Saako olla iloinen jos lapsi muuttaa pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

 

Varmasti totta, jos tilanteet ovat näin epämääräisiä ja lapselle jopa epäselviä.

Minä liikutun ihan varmasti, kun oma lapsi (nyt 10-vuotias) muuttaa pois kotoota sitten joskus aikuisena. 12-vuotiaaseen kotoa pois haluavaan lapseen on pakko suhtautua eri tavalla. Johan tilanne itsessään on aivan eri. Minulla ei ole sanavaltaa 12-vuotiaaseen, en päätä hänen asioistaan!

 

Ja se on syy iloita lapsen muutosta, ettei pysty vaikuttamaan tämän asioihin? Aika tunteettoman ihmisen puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lapselle toivotaan parasta.

Yleensä kyllä, ap:n tapauksessa ei, koska ap on katkera vosu, jolle miehen lapsi on vain rasite. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muuttaa toisen vanhemman luokse? Voithan sinä olla iloinen, mutta viestistäsi paistaa katkeruus läpi. Sitten jos toisella vanhemmalla ei mene hyvin tulet voitonriemuisena toteamaan "mitäs minä sanoin"

Katkeruus saattaa paistaa. Mutta katkeruus siitä, että minun kymmenen vuoden kasvatukset ovat olleet jotenkin turhia ja ennen kaikkea vääriä. Lapsi on muuttamassa nyt etävanhemman luo, josta hän alunperin vauvana muutti meille. Tälle vanhemmalle pitää kuulemma antaa mahdollisuus. Joka siis yhtäkkiä kasvattaa teinilasta, mikä ei ole helpoin asia. Varsinkaan noin yhtäkkiä, kun ei ole kokemusta.

Voin todeta ainoastaan itselleni, että "mitäs minä sanoin" ja veikkaan että näin tulee valitettavasti käymään. Mutta ei ole enää minulta pois. Vaikka olen lapsen parasta aina halunnut, en voi siihen enää vaikuttaa.

 

Kuka sanoi tuon pitää antaa mahdollisuus? 

Ehkä nyt epäselvästi asian toit esiin, kun ei kukaan ymmärrä. Mutta siis ilmeisesti olet miehesi kanssa kasvattanut lasta, mutta haasteena on lapsen äidin asenne? Ja lapsi on ilmeisesti tavannut lastaan näinä vuosina? Tuskin kasvatuksenne on hukkaan mennyt, vaikka niin luulet. Usein näissä jutuissa käy niin, että lapsi palaakin takaisin, kun se ei olekaan niin auvoista. Anna ajan kulua, äläkä murehdi liikaa. Riittää, kun on parhaansa tehnyt. 

Saa olla. Ymmärrämme kyllä, että kaikille ihmisille rakkaus ja välittäminen eivät ole tuttuja asioita. Jotain traumaa ilmeisesti taustalla ja se nyt purkautuu viattomaan lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

 

Varmasti totta, jos tilanteet ovat näin epämääräisiä ja lapselle jopa epäselviä.

Minä liikutun ihan varmasti, kun oma lapsi (nyt 10-vuotias) muuttaa pois kotoota sitten joskus aikuisena. 12-vuotiaaseen kotoa pois haluavaan lapseen on pakko suhtautua eri tavalla. Johan tilanne itsessään on aivan eri. Minulla ei ole sanavaltaa 12-vuotiaaseen, en päätä hänen asioistaan!

 

Eihän sulla sen 10veen asioihinkaan ole mitään sanavaltaa kun hän on aikuinen. Eli sulla ei ole mitään syytä liikuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt epäselvästi asian toit esiin, kun ei kukaan ymmärrä. Mutta siis ilmeisesti olet miehesi kanssa kasvattanut lasta, mutta haasteena on lapsen äidin asenne? Ja lapsi on ilmeisesti tavannut lastaan näinä vuosina? Tuskin kasvatuksenne on hukkaan mennyt, vaikka niin luulet. Usein näissä jutuissa käy niin, että lapsi palaakin takaisin, kun se ei olekaan niin auvoista. Anna ajan kulua, äläkä murehdi liikaa. Riittää, kun on parhaansa tehnyt. 

Kiitos! Joku ymmärsi asiani! Juuri näin on käynyt, enkä haluaisi murehtia. Kun en enää voi muuta kun tietää itse, että on parhaansa ja vähän enemmänkin tehnyt!

Vierailija kirjoitti:

Kamala äitipuoli tällä lapsella. Onneksi pääse pois tuollaisen katkeran eukon luota. 

Tämä äitipuoli on pitänyt huolta lapsen hyvinvoinnista 10 vuotta. Tähän kuuluu myös lapsen kannalta ikävät asiat, eli pakotetaan tekemään läksyt, käsketään lukemaan kokeeseen, pidetään huolta hlökohtaisesta hygieniasta (lapsi käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet). Pidetään huolta että ehtii aamulla kouluun ja käsketään pesemään hampaat. Lapsi menee nyt tältä kamalalta huolehtijalta omalle vanhemmalle, jolla ei ole päivääkään kokemusta tällaisesta. Kuten kerroin, olen surullinen lapsen puolesta mutta minun vastuu ja päätäntä loppuu. Muut ovat päättäneet että näin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt epäselvästi asian toit esiin, kun ei kukaan ymmärrä. Mutta siis ilmeisesti olet miehesi kanssa kasvattanut lasta, mutta haasteena on lapsen äidin asenne? Ja lapsi on ilmeisesti tavannut lastaan näinä vuosina? Tuskin kasvatuksenne on hukkaan mennyt, vaikka niin luulet. Usein näissä jutuissa käy niin, että lapsi palaakin takaisin, kun se ei olekaan niin auvoista. Anna ajan kulua, äläkä murehdi liikaa. Riittää, kun on parhaansa tehnyt. 

Kiitos! Joku ymmärsi asiani! Juuri näin on käynyt, enkä haluaisi murehtia. Kun en enää voi muuta kun tietää itse, että on parhaansa ja vähän enemmänkin tehnyt!

Lapsi on tavannut lastaan... joo en ymmärtänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala äitipuoli tällä lapsella. Onneksi pääse pois tuollaisen katkeran eukon luota. 

Tämä äitipuoli on pitänyt huolta lapsen hyvinvoinnista 10 vuotta. Tähän kuuluu myös lapsen kannalta ikävät asiat, eli pakotetaan tekemään läksyt, käsketään lukemaan kokeeseen, pidetään huolta hlökohtaisesta hygieniasta (lapsi käy suihkussa ja vaihtaa vaatteet). Pidetään huolta että ehtii aamulla kouluun ja käsketään pesemään hampaat. Lapsi menee nyt tältä kamalalta huolehtijalta omalle vanhemmalle, jolla ei ole päivääkään kokemusta tällaisesta. Kuten kerroin, olen surullinen lapsen puolesta mutta minun vastuu ja päätäntä loppuu. Muut ovat päättäneet että näin tapahtuu.

 

Eikö isä ole huolehtinut lapsestaan ja hänen hyvinvoinnistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

Varmasti totta, jos tilanteet ovat näin epämääräisiä ja lapselle jopa epäselviä.

Minä liikutun ihan varmasti, kun oma lapsi (nyt 10-vuotias) muuttaa pois kotoota sitten joskus aikuisena. 12-vuotiaaseen kotoa pois haluavaan lapseen on pakko suhtautua eri tavalla. Johan tilanne itsessään on aivan eri. Minulla ei ole sanavaltaa 12-vuotiaaseen, en päätä hänen asioistaan!

 

Eihän sulla sen 10veen asioihinkaan ole mitään sanavaltaa kun hän on aikuinen. Eli sulla ei ole mitään syytä liikuttua. 

Tämä oma 10-vee on kuitenkin minun kasvattama ja hän muuttaa pois omasta tahdostaan aikuisena. Tämä 12-vee lapsi muuttaa pois kotoa pienenä lapsena teinin "omasta tahdosta". Enkä minä voi tähän vaikuttaa. 12-vuotiaan oma tahto on ennemminkin päästä pois säännöistä. Vanhempi lapsi ymmärtää miksi kotoa muutetaan pois, esim. 18-vuotiaana.

Kuulostaa kyllä siltä että olet katkera kun kaiken yrittämisen jälkeen lapsi haluaakin äitinsä luo. Kyllähän se varmaan kirpaisee jos noin kauan on asuttu yhdessä ja lapsi valitsee mieluummin toisen paikan. Kummastuttaa kuitenkin tuo että hekumoit jo sillä että ennustaa asioiden menevän munilleen. Hyvä mahdollisuushan siinä onkin mutta pahimmillaan se lapsi maksaa sen, luulis että tuosta ei paljon iloitsi jos lapsesta edes välittää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö isä ole huolehtinut lapsestaan ja hänen hyvinvoinnistaan? 

On tietysti. En voi kuitenkaan kirjoittaa mitään ilman hänen suostumustaan. 

On ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen. Ja yhtä huolestunut ja huolehtivainen siitä, mihin lapsi on menossa. Hänen exästään on kuitenkin kyse.Meidän päivittäiset aikataulut, eivät liity asiaan mutta jos isä lähtee aikaisin töihin,ja minä olen kotona, katson, että lapset lähtevät kouluun. 

Lapsi tuossa iässä ja olosuhteissa voi kuvitella, että kaikki on paremmin äidillä. Vähän vanhempana todennäköisesti tajuaa, että rajat olivat välittämistä.

Et voi tilanteelle mitään. Ole se turvallinen aikuinen hänelle edelleen. Voi olla, että hän jonkin aikaa vapauttaa koottuaan haluaakin palata teille. Pidä ovi avoimena ja sisarussuhteet kunnossa.

Tsemppiä!

Aina saa olla iloinen kun kitisevä penska muuttaa muualle. Laita juhlat pystyyn että vihdoinkin pääsit siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nyt epäselvästi asian toit esiin, kun ei kukaan ymmärrä. Mutta siis ilmeisesti olet miehesi kanssa kasvattanut lasta, mutta haasteena on lapsen äidin asenne? Ja lapsi on ilmeisesti tavannut lastaan näinä vuosina? Tuskin kasvatuksenne on hukkaan mennyt, vaikka niin luulet. Usein näissä jutuissa käy niin, että lapsi palaakin takaisin, kun se ei olekaan niin auvoista. Anna ajan kulua, äläkä murehdi liikaa. Riittää, kun on parhaansa tehnyt. 

Kiitos! Joku ymmärsi asiani! Juuri näin on käynyt, enkä haluaisi murehtia. Kun en enää voi muuta kun tietää itse, että on parhaansa ja vähän enemmänkin tehnyt!

Lapsi on tavannut lastaan... joo en ymmärtänyt. 

SIis äiti lastaan. Pyydän nöyrimmästi anteeksi virhettäni. Toivottavasti et menetä yöuniasi... 

Sanot että lapsi on aina tervetullut teille, ja aina saa tullla kotiin, oli tilanne mikä hyvänsä. Näin jää lapselle hyvä mieli ja tieto siitä että hänellä on aina paikka luonanne jos mieli muuttuu. Sitten rentoudut ja yrität olla ajattelematta miten vituiks homma voi vielä mennä. Älä menetä yöuniasi, kun et asiaan voi vaikuttaa. Nämä ei ole helppoja asioita käsiteltäväksi. Kasvatusyönne ei myöskään ole mennyt hukkaan. Kaikki hyvään elämään tarvittava on tuossa iässä jo opittu, ja tulee myöhemmin kyllä esiin, kun lapsi toipuu teimivaiheestaan. Kunhan nyt ei vain päihteisiin mene sekaantumaan.

Äitilin voi nopeasti saada tarpeekseen kunhan kuherruskuukausi loppuu. Silloin on hyvä että teillä on lapsen kanssa lämpimät välit. 

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu viestien lainaaminen. Mutta tässä vastaus. Lapsi on siis n.12-vuotias, eli kun saa virallisesti päättää/valita/esittää mielipiteensä missä haluaa asua.

Puoliso ei ole tehnyt mitään väärää. Tai jättänyt tekemättä mitään. Meillä on kodissa yhteiset säännöt kaikille. Lapsi nyt vaan haluaa pois täältä eli toiselle vanhemmalleen. Ja siihen "joudumme" suostumaan. Lapsen oma isä on aiemmin vastustanut tätä muuttoa mutta joutunut nyt hyväksymään sen koska lapsen mielipide otetaan huomioon tietyn ikäisenä. Lakien mukaan.

12 v. ei ole vielä edes teini. Kirjoituksestasi sai kuvan paljon vanhemmasta lapsesta. Eniten tässä säälittää tuo lapsi. Sinun ilosi on lähinnä huolestuttavaa muiden lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

Kriisi? Sehän on väistämätön elämänpolku. Tiettyä haikeutta siihen voi liittyä, mutta surua vain silloin, jos lapsi ei halua olla missään tekemisissä.

Ehkä ap ei ole henkisesti niin epävakaa, mitä tekstistä voisi päätellä. Ei vain osaa pukea ajatuksia sanoiksi tai muuten kirjoittaa vähän tajunnanvirtaa.

Ap:n tilanteessa tasapainoisen ihmisen positiiviset tunteet liittyisivät lähinnä helpottuneisuuteen. Tilanne on nyt ratkennut, eikä tarvitse tapella edestakaisin. Lopputulema ei ollut mihin itse oli tähdännyt, mutta siihen ei pysty enää vaikuttamaan.