Minkä takia lasten pitää nykyään saada ilmaista kaikkia tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kaikille aikuisillekaan ihan selvää, että tunne ja käytös on tosiaan kaksi eri asiaa.

Tämä ketju käsittelee tunteiden ilmaisua joka on yksi käytöksen muoto.

Onhan se, mutta aina ei tarvitse käyttäytyä kuten mieli tekisi. Normaali aikuinen on oppinut  hallitsemaan reaktionsa, eikä toimi estoitta tunteen ohjaamana. Lapsi ei vielä osaa, mutta aikuisen tehtävä on opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Miksi tunteiden pitäisi olla joku aivan erit

Jos tunteita ei tunnisteta ja niiden annetaan hallita, silloin poliitikotkin yms toimivat tunteidensa mukaan.

Jatkuva "sanoittaminen" on nimenomaan oire siitä, että oletetut tunteet nostetaan jalustalle ja niitä pidetään ensisijaisina faktoihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Kuka käskee tehdä jatkuvaa sanoittamista? 

Miksi sinä luulet, että niitä tunteita pitäisi "jatkuvasti sanoittaa"? Mitä se jatkuva sanoittaminen sinun mielestäsi edes on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Ei tunteiden vaikutus mihinkään häviä sillä, että ne arvottaa "faktoja" alemmas ja jättää sanoittamatta. Ei ne teidänkään kermapersekakarat mitään enkeleitä ole :) raha ja koodauskirjat ei korvaa psykopaatti-iskän ja lapatossuäidin levittämää psykopatiaa.

Tunteiden sanoittaminen ja tunnistaminen kyllä mahdollistaa juuri sen, että voi tehdä faktoihin liittyviä päätöksiä eikä ole niiden tunteiden vietävissä, tiedostaen tai tiedostamatta. Ei se tunteiden sanoittaminen tarkoita sitä, että niitä pitää sanoittaa ääneen jollain esikoulutasoiseksi käännetyllä pitkällä monologilla.

Se sanoittaminen tarkoittaa vaikka sitä, että ohimennen ajatuksissaan huomaa, että "nyt käyttäydyin näin siksi, että olen vihainen syystä x, mutta sen sijaan minun kannattaisi keskittyä siihen, että käyttäydyn toisella tavalla, koska se on järkevämpää". 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä luulet, että niitä tunteita pitäisi "jatkuvasti sanoittaa"? Mitä se jatkuva sanoittaminen sinun mielestäsi edes on? 

Ainakin ammattikasvattajilla se on yleensä työnantajan vaatimus, että pidetään tunnekortit kaulanauhassa roikkumassa ja sanoitetaan heti kun tuntuu, että lasten toiminnassa on vähänkin kitkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Jännä, että ihmiset kuulee, että tunne ei olisi aina fakta. Kyllä se on. Jokaisella, joka sanoittaa, että hänellä on aidosti viha, niin silloin hänellä on. Se jos mikä on täysin faktaa, toki vain silloin, jos ihminen tunnistaa tunteensa. ;) 

Niin sanotut "fakta ja järki" ihmiset ovat huomattavasti enemmän tunteidensa vallassa, kun nämä, jotka tunnistavat tunteensa. Tämäkin on fakta ja helppo päätellä miksi näin! Se on paradoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Ihan uteliaisuudesta, osaako sinun mielestäsi pikkulapsi käsitellä tunteita noin abstraktisti järkeillen?

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Olisinko koskaan joutunut tunneasioita niin tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti miettimään ja opettelemaan, jos minun olisi vain annettu tuntea pienestä pitäen? Sen "osasin", ihan jo lapsena, se tuli luonnostaan. Esim. pelkäsin isääni kuollakseni ja ensimmäisiä muistojani on, kun taaperoikäisenä ilmaisin tämän äidilleni, joka antoikin välittömästi luunapin. Olin ymmälläni, mitä olin tehnyt väärin. Yritin vielä toisen kerran, sain taas luunapista. Opin olemaan hiljaa. Opin epäilemään tunteitani ja sitä, saako niitä ilmaista. Pian en ilmaissutkaan muita kuin "positiivisia" tunteita, joista äiti ei mennyt pois tolaltaan. Itkut itkin yksin, jos en onnistunut pitämään niitä sisälläni. Vihaa en uskaltanut edes tuntea, koska ainoat esimerkit sen ilmaisusta olivat tuhoisia. Pelko katosi jonnekin tiedostamattomaan ja ilmeni myöhemmin epämääräisenä ahdistuksena sekä somaattisina oireina.

Ei, en usko, että pikkulapsi "osaa" "käsitellä" tunteita järkeillen, ja mietin, tarvitseeko lapsen sitä osatakaan. Eikö riitä, että lapsi tuntee, ilmaisee tunteensa ja siihen reagoidaan terveillä tavoilla? Ja jos ei lapsesta vastuussa olevat aikuiset niitä terveitä tapoja osaa, on heidän tehtävänsä tehdä se työ oman tunne-elämänsä osalta. Parhaitenhan todennäköisesti oppii esimerkkiä seuraamalla, ei "tee kuten sanon, älä kuten teen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Miksi tunteiden pitäisi olla joku aivan erityinen asia jota korostetaan joka käänteessä? Toimiva yhteiskunta rakennetaan ennen kaikkea faktojen varaan eikä tunteiden.

Mistä keksit, että niiden pitäisi olla "joku aivan erityinen" asia, jota "korostetaan" joka käänteessä? Itse ajattelen, että tunteet ovat ihmisen luonnollinen, synnynnäinen ominaisuus (="pyhä", loukkaamaton). Ja ehkä yhteiskunnissakin voitaisiin paremmin, jos ihmisten tunteista välitettäisiin enemmän... Terveessä, viisaassa ihmisessä ajatukset (äly) ja tunteet toimivat lomittain sulassa sovussa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

"Ennen kaikkien olisi pitänyt olla väkivaltarikollisia koska kaikki kasvatettiin sillä paheksumallasi auktoriteettia suosivalla tavalla. Kotona tuli remmiä ja koulussa karttakeppiä."

Sä käytät taas sanaa auktoriteetti väärin ja valehtelet jostain mistä et selkeästi tiedä, ihmisen historiassa ei ole ikinä ollut tuommoista hetkeä, välillä fyysisyys on ollut sallitumpaa mutta silloinkin te väkivaltaiset narsistit olitte ihan oma sekopäinen lukunne, suurin osa ihmisistä kykeni silloinkin kasvattaan lapsensa rakkaudella ja aidolla auktoriteetilla jota ei tarvinut feikata väkivalloin.

Eikä väkivaltarikolliseksi päätyminen suinkaan ole ainoa mahdollinen hakkaamisen tulos. Osa hakatuista alistuu ja ryhtyy miellyttämään muita pitääkseen itsensä turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Miksi tunteiden pitäisi olla joku aivan erit

Mistä keksit, että niiden pitäisi olla "joku aivan erityinen" asia, jota "korostetaan" joka käänteessä? Itse ajattelen, että tunteet ovat ihmisen luonnollinen, synnynnäinen ominaisuus (="pyhä", loukkaamaton). Ja ehkä yhteiskunnissakin voitaisiin paremmin, jos ihmisten tunteista välitettäisiin enemmän... Terveessä, viisaassa ihmisessä ajatukset (äly) ja tunteet toimivat lomittain sulassa sovussa keskenään.

Kasvatus muuttuu. Ennen lapset saivat palkinnon jos käyttäytyivät hyvin ja rangaistukset jos käyttäytyivät huonosti. Nykyään taas puhutaan vaan tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voisi opettaa myös itsehillintää.

Niin , eräs lapsi löi vasaralla oikein pahasti sormensa ja hän itkemään kun sai niin kipeää : Isä , et sinä saa itkeä kun olet jo iso mies. Näinkö.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä luulet, että niitä tunteita pitäisi "jatkuvasti sanoittaa"? Mitä se jatkuva sanoittaminen sinun mielestäsi edes on? 

Ainakin ammattikasvattajilla se on yleensä työnantajan vaatimus, että pidetään tunnekortit kaulanauhassa roikkumassa ja sanoitetaan heti kun tuntuu, että lasten toiminnassa on vähänkin kitkaa.

Huomaatko oman lauseesi: ei jatkuvasti vaan tarvittaessa eli, kun on kitkaa. Ajatuksena se, että näin ne kitkatilanteet vähenevät ja helpottavat. 

Onhan se ihan sairaan noloa (tai no ei ole, nolompaa on osa tämän ketjun keskustelijoista), että on pitänyt nyt aikuisena leikkiä niillä tunnekorteilla, että saisi tunnemaailmansa jotenkin toimivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."

 

Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.

Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.

Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.

Kasvatus muuttuu. Ennen lapset saivat palkinnon jos käyttäytyivät hyvin ja rangaistukset jos käyttäytyivät huonosti. Nykyään taas puhutaan vaan tunteista.

Ei nykyään "puhuta vaan tunteista", mutta on yksilön ja yhteiskunnan kannalta parempi, että lapsia ohjataan kohti aikuisuutta, jossa heitä ei ole passivoitu kepin ja porkkanan avulla, vaan aktiivisuus on nujertumatta edelleen tallella. Siihen kun lisätään ihmisen käsitys omista ja toisen tunteista  ja halu toimia niitä kunnioittaen, saadaan muodostettua tervein, tuotteliain ja sosiaalisesti toimivin versio ihmisestä. Mielestäni vanhemman oleellisin tehtävä on valmistella lasta tervettä ja toimivaa aikuisuutta varten, ei vain selvitä taas yhdestä keskiviikosta.

Aivan! Tunteita ei saa näyttää. Pitää olla hiljaa. Eikä saa olla kova ääninen. Pitää istua hiljaa paikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kun ei oltu opetettu mitään käytöstapoja niin se oli vain kerran kun katselin ja seuraavaa kertaa ei tullut.

Se ei ole minun tehtävä opettaa käytöstapoja toisten lapsille. Ei minun kotona mennä kukaan omin luvin kaapeille ja olla kuin omassa kodissa.

Meillä kylässä vanhempi ei kieltänyt lastaan ollenkaan kun se alkoi syödä meidän pakastimesta ihan kaikki jäätelöt.

 

En ole koskaan nähnyt noin röyhkeetä kyläilyä. Oli viimeinen keta kun ne vieraat tulivat.

Vanhemmat eivät siis selkeästi osaa opettaa lapselleen käytöstapoja ja olet oikeassa, että noin ei saa toimia ja lapselle tulee jatkossa ongelmia, jos ei osaa toimia tilanteen vastaavalla tavalla esim. nälän tunteesta huolimatta. Ihan hyvin voit omassa kodissasi kertoa miten siellä toimitaan ja mitkä säännöt ovat. Miksi annat vieraiden kävellä sun oman tahdon yli? Sun pitäisi opetella ilmaisemaan itseäsi eikä käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti.