Ero ja ystävänä pysyminen

Välitän exästäni kuin veljestä. Pystytään puhumaan, ollaan väleissä. Juhlat menee asiallisesti, uudet puolisot meillä molemmilla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me. Vietetään myös joulut yhdessä.

"Kasvettiin erilleen" mut kun ei ollut mitään kolmansia osapuolia tai muuta katkeruutta niin mitä sitä äksyilemään. Lapsellekin kivempi näin et voidaan olla tekemisissä. Toki parasta olis ollut ydinperhe, mutta se nyt ei vaan onnistunut

Jos olisi halunnut, olisi voinut kasvaa takaisin yhteen.

Kumpi on tärkeämpää. Ydinperhe missä ei voida hyvin vai edellä mainittu ratkaisu, mikä ei ole täydellinen mutta toimii ja tuntuvat voivan hyvin. Tietenkin jollekin voi toimia toinenkin ratkaisu mutta ei se aina haluamisesta ole kiinni. Jos suhde ei toimi niin ei se toimi vaikka kuinka haluaisi.

Se on harvinaista.

Haluaisin olla ystävä - oikein hyvä ystävä - eksäni kanssa. Mitään seksiä en ikinä enää voisi hänen kanssaan ajatella. Mutta hän ei halua. Olen ajatellut että olisiko mahdollista että olisin ollut hänen ajatuksissaan kaikki vuodet vaikka elämä muiden kanssa. Sellaiselle ei voi rakentaa sitten lähisuhdetta koska saatankin olla joku ihan eri ihminen kuin 'kuvitelmissa' eikä ne saa romuttua. HULLUN AJATUKSIAKO?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla ystävä - oikein hyvä ystävä - eksäni kanssa. Mitään seksiä en ikinä enää voisi hänen kanssaan ajatella. Mutta hän ei halua. Olen ajatellut että olisiko mahdollista että olisin ollut hänen ajatuksissaan kaikki vuodet vaikka elämä muiden kanssa. Sellaiselle ei voi rakentaa sitten lähisuhdetta koska saatankin olla joku ihan eri ihminen kuin 'kuvitelmissa' eikä ne saa romuttua. HULLUN AJATUKSIAKO?

Ei ole. Erikoinen ajatus mutta miksei olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla ystävä - oikein hyvä ystävä - eksäni kanssa. Mitään seksiä en ikinä enää voisi hänen kanssaan ajatella. Mutta hän ei halua. Olen ajatellut että olisiko mahdollista että olisin ollut hänen ajatuksissaan kaikki vuodet vaikka elämä muiden kanssa. Sellaiselle ei voi rakentaa sitten lähisuhdetta koska saatankin olla joku ihan eri ihminen kuin 'kuvitelmissa' eikä ne saa romuttua. HULLUN AJATUKSIAKO?

Minusta tuntui, että olin eri ihminen exän ajatuksissa jo silloin kun olimme yhdessä. Siis että hän piti minua jotenkin täysin eri ihmisenä kuin miten itse näen itseni. Eron jälkeen tuntui puolisen vuotta että hän ei oikein edes ymmärrä että ollaan erottu. Sitten ihan yhtäkkiä katkaisi kaikki yhteydet. Vaikea sanoa mitä toisten päässä liikkuu, itselläkin ollut niin hämäriä ajatuksia välillä...Ystävyys onnistuu vain jos molemmat ovat samassa vaiheessa eron yli pääsemisen kanssa, jos toinen elää vielä menneessä niin anna käsitellä asiat rauhassa, jotkut pääsee yli ja toiset ei.

Erosin syystä, joten ei olla ystäviä eksän kanssa. Lähipiirissä on ainakin yksi tällainen ex-pariskunta, joilla yhteishuoltajuus ja jotka ovat näennäisesti ystäviä keskenään. Pidän omituisena järjestelynä. Ulkopuolisen silmin se näyttäytyy jonkinlaisena läheisriippuuvuutena. Ei siihen oikein mahdu uusiakaal kumppaneita jos eksä on päivittäin läsnä arjessa. 

Muiden exien kanssa olen hyvissä väleissä paitsi lasteni äidin. Nähdään silloin tällöin vähintään jossain yhteisten ystävien tapahtumissa ja joskus muutenkin. Menneet on menneitä. Elämässä mennään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee olemaan ystäviä, niin luulisi, että liittokin olisi ollut korjattavissa. 

Tämä juuri! Ei mahdu ymmärrykseeni, miksi erotaan, jos toisen kanssa edelleen viihdytään. Etäisen asialliset välit taas on tavoiteltavat niin kauan, kun on yhteisiä asioita/lapsia hoidettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Olen exäni kanssa ystävä, ja myös mieheni pitää exästäni. Olen tavannut myös mieheni exiä. Jos tulee hyvin toimeen, ja kaikki ovat tolkun ihmisiä, miksi pitäisi katkaista välit kokonaan? Rakkaus voi loppua, mutta ystävyys säilyä.

Tarkoitat seksi? Muutenhan rakkaus ja ystävyys ovat sama asia, vain seksi puuttuu (tai joo, onhan näitä, joilla on seksiä "ystävien" kanssa, mutta en tajua tuota konseptia). Mutta joo, kadonneen seksinkin voi löytää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Erosin syystä, joten ei olla ystäviä eksän kanssa. Lähipiirissä on ainakin yksi tällainen ex-pariskunta, joilla yhteishuoltajuus ja jotka ovat näennäisesti ystäviä keskenään. Pidän omituisena järjestelynä. Ulkopuolisen silmin se näyttäytyy jonkinlaisena läheisriippuuvuutena. Ei siihen oikein mahdu uusiakaal kumppaneita jos eksä on päivittäin läsnä arjessa. 

Tämäpä juuri. Tunnen pariskunnan, joka erosi ystävinä. Kumpikaan ei opetellut seisomaan omilla jaloillaan, vaan mies kävi fiksaamassa naisen auton kun siihen tuli vikaa, nainen edelleen leipoi kaikkiin yhteisten lasten juhliin. Siis tälläiset tosi perinteiset roolit heillä. Sitten kun mies ekana löysi uuden kumppanin, uusi kumppani alkoi taistella reviiristään tän exän kanssa. Ihan naurettavaa sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin syystä, joten ei olla ystäviä eksän kanssa. Lähipiirissä on ainakin yksi tällainen ex-pariskunta, joilla yhteishuoltajuus ja jotka ovat näennäisesti ystäviä keskenään. Pidän omituisena järjestelynä. Ulkopuolisen silmin se näyttäytyy jonkinlaisena läheisriippuuvuutena. Ei siihen oikein mahdu uusiakaal kumppaneita jos eksä on päivittäin läsnä arjessa. 

 

 

Tämäpä juuri. Tunnen pariskunnan, joka erosi ystävinä. Kumpikaan ei opetellut seisomaan omilla jaloillaan, vaan mies kävi fiksaamassa naisen auton kun siihen tuli vikaa, nainen edelleen leipoi kaikkiin yhteisten lasten juhliin. Siis tälläiset tosi perinteiset roolit heillä. Sitten kun mies ekana löysi uuden kumppanin, uusi kumppani alkoi taistella reviiristään tän exän kanssa. Ihan naurettavaa sakkia.

Saa olla hyvät välit ja pitää yhteyttä mutta täytyy myös osaa päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla ystävä - oikein hyvä ystävä - eksäni kanssa. Mitään seksiä en ikinä enää voisi hänen kanssaan ajatella. Mutta hän ei halua. Olen ajatellut että olisiko mahdollista että olisin ollut hänen ajatuksissaan kaikki vuodet vaikka elämä muiden kanssa. Sellaiselle ei voi rakentaa sitten lähisuhdetta koska saatankin olla joku ihan eri ihminen kuin 'kuvitelmissa' eikä ne saa romuttua. HULLUN AJATUKSIAKO?

Ei ole. Erikoinen ajatus mutta miksei olisi mahdollista.

Tähän tulokseen olen tullut kun olen ollut pakotettu miettimään. On kova halu kertoa minkälaisesta tilanteesta / erosta on kyse mutta jos kerron niin se menee poistoon täältä. Jos kertoisin niin toivoisin kommentteja siitä miten asiat voisivat olla mutta lokaa tulisi varmaan niin uskomattomasta tapauksesta että parempi jättää kertomatta. Toivokaa munkin puolesta että se eksä vielä ottaa yhteyttä ja haluaa olla ystävä aivojen tasolla kanssani. Olisin todella onnellinen - niin onnellinen että en koskaan olekaan ollut. Tässä on näes tapaus josta voi sanoa että pilattiin elämä... kumpi pilasi kumman - molemmat toinen toistemme... vai minä... vai mies... jospa edes saisin tietää mitä itse tein väärin, miten minä pilaisin... niin sekin jo auttaisin olemaan asteen onnellisempi kuin nyt... 

Ystävyys on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta kaveruus liian lievä. Välitän hänestä, hän on hauskaa seuraa kun on hyvä hetki. Hän on lasteni isä. Rakastankin, mutta en enää puolisona.

Eron syy oli sellaiset mielen heikkoudet, jotka ei olleet yhteiselolla ratkaistavissa. Toinen on epävakaa persoona, jonka oleminen riippui toisesta, joka imi toisen henkisesti tyhjiin mutta joka ei toiselle osannut antaa mitään. Toinen oli läheisriippuva pelastajasyndroomainen, joka luuli, että rakkaus ratkaisee kaiken.

Kyllä tosiaan on parempi elää erillään, mutta välittää toisesta edelleen ja auttaakin, mutta järkevin rajoin ja sillein, ettei itse uuvu. Epävakaa ei edelleenkään osaa antaa, eikä ymmärrä asiaa mikä lopulta on vikana. Hän kun rakastaa. Niin varmasti, sillä tavoin kuin itse rakkauden ymmärtää. Mutta ei siis ymmärrä vastavuoroisesta rakkaudesta mitään. On kovin juuttunut varhaislapsuudelle tyypilliseen minäkeskeisyyteen ja näkee ja kokee kaikein oman napansa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta kaveruus liian lievä. Välitän hänestä, hän on hauskaa seuraa kun on hyvä hetki. Hän on lasteni isä. Rakastankin, mutta en enää puolisona.

Eron syy oli sellaiset mielen heikkoudet, jotka ei olleet yhteiselolla ratkaistavissa. Toinen on epävakaa persoona, jonka oleminen riippui toisesta, joka imi toisen henkisesti tyhjiin mutta joka ei toiselle osannut antaa mitään. Toinen oli läheisriippuva pelastajasyndroomainen, joka luuli, että rakkaus ratkaisee kaiken.

Kyllä tosiaan on parempi elää erillään, mutta välittää toisesta edelleen ja auttaakin, mutta järkevin rajoin ja sillein, ettei itse uuvu. Epävakaa ei edelleenkään osaa antaa, eikä ymmärrä asiaa mikä lopulta on vikana. Hän kun rakastaa. Niin varmasti, sillä tavoin kuin itse rakkauden ymmärtää. Mutta ei siis ymmärrä vastavuoroisesta rakkaudesta mitään. On kovin juuttunut varhaislapsuudelle tyypilliseen minäkeskeisyyteen ja näk

Ja pelastaja edelleen ymmärtää pelastattavaa paremmin kuin tämä itseään. No kun tämä johtuu hänen  minäkehityksensä ongelmista ja plaa plaa plaa.

Jos välit ovat hyvät, miksei voisi pysyä yhdessä? Lasten kannalta parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos välit ovat hyvät, miksei voisi pysyä yhdessä? Lasten kannalta parempi niin.

Ehkä ne välit on hyvät, kun ei asuta yhdessä? Meillä jatkuvia riitoja aiheutti kotitöiden jako ja se, että mies sysäsi vastuun lapsista minulle. Kun on omat kodit, kumpikin saa tehdä kotityöt miten tahtoo ja kun on viikko-viikko systeemi, ei voi niin helposti luistaa lasten hoidosta. Nyt välit onkin aivan hyvät.

En tunne. Siis jos ystävällä tarkoitetaan sellaista että vietetään aikaa ja pidetään yhteyttä säännöllisesti. Tietä kyllä monia itseni mukaan lukien jotka ovat tuota yrittäneet, mutta omassa lähipiirissä tuo ei ole onnistunut kellään. Itse kävin exän kanssa muutaman kerran rennosti kavereina tyyliin pizzalla, mutta eipä ne tapaamiset sitten olleet kovin mukavia kuitenkaan ja koko aika ne eron syyt olivat läsnä siinä perus kommunikoinnissa ja olemisessa. Molemmat tajusivat nopeasti että oikeastaan parempi kun ei olla missään tekemisissä. Toki siis tervehditään neutraalisti jos nähdään sattumalta jossain eikä mitään kaunaa kanneta, somessa voi jonkun tykkäyksen laittaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta hittojakaan mitä toiselle kuuluu sen jälkeen kun on minut jättänyt. Miksi minun pitäisi auttaa toisen tunnontuskia ja kärsiä itse vielä enemmän.

m

Tähän sinulla on oikeus. Nyt kysyttiinkin tapauksista joissa ystävyys on säilynyt.

Kyllähän näihin keskusteluihin tuo monipuolisuutta vastakkaiset ja täysin erilaiset näkökulmat. Jos kaikki vastaukset olisivat tyyliin, "joo tunnen, olemme ystäviä, tiedän monia muitakin, hyvin toimii" niin aika yksipuolista ja tylsäähän se olisi. 

Vierailija kirjoitti:

En tunne. Siis jos ystävällä tarkoitetaan sellaista että vietetään aikaa ja pidetään yhteyttä säännöllisesti. Tietä kyllä monia itseni mukaan lukien jotka ovat tuota yrittäneet, mutta omassa lähipiirissä tuo ei ole onnistunut kellään. Itse kävin exän kanssa muutaman kerran rennosti kavereina tyyliin pizzalla, mutta eipä ne tapaamiset sitten olleet kovin mukavia kuitenkaan ja koko aika ne eron syyt olivat läsnä siinä perus kommunikoinnissa ja olemisessa. Molemmat tajusivat nopeasti että oikeastaan parempi kun ei olla missään tekemisissä. Toki siis tervehditään neutraalisti jos nähdään sattumalta jossain eikä mitään kaunaa kanneta, somessa voi jonkun tykkäyksen laittaa jne. 

Ehkäpä ihmiset ymmärtää sanan "ystävä" hyvin eri tavoin? "Erotaan ystävinä" voi olla vain tällainen fraasi, että käyttäydytään asiallisesti eikä lähetetä toiselle kissanpaskaa postipaketissa. Myös kaveruuden ja ystävyyden raja ihmisillä vaihtelee. Mulle ystävä on oikeasti todella läheinen ihminen, johon on syvä yhteys ja jota rakastan. Jos tuollainen yhteys olisi exään, niin 1) ei olisi ollut syytä erota tai 2) jos suhteeseen liittyisi oikeasti vakavia syitä, joiden vuoksi erota, olisi todella välttämätöntä katkaista tuo yhteys.