Lue keskustelun säännöt.
Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?
20.04.2024 |
Olemme olleet yli 4v yhdessä koko ajan erillään asuen. Teini-ikäiset eivät pidä kumppanistani, eivätkä osaa eritellä miksi mutta eivät ole sopeutuneet häneen. Mikään yhteinen ei siis onnistu, ja jos kumppani tulee meille menevät toisaalle. Mitään syytä miksi näin eivät osaa nimetä.
Mies on ystävällinen ja ottaa huomioon. Isänsä uuden kumppanin hyväksyy, ehkä kun tullut pari vuotta myöhemmin kuvioon, ja tekevät yhdessä uusperheenä vaikka mitä.
Rakastan kumppaniani, mutta tämä syö voimia ja haaveilen hyvästä yhteisestä olemisesta mikä tuntuu mahdottomalta.
Lapset eivät saisi määrätä tällaista, vaan pystyvät sen jo tavallaan tekemään kun kieltäytyvät kaikesta eikä luonteva yhteuselo toimi. Jos ehdotan lähtöä yhdessä reissuun, vastaus on ei. Jos pyydän puolison meille, menevät pois. Mies on tästä surullinen ja minä neuvoton.
Rehellisesti pohdin jo, lopettaako suhde ja antaa mahdollisuus tulevaisuudessa sellaiselle jonka lapsetkin hyväksyvät.
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät voi määrätä aikuisen vanhemman uusista suhteista. Todennäköisesti tuo on jotain tiedostamatonta kapinaa siitä, että äidillä on uusi rakkaus. Voi myös liittyä eron aiheuttamaan mielipahaan ja oireilla näin pitkänkin ajan jälkeen. Äiti kuitenkin on äiti. Lapset voivat olla mustasukkaisia äidin huomiosta.
Itse sinuna kävisin keskustelun lasten kanssa ja koittaisit päästä selville, mistä kiikastaa. Mikään uuden puolison etsiminen ei ole ratkaisu, koska eivät hyväksy tätäkään, niin tuskin ketään muutakaan. Jos lapset haluavat enemmän olla siellä isällään, niin anna olla. Kai jossain vaiheessa kasvavat aikuisiksi.
Minusta ei kuulosta kapinalta vaan ihan puhtaasti siltä, että teinien mielestä ap ja tämän uusi mies ovat ärsyttävää seuraa. En itsekään viihdy äitini seurassa. En teininä enkä aikuisena.
Näinkin voi olla. Ei omasta vanhemmasta aina edes pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.
Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua.
Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.
Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua.
Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm
Omat tekemisesi miehen suhteen joudut päättämään itse, mutta lastesi toiveita omien rajojensa vetämisen suhteen sinun tulee kunnioittaa. Edes nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.
He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.
Miten voin tilanteen aikuismaisimmin muuttaa? Voi olla, että isän luona on luonnollisempaa, rennompaa ja kivempaa. Ainakin kun minä aikuisena vastaan täällä kodissa kaikesta yksin. Vaan miten toimisitte minuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.
Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua.
Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm
Voin kuvitella lasten ahdistuksen, kun ventovieras mies alkaa tuppautua perheenjäseneksi. Olin varhaisteinityttö, kun äitini toi näitä miesehdokkaita tutustumaan minuun. Hyi helv*tti, että puistattaa vieläkin. Antakaa lastenne huolehtia rajoistaan ja huolehtikaa itsekin niistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voin tilanteen aikuismaisimmin muuttaa? Voi olla, että isän luona on luonnollisempaa, rennompaa ja kivempaa. Ainakin kun minä aikuisena vastaan täällä kodissa kaikesta yksin. Vaan miten toimisitte minuna?
En osaa sanoa, kun kakat on jo housuissasi. Itse olen eron jälkeen tapaillut miehiä omalla ajallani, lapset olen pitänyt niistä kuvioista erossa. Suosittelen muillekin, vastaisuuden varalle. Koti on tärkeä paikka lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niin kuin he haluavat? Entä sitten kun lapset muuttavat pois? Jäät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.
He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.
Varmaan niin on. Tämä tekee minut tosi surulliseksi, haluaisin muuttaa tilanteen. Lapset on minulle aina kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.
He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.
Varmaan niin on. Tämä tekee minut tosi surulliseksi, haluaisin muuttaa tilanteen. Lapset on minulle aina kaikki kaikessa.
Keskity luomaan parempaa suhdetta lapsiisi ja lopeta paineen luominen sen suhteen, mitä he ovat miehestäsi mieltä.
Mietin välillä, että koska toimin niin väärin lapsiani kohtaan ko. kumppanini kanssa ja lapseni inhoavat häntä, olisiko kaikkien vuoksi oikein lopettaa. Lapset ei enää joutuisi häntä näkemään, ja joskus ehkä tulevaisuudessa tapaisin jonkun johon suhtautuvat neutraalisti. Tai olisin yksin, mutta ei ristiriitaa enää siitä minun ja lasten välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko miehen kanssa koko ajan yhteen liimautuneena siten, ettei lapset saa ollenkaan sinun kanssasi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin jos eivät ihmisenä tykkää, niin mikäli asa ei tule muuttumaan: lapset eivät tule luokseni isompina, onko esim ikinä mahdollistakaan ajatella asuvan hänen kanssaan ja omat lapset vieraantuu. Tai vaikkei ikinä asuttaisi, tulee erillisyyttä kun eivät halua tehdä ja olla yhdessä kuten isän uuden perheen kanssa.
Jos lapset vieraantuu äidistä vain siksi, että eivät tykkää tämän miesystävästä eivätkä tule käymään, niin silloin on lapsilla vähän itsetutkiskelun paikka. Teinit saattaa olla mitä on, mutta jos aikuisetkaan lapset eivät kykene sen vertaa asiallisuuteen ja huomaavaisuuteen, että sietävät miesystävää voidakseen pitää yhteyttä äitiinsä, niin silloin on vika lapsissa. Jos siis tosiaan miesystävä on ihan kunnollinen ihminen, eikä lapsilla oikeasti ole mitään syytä mielenosoituksiin.
Tai sitten itse asiassa äiti ei tunnu yhteydenpidon arvoiselta myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovata ne lapset vaan laitokseen, ei ne siitä parane ja ala pitää teidän yhteisestä tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
En mutta ihmettelen miksi se vetoaa isän puolella? Ei mitään ongelmaa, ja siellä on kumppani sekä useita lapsia.
He vain viihtyvät paremmin heidän kanssa. Ovat mukavampia ihmisiä ja heillä on enemmän yhteistä.
Varmaan niin on. Tämä tekee minut tosi surulliseksi, haluaisin muuttaa tilanteen. Lapset on minulle aina kaikki kaikessa.
Keskity luomaan parempaa suhdetta lapsiisi ja lopeta paineen luominen sen suhteen, mitä he ovat miehestäsi mieltä.
Varmaan näin. Vaan kun hoidan yksin arjen eikä resurssit niin laajat on vaikeaa tehdä mieluisampaa teineille. Olen kuitenkin se, joka joutuu rajat asettamaan. Vaatia tekemään kotitöitä, nukkumiset, pelaamiset. Teen hyvää ruokaa, juttelen, olen läsnä, kannustan. Sitä teen parhaani. Tunnen ettei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja isän uusperheen kanssa olivat juuri risteilyllä. Kysyn miksi näin ja vastaus "koska ne on kivoja".
Onko isän uudella puolisolla myös lapsia? Miksi teinit pitää pakottaa uusiin perheisiin? Heillä on entisen yhden tilalla pakotettuna kolme perhettä. Harva aikuinen sellaista itselleen haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä, että koska toimin niin väärin lapsiani kohtaan ko. kumppanini kanssa ja lapseni inhoavat häntä, olisiko kaikkien vuoksi oikein lopettaa. Lapset ei enää joutuisi häntä näkemään, ja joskus ehkä tulevaisuudessa tapaisin jonkun johon suhtautuvat neutraalisti. Tai olisin yksin, mutta ei ristiriitaa enää siitä minun ja lasten välille.
Ehkä voit ainakin viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ilman että miesystävä on paikalla? Elämä on valintoja, joskus vaikeita sellaisia. Lastesi hyvinvoinnista olet kuitenkin vastuussa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miehen kanssa koko ajan yhteen liimautuneena siten, ettei lapset saa ollenkaan sinun kanssasi aikaa?
Ei! Hyvin vähän. Arki on lapsille, vapailla välillä. Aina vaan vähemmän kun omieni kanssa niin vaikeaa. Lähinnä kun ovat isällään.
Minulla ei ollut mitään äidin uutta miestä tai suhdetta vastaan, mutta se väkinäinen uusperheen perustustaminen ahdisti. Mitä enemmän äiti yritti, sitä kauemmas minä pakenin. Ulkopuolisille erityisesti äidin oli pakko yrittää näyttää, että onnistuinpa eron jälkeen perustamaan toimivan uusperheen. Ehkä isän perheessä ei ole samanlaista pakotusta. Seurustele sinä sen ukkosi kanssa ja jätä lapset rauhaan.
Lapset elää sinun kanssa sitä arkea ja tapaavat isäänsä kaiken kivan merkeissä? Yleensä se äidin uusi tulee enemmän lasten tontille, kuin isän uusi.