
Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin. Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.
Jos pojalta kysyisin muistaako käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana. Tokkopa. Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )
Minä menin kouluun vuonna 1971. Ensimmäinen hammaslääkäri oli samana vuonna ennen koulun alkamista. Äitini puheiden mukaan hammaslääkäri oli kauhistellut hampaissani olevia reikiä ja niitä sitten paikattiin
Ja asiat muuttuivat. Saman perheen lapsilla, joilla oli ikäeroa 3-4 vuotta, oli usein eri systeemit.
Minä synnyin loppuvuodesta -72, ja muistan joitakin asioita alkuvuodesta -74. Kirkkaammin siitä seuraavasta vuodesta asti. Neuvolaa erinomaisesti. Omat hampaani tarkistettiin vasta sinä vuonna, kun täytin 6.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei valvottu ja vahdattu kuten nykyään. Se antoi tilaa hyvälle, aktiiviselle lapsuudelle jossa seikkailtiin, opittiin ja koettiin itse ja kavereiden kanssa. Hintana sitten olivat haverit.
Nykyään lapsuus on turvallisempi, mutta hintana sitten puhelinzombius, avuttomuus ja yleinen typeryys lapsissa, sekä täydellinen oman ajan ja tilan puute aikuisilla.
Haveri on vesiliikenneonnettomuus. Varmaan niitäkin toki tapahtui lapsille.
Haveri on yleisesti onnettomuus, vahinko tai tapaturma.
..Vesillä !
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Oli myös pätkä motaria Hämeenlinnan kohdalla !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Oli myös pätkä motaria Hämeenlinnan kohdalla !
Ei mutkia mitata asteissa vaan säteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistan 70-luvun Helsinki-Heinola välinkin. Tie kulki sekä Lahden kaupungin että Heinolan lävitse. Mäntsälän halki
Autoja kuitenkin oli jo viikonloppuisin, Heinola oli erityisen tukkopaikka."
Tuolloin moottoritietä oli vain Helsinki-Järvenpää väli. Moottoritie muuttui Järvenpäässä
tavalliseksi kaksikaistaiseksi maantieksi ja siinä oli vaarallinen ja jyrkkä lähes 90 asteen mutka juuri ennen
kuin tie liittyi vanhaan 4-tiehen. Mutkassa tapahtui useita kuolonuhrejakin vaatineita ulosajoja.
Paikkaa tuntemattomille ajajille se oli todellinen ansa pimeään aikaan.
Kuolemankurviksi sitä sanottiin ainakin Tuulilasi-lehdessä.
Oli myös pätkä motaria Hämeenlinnan kohdalla !
"Mäntsälä mielessäin" syntyi liikenneruuhkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
Kuolemaan johtavia tapaturmia oli yli kymmenen kertaa enemmän kuin nykyään, joten silloin oli huomattavasti vaarallisempaa olla lapsi.
No ei ollut vielä autoissa takapenkillä edes turvavöitä, eikä erityisiä lastenistuimia.
Eikä edessä jos tarpeeksi vanha kosla oli !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuolto ja koulu olivat raakoja paikkoja lapsille 70-luvulla. Varsinkin hammashuolto, mikä alkoi vasta kouluiässä. Moni vanhempi ei ymmärtänyt ajoissa, miten paha tuho ehti tulla.
Kuinka moni tulee tänne kirjoittamaan luulojaan? Tämänkin kirjoittajan täytyy olla kuulopuheiden varassa, toisin kuin hänen käsityksensä korjannut henkilö:
Lapseni syntyi 73. Kyllä neuvola-aikaan käytiin myös hammaslääkärissä ja saatiin ohjeita ja hauskat hampaanpesuohjeet tarroina. Laitettiin ne kylpyhuoneen kaakeliin peilin alle.
Voitasiinko rajoittaa keskustelu vain tosiasioihin?
Jos edellinen on käynyt neuvola-aikoina hampilääkärissä, hän on käynyt yksityisellä ja maksanut itse. Pidän tätä hyvin epätodennäköisenä.
Hampilääkäri? YÖK!
Vierailija kirjoitti:
Hah, 80-luvulla ala-asteella kun jostain syystä jonkin koulutehtävän takia jalkauduimme liikenteen sekaan käydäksemme jossain, opettaja uhkasi että jos jäämme auton alle niin tappaa meidät. Ei taitaisi mennä tänä päivänä läpi ilman seurauksia.
Nykyään oppilaat sanovat opettajalle niin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä oikein otin esikoisen neuvolakortin nyt esiin . Hammaslääkäri on ollut 7.12.76 eli 3-vuotiaana. Merkinnässä lukee ei reikiä, seuraava käynti 4-vuotiaana.
Te 70-luvun lapset, esitätte varmoja tietoja asioista joita ette enää itse muista . Ja ajankuva, se oli aikuisen silmin ihan eri asia kuin mitä lapsen silmin. Ja mitä jälkeenpäin ajattelee.
Jos pojalta kysyisin muistaako käyntinsä hsmmaslääkärissä 3-viotiaana. Tokkopa. Tai että toukokuussa -78 on näkö ja kuulo tarkastettu ja saatu lähete puheterapeutille r-viasta. ( vika oli niin pieni ettei otettu, mutts koulun puheopetuksessa ärrä korjaantui. )
Minä menin kouluun vuonna 1971. Ensimmäinen hammaslääkäri oli samana vuonna ennen koulun alkamista. Äitini puheiden mukaan hammaslääkäri oli kauhistellut ham
Kts. Neuvolakorttisi. Neuvolatiedot kai siirtyi kouluterveydenhoitoon. Koko lapsuushistoriasi saat pyytämällä kuntasi terveydenhoidolta.
muistan kun kasarilla kaveriporukassamme roikkui eräs pikkukersa, arviolta viisivuotias. Hän oli oikea riippakivi jota kukaan ei halunnut mukaan, mutta ilmeisesti vanhempansa olivat ajatelleet, että kaitsemme lasta leikkiemme ohessa. Sitten kävi niin, että tuo lapsi löysi jostain kirveen ja löi sillä itseään jalkaan, tarkoituksenaan oli kai ollut lyödä jotain oksaa tai puuta. Jalasta vuoti ihan järjettömästi verta ja kannoimme tuon lapsen kotiovelleen. Saimme hirveän raivon osaksemme, että miksemme vahtineet, ettei näin pääse käymään. Olimme ehkä 9-vuotiaita itse. Vanhemmat ei siitä vastuuta ottaneet, vaan suurina marttyyreinä lähtivät viemään lasta terveyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap yleistää aika lailla. Ihan kaikkea ei kannata sokeasti uskoa.
1970- ja 1980-luvuilla lapsilla ja nuorilla oli nykyistä enemmän vapautta eikä vanhemmat seuranneet heidän tekemisiään kun ei olllut olemassa kännyköitä. Lapsia ja nuoria ei tarvinnut myöskään kuljettaa autolla harrastuksiin vaan he osasivat olla keskenään ja keksivät kaikenlaista tekemistä ilman sen kummempaa ohjattua toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mä vielä hengissä olen, s. -77. Oikeastaan olen todella hyvässä kunnossa moniin ikätovereihin nähden, normaalipainossa ja ehkä opin lapsuudessa jo liikkumaan kun ei ollut mitään älypuhelimia. Päivät oltiin ulkona, juostiin ja uitiin, hiihdettiin talvella.
Tuosta lapsuuden liikkumisesta tuli tapa loppuiäksi. Tunsin vain yhden ylipainoisen pojan ja häntä ei saanut kiusata. Sanottiin, että hänellä oli elefanttitauti eikä voi painolleen mitään.
70-luvun lopun teininä oli hyvin tärkeää olla mahdollisimman hoikka ja isohko takapuoli aiheutti huomauttelua nuorilta pojilta ja naureskelua. Sen ajan ihanne oli muotimalli Twiggy. Lihavia tai edes pyöreitä lapsia ja teinejä ei vaan ollut. Syntyi normaali suhde ruokaan, joka vain tyydytti nälän ja sitten lähdettiin kavereiden kanssa touhuamaan ulos. Niin
Twiggy on 60-lukua.
-Hän vaikutti myös 70-luvulla asenteisiin. Olin koko 70-luvun varhaisteini täysi-ikäisyyden asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ne ilkeät 70-luvun aikuiset ovat koko maailman naurun kohteena youtubessa, karman kosto, hähä :D
Vuonna 1970 syntyneenä voin sanoa, että minusta ainakin välitettiin. Onnekseni sain parhaat kuviteltavissa olevat vanhemmat (ja siarukset). Sain myös elää reippaan, sosiaalisesti rikkaan lapsuuden ilman nykyajan hömpötyksiä.
Onneksi hollantilaisia lapsia kuoli myös paljon, joten joku havaitsi, että amerikkalaistyylinen autoilu-utopia on perin juurin epäterveellinen ilmiö.
Muistan hiihtoloman 1983 kun olin kipeä, itkuinen, janoinen ja pissailin housuuni (koska join koko ajan). Sairaalaan minut vietiin tajuttumana 26.3.1983 ja diagnoosi loppuelämän sairauteen mutta aika monta viikkoa sain alle kouluikäisenä voida huonosti ja taju lähteä ennen kuin vanhemmat mitään tekivät asian eteen. Jälkikäteen itsekin jo aikuisten lasten äitinä vähän ihmetyttää toiminta. Sisaruksiani pahoinpideltiin remmillä ja risulla sairaallollisesti, äitini vaikuttaa näihin asioihin peilaten jonkunverran vajaamieliseltä tyypiltä mutta silloin aikoinaan siinä se vaan peruskansalaisena tallas. Järkyttävää jotenkin.
Ovappa pois yheis kunnata. Suurinosa olis kumminki vasemmistua.
Vierailija kirjoitti:
No joo ja ei. Kyllä vanhemmat välitti lapsistaan, mutta yhteiskunta ei.
Omilta vanhemmiltani kuoli kaksi vastasyntynyttä rh-vasta-aineiden takia, kun ainoat paikat vauvan verenvaihtoon olisi olleet Helsinki tai Kuopio, ja eihän sitä nyt sinne asti Savonlinnasta. Minä jäin sitten henkiin ihan tuurilla, olin kyllä kuulemma keltainen ja aivan lötkö.
Minä olen syntynyt-72, silloin pystyi synnyttämään omalla paikkakunnalla. Äitini meni 150 km synnyttämään minut, just tuon mahdollisen verenvaihdon takia. Ei ollut tarvinnut vaihtaa.
Vanhemmat sisarukset syntyneet omalla paikkakunnalla, lieneekö silloin vielä tiedetty tuosta.
Alue: Aihe vapaa
80-luvulla alettiin Suomessa puhua otsonikadosta. Sitä ennen puhuttiin happosateista.