Pahin tuska mitä olet tuntenut? Henkinen siis.

Varför skulle man skriva hit om något sådant?

Kun kuulin että minulla on syöpä. Koin sellaista tuskaa ja pelkoa että en ole koskaan kokenut. 

Lapsi kuoli synnytyksessä. Esikoiseni. Raskaus oli täysin normaali. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman 9-vuotiaan lapsen kuolleena pitäminen sylissä. Tuntuu, että tuska ei poistu koskaan.  Olin polvillani Al Pacino -henkisesti Kummisetä kolmosessa: huusin äänettömästi ja revin vaatteet päältäni.

Voi ei. Kuoliko lapsi äkillisesti? Miten olet selvinnyt tuosta?

Kiitos vastauksesta. Ihan hyvin terapian ja uuden elämän parisuhteen voimin. Emme pystyneet pitämään ex-liittoa kasassa, olimme niin rikki.

Kun en ole löytänyt enää syitä elää. 

Trauman aktivoitumisen aiheuttama masennus, ahdistus ja tuska, joka johti itsemurhayrityksen. Elän saman trauman kanssa edelleen, mutta onneksi se ei satu enää yhtä paljon kuin 15 vuotta sitten. 

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

Tämä kommentti se vasta huvittava on.

Kun rakastamani mies kuoli.

Lapsen syntymä, kun selvisi heräämössä, että lapsi on fyysisesti vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

Kuten mitä?

Vierailija kirjoitti:

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

No mutta sehän on hienoa, jos joku ei ole kokenut kovin pahoja asioita. Sitä paitsi eihän sitä tiedä, millainen se vanhempien ero on ollut ja miten on lapseen vaikuttanut.

Vertailijat on typeriä. Kaikilla on omat kokemukset. Niitähän tässä kysyttiin. 

Se että olen rakastanut naista kohta 50v enkä ole 49 vuoteen ollut hänen kanssaan. Haluaisin päästä tästä tuskasta eroon. Olen naimisissa ja ulkoisesti kaikki on hyvin. En voi tästä kertoa kenellekään. Hän tietää sen mutta ei kukaan muu. Tämä tuska jäytää sisältäpäin

Vierailija kirjoitti:

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

Naurettavimpia ovat ne, jotka luokittelee muiden tuskan sen mukaan, että aina löytyy muita, joilla on vielä huonommin. Koskee myös sinua - monella maailmassa on asiat huonommin kuin sinulla. Mieti sitä.

En ole ikinä kokenut henkistä tuskaa, pakko myöntää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien ero kun olin 12

Mikä ihme siinä tuottaa niin paljon tuskaa? Itse olin kanssa jotain +10 tms. kun vanhemmat erosivat ja lähinnä se oli ilmoitusluontoinen juttu, että "äiti muuttaa tuohon naapuriin". Ei meille lapsille tätä ainakaan mitenkään näytetty siten, että mitään traumoja olisi jäänyt. Yhteishuoltajuus jatkui ja kävimme kesäreissullakin yms. vielä vuosia yhdessä.

 

Sellanen terve laumadynamiikka ja tunne-elämä sieltä. Olet tainnut olla aina sisältä kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Surullista varmaan, mutta pidän lähinnä naurettavina monia kommentteja täällä. Joku vanhempien avioero, ei hyvää päivää. Olen kokenut niin paljon tuskaa että en edes muistaisi varmaan mainita, että tuollaisenkin pikkujutun olen kokenut. 

Kerro toki oma kokemuksesi.

Kun epäiltiin sairautta, joka johtaa väistämättä kuolemaan. Odottelu oli pahinta. Onneksi epäily osoittautui vääräksi, mutta muutti kyllä käsitystäni elämästä.

Ero, surin sitä vuosia ja nään vieläkin unia exästä. Enää en halua seurustella, rakastua ja kiintyä kehenkään ihmiseen.