Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lasten pitää nykyään saada ilmaista kaikkia tunteita?
19.04.2024 |
Minusta sellainen lapsi joka sanoo suorat sanat kaikesta on epäkohtelias. Voi myös miettiä, että miten nämä lapset tulevat pärjäämään aikuisina esim. työelämässä, kun opittu siihen, että pidäkkeitä ei saa olla tunteiden ilmaisun suhteen.
Kommentit (157)
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinunko mielestä siis ei saa sanoa, että nyt olen vihainen ja pettynyt? Jos vain tunteiden ilmaisua ajattelee? Tai, että minua pelottaa ja tunsin oloni hylätyksi? Ihanko oikeasti?"
"Jos oppii siihen, että aina saa sanoa noin, niin joutuu aikamoisiin vaikeuksiin elämässä."
Jos oppii siihen, että koskaan ei saa tuntea saati ilmaista kielteisiä tunteitaan, joutuu aikamoisiin vaikeuksiin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voisi opettaa myös itsehillintää.
Ensin aikuisten pitäisi oppia sitä jotta sen voi opettaa lapsille. Vai näkyykö sinusta vaikka tällä palstalla vain hillittyjä ja fiksusti käyttäytyviä ihmisiä?
Se on jännä, miten jollain mystisellä tavalla, kun minulla tai lasteni äidillä ei ole tapana arvostella vaikkapa ihmisten ulkonäköä tai pahemmin kiroilla, niin lapsetkaan eivät sitä ole tehneet. Molemmat pojat osaavat ihan todistettavasti kaikki kirosanat, mutta eivät niitä käytä, kun ei niitä kotonakaan käytetä. Sama juttu muissakin asioissa: kun vanhemmat eivät käytä kaikkea aikaansa kaiken arvosteluun, eivät lapsetkaan pidä sitä normaalina käytöksenä, eikä heitä ole tämmöisestä käytöksestä koskaan tarvinnut opettaa pois.
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen solmiminen muulla kuin pupunkorvatekniikalla pitää opettaa mutta tunteiden tunnistamista ei tarvitse opettaa.
Pupunkorvatekniikassa ei ole mitään vikaa. Hyvin on pysynyt nauhat kiinni jo melkein 55v. Siinä on vikaa, ettei pienille lapsille ole edes nauhat solmittavia kenkiä juurikaan tarjolla. Nauhat usein on. Koristeena. Venykkeet, tarrat, tai vetoketju sitten varsinaisena sulkimena ja säätimenä. Tällä tavoin kaikki normaalitkin pienet kädentaidot häviää, mitä käsinkirjoittamisen poistumiselta edes säästyisi.
Tunteita saa tunnistaa ja tuntea. Ilmaisun voi jättää väliin, jos ei itseään osaa edes auttavasti hillitä.
Sinulle nauretaan jos käytät pupunkorvatekniikkaa. Töissä et edes etene jos pomo näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen tunteiden sanoittaminen on juuri vatvomista ja vellomista ja sitten Kelan kupongilla terapiaan vatvomaan niitä tyhjänpäiväisyyksiä vielä muutama vuosi koska MÄ VOIN.
Huoh.
Kaikkien pitää jaksaa Reijo-Kaarinan kitinöitä. Vai pitääkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia tunteita saa TUNTEA. Se on se, mikä kiellettin aiemmin.
Eikä ole kielletty. Tuo on vaan teidän tunnekasvattajien keksimä teesi jota te käytätte sen selittämiseen, että miten huonosti asiat muka olivat ennen tunnekasvatuksen keksimistä.
Sinäkö tiedät minua paremmin, missä oloissa olen kasvanut?
Olen eri, mutta 60-luvulla syntynyt äitini on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka ei kykene ilmaisemaan tunteitaan normaalisti. Esimerkiksi suuttuessaan turvautuu joko kuukausien mykkäkouluun tai vaihtoehtoisesti asia vaan lakaistaan maton alle.
Olen eri, ja 60-luvulla syntynyt. Tunnekylmästä perheestä ja sotilaallinen kuri. Tunteista ei puhuttu. Ja en varmasti mykkäkouluile ja maton alle lakaise. Kissa nousee pöydälle heti kun vaan mahdollista. Ja asia tulee esitetyksi niin, ettei varmasti jää mitään epäselvää. Rautalankamallia tarvittaessa. Pysyy hampaankolot puhtaana.
10-vuotias haistattelee ja haukkuu vanhempiaan hirveillä sanoilla sekä näyttää keskaria, vaan minkäs teet kun kurinpito on nykyään kielletty. Antaahan hänen ilmaista vaan tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunteiden PIDÄKKEETÖN ilmaisu tilanteessa kuin tilanteessa kielii nimenomaan huonosta tunnekasvatuksesta. Siitä, että tunteet on väkisin padottu, ja ne räjähtävät sitten pidäkkeettä ja mahdollisimman huonossa tilanteessa.
Tuo on nimenomaan sitä huonoa tunnekasvatusta, jossa tunteita ei tunnisteta tai sallita, ja tunneilmaisu on alkeellisella tasolla. Sosiaalisia taitoja ja tunneälyä ei ole kotikasvatuksen kautta opittu tai saatu.
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Tottakai koska itkevän puolella ollaan aina. Helpoin puolustus mihin naiset kykenee.
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias haistattelee ja haukkuu vanhempiaan hirveillä sanoilla sekä näyttää keskaria, vaan minkäs teet kun kurinpito on nykyään kielletty. Antaahan hänen ilmaista vaan tunteitaan.
Kerroit juuri ihan malliesimerkin siitä, miten käy kun 10-vuotiaan tunnetaidot on heikot.
Ongelma on siinä, ettei aikuisillakaan ole niitä tunnetaitoja, jotka heidän olisi pitänyt opettaa lapsilleen. Sitten siitä seuraa näitä ihmisiä, jotka ovat kyvyttömiä käsittelemään tunteitaan ja sen sijaan joko huutavat, raivoavat, ryyppäävät, syyttelevät, alistuvat tai vetäytyvät vastuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tämmönen väittely missä ei kiusallaankaan tunnisteta mitä yritetään sanoa vaan väännetään kaikesta oma äärimmäinen mielikuvitusversio ja sit kommentoidaan sitä on ihan super hedelmällistä.
Kaikille vanhemmille jotka mietitte miten tää on näin vaikeeta, ei ole, tähdätkää niuho-irmelin ja hippi-einarin välimaastoon, mutta älkää kuunnelko kumpaakaan suoraan.
Usealla keskustelijalla on mennyt asiat kyllä ihan sekaisin.
Tunnekasvatus on eri asia kuin pidäkkeetön tunneilmaisu.
Ja sitä paitsi, lapsilta yleensä vaaditaan ihan liikaa ja liian varhain. Esimerkiksi jos 1,5v väsyneenä alkaa rääkymään ruokakaupassa kun ei enää jaksaisi olla, niin ei siinä mikään rangaistus auta asiaa. Sen ikäinen ei vielä pysty säätelemään tunteitaan eikä hillitsemään reaktioita. Eikä vielä 2v ikäinenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet tiedostavat nuoret naiset ovat todella itkuisia, kun heillä on ajatuksena se, että tunteet tulee ilmaista avoimesti ja peittelemättä. Jos vähänkin on negatiivista tunnetta niin se purkautuu itkuna.
Somen tekoitkut jostain pikkuasiasta ovat oma lajinsa, joilla kerjätään lähinnä huomiota ja klikkauksia, ja ehkä peitetään jotain muuta. Kannattaa opetella vähän some-lukutaitoa ja nähdä näiden feikkiesitysten läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tunteiden PIDÄKKEETÖN ilmaisu tilanteessa kuin tilanteessa kielii nimenomaan huonosta tunnekasvatuksesta. Siitä, että tunteet on väkisin padottu, ja ne räjähtävät sitten pidäkkeettä ja mahdollisimman huonossa tilanteessa.
Tuo on nimenomaan sitä huonoa tunnekasvatusta, jossa tunteita ei tunnisteta tai sallita, ja tunneilmaisu on alkeellisella tasolla. Sosiaalisia taitoja ja tunneälyä ei ole kotikasvatuksen kautta opittu tai saatu.
Jos asia on noin, niin mistä sitten johtuu pidäkkeettömän tunneilmaisun yleistyminen? Esim. 10 vuotta sitten lapsia ei vielä tunnekasvatettu, ja myös pidäkkeetön tunneilmaisu oli silloin harvinaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä opetella sivuuttamaan monia tuntemuksia eikä jäädä vellomaan niihin. Esimerkiksi liika negatiivisuus ei ole hyväksi ihmiselle."
Ei tarvitse sivuuttaa, velloa eikä tukahduttaa, vain tuntea, ottaa vastaan tunteiden kantamat viestit ja sitten päästää ne menemään.
Tunnekasvattajien piireissä tunteita pidetään pyhinä ja loukkaamattomina. Se, että onko tämä järkevä suhtautumistapa on sitten toinen asia.
En ole tunnekasvattaja, jouduin vain koko kasvuiän tukahduttamaan tunteeni ja sairastuin sen seurauksena. Erittäin järkevää oli aikuisiällä opetella tuntemaan, ihan yksinkertaisesti koska näin on helpompi elää, kun ei tarvitse yrittää painekattilaa pitää kasassa sisällään eikä pahimmillaan dissosioida, jolloin ei tunne yhtikäs mitään. Hyväksyttyäni omat tunteeni opin myös empatian ja myötätunnon toisia tuntevia ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias haistattelee ja haukkuu vanhempiaan hirveillä sanoilla sekä näyttää keskaria, vaan minkäs teet kun kurinpito on nykyään kielletty. Antaahan hänen ilmaista vaan tunteitaan.
Kirosanat ei ole tunteita.
Lapsesta asti pitäisi oppia, että teoilla on seurauksia. Sitä ei rajattomat osaa vielä teininäkään. Jos lapsi kirkuu kaupassa, voi ilmoittaa, että jää sen takia herkku saamatta. Ja seistä niiden sanojen takana. Vaikka se herkku olisi jo kärryssä. Ja vaikka lapsi olisi loppuaan kunnolla. Tulee se seuraava kerta jossain vaiheessa, kun ei enää aloitakaan sitä kirkumistaan. Vaatii vanhemmalta pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Se vie vanhemman voimavaroja, mutta ei asioita saavuta matalimman riman ylittämisillä.
Ja se vaiva korvaantuu moneen kertaan ajan myötä.