Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lasten pitää nykyään saada ilmaista kaikkia tunteita?
19.04.2024 |
Minusta sellainen lapsi joka sanoo suorat sanat kaikesta on epäkohtelias. Voi myös miettiä, että miten nämä lapset tulevat pärjäämään aikuisina esim. työelämässä, kun opittu siihen, että pidäkkeitä ei saa olla tunteiden ilmaisun suhteen.
Kommentit (157)
Lapset ovat kommenteissaan aika usein rajattomia. Kannustaminen rajattomaan käytökseen ja kommentointiin johtaa joskus toisia loukkaavaan käytökseen. Ei sellaiseen ole syytä kannustaa. Heillä kuitenkin elämänkokemus on aika olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Somen tekoitkut jostain pikkuasiasta ovat oma lajinsa, joilla kerjätään lähinnä huomiota ja klikkauksia, ja ehkä peitetään jotain muuta. Kannattaa opetella vähän some-lukutaitoa ja nähdä näiden feikkiesitysten läpi.
Ei kyse ole vain somesta vaan ihan arkisesta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Itku tekee hyvää. Minä en ennen itkenyt juuri koskaan, vaikka olen nainen. Nyt kun sallin itselleni tuntea tunteeni läpi, tirahtaa väkisinkin välillä itkua. Mitä se haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden ilmaisu on eri asia kuin rumasti puhuminen
Monien tunteiden ilmaiseminen on väistämättä rumaa tai epäsopivaa monissa tilanteissa.
Joo, mutta nämä ovat samalla oivallisia tilanteita aikuisen johdolla harjoitella parempia tapoja tunteiden ilmaisuun. Kaikki tunteet ovat ok ja normaaleja, mutta se ei ole sama kuin että saisi käyttäytyä miten tahansa. Lapsen on opittava erottelemaan mikä on tunne, mikä on ajatus ja mikä on toiminta, ja miten nämä liittyvät toisiinsa. Lapsi oppii myös hallitsemaan omia tunteitaan, kun tiedostaa ne, ja löytää sosiaalisesti sopivia keinoja ilmaisemaan niitä. Hän myös oppii vähitellen säätelemään omia tunnetilojaan ja ohjaamaan ajatuksiaan. Kaikkiin tunnetiloihin ei ole enää pakko reagoida impulssiensa mukaan, vaan voi löytää keinoja rauhoittaa itseään, ja ohjat
Tämä on ilmeisesti suoraa sitaattia jostain tunnekasvatuksen oppikirjasta.
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias haistattelee ja haukkuu vanhempiaan hirveillä sanoilla sekä näyttää keskaria, vaan minkäs teet kun kurinpito on nykyään kielletty. Antaahan hänen ilmaista vaan tunteitaan.
Ihan oikeasti. Taas puhutaan huonosta käytöksestä. Moni täällä antaa myös esim. huonosta käytöksestä. Puhuvat lasten kiroilemattomuudesta ja arvostelusta. Myös lapsen huono käytös vierailla on ollut esimerkkinä.
Toiset taas puhuvat vellomisesta. Jonka vuoksi ihmiset menevät terapiaan vielä lisää vellomaan... voi kertoa, ettei kukaan terapiaan tullut, ole aidosti osannut tunnistaa tunteitaan ja se on aivan hyvään oloon. Kummallisia luuloja ihmisillä.
Toiset taas puhuu negatiivisista tunteista. Ei sellaisia edes ole. Ne on kaikki aivan yhtä tärkeitä meille ja toimii meidän suojelijana!
Tunteet eivät ole demoneja. Se, että emme tunnista niitä, aiheuttaa taas lukemattoman määrän huonoa käytöstä ja pajaa mieltä kaikille. Itselle ja muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunteiden PIDÄKKEETÖN ilmaisu tilanteessa kuin tilanteessa kielii nimenomaan huonosta tunnekasvatuksesta. Siitä, että tunteet on väkisin padottu, ja ne räjähtävät sitten pidäkkeettä ja mahdollisimman huonossa tilanteessa.
Tuo on nimenomaan sitä huonoa tunnekasvatusta, jossa tunteita ei tunnisteta tai sallita, ja tunneilmaisu on alkeellisella tasolla. Sosiaalisia taitoja ja tunneälyä ei ole kotikasvatuksen kautta opittu tai saatu.
Jos asia on noin, niin mistä sitten johtuu pidäkkeettömän tunneilmaisun yleistyminen? Esim. 10 vuotta sitten lapsia ei vielä tunnekasvatettu, ja myös pidäkkeetön tunneilmaisu oli silloin harvinaisempaa.
Onko sinulla jotain faktaa esittää siitä, että pidäkkeetön tunneilmaisu (=huono tunnekasvatus) olisi ensinnäkään yleistynyt? Vai pelkkä mutu?
Vierailija kirjoitti:
Tää tämmönen väittely missä ei kiusallaankaan tunnisteta mitä yritetään sanoa vaan väännetään kaikesta oma äärimmäinen mielikuvitusversio ja sit kommentoidaan sitä on ihan super hedelmällistä.
Kaikille vanhemmille jotka mietitte miten tää on näin vaikeeta, ei ole, tähdätkää niuho-irmelin ja hippi-einarin välimaastoon, mutta älkää kuunnelko kumpaakaan suoraan.
Tolkun ääni!
Tai no ite olen tehny noin, vältelly ääripäitä ja kiihkoilijoita ja mun mukulat on kohta maailmalla tolkun itsenäisinä ihmisinä ja eivät edes vihaa minua, kotonakin tykkäävät käydä aina kun pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias haistattelee ja haukkuu vanhempiaan hirveillä sanoilla sekä näyttää keskaria, vaan minkäs teet kun kurinpito on nykyään kielletty. Antaahan hänen ilmaista vaan tunteitaan.
Ihan oikeasti. Taas puhutaan huonosta käytöksestä. Moni täällä antaa myös esim. huonosta käytöksestä. Puhuvat lasten kiroilemattomuudesta ja arvostelusta. Myös lapsen huono käytös vierailla on ollut esimerkkinä.
Toiset taas puhuvat vellomisesta. Jonka vuoksi ihmiset menevät terapiaan vielä lisää vellomaan... voi kertoa, ettei kukaan terapiaan tullut, ole aidosti osannut tunnistaa tunteitaan ja se on aivan hyvään oloon. Kummallisia luuloja ihmisillä.
Toiset taas puhuu negatiivisista tunteista. Ei sellaisia edes ole. Ne on kaikki aivan yhtä tärkeitä meille ja toimii meidän suojelijana!
Tunteet eivät ole demoneja. Se, että emme tunnista niitä, aih
Voi kuule terapiaan mennään isoin joukoin ihan TRENDIN takia. Kun sanot joissakin työpaikoissa käyväsi terapiassa, saat heti arvostusta ajan hengessä olevana naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.
Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Ihan uteliaisuudesta, osaako sinun mielestäsi pikkulapsi käsitellä tunteita noin abstraktisti järkeillen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Somen tekoitkut jostain pikkuasiasta ovat oma lajinsa, joilla kerjätään lähinnä huomiota ja klikkauksia, ja ehkä peitetään jotain muuta. Kannattaa opetella vähän some-lukutaitoa ja nähdä näiden feikkiesitysten läpi.
Ei kyse ole vain somesta vaan ihan arkisesta käytöksestä.
No tämä somesta opittu laskelmoitu käytös voi toki tarttua tosielämäänkin. Mutta kyllähän maailmaan itkua mahtuu. Joissain maissa ja Suomenkin kansanperinteessä on jopa itkijänaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exanoppi ei myöskään ymmärrä. Osaa kyllä pitää kullissit pystyssä ja se on pääasia.
Ei ymmärrä vaikka häneltä kysyy että mites meni niin kuin omien lasten kasvatuksen kanssa. Hänhän teki kaiken oikein joten on kaikkien muiden syytä se että lapsillaan on vakavia päihde ja mielenterveysongelmia.
Poikansa sitten ilmaisi ne tunteensa minuun. Äidilleen on edelleen kynnysmattona ja kun itse en sitä suostunut olemaan exälleni ja suvulleen edes eron jälkeen niin saas nähdä keneltä lähtee henki. Tuuria on ollut jo niin paljon että jossakin vaiheessa loppuu.
Kun niitä tunteitaan on saanut lapsena ilmaista ja käsitellä turvallisten ihmisten ympäröimänä niin ei sellainen aikuisena käyttäydy kuin viallinen tikittävä aikapommi joka vähän tussahtelee jonnekin ennen kunnollista räjähdystä.
Kaikki tunteen on ok ei käne ryöpsähdä miten sattuu minne sattuu.
"Voi kuule terapiaan mennään isoin joukoin ihan TRENDIN takia. Kun sanot joissakin työpaikoissa käyväsi terapiassa, saat heti arvostusta ajan hengessä olevana naisena. "
Sun ehdottomuus on ajanut sut puhuun ihan silkkaa valetta mutu pohjalta, nyt ois hyvä hetki skarpata ennen kun menee nolommaks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.
Miksi muuten tunteet eivät olisi "pyhiä" ja loukkaamattomia? Mitä pahaa sinun mielestäsi tunteissa on? Ja nimenomaan tunteissa itsessään, ei siinä, että jotkut ilmaisevat niitä haitallisesti.
Miksi tunteiden pitäisi olla joku aivan erityinen asia jota korostetaan joka käänteessä? Toimiva yhteiskunta rakennetaan ennen kaikkea faktojen varaan eikä tunteiden.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä että 14-v tytöt osaa sanoa että heitä panettaa.
Vielä parempi ois jos sä et ois noin älyllisesti epärehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Itku tekee hyvää. Minä en ennen itkenyt juuri koskaan, vaikka olen nainen. Nyt kun sallin itselleni tuntea tunteeni läpi, tirahtaa väkisinkin välillä itkua. Mitä se haittaa?
Eikä kaikki itku ole negatiivisten tunnetilojen aiheuttamaa. Jokin saattaa vaan olla niin liikuttavaa tai söpöä, että alan itkemään. Tai ilahdun jostain todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen solmiminen muulla kuin pupunkorvatekniikalla pitää opettaa mutta tunteiden tunnistamista ei tarvitse opettaa.
Pupunkorvatekniikassa ei ole mitään vikaa. Hyvin on pysynyt nauhat kiinni jo melkein 55v. Siinä on vikaa, ettei pienille lapsille ole edes nauhat solmittavia kenkiä juurikaan tarjolla. Nauhat usein on. Koristeena. Venykkeet, tarrat, tai vetoketju sitten varsinaisena sulkimena ja säätimenä. Tällä tavoin kaikki normaalitkin pienet kädentaidot häviää, mitä käsinkirjoittamisen poistumiselta edes säästyisi.
Tunteita saa tunnistaa ja tuntea. Ilmaisun voi jättää väliin, jos ei itseään osaa edes auttavasti hillitä.
Sinulle nauretaan jos käytät pupunkorvatekniikkaa. Töissä et edes etene jos pomo näkee.
Oho! Tämä tieto pääsi yllättämään. En ole 35 vuoden työuralla moista havainnut. Sittenkö etenee, kun ei osaa edes solmia kengännauhojaan?
Ai niin, en itse leikki-ikäisenä valinnut tapaa, jolla opetettiin. On toiminut, eikä ole ollut syytä ottaa toista metodia käyttöön, kun vanha tulee ajattelemattakin ja vaikka katsomatta. Ei siis todennäköisesti älyllinen vajaus kyseessä, kun opin lukemaankin 4-vuotiaana. Jollain voi olla "paremmalla tekniikalla" solmitut muotilenkkarit, mutta ei välttämättä osaa lukea kuin auttavasti peruskoulun päättötodistuksen saadessaan. Mutta joo, elellään kummallisia aikoja monenkin asian suhteen.
Jotta meille ei enää tulisi tapauksia jossa Isäntä ajaa perheensä lumihankeen kirveen kanssa alkoholin vaikutuksen alaisena?Tai sellaista että äiti yrittää tyynyllä t*appaa oman lapsensa kun ei jaksa enään? Tunteiden pullottamisella vakavia yhteiskunnallisisa seurauksia.
Joo, mutta nämä ovat samalla oivallisia tilanteita aikuisen johdolla harjoitella parempia tapoja tunteiden ilmaisuun. Kaikki tunteet ovat ok ja normaaleja, mutta se ei ole sama kuin että saisi käyttäytyä miten tahansa. Lapsen on opittava erottelemaan mikä on tunne, mikä on ajatus ja mikä on toiminta, ja miten nämä liittyvät toisiinsa. Lapsi oppii myös hallitsemaan omia tunteitaan, kun tiedostaa ne, ja löytää sosiaalisesti sopivia keinoja ilmaisemaan niitä. Hän myös oppii vähitellen säätelemään omia tunnetilojaan ja ohjaamaan ajatuksiaan. Kaikkiin tunnetiloihin ei ole enää pakko reagoida impulssiensa mukaan, vaan voi löytää keinoja rauhoittaa itseään, ja ohjata omia reaktioitaan tunteesta huolimatta.