Mä en usko, että kukaan haluaa olla vuosikymmeniä vaan kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Ei jumankauta minkälainen on sellainen ihminen jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä eikä mitään ammattia muuta  kuin on ollut kotona koko ikänsä ja viihtyy kotona.

Tämmöinen yksi on lähipiirissä ja sen työttömyydestä ei saa puhua mitään eikä kysellä mitenkä se aikaansa päivisin kuluttaa. Lähiomaiset käy siivoomassa siellä. Siitä ei saa kysellä tai suututaan ja ihan terve ihminen kyseessä.

Muiden pitää olla itsenäisiä ja haukutaan heti jos joutuu työttömäksi.

Tuskin on terve jos tarvitsee siivousapua. Kertoo yleensä jostain tuo. Todennäköisesti mt ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai lapsia vasta myöhemmällä iällä. Ei ollut mikään uratykki aiemmin, perusduunari. Hänen koko identiteetti oli olla äiti. Kun me lapset lähdettiin niin hän jäi isäni kanssa kahdestaan. Ei ikinä maininnutkaan että lähtisi töihin eikä isänikään sitä vaatinut (iso palkka). Mutta isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi yksin. Hän masentui koska ei tiennyt kuka hän oikein oli. Ei ollut enää vaimo ja äiti. Edelleenkään ei ollut hinkua töihin. Vuodet vieri ja jäi eläkkeelle.

Nyt on 68 v ja mistään muusta ei puhu kuin kuolemasta. Hänellä elämä loppui oikeastaan silloin kun ei lapset asunut enää kotona. Toki suri leskeksi jäämistäkin. Me yritimme auttaa parhaamme mukaan mutta hän ei ottanut apua vastaan. Uskon vahvasti jos hänellä olisi ollut työ niin elämä ei olisi ollut niin synkkää kun kaikki muu lähti. Olisi ol

Monet masentuu, kun jäävät eläkkeelle. Vaikkei olisi ollut mikään erikoinen työ. Rutiinit, työkaverit ja aktiivisuus jää pois. Se on muutos johon pitää sopeutua. Pitää olla joku kiinnostava harrastus. 

Pohdin tätä omalta kohdalta. Olisinko kotona vain hoitamassa kotia ja lapsia? En. Kävisinkö palkkatöissäni, jos olisi miljoonia rahaa? En. 

Mutta. Tekisin omia taideprojekteja ja matkustelisin. Opettelisin eri maiden ruokien tekoa ja kieliä.

Mulle ei siis riittäisi sittenkään lapsenhoito elämän sisällöksi. Mutta eihän se monelle kotiäidillekään riitä, monella on sivubusineksia ja ihan omia juttuja. 

Se, että ap:kin typistää kotiäidin hölmöksi kunnianhimottomaksi loiseksi, kertoo enemmän luterilaisesta työn ihannoinnista kuin kotiäideistä. 

Musta olis kiva olla kotirouva, tyhmää käydä töissä joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä omalta kohdalta. Olisinko kotona vain hoitamassa kotia ja lapsia? En. Kävisinkö palkkatöissäni, jos olisi miljoonia rahaa? En. 

Mutta. Tekisin omia taideprojekteja ja matkustelisin. Opettelisin eri maiden ruokien tekoa ja kieliä.

Mulle ei siis riittäisi sittenkään lapsenhoito elämän sisällöksi. Mutta eihän se monelle kotiäidillekään riitä, monella on sivubusineksia ja ihan omia juttuja. 

Se, että ap:kin typistää kotiäidin hölmöksi kunnianhimottomaksi loiseksi, kertoo enemmän luterilaisesta työn ihannoinnista kuin kotiäideistä. 

Mä en ymmärrä tätä, että lapsenhoito olisi elämän sisältö jos olisi kotona. Niiden lasten kanssa kun voi tehdä paljon kaikkea. Itse matkustelin paljon lasten kanssa kun olin kotiäiti, käytiin museoissa, urheiltiin ja vaikka mitä. Ei se mitään lastenhoitoa ollut vaan elämistä lasten kanssa <3

Sama se mitä nainen tekee tai on tekemättä niin aina joku "tietäjä tietää" paremmin ja kokee tarvetta arvostella ja oikeudekseen arvostella.

Hassusti myös naiset pitää kovinta ääntä muista naisista. 

Nainen on jotenkin viallinen kun:

-naisella ei ole lapsia. 

-kun naisella on lapsia

-kun naisella on  1 lapsi

-kun naisella on enempi kuin 1 lapsi

-kun nainen saa ensimmäisen lapsensa tietyn ikäisenä ja se ikä voi olla mikä tahansa vuosien 13-50 ikävuoden väliltä. Alaikäisenä raskautuminen ei tokikaan ole millään tavalla ihanteellinen aika, mutta eipä se täysi-ikäisyyskään näiden pätevämpien mielestä ole. 

-kun nainen on kotiäiti

-kun nainen käy töissä

-kun nainen on työtön

-kun naisen työpaikka on mikä tahansa

-kun naisen mies huolehtii lapsistaan

-kun mies ei huolehdi lapsistaan

-kun mies on väkivaltainen 

-kun mies pettää

-kun nainen on yh

-kun nainen jää väkuvaltaiseen suhteeseen

-kun nainen eroaa väkivaltaisesta suhteesta

-kun hoitaa vuosia pieniä lapsiaan kotona

-kun nainen ei osaa ajaa ruohonleikkurilla

-kun nainen osaa ajaa ruohonleikkurilla. 

Parhaimmillaan nää pätevimmät vaatii että naisen tulee riippuvainen miehestä ja samalla itsenäisiä huolehtien mieslapsesta koska se on naisten tehtävä. 

Mieslasta ei tietenkään sovi nähdä sellaisenaan kuun on koska sille tulee paha mieli ja naiselta lähtee henki. 

Mies on kuitenkin perheen pää joka elättää perheensä vaikkei koskaan olisi töissä käynytkään. 

"Miten kotiäidit tämän asian hoitavat?  Miten voi lapselle sanoa, että  nyt kuule kannattaa todellakin hakea niitä kesätöitä/kerätä pulloja/ulkoiluttaa naapurin koiraa tai  mitäikinä ansaitakseen omaa rahaa, jos itse ei käy töissä eikä töitä edes hae? Eikä siis yksikään euro omalla tilillä ole itse ansaittu. Millainen esimerkki se lapsille on?"

Jaa miten niin ei ole eurokaan tilillä itse ansaittu? Itsehän olen ostanut osakkeeni ja sijoittanut rahani tuottavasti. Saman aion opettaa mukuloille etteivät tuhlaa elämäänsä matalapalkkatöissä raatamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä omalta kohdalta. Olisinko kotona vain hoitamassa kotia ja lapsia? En. Kävisinkö palkkatöissäni, jos olisi miljoonia rahaa? En. 

Mutta. Tekisin omia taideprojekteja ja matkustelisin. Opettelisin eri maiden ruokien tekoa ja kieliä.

Mulle ei siis riittäisi sittenkään lapsenhoito elämän sisällöksi. Mutta eihän se monelle kotiäidillekään riitä, monella on sivubusineksia ja ihan omia juttuja. 

Se, että ap:kin typistää kotiäidin hölmöksi kunnianhimottomaksi loiseksi, kertoo enemmän luterilaisesta työn ihannoinnista kuin kotiäideistä. 

Mitä sisältöä elämään tuo suorittava työ, raskas työ? Toki palkka ja itsenäisyys. Kyllä lapset on kivoja ja palkitsevat hoitajansa. Siinä työssä ei vain ole oikein työaikoja. Eikä taukoja. Se tekee siitä raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä omalta kohdalta. Olisinko kotona vain hoitamassa kotia ja lapsia? En. Kävisinkö palkkatöissäni, jos olisi miljoonia rahaa? En. 

Mutta. Tekisin omia taideprojekteja ja matkustelisin. Opettelisin eri maiden ruokien tekoa ja kieliä.

Mulle ei siis riittäisi sittenkään lapsenhoito elämän sisällöksi. Mutta eihän se monelle kotiäidillekään riitä, monella on sivubusineksia ja ihan omia juttuja. 

Se, että ap:kin typistää kotiäidin hölmöksi kunnianhimottomaksi loiseksi, kertoo enemmän luterilaisesta työn ihannoinnista kuin kotiäideistä. 

Mä en ymmärrä tätä, että lapsenhoito olisi elämän sisältö jos olisi kotona. Niiden lasten kanssa kun voi tehdä paljon kaikkea. Itse matkustelin paljon lasten kanssa kun olin kotiäiti, käytiin museoissa, urheiltiin ja vaikka mitä. Ei se mitään lastenhoitoa ollut vaan elämistä lasten

No tämä! Ihan samanlaista elämää kuin muidenkin ihmisten esim ystävien kanssa. 

Kotiäitiys oli mun elämäni parasta aikaa! Olen niin onnellinen, että olin kotona pitkään lasten kanssa. Tämä työelämä, kiire, paineet on ihan kamalaa. En ymmärrä kuka tästä nauttii. 

Mun lapsi kysyi eilen, että onko mahdollista saada paljon rahaa ilman opiskeluja. Hyvin olen lapsen kasvattanut, miettii rahaa paljon. Hyvä merkki. Olen ollut pitkään kotiäitinä. Ehkä tää malli on ollut kimmokkeena voimakkaalle rahan himolle. 

Miksi aina puhutaan kotiäideistä? Jos lottovoitto osuisi kohdalle ja jompi kumpi haluaisi jäädä kotiin, niin meillä se olisi mies. Itse olen kunnianhimoinen ja uraorientoitunut, korkeammin koulutettu, ja palkkakin on isompi kuin miehellä. Lisäksi harrastan aika tavoitteellisesti, mutta eivät lastenhoito, kotityöt ja harrastukset millään riittäisi elämän sisällöksi. Tuskin mieskään jaksaisi kovin montaa vuotta kotona olla, vaan luultavasti opiskelisi välissä uuden tutkinnon ja ehkä vaihtaisi alaa. 

Olen ollut työtön koko ikäni ja elämäni on kaikkea muuta kuin tylsää eikä edes ole lapsia. Huomenna menossa Norjaan vaellukselle kun ollut niin kiireinen kuukausi, pakko käydä lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi kysyi eilen, että onko mahdollista saada paljon rahaa ilman opiskeluja. Hyvin olen lapsen kasvattanut, miettii rahaa paljon. Hyvä merkki. Olen ollut pitkään kotiäitinä. Ehkä tää malli on ollut kimmokkeena voimakkaalle rahan himolle. 

Sukupolvet hyppäävät seuraavan yli ajatusmaailmassa. Toiset tekevät työtä paljon saadakseen rahaa, sitä seuraava sukupolvi haluaa jotain aivan muuta. Kunnes taas uusi sukupolvi näkee rahan tavoittelemisen arvoisena asiana. Tärkeimpänä. 

Siis minun kotiäiti-elämä oli ihan samanlaista elämää kuin uraäiti-ystävien elämä paitsi että ei tarvinnut mennä töihin. Sen 8-10h päivässä mikä töissä menee sain elää oman aikataulun mukaan lasten kanssa. Mutta minulla oli ja on perheen lisäksi monia kiinnostuksen kohteita elämässä, on ystäviä ja harrastuksia. On myös omaa aikaa. Hyvä parisuhde. Talous kunnossa. Terveys ok. 

Älä usko. Eihän se ole sinun uskosi asia. Minä halusin ja haluan yhä. Lapset tosin on jo lentäneet pesästä. Homma hoidettu. Ja hyvin. Nyt vaan nautin vapaudesta ja elämästä. Tykkään kun on pienet kuviot. Paitsi yksi harrastus on matkailu joten maailmaakin on tullut nähtyä. Myös lasten kanssa reissattiin. Juuri olimme Usassa reissussa.

Jos kotiäiti kasvattaa kotona seitsemän hyvin toimeen tulevaa kansalaista, eikö silloin ole kotiäiti arvostuksen ansainnut. Ei arvostuksen saamiseen tarvita korkeakoulutus todistusta tai muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiäiti kasvattaa kotona seitsemän hyvin toimeen tulevaa kansalaista, eikö silloin ole kotiäiti arvostuksen ansainnut. Ei arvostuksen saamiseen tarvita korkeakoulutus todistusta tai muuta. 

Arvostan kotiäitejä enemmän kuin ihmisiä jotka vie lapset toisten kasvatettavaksi. On oikeastaan ihan sairasta että jo vaippaikäiset laitetaan tuntemattomien hoiviin!

Mielenkiinnolla luen aina näitä ihmisten juttuja kotiäideistä/kotirouvista. Ihan kivikautisia käsityksiä ja yleistyksiä. 

Noin vanhanaikaisia käsityksiä monilla on koska harva kotiäiti/rouva uskaltaa kovin hehkuttaa elämäänsä missään tai paskaa tulee niskaa. Jos kerron jotain positiivistä omasta elämästäni niin ei sitä haluta uskoa tai väännetään ihan muuksi. Mutkun ja mutkun sen kotiäidinhän piti olla köyhä luuseri nyrkin ja hellan välissä. Itse tiedän että olen saanut elää etuoikeutettua elämää ja osaan olla siitä kiitollinen. En pidä siis mitään itsestäänselvyytenä. Mutta harvoin kerron kenellekään oikein mitään koska vastapuoli voi jopa suhtautua vihamielisesti siihen että saan olla kotona ja olen onnellinen.