Sote-alan työpaikka, en saa koskaan vapaata
Meillä on tehty talon ylimmän johtajan taholta päätös, että vuosilomapäiviä ei myönnetä muulloin kun loma-aikoina eli joulu, hiihtoloma ja kesä. Silloinkaan niitä ei myönnetä sen mukaan miten hakee vaan jos useampi hakee niin vain osa saa. Palkattomia vapaita ei talotason päätöksellä myönnetä kenellekään, ei saldopäiviä (saldon kerääminen on kielletty, jos sitä vähän kertyy niin se pitää ottaa yhtenä tuntina päivän lopussa). Eli mitään keinoa päästä arkena virka-aikaan minnekään ei ole, ei vaikka pankkiin tms. Ei edes sukulaisen hautajaisiin.
Syy on henkilöstöpula. Asiakkaita tulvii ovista ja ikkunoista ja sote-alalla on pakko ne hoitaa, ainakin pomojen mielestä. Ja meiltä puuttuu henkilöstöä kun avoimiin paikkoihin ei saada ainakaan nopeasti ketään. Kun valittaa pomolle, että on iso ongelma etten pääse esim sinne pankkiin vaikka pitäisi, niin vastaus on että ei täällä ole pakko olla töissä, tulijoita tilallesi on. Osa meistä on lähtenytkin, mutta tosiaan, oikeasti tulijoita ei ole ja sitten johto itkee kun ketään ei saada ja henkilöstövaje pahenee. Ja taas keksitään joku kiristys miten olemassaolevat ei saa mitään vapaata koskaan.
Onko tämä samanlaista muuallakin? Ahdistaa, kun mahdollisuutta omalle elämälle ei ole.
Kommentit (95)
Jos nyt ahdistaa, niin mietipä omaishoitajan elämää. Siinä on töissä 24/7. Oma elämä alkaa vasta kun hoidettava kuolee tai joutuu hoivakotiin, kun itse ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ahdistaa, niin mietipä omaishoitajan elämää. Siinä on töissä 24/7. Oma elämä alkaa vasta kun hoidettava kuolee tai joutuu hoivakotiin, kun itse ei enää jaksa.
Omaishoitajaksi jokainen ryhtyy omasta halustaan ja halustaan auttaa läheistään. Ei sitä voi verrata työpaikkaan.
Onneksi on työpaikka jossa vapaiden pitäminen on oikeastaan ilmoitus asia. Keskellä päivääkin onnistuu. Senkun leimaa itsensä ulos ja lähtee asioille.
Tietysti näistä täytyy ilmoittaa esimiehelle.
Lomatkin saa silloin kun haluaa.
Minunkin hoitsukaveri manaili joku aika sitten, että heillä on yhtä aikaa rekrytointikielto ja kielto olla sairaana ellei joku yksiköstä ole yhtä aikaa vuosilomalla. Siis jos on sairas sellaisena päivänä kun kukaan ei ole vuosilomalla, sijaista ei saada. Tietenkään tämä ei vaikuta johtoportaisiin, vaan ainoastaan suorittavaan väkeen.
Jep, mulla olisi samanlaista. Siksi teen pelkkää keikkaa; jos työnantaja ei jousta, minä en sitoudu. Valinnanvaraa on.
Aivan käänteentekevä päätös työssäjaksamisen kannalta. Teen töitä elämän mukaan enkä elä työnteon mukaan.
Samanlaista se on meilläkin, mutta sillä erolla että, meillä todella hankalaa saada perehdytystä. Vedotaan joko siitä , että ei ole rahaa tai työntekijöitä. Syy vaihtuu näiden kahden välillä jatkuvasti. Meiltäkin on lähtenyt osaajia muualle.
Minulla oli tuollaista, jouduin itkien anelemaan että saisin vapaapäivän lähiomaiseni hautajaisiin, jotka oli pakko järjestää perjantaina, kun kirkossa vain ei ollut yhtään aikoja tarjolla viikonlopuiksi. Ensin pomo sanoi monta päivää ettei voi myöntää vapaata koska minut tarvitaan töissä. Lopulta sain vapaapäivän siihen, mutta jäi kyllä niin p aska maku suuhun asiasta, että otin myöhemmin loparit. Eivät saaneet tilalleni kuin vastavalmistuneen kokemattoman tyypin monta kuukautta lähtöni jälkeen, ja meillä on niin vaativa ja itsenäinen työnkuva, ettei vastavalmistunut oikeasti voi siinä työssä selvitä eikä se ole vastavalmistuneen vika.
Tuo joustamattomuus on kyllä käsittämätöntä. Ystäväni valmistui nuorena, ei ollut eikä ole lapsia, mutta olisi menoja joihin haluaisi mennä. Ja tahtoisi matkustaa. Hänelle sopisi matkustaminen lomasesonkien ulkopuolella, eli anoi lomia usein elokuun loppuun tai syyskuun alkuun tai alkukevääseen. Ei saanut. Sen sijaan sai tyyliin kaksi vkoa kesäkuussa ja viikon heinäkuussa. Vieläpä tietysti niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mitään voinut varata. Eikä noin lyhyillä pätkillä tee mitään muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ahdistaa, niin mietipä omaishoitajan elämää. Siinä on töissä 24/7. Oma elämä alkaa vasta kun hoidettava kuolee tai joutuu hoivakotiin, kun itse ei enää jaksa.
Omaishoitajaksi jokainen ryhtyy omasta halustaan ja halustaan auttaa läheistään. Ei sitä voi verrata työpaikkaan.
Omaishoitaja saa virkistyspäiviä silloin tällöin, kun omainen voidaan sijoittaa intervallipaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuo joustamattomuus on kyllä käsittämätöntä. Ystäväni valmistui nuorena, ei ollut eikä ole lapsia, mutta olisi menoja joihin haluaisi mennä. Ja tahtoisi matkustaa. Hänelle sopisi matkustaminen lomasesonkien ulkopuolella, eli anoi lomia usein elokuun loppuun tai syyskuun alkuun tai alkukevääseen. Ei saanut. Sen sijaan sai tyyliin kaksi vkoa kesäkuussa ja viikon heinäkuussa. Vieläpä tietysti niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mitään voinut varata. Eikä noin lyhyillä pätkillä tee mitään muutenkaan.
Meilläkin lomia myönnetään vain kesällä ja niin viime tipassa, ettei mitään matkoja ehdi varata. Eli kaksi viikkoa ennen. Välillä saa tietää kuukautta ennen. Välillä on jo myönnettyjä lomia siirretty.
AP, aika lyhytnäköistä teidän johtajilta. Ihmisten on pakko päästä kuitenkin joskus hoitamaan asioitaan. Tuo lisää myös sitä ns työntövoimaa ei ole työpaikan vetovoimatekijä. Ei siis houkuttele osaajia teille. Tehkääpä työntekijöiden kanssa yhdessä kirjelmä johdolle asiasta, tai ottakaa liiton kautta asia puheeksi.
Juuh, ei enää ikinä vakkaripaikkaa tältä alalta, pelkkää riesaa. Kohta vedetään taas kesä kovalla rahalla, kun paniikissa soittelevat kaikki töihin.
Johtamisen taso on niin syvältä, että voivat pitää tunkkinsa muutoin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin hoitsukaveri manaili joku aika sitten, että heillä on yhtä aikaa rekrytointikielto ja kielto olla sairaana ellei joku yksiköstä ole yhtä aikaa vuosilomalla. Siis jos on sairas sellaisena päivänä kun kukaan ei ole vuosilomalla, sijaista ei saada. Tietenkään tämä ei vaikuta johtoportaisiin, vaan ainoastaan suorittavaan väkeen.
Miten esimiehet voivat kieltää sairastamisen? Kukaan ei voi sille mitään, jos sairastuu? Ihan uskomatonta on edelleen tuo johtaminen sotealoilla, samanlaista kyykyttämistä, kuin aina ollut.
Sote-ala on onneksi siitä hyvä ala, että siellä on aina töitä, mutta auta armias jos haluat edes yhden vapaapäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo joustamattomuus on kyllä käsittämätöntä. Ystäväni valmistui nuorena, ei ollut eikä ole lapsia, mutta olisi menoja joihin haluaisi mennä. Ja tahtoisi matkustaa. Hänelle sopisi matkustaminen lomasesonkien ulkopuolella, eli anoi lomia usein elokuun loppuun tai syyskuun alkuun tai alkukevääseen. Ei saanut. Sen sijaan sai tyyliin kaksi vkoa kesäkuussa ja viikon heinäkuussa. Vieläpä tietysti niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mitään voinut varata. Eikä noin lyhyillä pätkillä tee mitään muutenkaan.
Meilläkin lomia myönnetään vain kesällä ja niin viime tipassa, ettei mitään matkoja ehdi varata. Eli kaksi viikkoa ennen. Välillä saa tietää kuukautta ennen. Välillä on jo myönnettyjä lomia siirretty.
Näin se taitaa olla. Ihan järjetöntä. Olisi kuitenkin työnantajalle käytännössä ilmainen tai halpa tapa joustaa ja lisätä työhyvinvointia. Tällaisen toiminnan lopputulemana on että kaikkia vituttaa - perheellisiä jotka eivät saa lomaa heinäkuussa ja lapsettomia sinkkuja jotka eivät pääse minnekään
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin, mutta sillä erolla että, meillä todella hankalaa saada perehdytystä. Vedotaan joko siitä , että ei ole rahaa tai työntekijöitä. Syy vaihtuu näiden kahden välillä jatkuvasti. Meiltäkin on lähtenyt osaajia muualle.
Se johtaa juuri tuohin- ihmiset eivät jää tai sitoudu työpaikkaan. Miksi sitoutuisivat, kun ei työnantajakaan sitoudu.
Vierailija kirjoitti:
AP, aika lyhytnäköistä teidän johtajilta. Ihmisten on pakko päästä kuitenkin joskus hoitamaan asioitaan. Tuo lisää myös sitä ns työntövoimaa ei ole työpaikan vetovoimatekijä. Ei siis houkuttele osaajia teille. Tehkääpä työntekijöiden kanssa yhdessä kirjelmä johdolle asiasta, tai ottakaa liiton kautta asia puheeksi.
Tiedän erittäin hyvin että on lyhytnäköistä johtajilta, meidän työkavereiden kesken usein asiasta puhutaan. Kaikki tietää, että moni suunnittelee lähtöä kun oma elämä estyy. Eipä tässä kirjelmät auta, onhan näistä sanottu pomoille monta kertaa eli kyllä hekin tietävät. He vain haluavat pitää siitä kuvitelmasta kiinni, että lähtijöiden tilalle saadaan uusia, vaikka samalla usein puhuvat meillekin ääneen rekrytointivaikeuksista. Luulen, että heidän niskaan hengitetään vielä ylemmältä taholta siitä että asiakkaat on hoidettava. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ahdistaa, niin mietipä omaishoitajan elämää. Siinä on töissä 24/7. Oma elämä alkaa vasta kun hoidettava kuolee tai joutuu hoivakotiin, kun itse ei enää jaksa.
Omaishoitajaksi jokainen ryhtyy omasta halustaan ja halustaan auttaa läheistään. Ei sitä voi verrata työpaikkaan.
No ei voi mutta sellaiseksi sitä esim työkkärissä tulkitaan.
Vähän saman tapaista oli edellisessä paikassani. Lähdin sitten.