Leikkivät aikuiset, mitä leikitte?

Ihanaa ap, kiitos aloituksesta!

Minä leikin kuvitteluleikkejä koko ajan pääni sisällä. Toisin sanoen, elän jossain fantasiaromaanissa. Reaalimaailma kyllä haittaa välillä tätä harrastusta kovasti.

Saunassa ollessa saatan kuvitella että olen jonkun fantasiajumalattaren papitar, joka suorittaa mystisiä puhdistautumismenoja ennen tärkeitä riittejä tms.

Teen myös välillä pienoismaailmoja, joita esittelen ylpeänä miehelleni: kato, tämä lätäkkö olisi meri ja tämä kivi on noidan mökki ja nää risut olisi polku." Kaikki ne näyttää taaperon tekemiltä, mutta mielikuvitukseni paikkaa aukot niin hyvin, että tajuan nolouden vasta kun esittelen toiselle.

Leikkimisenä voi pitää varmaan sitäkin, että selitän ihmisille koirani "vuorosanoja", vaikka tietenkään en oikeasti kuvittele, että koirani ajattelisi: "Olen riistokapitalisti, pääomaa vaan puuttuu".

Tunnen myös mitä ankarinta tarvetta loiskia kuralätäköissä, potkia jääkokkareita, heittäytyä selälleni hankeen, sammaleeseen, jäälle, syödä lunta (puun oksilta, että on puhtaampaa) jne.

Ja nyt kun olen keski-iässä, olen päättänyt että saan myös pukeutua miten tykkään, ja arkipukeutuminenkin alkaa muistuttaa jonkinlaista fantasianelävöittämistä.

Ja olen ihan oikeustoimikelpoinen itseni elättävä virkanainen. Paitsi ettei ole virkaa mutta you get the point, tienaan omat rahani.

Vierailija kirjoitti:

Joskus leikin, että kävelylenkilläni olen matkalla ympäri Eurooppaa. Ekan kilometrin kohdalla on Ruotsi, toisen kilometrin kohdalla saksalainen metsä, johon saatan kuvitella jotain 2. maailmansodan aikaista, jos lähden lenkille jostain tietystä ajankohdasta historiassa. Esim. pakenen ss-sotilaita. En tietenkään ulospäin näytä, että mielikuvittelen asioita vaan lenkkeilen ihan normaalisti. 

Minulla näkyy aina naamasta, mitä ajattelen. Joskus vastaantulijat vähän katsoo, jos virnuilen tai naureskelen itsekseni, kun mielikuvitusleikissä on niin hyvä kohta menossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin leikkiä hienoa rouvaa herrasmiehen kanssa. Hienot vaatteet, korkkarit ja pilleripurkki päähän... vai onko se pillerirasia... olen terve... ja sitten menoksi. Mistä herrasmies? Leikki saisi muuttua todeksi... olisi kiva lopultakin olla se oikea rouva eikä joku naimaton neiti-ihminen eli vanhapiika... Siispä mistä fiksu mies jonka kotirouvaksi sopisin - en vaimoksi-aviovaimoksi-jalkavaimoksi yms. Ei kuitenkaan mikään elatuskysymys. 

 

Minä ja mieheni leikimme "herraa ja rouvaa" kaiken aikaa, varsinkin jos mennään johonkin ulos syömään. Mies aukoo minulle auton ovet, auttaa tuolin alle, suutelee kädenselälle jne. Minä olen vähän kuin lady Felicia isä Brownissa, pikkuisen viinaan ja miehiin menevä, mutta kuitenkin aivan ehdottomasti hieno yläluokkainen rouva, jonka ei tarvitse käsiään liata. En ole ihan varma, kuka mieheni roolihahmo on, välillä luulen että se ei oikeastaan edes leiki. (Ja tämä leikki ei sitten liitu makuukamariin mitenkään, vaan ihan muuhun elämään).

Kun olin lapsi, meillä oli roolivaatelaatikko ja leikimme usein "hienoa naista". (Toinen suosikki oli nuorisorikollinen.) Tuo "hienon naisen" leikkiminen on kai sitten jäänyt päälle, joskin nykyään voi leikkiä sitä vaikka villakalsareissa, ihan ilman vanhoja pitsiverhoja hameena.

Harrastan myös kirkossa käyntiä, ja silloin leikin aina hyvin hurskasta. Peitän aina pääni ja olen alkanut tehdä ristinmerkin ehtoollisella. Tämä minua kyllä vähän hävettää, kirkko ei ehkä ole ihan oikea paikka harrastaa roolileikkejä, mutta toisaalta olen aina ihan täysin tosissani leikkihetkellä. Sitten tulen kotiin ja häpeän, että olen kamala huijari.

Lähteekö teillä muilla leikit laukalle? Ts kun leikki on loppunut, sitä miettii, että mistä tuo kaikki tuli?

Itse en voi edes kuunnella mitään ohjattuja rentoutusmeditaatioita. Tai voin, mutta jos siinä käsketään kuvittelemaan itsensä hiekkarannalle, ja hetken päästä ohjaaja sanoo, että voit ehkä ottaa kengät pois, minä havahdun siihen, että olin jo ollut uimassa kaskelottina ja sen jälkeen noussut jäälautalle ja ratsastin parhaillaan jääkarhulla. Piruako sitä jossain kuivalla hiekkarannalla seisomaan, jos on meri vieressä ja koko mielikuvitus käytettävissä?

Vierailija kirjoitti:

Lähteekö teillä muilla leikit laukalle? Ts kun leikki on loppunut, sitä miettii, että mistä tuo kaikki tuli?

Itse en voi edes kuunnella mitään ohjattuja rentoutusmeditaatioita. Tai voin, mutta jos siinä käsketään kuvittelemaan itsensä hiekkarannalle, ja hetken päästä ohjaaja sanoo, että voit ehkä ottaa kengät pois, minä havahdun siihen, että olin jo ollut uimassa kaskelottina ja sen jälkeen noussut jäälautalle ja ratsastin parhaillaan jääkarhulla. Piruako sitä jossain kuivalla hiekkarannalla seisomaan, jos on meri vieressä ja koko mielikuvitus käytettävissä?

Tuli vielä mieleeni, että jostain syystä sukellan, uin ja ratsastan erilaisilla eläimillä, mutta en koskaan lennä. Siis mielikuvituksessa. Enkä kyllä irl:kään. Kerran kyllä muutuin lokiksi ja lensin, mutta en tykännyt siitä oikeastaan.

Tehdessäni tylsiä kotitöitä leikin olevani Tuhkimo, joka raataa perheensä orjana. Tykkään myös värittää lasten värityskirjoja ja katsoa piirrettyjä. Minulla on kaksi barbia, joille ompelen vaatteita. 

Minulla on lapsuusajoilta asti kerättynä monta laatikollista puisia brio-junanratapaloja. Joskus viikonloppuna innostun tekemään niistä koko kaksioni kokoisia vuoristoratoja pöytiä, tuoleja ja kirjahyllyä pitkin. Käytän muovailuvahaa saadakseni kurvit kallistumaan sen verran että junat eivät lennä niistä vauhdissa ulos.

Myös noita mielikuvitusleikkejä / tarinoita kävellessä, pyöräillessä ja nukkumaan mennessä harrastan ja olisin kiinnostunut legoista mutta setit tuntuvat oikeasti liian kalliilta, että niitä kehtaisi ostaa.

Leikin Dubloilla ja Brion junaradalla sekä hiekkaleluilla. Lapsenlapseni on 2-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajoilta asti kerättynä monta laatikollista puisia brio-junanratapaloja. Joskus viikonloppuna innostun tekemään niistä koko kaksioni kokoisia vuoristoratoja pöytiä, tuoleja ja kirjahyllyä pitkin. Käytän muovailuvahaa saadakseni kurvit kallistumaan sen verran että junat eivät lennä niistä vauhdissa ulos.

Myös noita mielikuvitusleikkejä / tarinoita kävellessä, pyöräillessä ja nukkumaan mennessä harrastan ja olisin kiinnostunut legoista mutta setit tuntuvat oikeasti liian kalliilta, että niitä kehtaisi ostaa.

Ja unohdin tietysti (niinkuin melkein kaikki muutkin) täsmentää, että mies 42 vuotta. :(

Kuljen työmatkat bussilla. Kuvittelen joskus olevani jossain trillerissä, odotan bussia pimeällä, hämyisellä bussipysäkillä yksin, en tiedä olevani muka matkalla kuolemaan. Näin siis vain kotiin palatessani. Toisinaan kuvittelen bussissa istuessani olevani jossain musiikkivideossa, kaihoisa, hieman surullinen ilme kasvoilla.

Ihania leikkiviä aikuisia.

Leikin sitä mitä lapset keksivät pyytää. Olen viime vuosien aikana ollut ainakin palomies, elokuvaaja, turisti, matkanjohtaja  lääkäri, potilas, ambulanssinkuljettaja,  kaivinkoneen kuljettajan  apumies,  oppipoika raksalla, tientekijä, lapiomies, metsuri, motokuski, maanviljelijä  prinsessan palvelija, metsästäjä, leijona, kylpylävieras, jalkapalloilija, legorakentaja, poliisin vangitsema varas. En edes muista mitä kaikkea on tullut tehtyä.  Nuo lapset asuvat naapurissa.

Kotona leikin kissojen kanssa. En vain jaksa niin paljon kuin ne haluaisivat. Onneksi niitä on kaksi, niin keksivät leikit keskenään. 

Itsekseni ei ole tullut aikoihin leikittyä. Hauskalta kuulosti teidän leikkejä lukiessa. Ehkä pitäisi itsekin välillä piristyä arkeaan jollain hassuttelulla. Ei kai siitä ainakaan haittaa olisi  vaan lisäisi hyvää mieltä ja olosi varmaankin sen takia jopa terveellistä.

Leikin usein unissani, osaan tavallaan lentää tai siis hypin toooosi pitkiä loikkia kevyesti. Ihmettelen aina unessa, miten helppoa on. 

Toinen uni toistuu tämän tästä, olen tavallaan entisessä työpaikassa viimeistä päivää. Olen siinä unessakin jo eläkkeellä, teen tavallaan ylimääräistä ilman palkkaa. Kaikenlaista kommellusta sattuu, yritän neuvoa jäljelle jääviä omista töistäni...

Aamulla herään iloisena, haa: u n t a😠😉

Inspiroiduin tästä ketjusta mielikuvituskeikkimään tylsiä suoritteita tehdessä. 

Tänään kuntosalilla kuvittelin olevani Baldur's Gate3 pelin Karlach (vahva, lihaksikas ja sarvipäinen barbaari-nainen). Rauta nousi tavallista kovempaa :D 

Ai niin, kerran leikittiin nelivuotiaan kanssa paraatisotilaita. Marssittiin Ikean parkkipaikalla autolta sisälle sellaista hassua marssia, missä jalka nostetaan suorana ja jäykkänä vaakasuoraan eteen joka askelella. Kaksivuotiasn kanssa ajeltiin isänsä moottoriveneellä "kaikkiin paikkoihin", joihin todellisuudessa ei vesitse siitä rannasta pääse.

Muutaman kerran jouduttiin etsimään ja pelastamaan  loukkaantuneita maanjäristyksessä sortuneiden talojen alta.

Kiitos Ap:lle loistavasta ketjusta, moni on kertonut vielä lisäävänsä leikkimistä täällä saatujen vinkien avulla

🥳🥳🥳

Kissojen kanssa tulee leikittyä joka päivä. 

Eilen leikin touhukasta leipurimestaria:

Leivoin pellillisen kanelikierrepullia, puolukkapiirakan ja mustikkapiirakan. Ups, harvinaista, kaikki onnistui (en todella ole mikään jauhopeukalo)

Seinän takana on käsityökerho torstaisin, emännät oli kahvilla ja vein heille uunituoretta pullaa esiliinassani ja huivi päässä. Remppamiehiä oli kans ja eestiläinen metsuri, heille kans pullaa.

Huh, aika iso oli urakka, sit leikin Tuhkimoa valtavan tiskivuoren kanssa. Osa leipomuksista meni pakkaseen, osa syödään viikonloppuna.

Jätin pellit, vuoat jäähtymään ja nyt on keittiössä hyrskyn myrskyn. Inspiraatio loppui. Kutoisin mielummin taivasmatkasukkia tuonilmaisiin....

Auttakaa, Rakkaat palstalaiset: Keksikää mulle leikki, että saan siivousinspiksen...

N63

Vierailija kirjoitti:

Eräänä varhaisena talviaamuna näin kerrostalojen pihalla miehen, joka teki alueen lapsille yllätykseksi lumiukon. Teki sen yksin, ja siitä tuli upea!

Olisi auttanut lapsia tekemään lumiukon. Idea on tekemisessä, ei sitä taideteoksena ihailla.

Tulin juuri ulkoa sohjotöistä. Olin siellä leikkimässä, että olen lähtenyt ulos tupakkatauolle. Kukaanhan ei enää nykyään sisätiloissa tupruttele! Puen siis röntöt ylleni ja lähden ulos paperrossille. Nurkan taakse, ettei naapuri näe. 

Leikissä tapahtuu huima käänne, kun yhtäkkiä mukamas huomaan että olen ollut 23 ja vuotta savuton. Jippii, mikä voittajafiilis! Voin tehdä mitä tahansa haluan sen jälkeen. Haukkaan happea syvälle keuhkoihin, puhaltelen hitaasti ulos, liikuttelen lumentyönnintä laiskasti löntystellen, kanniskelen räystäsvesiä saaveista siihen ainoaan rännikaivoon, joka tällä hetkellä on sulana. Lähden käymään omassa puistossani, roikun haavanoksassa venytelläkseni vanhaa koukkuselkääni vetreämmäksi.

Kaikki tämä vain sen ansiota, että lähdin ulos tupakkatauolle!

*23 ja puoli vuotta savuton!