Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Vierailija kirjoitti:

Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.  

Millä perusteella parisuhde kestää, vaikka teinit hyväksyisivätkin uuden kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.

En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.

Antaisin mahdollisuuden löytää kumppani, josta lapsenikin pitävät ja voimme olla kaikki yhdessäkin. En tyytyisi tuohon.

Oletko kertonut nämä asiat lapsllesi? 

Olen kertonut. Eivät ole kiinnostuneita kuulemaan. Ap

Lapset eivät voi määrätä aikuisen vanhemman uusista suhteista. Todennäköisesti tuo on jotain tiedostamatonta kapinaa siitä, että äidillä on uusi rakkaus. Voi myös liittyä eron aiheuttamaan mielipahaan ja oireilla näin pitkänkin ajan jälkeen. Äiti kuitenkin on äiti. Lapset voivat olla mustasukkaisia äidin huomiosta.

Itse sinuna kävisin keskustelun lasten kanssa ja koittaisit päästä selville, mistä kiikastaa. Mikään uuden puolison etsiminen ei ole ratkaisu, koska eivät hyväksy tätäkään, niin tuskin ketään muutakaan. Jos lapset haluavat enemmän olla siellä isällään, niin anna olla. Kai jossain vaiheessa kasvavat aikuisiksi.

Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.

Ymmärrettävää.

Et voi sanella toisten ihmisten välisiä suhteita. Voit odottaa lapsiltasi peruskohteliasta käytöstä miesystävääsi kohtaan, muuta et.

Olin itse lapsena täysin väsynyt erovanhempieni uusiin ihmissuhdekuvioihin. Olisin halunnut olla rauhassa ja turvassa omassa kodissani, mikä ei onnistunut kun vanhemmat toivat sinne uudet kumppaninsa ja heidän lapsensa, joista en erityisesti pitänyt. Aika nopeasti vielä eron jǎlkeen.Oli helpotus muuttaa opintojen perässä muualle 16-vuotiaana. Tunsin, että minulla ei enää ollut kotia.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos pyydän miehen mökillemme menevät toisaalle. Jos kotiin lähtevät ulos. Eivät puhu. Tuntuu äitinä että en voi pitää ihmissuhdetta jota lapset vieroksuu, ei tunnu kokonaiselta. Miehen lapset haluaisi tehdä ja olla, on noloakin kun omani kieltäytyvät. Esim jos ehdottavat lähdetään yöksi Turun Karibiaan, omani kieltäytyvät ja hänen ovat innoissaan. En voi jättää heitä yöksi kotiinkaan eli en lähde. Haluaisin suhteen jossa lapset osallisena olemisessa.

Jos he ovat niin pieniä, etteivät voi jäädä yksin kotiin, sitten he ovat niin pieniä, että lähtevät Karibiaan ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos pyydän miehen mökillemme menevät toisaalle. Jos kotiin lähtevät ulos. Eivät puhu. Tuntuu äitinä että en voi pitää ihmissuhdetta jota lapset vieroksuu, ei tunnu kokonaiselta. Miehen lapset haluaisi tehdä ja olla, on noloakin kun omani kieltäytyvät. Esim jos ehdottavat lähdetään yöksi Turun Karibiaan, omani kieltäytyvät ja hänen ovat innoissaan. En voi jättää heitä yöksi kotiinkaan eli en lähde. Haluaisin suhteen jossa lapset osallisena olemisessa.

Jos he ovat niin pieniä, etteivät voi jäädä yksin kotiin, sitten he ovat niin pieniä, että lähtevät Karibiaan ja piste.

Tai sitten lapset menevät silloin isälleen tai äiti tulee yöksi kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin jos eivät ihmisenä tykkää, niin mikäli asa ei tule muuttumaan: lapset eivät tule luokseni isompina, onko esim ikinä mahdollistakaan ajatella asuvan hänen kanssaan ja omat lapset vieraantuu. Tai vaikkei ikinä asuttaisi, tulee erillisyyttä kun eivät halua tehdä ja olla yhdessä kuten isän uuden perheen kanssa.

Kasva itse aikuiseksi. Puolisoa ei valita sen enempää omien vanhempien kuin omien lasten mieltymysten mukaan, vaan itselle. Opettele seisomaan omilla jaloillasi, lapset lähetävät pesästä ja jos joskus kasvavat myös henkisesti aikuisiksi, käyvät luonasi, jos puolisosi on suht normaali ihminen, kemioista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin jos eivät ihmisenä tykkää, niin mikäli asa ei tule muuttumaan: lapset eivät tule luokseni isompina, onko esim ikinä mahdollistakaan ajatella asuvan hänen kanssaan ja omat lapset vieraantuu. Tai vaikkei ikinä asuttaisi, tulee erillisyyttä kun eivät halua tehdä ja olla yhdessä kuten isän uuden perheen kanssa.

Jos lapset vieraantuu äidistä vain siksi, että eivät tykkää tämän miesystävästä eivätkä tule käymään, niin silloin on lapsilla vähän itsetutkiskelun paikka. Teinit saattaa olla mitä on, mutta jos aikuisetkaan lapset eivät kykene sen vertaa asiallisuuteen ja huomaavaisuuteen, että sietävät miesystävää voidakseen pitää yhteyttä äitiinsä, niin silloin on vika lapsissa. Jos siis tosiaan miesystävä on ihan kunnollinen ihminen, eikä lapsilla oikeasti ole mitään syytä mielenosoituksiin. 

Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät voi määrätä aikuisen vanhemman uusista suhteista. Todennäköisesti tuo on jotain tiedostamatonta kapinaa siitä, että äidillä on uusi rakkaus. Voi myös liittyä eron aiheuttamaan mielipahaan ja oireilla näin pitkänkin ajan jälkeen. Äiti kuitenkin on äiti. Lapset voivat olla mustasukkaisia äidin huomiosta.

Itse sinuna kävisin keskustelun lasten kanssa ja koittaisit päästä selville, mistä kiikastaa. Mikään uuden puolison etsiminen ei ole ratkaisu, koska eivät hyväksy tätäkään, niin tuskin ketään muutakaan. Jos lapset haluavat enemmän olla siellä isällään, niin anna olla. Kai jossain vaiheessa kasvavat aikuisiksi.

Minusta ei kuulosta kapinalta vaan ihan puhtaasti siltä, että teinien mielestä ap ja tämän uusi mies ovat ärsyttävää seuraa. En itsekään viihdy äitini seurassa. En teininä enkä aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.

En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.

Erosta pidempi aika? Oikeasti pitävät isänsä kumppanista ja tämän lapsista? Tutustuttisessa on onnistuttu paremmin?

Ehkä ne lapset aistii jotain, mitä itse et tajua. Jos on luonnotonta ja ahistavaa viettää aikaa yhdessä niin kyllä ne lapset sen tajuaa. Ehkä sinä niin kovasti kaipasit rakkautta, että yrität pitää yllä suhdetta joka ei kuitenkaa toimi. En tiedä. 

Mutta kiinnittäisin huomion siihen mitä ne sanoneet isänsä ja uuden naisen kanssa olemisesta "ne on niin kivoja". 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse lapsena täysin väsynyt erovanhempieni uusiin ihmissuhdekuvioihin. Olisin halunnut olla rauhassa ja turvassa omassa kodissani, mikä ei onnistunut kun vanhemmat toivat sinne uudet kumppaninsa ja heidän lapsensa, joista en erityisesti pitänyt. Aika nopeasti vielä eron jǎlkeen.Oli helpotus muuttaa opintojen perässä muualle 16-vuotiaana. Tunsin, että minulla ei enää ollut kotia.

Lisäys: en edelleenkään kunnioita vanhempiani. Tuntuu että he pistivät omat menohalunsa ja pariutumisepätoivonsa minun hyvinvointini edelle eron jälkeen. Halu miellyttää uutta kumppania ja tämän lapsia meni kaiken edelle. Soitan heille muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.

Tässähän se syy on miksi teinit ei viihdy sinun/miesystäväsi kanssa. Isän luona homma ilmeisesti on luonnollista ja siellä teinien ei tarvitse kantaa vastuuta aikuisten olemisesa ja mielialoista. Niinkuin ei kuulukaan.