Ero ja ystävänä pysyminen

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee olemaan ystäviä, niin luulisi, että liittokin olisi ollut korjattavissa. 

Tai sitten siitä on hävinnyt se jokin mikä erottaa parisuhteen ystävyyssuhteista (eli seksuaalinen veto). 

 Ennemminkin ajattelen että jos on parisuhteeseen tarvittavia tunteita ei ystävyyteen kykene. 

Vierailija kirjoitti:

Olen exäni kanssa ystävä, ja myös mieheni pitää exästäni. Olen tavannut myös mieheni exiä. Jos tulee hyvin toimeen, ja kaikki ovat tolkun ihmisiä, miksi pitäisi katkaista välit kokonaan? Rakkaus voi loppua, mutta ystävyys säilyä.

Jos minun rakkauteni kohde jättää minut, en halua nähdä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen exäni kanssa ystävä, ja myös mieheni pitää exästäni. Olen tavannut myös mieheni exiä. Jos tulee hyvin toimeen, ja kaikki ovat tolkun ihmisiä, miksi pitäisi katkaista välit kokonaan? Rakkaus voi loppua, mutta ystävyys säilyä.

Jos minun rakkauteni kohde jättää minut, en halua nähdä enää koskaan.

Kymmenen vuotta erosta ja edelleen rakastan. Asuu samassa kaupungissa ja uusi nainen kainalossa. Erosimme koska mies halusi lapsia, minä en. Olen silti onnellinen hänen puolestaan. Ystäviä meistä ei koskaan enää tulisi.

Se ettemme sopineet toisillemme. Kestämme toisiamme päivän pari mutta sitten alkaa riitely. Siitä huolimatta pidämme toisistamme ja kunnioitamme toisiamme. Elämäntapa ja mielipiteet ovat liian erilaisia jotta voisimme jatkaa pariskuntana.

Vanha ketju mutta kuitenkin: Miksei voisi? Me olemme esimerkiksi pystyneet lähiaikoina kommunikoimaan paljon enemmän ja rehellisesti. Molemmin puolin. Rehellisyys oli iso haaste suhteen aikana. Mitään ylimääräisiä osapuolia tähän ei liity. Ongelmat on käyty läpi ja molemmilla halu pysyä oikeasti ystävinä. Koska pitkä suhde ja tunnemme toisemme hyvin. Tietysti uudet suhteet tulevat olemaan haaste asialle, mutta ne käsitellään sitten kun ajankohtaista. Ja jos ratkaisu on teiden totaalinen eriäminen niin sitten se on. Kunnioituksesta nämä tehdään molemmin puolin. Tästä on myös puhuttu. Yhteiset ystävät meillä todella pitkältä ajalta ja tiettyjä perinteitä halutaan vaalia niin pitkään kuin mahdollista.  Elämästä kun ei koskaan tiedä. Vihollisilla et tee jatkossa kuin hallaa itsellesi. Rakkaus voi myös pysyä, muoto vaan muuttuu. Elämä nyt sattuu olemaan kasvamista koko ajan ja vaikeissa tilanteissa nää puheet vs. teot punnitaan. Tärkeintä on kunnioittaa sitä toisen päätöstä, oli tilanne mikä tahansa. 

Näin meillä tällä hetkellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan hyvissä väleissä exän kanssa. Vietetään joulutkin yhdessä. Mun äiti, ex, yhteinen lapsi ja minun nykyinen mies. Kummallinen kombo, mutta toimii meillä. Ollaan kyllä naurettukin asialle, että mitä hittoa.

Hyvä että tuollainen onnistuu.

Onnistuu niin kauan, ku ex-mies löytää uuden kumppanin. Ainahan entisten vaimojen kanssa on tullut toimeen, kunhan vaan itse pysyttelen sinkkuna. Sit se helvetti vasta alkaa, ku löydät uuden kumppanin.

Minä ja eksäni ollaan hyviä ystäviä. Vietämme paljon aikaa kolmistaan; minä, eksä ja nyksäni. Pidin aina eksäni huumorintajusta ja hänellä oli paljon hyviä puolia. Kuitenkin liikaa niitä huonoja puolia poikaystävänä, jotta juttumme olisi toiminut. Erokin oli melko riitaisa ja ikävä, pari vuotta meni ennen kun välit alkoivat lämpenemään ystävyyden merkeissä ja nyt yli vuosikymmen eron jälkeen pidän häntä yhtenä parhaista ystävistäni.