Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.

En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.

He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.

Varmaan niin on. Tämä tekee minut tosi surulliseksi, haluaisin muuttaa tilanteen. Lapset on minulle aina kaikki kaikessa.

Keskity luomaan parempaa suhdetta lapsiisi ja lopeta paineen luominen sen suhteen, mitä he ovat miehestäsi mieltä.

Varmaan näin. Vaan kun hoidan yksin arjen eikä

Jos asiat välillänne ovat muuten hyvin ja vsin mies luo kitkaa, niin hyvinhän teillä silloin menee. Tavallinen arki on ihan riittävää.

Fiksuja lapsia. Heillä on oikeus turvalliseen ydinperheeseen. Sitä he eivät saa, koska sinä olet ollut itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.

Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua. 

Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm

Lapset varmasti pettyivät sinuun siinä, että et ollut heidän puolellaan alkuaikoina.

Miksi sun pitäis viettää miehen kanssa aikaa kun lapset on sulla? Ettekö voi nähdä vain kun lapset isällään?

Varmaan mieskin pitäisi tätä parhaimpana ratkaisuna.

Vierailija kirjoitti:

Surettaa kun isän uusi viestii ja soitteleekin lasten kanssa, viettävät hyviä hetkiä yhdessä ja matkustelevat. Haluaisin samanlaista. Ap

Oletko mustasukkainen????

Vierailija kirjoitti:

Mietin välillä, että koska toimin niin väärin lapsiani kohtaan ko. kumppanini kanssa ja lapseni inhoavat häntä, olisiko kaikkien vuoksi oikein lopettaa. Lapset ei enää joutuisi häntä näkemään, ja joskus ehkä tulevaisuudessa tapaisin jonkun johon suhtautuvat neutraalisti. Tai olisin yksin, mutta ei ristiriitaa enää siitä minun ja lasten välille.

Mitä ristiriitaa siinä on, jos seurustelet miehesi kanssa? Ei lasten tarvitse olla siinä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa kun isän uusi viestii ja soitteleekin lasten kanssa, viettävät hyviä hetkiä yhdessä ja matkustelevat. Haluaisin samanlaista. Ap

Oletko mustasukkainen????

Olen. Toivoisin voivani luoda lasten kanssa samaa, ja kaikki voisimme nauttia sellaisesta. Enemmän iloa ja mahdollisuuksia, kuten heillä.

Mun äidin miesystävästä puhuttiin alusta asti väkisin isäpuolena, mutta isän naisystävä oli vain isän naisystävä. Ensimmäinen tilanne ahdisti ja tuli fiilis, että pitäisi olla mukana jossain happy family-näytelmässä. Isän luona oli paljon luonnollisempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Mietin välillä, että koska toimin niin väärin lapsiani kohtaan ko. kumppanini kanssa ja lapseni inhoavat häntä, olisiko kaikkien vuoksi oikein lopettaa. Lapset ei enää joutuisi häntä näkemään, ja joskus ehkä tulevaisuudessa tapaisin jonkun johon suhtautuvat neutraalisti. Tai olisin yksin, mutta ei ristiriitaa enää siitä minun ja lasten välille.

Jos sulle on ihan sama, seurusteletko tämän miehen kanssa vai tulevaisuudessa jonkun toisen kanssa, niin silloin tietysti voit tehdä niin. Mutta jos haluat olla nimenomaan tämän kanssa ja olet rakastunut, niin miten onnistuisi se, että korvaisit hänet jollain toisella? Tässä on ehkä kyse myös siitä, kuinka tärkeä tuo suhde ja mies on sinulle, rakastatko häntä jne. Itse voisin luopua kyllä yhdentekevistä ihmisistä elämässäni, mutta en tärkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surettaa kun isän uusi viestii ja soitteleekin lasten kanssa, viettävät hyviä hetkiä yhdessä ja matkustelevat. Haluaisin samanlaista. Ap

Oletko mustasukkainen????

Olen. Toivoisin voivani luoda lasten kanssa samaa, ja kaikki voisimme nauttia sellaisesta. Enemmän iloa ja mahdollisuuksia, kuten heillä.

Ihan turhaa. Sinä luot ne mahdollisuudet, mihin pystyt. Ei vanhemmuus ole risteilyistä kiinni vaan ihan muusta. Siinä muussa sinulla on enemmän todisteltavaa.

Oma exäni on huomattavasti varakkaampi kuin minä. Olen iloinen, että lapset pääsevät hänen kanssaan tekemään juttuja, joihin minulla ei ole varaa. Heidän onnestaan on kyse. Mutta yhtään huonompi vanhempi en ole.

kaikkia ei voi miellyttää

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi ovat jo teinejä, niin suurin ongelma on ohi viidessä vuodessa. En jättäisi hyvää miestä, koska tilanne on väliaikainen.

Samaa mieltä! Jatka seurustelua miehen kanssa. Älä yritä saada enää mitään yhteistä tekemistä lasten kanssa. Sullakin on oikeus onnelliseen ihmissuhteeseen, joten pidä siitä kiinni. Lapset on jo teinejä, eikä mitään pikkusia. Luulisi heidänkin tajuavan, että äidin onnellisuus on heidänkin onnensa. Lähetä teinit isälleen, kun haluatte miehen kanssa tehdä jotain.

Lakkaa haaveilemasta uusioperheestä ja sopeudu siihen mikä tilanne on nyt. Ei lasten tarvi pitää miehestäsi jotta voit olla hänen kanssaan, jos syykin siihen on noin epämääräinen eikä mikään järkevämpi ja on hyvin mahdollista ettei ne tule pitämään kenestä toisestakaan kumppanistasi. Olitko sinä se joka halusi erota? Jos olit niin miettisin yritätkö nyt kompensoida sillä asian lapsillesi että sinulla tulisi olla kumppani josta he pitävät. Toki ymmärrän, että tilanne on vaikea kun haluaisit viettää kaikkien kanssa yhteistä aikaa mutta en menisi heittämään hyvää suhdetta pois jos lapset ei edes osaa eritellä mikä asiassa tökkii. Eikä ne lapsetkaan enää kauan asu luonasi. Tehkää yhdessä asioita ja pyhistä aikaa sille miehellesi sitten erikseen.

Miksi ja kumman aloitteesta erositte lasten isän kanssa? Mainitsit myös että uusi mies tuli nopeasti kuvioihin. Kuinka nopeasti hän sitten tuli?

Niin mulle tosiaan ykkönen on lapset ja hyvät suhteet sekä aika heidän kanssa. Koen, että tämä suhde tuo siihen ristiriitaa ja etäännyttää lapsia minusta jos yritän miestä mukaan mihinkään mitä teemme.

Ja olen todellakin mustasukkainen kun isän puolison kanssa ovat läheisiä ja siellä koko iso uusperhe viettää hyvää aikaa yhdessä. Lähtevät matkoille, pitävät pitsailtoja koko jengillä...minun ja kumppanin kanssa ei mikään tällainen onnistuisi.

Tämä myös tuo jatkuvaa ristiriitaa kumppanini kanssa, koska hän kokee että toimimme loukkaavasti häntä kohtaan pitämällä sivussa. Ja hänen mielestä teini-ikäisiltä tulisi jo odottaa hyviä käytöstapoja häntä kohtaan ja minun vaatia että hyväksyvät miehen. Mies kun ystävällinen ja huomioiva lapsilleni. Mm.synttäreinä antaa lahjat, eikä saa kuin hiljaisuuden vastaan. Sanoo, että minun pitäisi vaatia heiltä ja mennä käsittelemään näitä vaikka perheneuvolaan. Että muutkin elävät hyvää uusperhe-elämää ilman tälkaista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi ovat jo teinejä, niin suurin ongelma on ohi viidessä vuodessa. En jättäisi hyvää miestä, koska tilanne on väliaikainen.

Toisaalta käy ne aikuiset lapsetkin kylässsä. Entäs perhejuhlat, esim. joulu. 

En yhtään ihmettele, että lapset eivät viihdy. Ensin heiltä on perhe hajonnut, ja varmaan syntynyt turvattomuuden tunnetta siitä. Eivät ole vielä kerenneet sopeutua tilanteeseen, kun kotiin pölähtää tuntematon äijä, joka puskee päälle, eikä usko vaikka äitikin yrittää himmailla. Omaa tilaa ja turvaa ei ole. Siihen päälle äiti vielä marttyroi ja syyllistää lapsia. Sitten pitäisi näiden rajojen rikkojan ja marttyyrin kanssa leikkiä iloista perhettä. Lasten tunteilla ja rajoilla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.  

Millä perusteella parisuhde kestää, vaikka teinit hyväksyisivätkin uuden kumppanin?

Niinpä, kun ei ole ennenkään kestänyt.

Minusta perimmäinen ongelma tuossa ei ole se, että jälkikasvusi ovat teinejä, vaan se, että he ovat huonosti käyttäytyviä henkilöitä. Teini-ikä ei ole mikään automaattinen peruste käyttäytyä muita kohtaan huonosti aina kun siltä tuntuu. Miltäs teineistä tuntuisi jos huone tai muu tila aina tyhjenisi kun itse saapuvat paikalle. Koulukiusaaminen ja pois sulkeminen on kamalaa, mutta itse voi aivan hyvin toimia samoin?

Minä pitäisin teineille kunnon puhuttelun, että ylipäätään ihmisiä kohtaan käyttäydytään asiallisesti. Yhteisiä reissuja on turha pakottaa, mutta muutoin on tehtävä selväksi, että normaalissa arjessa ei perseillä jos kerran tilanne on se, että mies on kaikin puolin asiallinen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.

En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.

Erosta pidempi aika? Oikeasti pitävät isänsä kumppanista ja tämän lapsista? Tutustuttisessa on onnistuttu paremmin?

Ap sanoikin että hänen uusi mies tuli kuvioihin pian eron jälkeen. Ei ihme ettei lapset hyväksy, ilmeisesti uskovat miehen olleen syy eroon.