Te kenellä oli lapsena muutoin normaali perhe, mutta käytettiin ruumillista kurittamista, oletteko saaneet myöhemmin mitään selitystä, että

Vierailija kirjoitti:

Minä tyttönä sain remmiä ja tukkapöllyä enemmän kuin veljeni koska mulla on ADHD. Vanhempia hävetti ja vitutti niin koetti remmillä saada musta sellaisen kuin tytön pitää olla. Eihän se toiminut,ei parantunut neuro  ominaisuus mun päässä

Teininä sitten tarkkisluokan kautta koulukotiin ja 15veenå olin jo täysi alkoholisti. 

Vanhemmat ei halua kuulla että mulla on ADHD ja mun pojalla myös. Olen kuulemma kahjo ja laiska ja niin mun poikanikin. En tiedä miten selittää sen että niiden kulta pojan,eli mun isoveljen toinen muksu on autistisi ja toinen ADHD.  Kun eihän veljessä tai sen upeassa vaimossa voi vikaa olla.  Mähän nyt olen yh ja kahjo  joka ei terveitä lapsia voi saadakaan mutta veli ei.

Exän koko perhe on nepsyjä, mutta eihän sitä myönnetä kuin joskus vahingossa. 

Entinen anoppi tekee kaikkensa välttääkseen, ettei poikani isän ongelmat ole periytyneet häneltä. Hän on itse sählännyt perhe-elämässään lastensa kustannuksella, mutta se ohitetaan. Välillä taas leuhkii tekemisillään, milloin ei uhriudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kummat lapset ovat niitä jotka ampuvat koulussa, juoksevat terapiassa ja joilla on mukamas ADHD, nepsy, autismi jne?????

 

Kyllä piiskaa voi käyttää, eikä lapsi siitä pilalle mene. 

Ellei ole tottunut väkivaltaan kotona niin ei edes osaa käyttää sitä muihinkaan. Eikä mikään ammuskelu tule edes mieleen. 

Väkivaltaa näkee muualla kuin kotona yllinkyllin nykylapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kummat lapset ovat niitä jotka ampuvat koulussa, juoksevat terapiassa ja joilla on mukamas ADHD, nepsy, autismi jne?????

 

Kyllä piiskaa voi käyttää, eikä lapsi siitä pilalle mene. 

Ellei ole tottunut väkivaltaan kotona niin ei edes osaa käyttää sitä muihinkaan. Eikä mikään ammuskelu tule edes mieleen. 

Väkivaltaa näkee muualla kuin kotona yllinkyllin nykylapset.

Niin kuin missä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia näitä traumaattisia kertomuksia alapeukutetaan täällä? Aika empatiakyvtöntä. 

Varmaan peukutuksen logiikka ei ole sama kaikilla. Toiset laittaa alapeukun, jos on ikävä asia kyseessä (vaikka teknisesti ottaen kommentti on hyvä, eli pitäisi antaa yläpeukku).

En koe saaneeni mitään traumoja, eivätkä kaksi sisarustanikaan. Itseasiassa olemme kiitollisia, että saimme rangaistuksen, kun ansaitsimme sen. Lapsuus oli hyvä ja rikas.

Isä harrasti kanssamme, äiti teki, leikki ja opetti. Kaikki ystävämme pitivät vanhemmistamme ja vielä aikuisinakin pitävät. Puolisot kehuvat ja ovat kiitollisia kun saivat uuden perheen, sekä lapsille isovanhemmat, jotka rakastavat heitä.

Kultainen keskitie. Pehmeää ja kovaa. Ei hemmottelua, mutta kuuntelua, sydämensivistystä ja tahtoa opettaa lapselle syy ja seuraussuhde.

Saimme tukkapöllyä 90-luvulla ja uskon ihan oikeasti, että vanhemmat pitivät sitä normaalina. Ja itsekin lapsena pidin sitä normaalina. Olemme erittäin läheisiä edelleen vanhempieni kanssa.

Ei silloin kyseenalaistettu fyysistä kurittamista.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee.

Juu, luterilainen maa!

Mietitäänpä voiko lasta hakata noin vain "koska silloin oli tapana" mietitään miten se tilanne menee. Olet vanhempi, lapsi on tehnyt jotain mistä et pidä. Suutut, ja haet vyön. Alat hakata lasta. Lapsi itkee ja lamaantuu. On sen jälkeen vaisu, pelkää sinua. Vieressä oleva lapsi näkee tilanteen, ja alkaa myös pelätä sinua. Mutta lapset tarvitsevat vanhempiaan, joten heidän pitää hylätä itsensä, jotta heitä ei hylättäisi. Siitä eteenpäin lapsi aina heittää omat tarpeensa syrjään, koska hän on viisas ja oppinut, että oma vanhempi ei ole turvallinen aikuinen joka kestää lapsensa tunteet ja olemassaolon kokonaisena ihmisenä kaikkine puolineen.

Vanhempi on tyytyväinen. Kaikki sujuu hyvin. Vuosikymmenten päästä oma lapsi kysyy, miksi hakkasit minua? Vanhempi ei käsitä, mitä ihmettä tuo kysyy? Sehän tehosi. Hinnan maksaa molemmat, suhteesta ei tule koskaan autenttinen. Vanhempi ei tunne itseään eikä lasta. Lapsella on sentään mahdollisuus oppia tuntemaan itsensä jos kykenee irrottautumaan vanhemman otteesta. Olet sillä matkalla, mutta haluat vielä pitää yllä vanhemmistasi ihanteellista kuvaa.

On surullisia tapauksia. Pahinta on jos ihminen alkaa kuvitella ansainneensa sen selkäsaunan. Silloin psyykeen murtaminen ja alistaminen on onnistunut. Moni kuvittelee vielä aikuisenakin, että pahoinpitelijä tarkoitti jotenkin "hyvää" sen sijaan että olisivat älyllisesti rehellisiä ja toteaisivat että se oli väärin. Lasta ei tule lyödä millään syyllä. Ja useinhan syytä ei ollutkaan, vanhempi löi koska oli itse pahalla päällä ja naamioi sen sitten lapsen viaksi.

Vierailija kirjoitti:

En koe saaneeni mitään traumoja, eivätkä kaksi sisarustanikaan. Itseasiassa olemme kiitollisia, että saimme rangaistuksen, kun ansaitsimme sen. Lapsuus oli hyvä ja rikas.

Isä harrasti kanssamme, äiti teki, leikki ja opetti. Kaikki ystävämme pitivät vanhemmistamme ja vielä aikuisinakin pitävät. Puolisot kehuvat ja ovat kiitollisia kun saivat uuden perheen, sekä lapsille isovanhemmat, jotka rakastavat heitä.

Kultainen keskitie. Pehmeää ja kovaa. Ei hemmottelua, mutta kuuntelua, sydämensivistystä ja tahtoa opettaa lapselle syy ja seuraussuhde.

Itsepetosta. Olet luonut itsellesi harhaisen narratiivin lapsuudestasi, koska et kestä totuutta. No kai se itsepetos sitten auttaa, mikäs minä olen arvostelemaan.

Minua ei lyöty. Eikä veljeäni, vaikka hän oli luonteeltaan itsepäinen ja hankala. Vanhemmat eivät halunneet pahoinpidellä pieniä lapsia ja se oli oikein. Meistä molemmista tuli kunnollisia ihmisiä. Sinua lyötiin turhaan. Näin ei olisi saanut olla. Olet uhri.

Vierailija kirjoitti:

Se oli tapa 60 luvulla. Kauheaa kasvatusta. On läheiset sukulaiset katuneet toimiaan.

Miksiköhän tätäkin on alapeukutettu? Onko ihan kamalaa myöntää, että se oli vanhempien tietämyksen muukaan  paras tapa kasvattaa, siiloisten arvojen ja tiedon ja kokemuksen mukaan? Ja sekin, että moni on tätä katunut, tuntuu olevan tosi kamalaa.

Varmaan siksi, että sitten pysty traumatisoitumaan ja uhriutumaan ja jatkamaan elämäänsä katkerana vihervasemmistolaisena hamaan loppuun asti?

Ei siihen oikein ole muuta selitystä kuin että se oli ajan tapa tai sitten ei vielä ollut tavoittanut tieto siitä, että fyysinen kuritus on väärin ja haitallista. En ole jaksanut enää ottaa vanhojen vanhempieni kanssa asiaa esille, mutta itselleni on selvä, etten tule koskaan samoin toimimaan. Lapsuus oli ja meni kauan sitten ja aika on nyt monella muullakin tavalla niin erilainen.

vm -84

Minua on hakattu niin että olisin voinut kuolla. Ei perheen muita lapsia. En ikinä ole edes tiennyt syytä siihen miksi minua näin hakattiin. Ei olisi tarttenut edes mennä kouluun kun olin niin hakattu. Minulle tämä on täysin käsittämätöntä. Olen ymmärtänyt että molemmat vanhempani ovat olleet väkivaltaisia ihmisiä mutta en ymmärrä mistä se tulee. Äiti profosoi isääni hakkaamaan minua. Ihan hirveetä. Eräs on sanonut perheestämme että lapset olisi pitänyt ottaa huostaan.

Aikuisena olen ymmärtänyt tulla ajatelleeksi asian jotenkin niin - SIIS TÄYSIN IDIOOTTIA - että olin uhka äidilleni... aivan kuin isälläni olisi ollut joku kiero suhde pieneen tyttäreensä. 

Tästä on seurannut koko elämän kestävä huono suhde vanhempiini. Ei kunnon kommunikaatiota. Ei IKINÄ minkäänlaista halausta - ei mitään - EN PYSTY... olen kaiken lisäksi saanut kuulla olevani vahinko ja jos en olisi ollut tulossa niin vanhempani eivät olisi menneet naimisiin. Ennenhän kaikki olivat jotain vanhinkoja...

Minua äitini rankaisi tukistamalla, piiskamalla ja ja arestilla. Isä ei koskaan rangaissut näin, ei edes huutamalla. 

Olin mielestäni ihan kiltti ja yritin pysyä äidin tieltä pois. Jouduin huolehtimaan pikkuveljestäni, joka teki kiusaa jatkuvasti. Siitä rangaistiin minua, ei veljeäni, koska minun olisi pitänyt saada veljeni kuriin. Veli nauroi ilkeästi päälle kun minua piiskattiin. Meillä on vain vuoden ikäero. 

Tämä tapahtui 60-luvun lopulla ja niin kauan kuin muutin pois kotoa17-vuotiaana. Olen vieläkin katkera tästä äidilleni. 

"Ken vitsaa säästää, se vihaa lastaan."

Olen 70-luvun lapsi ja saanut tuppiremmistä ja "koivuniemen herra" oli aina peloitteena.

Ihan normaali minusta kasvoi, kuten veljestänikin. Molemmat korkeakoulutettuja. Lämpimät välit vanhempiimme. Ei ole asiaa käsitelty jäljeenpäin, se oli sen ajan tapa. Aivan samoin kuin koiria piiskattiin tai ravisteltiin. Nykyisin ei tulisi kuulonkaan. Silloin ei paremmasta tiedetty.

Vanhemmat aina perusteli jollain raamatun jakeella että joka vitsaa säästää se lastansa vihaa tmv ja hehkuttivat miten eivät ole ikinä lyöneet lapsiaan😅 ovat tukistaneet, antaneet piiskaa, retuuttaneet kädestä yms, joten en olis kovin ylpeä silloin siitä ettei ole nyrkillä lyönyt naamaan. Sanoin että kostan sittenkun he ovat muistisairaita vanhuksia jotka eivät ymmärrä kunnolla kaikkiea ja jos eivät tottele, siitä taisivat ymmärtää viimein ettei ollut ihan ok. (En oikeasti tietenkään kosta, mutta sain heidät ajattelemaan tolla)

vm. 95

Minua kuritettiin vyöllä ekaa kertaa vasta 10-11-vuotiaana. Syynä uusperhekuviot. Isäpuolen lapsilla oli ollut kovempi kuri  ja saman katon alla piti olla samat säännöt myös minulla.

Tajusivatkohan aikuiset, että lapset alkavat näin pelätä heitä? Aikuinen on suurimman osan ajasta normaalisti, mutta sitten jossain tilanteessa lyö kurittaakseen. Pienistä tytöistä ja pienistä pojista kasvaa aikuisia naisia ja aikuisia miehiä, mutta ei se kuritettu lapsi sieltä sisältä katoa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kuritettiin vyöllä ekaa kertaa vasta 10-11-vuotiaana. Syynä uusperhekuviot. Isäpuolen lapsilla oli ollut kovempi kuri  ja saman katon alla piti olla samat säännöt myös minulla.

Hmm.. mielenkiinnosta kysyn, että minkä ikäisillä vyötä sitten yleensä käytettiin? Olen luullut, että se oli nimenomaan isompien lasten, eikä pienten menetelmä.

Vierailija kirjoitti:

Tajusivatkohan aikuiset, että lapset alkavat näin pelätä heitä? Aikuinen on suurimman osan ajasta normaalisti, mutta sitten jossain tilanteessa lyö kurittaakseen. Pienistä tytöistä ja pienistä pojista kasvaa aikuisia naisia ja aikuisia miehiä, mutta ei se kuritettu lapsi sieltä sisältä katoa.

Aikuinen on suurimman osan ajasta normaalisti, mutta sitten jossain tilanteessa antaa jäähyä, vie puhelimen, kieltää pelaamisen jne...