*** SUURPERHE odottajien juttuset, vko 4 ***

Itselläni meni pe,la,su aika ' pelottavissa' merkeissä. sillä vatsaa on nippaillut tosi paljon. Välissä se on ollut ihan kunnon kipua, viiltelyjä ja kohtu on tuntunut selvästi sellaiselta kipeältä pallolta. Nytkin aamulla on samoja tuntemuksia ollut. Niistä ahdistuneena soitin nlaan ja sainkin heti luvan tulla rauhoittelukäynnille ja sydänääniä kuuntelamaan. Voisitä helpotusta kun sieltähän se pum, pum, pum kuului! Nlan täti kuunteli ääniä yli puoli tuntia, sillä vauva lähti karkuun koko ajan ja istukka joka on edessä heikensi kuuluvuutta paljon. Pieniä pätkiä sai kerrallaan kuulumaan, mutta halusi saada ne minun takiani paremmin ja siksi niin kauan yritti. Oli ihana täti! Menin sinne vähän häntä koipien välissä, kun kerran viidettä kertaa olen ' pappia kyydissä' niin siltikin näin paniikissa, niin hän oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi että ei todellakaan ole väliä monettako odottaa, sillä aina on kuitenkin kyse omasta lapsesta ja huoli on suuri. Kuitenkin nämä nippailut mietityttää mutta alan (ehkä oman mielenterveyteni takia...) kallistua siihen suuntaan, että ne kuitenkin olisivat kohdun kasvusta jouhtuvia sekä edellisen section vaikutusta... Vaikka en näitä supistuksiksi sanoisi, terkka kuitenkin muutti kahdenviikon päästä olevan ajan muutamaa päivää aiemmaksi ja lääkärikäynniksi, niin tulee ainakin varmistusta enemmän. Osin myös siksi, että olisin lähdössä matkalle kuun alussa. Ehkä viikonlopun raju menotahtikin on voinut tähän oloon vaikuttaa, sillä takana on lasten kanssa tehty reissu ja muutenkin menoa ja meininkiä, huonosti nukuttuja öitä jne. eli levosta ei voi puhua. Nyt kyllä päätin taas ottaa hieman rauhallisemmin. Neljännen kanssa supisteluja oli puolen välin paikkelilla, mutta ne eivät mitään saaneet aikaan ja loppuivatkin sitten. Mutta ne tuntuivat selvästi supisteluilta, nämä tuntuvat siltä kun ekassa keskenmenossa 17:nnella viikolla alkoi vuoto, niin sitä ennen tunsin tämän kaltaisia tuntemuksia ja ehdin niitä siinä hetken kummastella kunnes housut olivatkin täynnä verta...



Oletteko te muut yhtä hermoheikkoja ja pelkäätte pahinta kun pikkuisen nipistää??? Sanoin terkallekin että tämä pelko menee pahemmaksi joka kerta! Jotenkin pelottaa, että kun on saanut maailmaan jo neljä ja kaikenlisäksi tervettä lasta, niin voiko se enää onnistua...



No olinpas taas omanapainen ja alakuloinen... No sydänäänien kuuntelu kyllä helpotti paljon ja nyt taas koitetaan pari viikkoa pärjätä ennen uutta nla käyntiä.



Hei muuten, sattuuko muille aivastaminen vatsan pohjaan??? Juuri itse pärskäytin ja AI SAAKELI että sattui, aivan ääni pääsi suusta... Mitähän tämäkin nyt sitten meinaa... Tämä odottaminen ei kyllä ole hermoheikkojen touhua, ja näin ollen ei sovi minulle... Pitäisi olla koko odotusajan täyspuudutuksessa, niin ei tuntisi mitään :/



Kantoliinoista oli puheta... Itse en ole niitä kertaakaan edes kokeillut, mutta nyt tilasin vauvalehden oikeastaan vain sen vuoksi, että sain kaupanpäälliseksi liinan. En ole sen ' anatomiaan' vielä tarkemmin perehtynyt, mutta kovasti kiinnostaisi sitä kokeilla kyllä! Kestovaipat on minulle ihan tuntematon maailma ja jotenkin en jaksa ajatella asiaan perehtyväni lainkaan... Ihailen niitä jotka käyttävät, mutta jotenkin en itse jaksa... Kamalan jätevuoren saan aikaan kertiksilläni... *huono omatunto*



Nyt lopettelen ja jään odottelemaan muiden pakkaspäivien turinoita. Itse istun tässä hiljaisessa talossa takkatulen ääressä fazerin sinisen kanssa kone sylissä... Eikös kuulostakin hyvältä :D Mutta nyt pitäisi kouluhommia aloitella - ja se ei enää kuulostakaan niin hyvältä :/



-mammaxneljä rv. 14+2

Huh sentään ! Nuo nipistelyt ja nippailut pelottaa ja mietityttää varmasti. Itse olen rampannut moisten takia tässä raskaudessa useampaan kertaan jopa ultrassa ja löytyi syy : tämä on kuudes lapsi ja kohdun seinämä on täynnänsä SUONIKOHJUja ! Ja kuten varmaan tiedät niin ne voivat aiheuttaa samanmoista kipua kuin suonikohjut missä vain, esim jalassa. Ja kärsin muuten tälläkin hetkellä omituisesta kivusta tuolla kohdun seutuvilla ja se taasen johtunee liitoskivuista, jotka säteilevät sinne sun tänne :o/



Mutta tiedän miten ko. asia vaivaa ja huolestuttaa ja erittäin hyvä uutinen että pääsit kuunteluttamaan pienoisen ääniä ja että ne kuuluivat :o) Itse en ole vielä kuullut sitä ihanaa jumpsutusta vaan ultria on ollut x 4 tässä raskaudessa sillä sairastan sekä verenpainetautia että kilpparivaivaa. Lääkitys on tuohon verenpainehommeliin.



Ja neuvola olisikin sitten 7.2. Kuuluneekohan minulla äänet kun istukka on etuseinässä ja kohtu taakse kallellaan :o/ Silloin viikkoja olisi 14+.



Nyt täytynee mennä välipalan laittoon : 2 hoitolasta ovat päivälevolla, oma kuopus nukkuu, 2 on koulussa, yksi oma sohvalla pötköttää ja yksi oma kaverillaan :oD Minun piti tulla vain vaihtamaan vaatteita tänne ylös, mutta kurkkasinkin sitten tänne.



Rapuäiti rv 11+6

n kokeilleet ja kyllähän ne oivia vekotuksia ovat. Oletko käynyt tutustumassa kantoliinakanavalla moisiin kapistuksiin ? :o)

Ja tässä vielä edelliset jutustelut:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9337871&p=1&tmode=1&smode…





mammaXneljä: sinullapa kurjan kuuloinen viikonloppu takana :/ Tai siis noiden tuntemusten osalta. Se on tosiaan kumma juttu, että mitä useammas raskaus on menossa, niin sen vauhkommaksi sitä muuttuu. Minä olen myös joka nippauksesta säikkyjä ja joka toinen päivä epäilen koko vauvan elossa oloa, kun nuo liikkeet edelleen vain ovat hyvin, hyvin hentoisia. Tosin se istukkahan minulla on suurimmaksi osaksi edessä, eli vaimentaa kyllä hyvin. Ja onhan tässä nyt vielä aikaa niidden liikkeiden vahvistuakin. Onneksi sentään sinulla oli mukava ja ymmärtäväinen terveydenhoitaja, sekin on iso asia.



Minä kävin myös heti katsastamassa, millaisen kantoliinan sitä tilaajalahjana Vauva-lehdestä saisi :) Onkos kellään jo kokemusta omaavalla mitään sanottavaa kyseisestä kapistuksesta? Tuossa näkyy olevan aika iso lapsi kyydissä tuossa kuvassa, mutta kaipa sitä voi samalla liinalla ihan vauvaakin kanniskella?



Meillä on kuopus kehitellyt itselleen inhottavan yskän. Viime yö meni yskiessä ja aamulla olikin sitten jokseenkin väsynyt olo. Asiaa ei lainkaan auttanut se, että kun olin lähdössä viemään eskarilaista eskariin, auton ovet olivat niin tiukasti jäässä, että sisälle pääsystä ei ollut toivoakaan. Onneksi kuopuksen sain jättää nukkumaan, kun isoveli oli menossa vasta kymmeneksi, mutta kiirehän siinä tuli, mun lähdettiin eskarilaisen kanssa puolijuoksua pistelemään eskaria kohti. Ja pakkasta -16. Kotona olin kuitenkin jo vartin päästä ja pikku neiti veteli vielä sikeitä.



Ei taida rapuäidillä hommat kesken loppua :) Omien lisäksi kun vielä hoitelet muidenkin lapsia. Minä meinasin myös kolmosen jälkeen ryhtyä yksityiseksi pph:ksi, mutta en sitten ehtinytkään, kun sain töitä päiväkodista. Tietävätkö sinulla jo hoitolasten vanhemmat uudesta tulokkaasta?



ON: eipä mitään uutta. Vatsan ympärysmittaa tänään tutkailin ja se näytti olevan jo 94cm! Mutta kyllä tämä kumpu jo aika komea onkin :) Huutiksesta olen huutanut jo kahdet mammafarkut ja hyviä hankintoja ovat olleetkin. Toiset ihan uudet ja käyttämättömät, toiset kuin uudet. Minä kun olen muutenkin farkku ihmisiä, niin mukava on jatkaa näin raskaana ollessakin samalla linjalla :)



Uimahalliin menoa olen suunnitellut jo viikon päivät. Joku sitä taisi täälläkin suositella? Jospa vain vielä oma uimapuku mahtuisi päälle. Jos ei, niin sitten täytyy alkaa etsiä siitäkin mammaversiota.



Juu, mutta ennen kuin tästä tulee romaani, lähden suunnittelemaan sämpylöiden tekoa.



Misti rv 16+3

Pullataikina nosemassa ja lapsoset katselevat Heinähattua ja vilttitossua, joten loistava sauma kirjoittaa muutama rivi..Ja tietenkin lukaista muiden kuulumiset! Eka neuvola aika tilattu, saatiin johonkin väliin sopimaan yhteen sekä minun että neuvolatädin aikataulut ja 7.2 sitten pitäisi pyyhältää paikalle. Höh! Niin hölmöltä kun se tuntuukin, niin mua vähän jänskittää sinne meno! Vaikkakin kyseisessä paikassa vieraillut useasti kolmea aikaisempaa nyyttiä odottaessa niin siltikin. Niin siis, meillä tytöt vm. -94, -96 ja -99. Sekä mieheni aiemmasta avioliitosta joka toinen viikonloppu kaksi " vierailevaa" tähteä.. Ja tämä tuleva on meidän ensimmäinen(ja viimeinen???) yhteinen lapsi. Joten ihan komean kokoinen uusioperhe meillä on! Onneksi on iso talo ja suuri sydän; meillä molemmilla, niin hyvin on kaikki sujunut! =)

Vapaa päiviä tässä viettelen, tämä päivä mennyt vähän " tekemättä mitään" , kun aamulla pääsin töistä, mutta huomenna ajattelin skarpata ja kaivaa ompelukoneen esiin ja korjata ensiksi noita vaatteita, joita kerääntynyt läjään ja ommella uusia sohvatyynyjä jne. Lisäksi välillä innostun maalailemaan jotain.. Ja ylipäätään tykkään tehdä käsilläni kaiken näköisiä " tekeleitä" .. Se jos mikä on rentouttavaa puuhaa.. Lisäksi olen yritellyt harrastaa työpaikka porukan kanssa uutta harrastusta, lentopalloa... En vaan oikein tiedä, kun pitäisi varmaan nyt raskaus ajaksi rauhoittaa tuo puuha, ettei tule vahinkoja.. Etenkin mieheni on tästä kovin huolissaan.. Reppana menettää kohta yöunensa.. =) Lisäksi yritän käydä lenkillä jonkun verran.. Olen vaan sellainen vilukissa, etten mielelläni näin kylmillä ilmoilla nenääni ulos pistä! Tänäänkin lämmitellyt takkaa kovin ahkerasti, ettei vaan vilu tule.

Joku oli tilannut tuon vauva lehden, lähinnä sen takia kun saa tuon liinan kaupan päälle... Ajattelin tehdä itse ihan saman.. Kunhan nyt on ensin tuo neuvola käynti jne. Mulla viikkoja vielä niin kovin vähän.. Ja vaikka vauva asiaa onkin kovaa vauhtia sisäistämässä, tuntuu se silti vielä kovin epätodelliselta, mutta niin ihanalta!

Pelkään niin kovasti, että tulee jotain takapakkia.. En tiedä miksi.. Aikaisemmilla kerroilla ei ole ollut mitään mainittavaa ongelmaa, mutta kai sitä näin " vanhemmalla" iällä pohtii asioita enemmän.. =) Ikää siis 30V. Heh!! Asiaa ei varmaan auta se, että viimeksi tänään tutkin netistä jotain alkuraskauden kirjoituksia, joissa oli paljon myös kirjoituksia keskemenoista! Mutta nyt pullataikinan kimppuun ja ylinmääräinen stressi pois! =)

kovasti olen käynyt teitä aina lueskelemassa, mutta pahoinvointi on vähän vähentänyt kirjoitusintoa. Nyt tuntuisi, että pahoinvointi on vähitellen helpottamassa, siis edelleen on pahaa oloa, mutta ei koko päivää, eikä niin pahana kuin vielä muutamia päiviä sitten. Joo, kyllä täälläkin yksi hieman hermoheikko paikalla, koska kun vkoja nyt neuvolan mukaan 8+6 niin miten voi alkaa helpottaa ja kaikki olla kunnossa. 3 tyttöähän minulla ja kaikista on kestänyt pahoinvointi 18-25 ja jos nyt ollaan taitekohdassa niin sehän lupailisi loppua jo tuolla h 12. np-ultraan on vielä aikaa melkein kuukausi, joten pitkään saa odottaa onko kaikki kunnossa. Alku-ultrassahan kävin h 6+6, joten en nyt aio uuteen ultraankaan mennä, joten ei auta kuin odotella!



Siis ihanaahan se olisi, jos kerrankin pääsisi näin lyhyellä ajalla, mutta kyllä ensimmäisenä tulee mieleen, että jotain on pielessä. Ihan sama ajatus on,että kun on jo kolme tervettä lasta niin voiko olla niin hyvä tuuri neljännenkin kanssa!



Tänään olin luistelemassa tyttöjen kanssa ja ihanaa tosiaan kun oli monta tuntia niin normaali olo. Mulla ei ole kyllä ikinä ollut sitä keskiraskauden energistä vaihetta, mutta saas nähdä jos sellainen osuisi tällä kertaa kohdalle.



Jatkuisipa nämä talvisäät ja saataisiin tänne eteläänkin vielä lisää lunta, että pääsisi hiihtämään. Aivan ihanaa on myös tuo auringonpaiste, joka ihan selvästi alkaa jo kevätauringon lailla lämmittää.



wintergirl h 8+6

Kai minäkin siirrän kimpsuni ja kampsuni pikkuhiljaa tänne odotus-puolelle...viikkoja on tänään huikeat 5+1 ja meille siis neljäs lapsukainen tulossa.

Ei mitään ihmeempää kuulu...pahoinvointia ei juurikaan ole. Aamulla kuvottaa vähän, mutta helpolla on tähän asti päästy. Vilu on koko päivän ja illalla senkun pahenee...



Joku puhui suonikohjuista...itselläni on toisessa sääressä suonikohju ja sitä on jomottanut jonkin verran

normaalia enemmän...saas nähdä pahentuuko.



Risella

ja huomaan että tilanpuute kaapeissa johtui liiasta vaatemäärästä. 4 lapsen kaapista lähti tällä siivouksella 2 jätesäkillistä pois liian pieniksi tai vanhoiksi käyneitä vaatteita pois. Vanhoiksi käynneillä tarkoitan useamman lapsen kiertäneen kimpsun mitä ei kehtaa esim kerhoon enää laittaa. Ihana fiilis kun jotain " järkevää" sain tehtyä. No, aina kun pyörittää koko taloutta niin ne " tavalliset arkiaskareet" ei tunnu siltä että `ihana kun sai tehtyä´. Pitää saada jotain näkyvämpääkin aikaan välillä.



Ja panikoinnista, nimenomaan aina vaan pelko P*rsiissä kasvaa kun tietää että esim minä olen jo kuusi syntyissään tervettä lasta saannut ja istekin pysynyt terveenä. Jotenkin on tunne että voiko edes kaikki mennä hyvin nyt tälläkin kertaa. Alun vuoto sai soittamaan ylimääräisen ultra-ajan ja nyt vihlaisuista kysyin lääkäriltä. En muista että ennen olis minulla sellaisia ollutkaan. Joka kipeän vihlaisun jälkeen on joutunut tarkistamaan ettei veri ole hulatanut housuihin. :( Lievää panikointia siis täälkin havaittavissa!

Lääkäri muuten sanoi että näillä viikoilla yleistä nää vihlaisut kun kohtu hakee asentoaan kasvaessaan, joten onneksi aina ei syytä ajatella pahinta.



Minulla on Vauva-lehden mukana tullut kantoliina ja olen ihastunut siihen. On tarpeeksi jämäkkä isompaankin kannettavaan. Ja kun oppii pari hyvää sidontatyyliä niin niillä pärjää. Kantsii ainakin kokeilla, itteetä harmitti etten aikaisemmin ole edes älynnyt moista hankkia.



G:Vakuutusasiaa... Onko teillä lapsille mitä vakuutuksia olemassa? Mielenkiinnolla kysyn kun meille soittivat ACE-vakuutuksesta ja tarjos lisävakuutusta lapsille. Meillä nyt tapaturmavakuutus kaikilla. En ole kokenut tarpeelliseksi edes sairasvakuutusta kun tällä paikkakunnalla ei yksityistä lääkäriasemaa ole.



Mukavaa pakkasiltaa kaikille! Takkatulen rätinää on ihana kuunnella... :)

Ulmeri 13+4

Tai meillä se tilanne että takana on 7 keskenmenoa ja yksi niistä meni jopa 16+ viikolle asti ja aika varovainen olen ollut kertomisten suhteen. Sitten kun on vielä näitä perussairauksia niin eipä tee mieli kuulutella " onnesta" mitään :o)



Eiköhän tästäkin mene viikolle 20+ ennen kuin kerrotaan lapsille edes. Sen jälkeen kyllä tietää koko kylä.

Tervetuloa mukaan Risella! Neljättä odotellaan täälläkin.

MammaXneljällä oli ollut rankat paikat viikonloppuna. Onneksi pääsit sydänääniä kuuntelemaan. Mulla on ollut etenkin ekassa raskaudessa todella rankkoja kohdun kasvukipuja ja huoli oli valtava. Muutaman kerran en päässyt kivuiltani edes sängystä ylös ja luulin ties mitä. Muissakin raskauksissa kipuja on ollut aika paljon (ei yhtä pahoja), mutta en ole niistä enää ollut samalla tavalla huolissani. Tämä raskaus taas on ollut yllättävän kivuton ja ennen ultraa jo mietin, että onkohan mahassa ketään, kun ei satu eikä juuri edes nipistele. Kummasti ne oireet huolestuttavat, mutta myös niiden puuttumisesta saa kehitettyä ongelman... Itse en ole erityisen huolestuvaa tyyppiä, mutta ainahan sitä raskaana ollessa jotain murehtii. Kolmosta odottaessa mietin eniten vauvan terveyttä ja ajattelin, että voinko oikeasti saada kolmannen terveen lapsen. Nyt en oikeastaan ole paljoa ajatellut vauvan terveyttä. Kivahan se olisi terve vauva saada, mutta jos hän jostain syystä ei olekaan terve niin sitten eletään sen mukaan. Jotenkin nyt on sellainen fiilis, että kun vielä pääsin tästä raskaana olosta nauttimaan, niin en jaksa käyttää sitä murehtimiseen. Saa nähdä onko tämä tyyneys tilapäistä vai pysyvää...



Vielä tuosta kantoliinailusta sen verran, että mullakin on se vauvalehden liina. Vaikutti täysin kokemattomasta hyvältä, kun kuopusta siinä kokeilin kantaa. Jossain kantoliinailupalstalla se kyllä tuomittiin huonoksi, mutta mene ja tiedä. Itse ainakin ajattelin sitä käyttää ja lisäksi ostin edullisen käytetyn trikooliinan, kun joku viisas mainosti, että siihen olisi helpompi asetella ihan pieni vauva ja on kesällä vilpoisampi kuin paksu kudottu. Olen siis täysin kokematon asian suhteen, mutta noilla ajattelin opetella... En myöskään ajatellut kantaa vauvaa ihan koko ajan niinkuin jotkut tekevät vaan toivoisin vauvan nukkuvan myös vaunuissa. Saa nähdä mitä siitä sitten tulee. Kiva silti, että on jotain ihan uutta suunnitteilla vauvan kanssa. Muuten tarkoitus olisi jatkaa aika lailla entisin eväin. Olen kaikkia lapsia pitänyt paljon sylissä ja lähellä ja etenkin kolmannen kohdalla panostin todella nautiskeluun. Kaikki ylimääräinen sai jäädä ensimmäisinä viikkoina ja aina kun se arjen pyöritykseltä oli mahdollista istuin ja pitelin vauvaa ihan ilokseni. Isossa porukassa siihen oli oikeasti panostettava eri lailla kuin esikon kanssa, jolloin aikaa oli enemmän. Mutta olen tyytyväinen siihen aikaan. Järkyttävää hemmottelua vanhempien täti-ihmisten mielestä, mutta varsin reipas neiti tuosta on kasvanut ja sylissä ehtii enää olla vain vähän. Se vauva-aika on oikeasti niin lyhyt, jos vauva on terve eikä ylettömästi valvota. Itkuisten vauvojen vanhemmat voivat olla eri mieltä... Onko teillä muilla suunnitelmia tai haaveita (jotka siis toteutuvat tai sitten ei) vauva-ajan suhteen? Jatkatteko entisellä tyylillä vai haluaisitteko tehdä jotain ihan toisin kuin ennen?



Meillä ollaan flunssassa ja yöt ovat olleet risaisia. Aamuyöstä kun lapset vihdoin nukkuivat paremmin, olin itse ihan tukossa. Väsyttää ja taidan siirtyä peiton alle...



Mukavaa viikon alkua!

Meiramiina 14+3

Olipas tuo auto aamulla ihan " vähäsen" jäässä kun lähdin lapsosia kuskaamaan koululle.. Oikea huurukaappi! Mä olen niin kesä ihminen, etten aina oikein osaa arvostaa tätä meidän talvea.. Sitten on kivaa, kun on tarpeeksi lunta ja pikku pakkanen, että pääse lasten kanssa esim. lumilinnaa rakentelemaan.. Mutta tähän ilmaan mä en oikein syty. Luistelukenttäkin vielä niin huonossa kunnossa ja vähän jäätä, ettei päse vielä kokeilemaan, pysyykö vuoden tauon jälkeen pystyssä. =)

Nuorimmainen lähti hieman kiukkuisen ja väsyneen oloisena kouluun, liekö joku pöpö tekee tuloaan.. Olaankin säästytty aika hyvin eri tautiaalloilta.. On pyörinyt mahatautia ja flunssaa lähipiirissä. Kop-kop.. (koputtaa puuta..)

Aamupalaksi tuli syötyä sämpylä, pulla ja jugurtti.. Yleensä en syö ollenkaan aamupalaa, pelkkä kahvi on riittänyt, mutta tuo syöminen tuntuu helpottavan aamun hieman etovaa oloa, joten tästä on tullut jo ihan tapa.. =) Lisäksi olen huomannut, että saunominen on nyt alkuraskaudesta saanut hieman heikon olon.. Aiemmilla kerroilla en moisesta ole kärsinyt. Verenpaineen juuri töissä mittailin ja se oli ok, joten syy ei ole siinä.. Onko muilla kokemuksia mokomasta?

Nyt alan taas laittamaan kämppää asuttavaan kuntoon, pyykkivuori odottaa..

Jospa tänne pinoon ilmottautuisin kun en oikeen tiedä koska mulla on LA.

Eilen illalla tein plussa testin.Piti rentoutua kylvyssä ja ottaa pari siideriä.En ole pitkään aikaan juonut ja ajattelin testaa varmuuden vuoksi.No siiderit jäi korkkaamatta ja mentiin miehen kanssa yhdessä kynttilänvalossa kylpyyn syömään suklaata :)



Ihan uskomaton olo.Kyllä tätä odotettiin jo pitkään vaikka varsinaista yritystä ei ole takana kauaa.Meille on tulossa kolmas yhteinen ja minun neljäs lapsi.Lapset ovat 12v (Edellisestä liitostani) 2½v ja 1v1kk.

Synnytyksen jälkeiset ekat menkat alkoi vasta 11 kk synnytyksen jälkeen 17.11.Sen jälkeen kunnon menkkoja ei ole tullu.



22.12 luulin että ne alkaa ku pyyhin niin paperiin tuli verta,mutta loppujen lopuksi mitään ei valunut siteeseen saakka.Olemattomien kuukautisten takia tein negatestin 26.12.

Sitte olen vaan odotellu koska ne menkat alkais.8.1 luulin että nyt ne vihdoin alkaa kun pyyhkiessä tuli paljon limaista valkovuotoa jossa veriviiruja.Mutta mitään ei tullu siteeseen saakka.Joten eilen sain plussan.



Oireita on ollu jo pitempään,mutta olen kuvitellu että olen tyyliin valeraskaana:D

Soitin just neuvolaan ja sain ajan jo 30.1.Soitan vielä sille neuvolatädille tänään puhelintunnilla jos pääsisisn nopeasti ultraan tarksitamaan missä vaiheessa mennään.Jos jostain syystä raskaus on alkanu niiden viimisten kunnon menkkojen 17.11 jälkeen ni olen jo sen verran pitkällä,että olis kiire siihen ekaan ultraan.



Jännittää ihan kamalasti.3 hyvin mennyttä raskausta ja kolme helppoa synnytystä.Kesken ei ole menny kertaakaan.Voiko neljäskin mennä hyvin alusta loppuun?



Kuhan sais tietää nopeesti missä vaiheessa mennään.Saisi mielenrauhan.



AuringonTytär

Pirkanmaa

Ihanaa, kun tänne ilmaantuu koko ajan uusia ihmisiä iloisten uutisten kanssa! MammaXneljä: Jaksamista ja on todella onni, että sulla on noin ymmärtäväinen neuvolatäti, joka ottaa huolet tosissaan. Joskus saa lukea ihan päinvastaisia kokemuksia...

Mulla kanssa tulossa neljäs, kuten aika monella muullakin täällä. Tällä viikolla siirryin jo kolmannellekymmenelle viikolle, ja tuntuu ihan uskomattomalta, että muka niin pitkällä jo oltaisiin. Kaikki masussa on mennyt ihan hyvin, gradu ei vaan tahdo edistyä, siksi ehkä nytkin olen täällä jutustelemassa.

Myös minä mietiskelin raskauden alkuvaiheessa aika paljonkin sitä, että voiko olla niin hyvä tuuri, että saisi neljännen terveen lapsen. Nyt en ole enää sitä pahemmin miettinyt. Meillä on ollut kaikkien kanssa se periaate, että niskapoimu- ym. ultrat on jätetty väliin ja päätetty, että otetaan vastaan muksut sellaisena, kun ne meille tulee. Toiveissa tietenkin on, että lapset olis terveitä tai ainakin itse omaan elämäänsä tyytyväisiä. Tämä edellä mainittu ultrista ei millään tavalla tarkoita, että tuomitsisin jonkun toisen ultrakäyntejä. Jokainen tavallaan...

Kävin kantoliinakanavalla, kun joku suositteli. Vaikuttivat hyviltä sivuilta. Olen myös ihan aloittelija näissä jutuissa. Mites te, jotka ootte niitä enempi käyttäny: kannattaisko tällaisen lyhytpinnaisen ihmisen ostaa suosiolla sellainen rengasliina? Mietin vaan, että varmaan osaisin semmoisen pitkän liinan kankaastakin väkertää, mutt riittääkö mulla energia sen sitomiseen? Tähän asti mulla on ollut käytössä rintareppu (Emman), ja siinäkin on useimmiten liian paljon noita remeleitä.. en yksinkertaisesti jaksa ruveta sitä päälleni virittelemään. Silloin joskus viimeksi käytin, kun kuopus oli puolen vuoden ikäinen.

Nyt täytyy käydä jääkaapilta hakemassa vähän viinirypäleitä, kun olen kerrankin yksin kotona. Jostain syystä rypäleet on ollu tän raskauden aikana oikein intohimo, varsinkin näin iltapäivisin.

Masunkasvatusintoa kaikille toivottelee marinoX!

En ole kirjoittanut taas aikoihin, jos nyt ryhdistäytyisin. Ensin meillä oli koko porukka vuoron perään vatsataudissa ja sen jälkeen netti heitti toimimasta. Eilen illalla sitten saatiin taas toimimaan.

Eilen oli neuvola ja kuulin viimeinkin ne ihanat sydänäänet. Kylläpä tuli taas kiva tunne. Kaikki oli muutenkin ok, verenpaine oli hyvä, eikä painoakaan ole tullut vasta kuin kilo koko aikana. Se toki on vain tilapäinen olotila, eiköhän kilot kohta kerry... Oma olo on ollut jo suht " normaali" , väsymystä on toki edelleen, mutta huono olo on jo onneksi väistynyt. Ensi viikolla olisi sitten ultra, toivottavasti pikkuisilla on kaikki ok.

Täällä on ollut aika paljon puhetta kantoliinoista ja ilmeisen moni aikoo sitä käyttäkin. Itse en ole koskaan aiemmin sitä edes ajatellut hankkia, mutta saas nähdä nyt, kun tulossa on kaksoset. Voipi olla, että kokeilen kaikkia mahdollisia apukeinoja, joilla helpottaa arjen sujumista.

Missä vaiheessa olette alkaneet hankkia tavaroita vauvalle? Meillä ei ole kovin paljoa tavaroita säästössä edellisiltä lapsilta (kun olin jo päättänyt, että lisää lapsia emme hanki) ;), joten lähes kaikki menee uusiksi. Oikeastaan ainoat, mitä ei tarvi ostaa, ovat pinnasängyt. Omien lasten vanha on vielä tallella ja toisen saan hankittua siskoltani.

Ajattelin niin, että hankin vaatteita jne. juhannuksen jälkeisestä alennusmyynnistä, mutta enpä taida ihan sittenkään jättää niin myöhäiseen... Voihan olla, että siinä vaiheessa en pääse enää kovin sutjakasti kauppoihin kulkemaan.

Aiotteko kysyä tai oletteko jo kysyneet, että kumpaako sukupuolta teille on tulossa? Voi olla, että tästä on jo keskusteltu, en ehtinyt alkaa lukemaan kaikkia ketjuja läpi. Meillä on ennestään kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, keltään en ole halunnut tietää sukupuolta etukäteen. Nyt kuitenkin tuntuu, että voisin kysyäkin, jos ne vaan jossain ultrassa näkyy.

Nyt lähden laittamaan pyykkejä kuivaan (vaihteeksi...) palailen lukemaan muiden kuulumisia myöhemmin.



Ps. Tervetuloa kaikille uusille, tähän porukkaan mahtuu kyllä mukaan.



T. pyrytyttö ja vauvelit rv 15+3

Ihanaa kun tuli talvi. Onkin oikein sutjakka olo, kun tähän vetää toppavarustukset päälle ja lähtee lasten kans pihalle ;). Mistin innoittamana mittasin myös vatsan ympäryksen ja huimat 102cm oli ympärys. Hui!!! Muistaakseni edellisestä oli lopussa 105cm, eli aikas iso on kumpu...



Neuvolassa kävin viime viikolla ja kaikki muuten ok, mutta hb oli laskenut ollen vain 104. Ja nyt siis ollaan rautakuurilla. Toivottavsati nousee suht hyvin. Painoa oli tullut neljässä viikossa 1,9kg eli aika vähänkin kun joulu ollu välissä. Mutta parempi näin, kun oon kuitenkin lyhyt ja painoa oli ihan tarpeeksi jo alunperinkin. Nyt siis tullut yht 7kg, viikko painon nousu vaihdellut 400-470g välillä. Eli ihan ok. SF mitta oli 30cm, mitä ollut edellisissä raskauksissa viikoilla 33-36, eli aika huimasti on isompi nyt.



Mammaxneljällä kyllä ollu tosi kurja viikonloppu. Inhottavia tuommoset kipuilut. Mulla oli tässä raskaudessa alussa paljonkin erilaisia vihlaisuja, mutta kai sitten johtui kohdun normaalia nopeammasta kasvusta+kun useampi raskaus takana, niin kudokset sen verran löysempiä, että antavat nopeammin periksi, eli kasvu tapahtuu sisksikin nopeammin. Mutta edelleen jokainen vihlaisu ja kipuilu huolestuttaa... Onneksi ei isommin ole ollut mitään nyt enää. Jossain vaiheessa kovasti tuntui alapäässä jotain vihlontaa, mutta oisko sitten A-vauva, joka oli viimeeksi jalat edellä, potkinut jonnekin kohdunsuulle päin. Nyt ei näitä tuntemuksia oo enää ollu, oliskohan vauveli kääntynyt. Ens viikolla on seuraava aika äitipolille, niin sitten taas näkee ovatko kasvaneet normaalisti ja asennot myös. On kyllä inhottava kun ei vielä' oikeen tiedä miten päin ovat ja kumpi potkii, niin ei voi olla tunteeko vaan yhden vauvan vai molempien liikkeet. Ainakin neuvolassa kuului ihan selvästi kahdet sydänäänet.



Liikkumisesta oli jossain vaiheessa puhetta. En oo mikään himourheilija. Yritän käydä 2xviikossa jumpassa. Lisäksi käyn koiran kans puolen tunnin lenkin lähes päivittäin. Vielä ainakin olen ihan hyvin jaksanut, eikä lääkärikään kieltänyt niin ajattelin jatkaa niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu.



Hankinnoista: ei olla mitään vielä hankittu. Vaunuja ollaam kovasti katseltu. Oran tuplarattaat todennäköisesti ostetaan. Pari vuotta vanhoja näyttää saavan 300 eurolla, niin semmoiset varmaan hommataan kunhan sattuu kohdalle sopivat. Kaksosista saa kolme äitiysavustusta, ja otin semmosen yhdistelmän, että yks pakkaus ja kaks rahaa. Pakkauksessa kuitenkin tulee sitten toiselle peitto, makuupussi ja toppahaalari, toiselle on edeliisiltä jääny hyvät. Vaatteita pitäis pikkuhiljaa alkaa kaivamaan esille, niin vois vähän katsella mitä tarvii ostaa. Jotenkin en ole kuitenkaan vieläkään uskaltanuthirveesti laittaa valmiikis, jos jotain sattuu. Sitten tarvitaan yks sitteri, turvakaukalo ja pinnasänky vielä. Suurin hankinta on kuitenkin isompi auto, sitäkin kovasti ollaan katseltu.



Mutta nyt annan muillekin suunvuoron....



Pipsa+5 ja kaksoset rv25+4

Huomenna ois neuvola ja punnitsin itseni tänä aamuna huvikseen,niin viime käynnistä onkin tullut jo liki 3kg painoa....

Ens syksynä sit reippaita vaunulenkkejä,et kilot saa karistetuksi.



Meillä kuopus oli eilen kuumeessa(johtui hampaista),flunssaa on ollut hiukan ja kokoajan ollaan kauhulla ootettu milloin täälläpäin vellova vatsatauti tarttuu mehin,naapurissa on jyllännyt se toista viikkoa,eskarissa pari vkoa ja päiväkodissa myös pari vkoa.



Aloitin lapsille heti maitohappobakteeri kuurín ja ostin desifiontiainetta kotiin käsiä varten...Se on vihoviimeinen tauti jonka hsaluan vierailulle.

Pyykkiä riittää muutenkin.



Oma olo on loistava,ällöolo ja väsymys loppui rv 9-10,huomenna tuleekin jo rv 12 täyteen,pahin km riski on sit ohi.

To mulla on ultra äippöpolilla.Kiva nähdä pikkuista.



Seuraavan kerran onkin aika luultavasti äippäpolille rakenneultraan rv 20 aikoihin ja sit seuranta ultralla 4 viikon välein.



Lumina ja Lahja rv 11+6

Ihan kivaa tämä keli niin kauan kun ei tartte kotoa lähteä minnekään. Sen kun laittaa puita takkaan ja pihalla tallustelee. Töihin meno näillä keleillä onkin jo lukunsa, kun autoa saa sulatella pitkät tovit ja sitten jännätä käynnistyykö kottero vielä muutaman tunnin seisoskelun jälkeen työpaikan pihasta. Onneksi ei tartte joka päivä lähteä. =) Olen taas viime päivinä muutenkin iloinnut tästä kotiäitiydestä. Vaikkei tästä sairaslomaa saakaan niin voin edes itse järkkäillä töitäni niin, että kevennän päivää nyt kun on sairasteltu ja valvottu. Kuopuksen päiväuniaikaan voi köllähtää hetkeksi sängylle, mikä ei juuri muissa töissä onnistu jne. Toisaalta tämä löysäily näkyy huushollin yleisilmeessä eli kaaos on tavallista pahempi, mutta kumminkin... Ja äitiyslomaa odotan jo nyt, vaikka työ onkin osa-aikaista ja ihan mukavaa. Onko muita yhtä höperöitä?



Marinoxin kanssa meillä ollaan samoilla linjoilla noiden tutkimusten kanssa. Täällä tarjotaankin vain yksi ultra 10-12 viikolla ja siinä ollaan käyty. Muuten olen käynyt vain normaalit neuvolatarkastukset. Meille vauva saa tulla sellaisena kuin on, vaikka toki terve vauva meilläkin toiveissa. Tämä taisi vastata myös Pyrytytön sukupuolikysymykseen. Eli emme tiedä/ole tienneet vauvan sukupuolta. Sinänsä mustakin voisi olla ihan hauska tietää se nyt tällä kertaa. Jos vaikka johonkin erilliseen ultraan joudun niin voisin vaikka kysäistäkin muuten, mutta mies ei halua tietää. Asia siis ratkennee heinäkuussa... Mutta ennen olen itse ollut sitä mieltä, etten haluaisi tietääkään, mutta jotenkin nyt se kiinnostaa. Väliä vauvan sukupuolella ei ole ja jos valita pitäisi niin voisi olla vaikeaa. Onneksi ei tarvitse. =)



Nyt pakko lähteä katsomaan onko kuopus jäätynyt unillaan. Mukavaa päivän jatkoa!

Meiramiina 14+

Tänään oli ikävä työpäivä...pahaolo jylläs koko pitkän päivän. Nyt iltaa kohti alkaa helpottaa. Mulla ei ole kauheesti ollut pahoinvointia mutta tänään sitten oli.



Neuvolaan soitin ruokiksella ja sain ajan 7.2. Neuvolatädin mukaan mulla oiskin viikkoja jo 6+2 eli viikko enemmän kun luulin. No se asia selviää ultrassa sitten.



Täällä puhuttiin kantoliinoista. Mä en ole kokeillut aikasemmin mutta se kuulostaa kätevämmältä kuin rintareppu...pitäskö alkaa metsästään jostain sellasta.



Miehellä on ens viikko lomaa...tylsää kun ite pitää olla töissä. No jospa tuo ukko-kulta siivoilis huushollia ja kokkais sillon niin mun ei tarvis. Kyllä se aina välillä innostuukin ruokaa laittaan ja siivoileen.

Luulen kyllä, että sen eka lomapäivä menee varmasti löhöillessä. Hehe. Niin mäkin tekisin.



No eipä muuta tällä kertaa!!!

Siis ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tuota pakkasta (ja lunta) olen jo odotellut, jossain pohjoisemmassa voipi olla jo liiankin kylmää. Toivottavasti täälläkään ei pakkaset ihan mahdottomiksi ylly, kuopuksella oli taas tänään sormet ihan kylmät ulkopäikkäreiden jälkeen. Mitähän sille keksisi huomenna käteen, tänään oli ohuehkot villalapaset ja Jonathanin reilunkokoiset rukkaset. Täytynee kaivella jostain kelsirukkasia, yhdet aikuisten kokoa olevat taitaa löytyä kaapista. Niissä olisi ainakin ilmatilaa...



Oma olo on jo ihan mukava verrattuna parin viikon takaiseen pahoinvointiin. Jopa niinkin hyvä että välillä epäilyttää jos vaikka onkin mennyt kesken, mutta ei vaan tajua vuotaa pois. Kaikkea sitä miettii, mutta uskomattomaltahan se tuntuisi jos saisi viidennen (jopa terveen?) lapsen viiden raskauden seurauksena. Ei siis minkäänlaisia keskenmenoja/tuulimunia koskaan, raskaudetkin alkaneet kuukauden tai kahden yrityksen jälkeen. No kaipa sellaisia tilastoharvinaisuuksiakin täytyy mahtua mukaan (taisi täällä olla muitakin yhtä onnekkaita).



Kantoliinoista oli puhetta, itse löysin liinailun vasta kuopuksen myötä, ja hyvä olikin, häntä tulikin kannettua eka puoli vuotta tosi paljon. Ressu ei oikein muualla viihtynyt eikä ekoina kuukausina nukkunut päikkkäreitäkään kuin liinassa. Mulla oli alkuun sellainen New Nativen kantopussi, ja siinä poika viihtyikiin tosi hyvin. Oppi rauhoittumaan aina kun sinne pääsi. Hankalaa siinä oli vain se että sitä kannettiin vain toisella olalla, ja selkähän siinä oli kovilla. Ostin aika pian myös Hug-a-Bubin, mutta pojalla kesti aika kauan tottua siihenkun olisi halunnut vain olla pienessä kippurassa siinä pussissa. Pikkuhiljaa opettelimme kuitenkin senkin, ja ostinkin sitten vielä paksumman ja leveämmän trikoisen (Baby Bundlerin) sekä yhden kudotun liinan. Hyviä liinoja kaikki, enkä oikeastaan tiedä mistä luopuisi jos olisi pakko.



Milloinkas teillä muilla on suostuttu yrittämään ekan kerran neuvolassa dopplerilla löytää sydänääniä? Mulla eka neuvola vasta rv 10+6 (siis ylihuomenna), periaatteessa ne voisivat kai jo kuulua, mutta en usko että suostuu yrittämään. Aiemmissa raskauksissa on taidettu kuunnella ekassä lääkärineuvolassa (joskus rv13-14), mutta viimeksi lääkäri totesi ettei viitsi yrittää kun olin menossa kahden päivän kuluttua np-ultraan.



Nyt kuopus tylsistyy, täytyy mennä.



Hilmis ja nelikko + itu rv 10+4

keskiviikkoa!

pahaa oloa pukkaa jo tannekin, nyt jo syotya hiukan helpottaa...



Minnekas se Leannakin on havinnyt? Ennenvanhaan ainakin kirjoittelit aktiivisemmin?!

Meilla kolmonen viettaa rokulipaivaa kotona, tai ainakin nyt aamupaivan oli poissa, menkoon iltapaivalla kumminkin kouluun kun kuumetta ei olekaan!

Esikolla on jo kokeita ja kakkonen on muuten vaan hankala (normaalia). Nelonenkin oli taas yolla rasittava ja kumilankana tuli takaisin mun viereen kun vietiin omaansa... nyt on univelkaa selvasti!

Mahaankin pistelee, taitaa tuokin ihan normaalia olla, kunhan kuulostelen nykyisin enemman kuin edellisista! 10.2 olis ultra, mutta menen kai jo ennemmin?

Taksi paivaksi ei ole mitaan ohjelmaa, ruuan laiton lisaksi; kamppa on supersiisti onneksi. Tuo nelonen on vaan sellanen sekasotkuilija ettei paremmasta valia.

Kylla kai tasta pitaa jo nousta; hohhoijaa... paivaunia yritan tanaan valttaa, kun sotkee noita younia.

Voikaa hyvin

- levinia ja rv 6+3 -